Ojasta allikkoon – vihreällä energialla porataan lisää öljyä

Metsät suojaisivat Meksikonlahtea voimistuvalta ilmastonmuutokselta, tulvilta ja hurrikaaneilta. Sen trooppisilta alangoilta puut kaadettiin kuitenkin jo aikoja sitten. Ensin Espanjan siirtomaavaltion tarpeisiin, myöhemmin banaaniplantaasien ja karjatalouden tieltä.

Sittemmin Meksikon Tabascon osavaltioon keskittynyt öljyteollisuus on vaurioittanut ympäristöä entisestään.

”Se on sotkenut veden kierron, saastuttanut maaperää ja rapauttanut rannikon”, kertoo ympäristön korjaukseen liittyvää tutkimushanketta johtava Helsingin yliopiston globaalin tutkimuksen professori Anja Nygren.

Meksikossa öljyä aiotaan jatkossa porata osittain uusiutuvalla energialla. Kuva: Anja Nygren.

Nygrenin mukaan öljykenttien puristuksiin jääneet pienviljelijät yrittävät sinnitellä ja jatkaa elinkeinoaan. Samalla vieressä valtion öljy-yhtiö Pemex tupruttelee ilmaan yhdenneksitoista eniten hiilidioksidipäästöjä koko maailmassa.

Kaakkois-Aasiassa vesivoimapadot ovat ilmastoteko, joka lisää tuhotulvia ja häätää ihmiset kodeistaan.

Samankaltainen kaava toistuu eri puolella globaalia etelää. Ympäristö on mennyt rikki hiljalleen ja seuraukset alkavat tulla esiin ilmastonmuutoksen lyödessä bensaa liekkeihin.

Indonesiassa roihuavat historiallisen tuhoisat metsäpalot. Chilessä pohjavesivarat kuivuvat, Kambodžassa padottu Mekong-joki on muuttunut tuhoisan oikukkaaksi.

Maapallon hauraimpien alueiden vahingoittunut ympäristö kaipaa korjaamista, mutta sen sijaan luonnosta halutaan louhia irti viimeisetkin lantit.

 

Likapyykin pesijöiksi joutuvat usein jo valmiiksi vaatimattomissa oloissa elävät paikalliset.

Savusumun verhoamassa Indonesian Kalimantanissa paikallisyhteisöt ovat viime kuukaudet yrittäneet sammuttaa roihuavaa metsää. Käynnissä on poikkeuksellinen ympäristökatastrofi.

”Tilanne on epätoivoinen. Pohjavesi on laskenut niin matalalle, että joillain alueilla kaivotkin ovat kuivuneet – eli vettä sammutustöihin on vaikea saada”, kertoo alueella pitkään metsäkysymyksiä tutkinut Helsingin yliopiston antropologian yliopistotukija Anu Lounela.

Kalimantan on kärsinyt Indonesian viimeaikaisista metsäpaloista eniten – lähes 40 prosenttia tuhoutuneesta metsäalasta keskittyy sinne. Lounelan mukaan on poikkeuksellista, että metsäpalot alkoivat jo tammikuussa sadekaudella ja ovat jatkuneet näin pitkään koko ajan pahentuen.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Ojasta allikkoon – vihreällä energialla porataan lisää öljyä

Oxfam: Rikkaimmat tuhoavat planeetan ja hyötyvät siitä

Maailman rikkaimmat ihmiset sekä kiihdyttävät ilmastokriisiä että hyötyvät siitä taloudellisesti eniten samalla, kun vaikutukset kasautuvat etenkin globaalin etelän ja maailman vähävaraisimpien maiden kansalaisten kannettaviksi, kertoo lokakuun lopulla julkaistu maailmanlaajuisen kehitysapujärjestö Oxfamin raportti. Järjestö muistuttaa, että maailman varakkaimmilla ihmisillä on myös täysin erilaiset valmiudet varautua ja suojautua kuumenevan ilmaston ja sen aiheuttamien ympäristökatastrofien vaikutuksilta kuin maailman köyhimmillä.

Ilmastokriisi kumpuaa eriarvoisuudesta ja samalla eriarvoistaa maailman väestöä perustavanlaatuisesti.

”Maailman rikkaimman prosentin päästöt vuoden ajalta aiheuttavat 1,9 miljoonaa ylimääräistä kuumuuteen liittyvää kuolemaa”, kertoo raportti. Arvion mukaan jopa noin miljardi ihmistä eli noin 10 prosenttia maailman väestöstä joutuu lähtemään kodistaan ilmastohätätilan vuoksi vuosien 2014–2050 välillä, suurin osa heistä globaalista etelästä.

 

Oxfam on aiemmin tutkinut maailman varakkaimpien ihmisten elintapojen ilmastoseurauksia, mutta tällä kertaa järjestö perehtyi erityisesti siihen, kuinka näiden sijoitukset vaikuttavat ilmastokriisin etenemiseen.

Yli tuhannen maailman rikkaimman ihmisen omistuksia ja pääomasijoituksia tutkinut raportti paljastaa, että he vaurastuvat sijoittamalla ilmastokriisiä kiihdyttäville teollisuudenaloille, mutta myös aloille, joilla ilmastokriisin vaikutuksia pyritään torjumaan. Myös kriisitilanteiden aiheuttama, kuluttajille ja tuottajille kostautuva elintarvikkeiden hinnannousu päätyy sijoittajien taskuun, samoin kuin jälleenrakentamisesta saadut tuotot.
Ilmastokriisi kumpuaa eriarvoisuudesta ja samalla eriarvoistaa maailman väestöä perustavanlaatuisesti.

”Maailman rikkaimman prosentin päästöt vuoden ajalta aiheuttavat 1,9 miljoonaa ylimääräistä kuumuuteen liittyvää kuolemaa”, kertoo raportti. Arvion mukaan jopa noin miljardi ihmistä eli noin 10 prosenttia maailman väestöstä on joutunut lähtemään kodistaan ilmastohätätilan vuoksi vuosien 2014–2050 välillä, suurin osa heistä globaalista etelästä.

 

Oxfam on aiemmin tutkinut maailman varakkaimpien ihmisten elintapojen ilmastoseurauksia, mutta tällä kertaa järjestö perehtyi erityisesti siihen, kuinka näiden sijoitukset vaikuttavat ilmastokriisin etenemiseen.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Oxfam: Rikkaimmat tuhoavat planeetan ja hyötyvät siitä

”Kun näen aurinkopaneelin, näen pakkotyötä” – uiguureille vihreä siirtymä tarkoittaa sortoa, muistuttaa ihmisoikeusaktivisti

Kun Pazilaiti Simayijiang soitti isovanhemmilleen Kiinaan näiden vielä eläessä, huivi piti ottaa pois päästä eikä seinällä ollut Itä-Turkestanin lippu tai kartta saanut näkyä videokuvassa. Uskontoon liittyviä asioita kuten id-juhlan viettoa ei saanut mainita, vaikka islam on tärkeä osa hänen perheensä elämää.

Tunnelma puheluissa oli jännittynyt. Kuulumiset piti pitää pinnallisina eikä liian tunteellisesti ikävöidä. Asioista puhuttiin kiertoilmauksin. Jos isovanhemmat kertoivat tuttavien kuulumisia, että ”hän on tullut lomalta ja nyt häntä hoidetaan”, se tarkoitti, että on tuttava ollut pakkotyöleirillä ja päässyt sieltä vammautuneena pois.

Puhelut soitettiin kiinalaissovellus WeChatin kautta, eikä samaa puhelinta käytetty muuhun. Näin toimittiin, koska sovelluksen kautta Kiinan viranomaiset voivat päästä käsiksi puhelimen muuhun dataan. Avoimesti puhumisesta tai liian tiiviistä yhteydenpidosta saatettiin rangaista Kiinassa asuvia sukulaisia.

”Puhelut olivat ahdistavia tilanteita”, Simayijiang muistelee.

Simayijiang on uiguuri eli kuuluu Kiinassa Itä-Turkestanista, kiinalaisittain Xinjiangin maakunnasta, kotoisin olevaan kansaan. Kiinan hallinto sortaa uiguureja tavoilla, jotka ihmisoikeusjärjestöt ovat todenneet rikoksiksi ihmisyyttä vastaan.

Sorto ulottuu myös nimiin, jotka on kiinalaistettu. Pazilaiti Simayijiangin oikea nimi on Pazilet Ismail. Hän odottaa nimen vahvistamista Suomessa Digi- ja väestötietovirastossa.

Simayijiangin isä näki ajoissa, mitä oli tulossa ja lähti maasta vuonna 2005. Hänellä oli kaksi tytärtä, jotka hän halusi pelastaa autoritaariselta järjestelmältä. Parin vuoden kuluttua hän saapui Suomeen pakolaisena ja muu perhe seurasi perheenyhdistämisen kautta perässä. Äiti lahjoi paikallisen poliisin, jotta perhe pääsi lähtemään.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from ”Kun näen aurinkopaneelin, näen pakkotyötä” – uiguureille vihreä siirtymä tarkoittaa sortoa, muistuttaa ihmisoikeusaktivisti

Kutsunnat käynnissä

”Nykyinen valtakulttuuri ja sen rakenteet, erityisesti talous, pohjaavat pitkälti kilpailuun, väkivallan uhkaan ja resursseista taistelemiseen”, Aino Johansson sanoo. ”Maan puolustusvoimat haluaa määritellä uusiksi turvallisuuden merkityksen.”

Johanssonin vuonna 2021 perustama Maan puolustusvoimat -kollektiivi hyödyntää esitys-, video-, tekstiili-, käsite- ja installaatiotaidetta sekä akateemista tutkimusta luonnonsuojelun tarpeisiin. Kollektiivi kutsuu ihmisiä kaikilta aloilta yhteen huolehtimaan ”maaperän monilajisesta turvallisuudesta”.

Johansson kysyy, mitä tapahtuisi, jos elollisten ei tarvitsisi jatkuvasti kokea hätää ja uhkaa sekä suojautua toisiltaan.

”Turvallisuutta luovat väkivallattomuus, huolenpito, kohtuullisuus ja reilu jako. Suuri tavoitteemme on muodostaa globaalit Maan puolustusvoimat, jotka nousevat lopulta valtakulttuuriksi. Maan puolustusvoimat on planeettamme luonnollinen puolustusjärjestelmä. Se toimii maassa, metsässä, ilmassa ja merellä. Meillä on kaikki edellytykset kääntää suuntaa ja luoda järjestelmiä, jotka perustuvat kilpailun sijaan yhteistyöhön ja kestävyyteen.”

Monilajinen ymmärrys

Maan puolustusvoimat julistaa tuovansa yhteen maan väet, joihin se ei lue ainoastaan ihmistoimijoita vaan kaikkien eri lajien edustajia.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Kutsunnat käynnissä

Kalevalan kulisseissa

Elias Lönnrot vaelsi 1800-luvulla runonkeruumatkoillaan ikiaikaisten honkien katveessa Vienan Karjalaan. Kymmenisen vuotta sitten sarjakuvataiteilija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija Ville Tietäväinen sai mahdollisuuden vierailla samoilla seuduilla.

Tuon niin sanotun Vienan reitin Venäjän puolelle jääneellä osuudella sijaitsevat nyt jo raunioituneina merkittävimmät niistä kylistä, joiden asukkaiden runoja Lönnrot kirjasi muistiin.

”Metsäekologian dosentti Olli-Pekka Tikkanen Itä-Suomen yliopistolta oli saanut ajatuksen tutkia luontoa Venäjän puolella rajaa. Siellä on koko rajan pituudelta kolmen kilometrin levyinen alue, jossa ei saa liikkua ilman erillistä lupaa. Siellä näkee kuinka luonto toipuu ihmisestä”, Tietäväinen kertoo.

Tietäväinen lähti Tikkasen mukaan kuvittajaksi. Vladimir Putinin päätös laajentaa sotaa Ukrainassa vuonna 2022 keskeytti hankkeen, mutta ajatus hävitetyistä runokylistä jäi kytemään Tietäväisen päähän.

”En ollut etukäteen erityisen kiinnostunut Kalevalasta, mutta jotenkin kulttuurin kansallisen hyödyntämisen ja paikasta huolehtimattomuuden suhde alkoi kiinnostaa.”

Näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu, tuhottiin.

Nikita Hruštšov oli vuonna 1958 käskenyt tyhjentää ja polttaa rajan tuntumassa sijainneet kylät. Ne koettiin Neuvostoliitossa turvallisuusriskiksi, eikä asukkaiden läheisiä kulttuurisia siteitä Suomen puolelle rajaa katsottu hyvällä. Ei keskinäisiä yhteyksiä toisaalta katsottu hyvällä Suomessakaan.

Tietäväinen kertoo, että mukana matkalla ollut dosentti Raimo Heikkilä tiesi suomalaisten polttaneen kyliä omalla puolellaan rajaa jo talvisodan aikana.

”Niitä pidettiin liian ’idän tyylisinä’ ja kylien asukkaita kiellettiin enää rakentamasta sen näköisiä rakennuksia. Silloin tuhottiin näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu.”

Kansallisesti merkittävän perinnön hävitystyö ei loppunut runokylien polttamiseen tai sodan alta muuttaneiden evakkojen ja heidän kielensä vieroksumiseen.

Suomen puolella rajaa Vienan reitin ympäriltä on hakattu ikiaikaisia metsiä surutta niin yhteisiltä kuin yksityisiltäkin mailta. Tilalla on hakkuuaukioita ja tasarakenteisia talousmetsiä. Tietäväinen kuvaa ympäristöä paikoin lähinnä elokuvalavasteeksi, jossa vanhan polun reunoilla voi olla kymmenen metriä puita esittämässä metsää.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Kalevalan kulisseissa

Pyhyys löytyy arjenkin keskellä luonnosta, jossa paljastuu myös tuhovoimaisen ihmisen pienuus

”Äiti, mitä tarkoittaa mestata?”

Olemme koko perheen kesälomareissulla – autoon on pakattuna kuuden lomalaisen ja matkatavaroiden lisäksi aivan kaikkea puhjenneista uimarenkaista liian kypsiin banaaneihin ja Frederikin kokoelma-CD:hen – ja olen juuri kertonut innoissani kaikille, että kohta mennään katsomaan mestauskiveä.

Yritän muotoilla hyvin harkituin ja lapsille soveliain sanakääntein, mitä mestaaminen oikein on. Paitsi eihän sitä voi kierrellä. Yritän laimentaa asiaa temporaalisella etäännyttämisellä.

”Joskus tosi tosi  t o s i  kauan sitten joiltain rikollisilta saatettiin katkaista kaula rangaistukseksi jostain.”

”Ai mistä?”, tiedustelee takapenkki.

Katsahdan sylissäni olevaan kirjaan.

”…Lohtajan kirkonkirjoissa on merkintä 30.7.1796 kuolleesta naimattomasta neito Susanna Johansdotter Antilasta. –– Kuolinsyynä mainitaan kaulan katkaisu lapsenmurhan takia.”

Hienoa. Eli joku epätoivoinen, raiskattu piikaparka.

”No jos oli vaikka tappanut jonkun”, kuittaan lyhyesti.

Grimmin saduissa marinoituneet tyytyvät vastaukseen.

 

Matkaoppaanamme on geologi Aimo Kejosen ja tietokirjailija Tuomo Kesäläisen teos Suomen lohkareet ja tarinakivet (Salakirjat 2019), johon on koottu sekä geologista että kansanperinteeseen pohjautuvaa tietoa erilaisista lohkareista ja louhikoista ympäri Suomea.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Pyhyys löytyy arjenkin keskellä luonnosta, jossa paljastuu myös tuhovoimaisen ihmisen pienuus

Liian ällö suojeltavaksi

Pitkiä ja ohuita koipia, matelua mullassa, loikkimista minne sattuu, pörinää korvan juuressa… Hyi! Moni loikkaa karkuun. Mutta eivät kaikki. Osa ihmisistä harrastaa hyönteisbongailua, ja yksi heistä on biologi Jani Järvi.

Järvi kertoo kiinnostuksen hyönteisiin syttyneen jo lapsena, kun hänen perheensä asui maalla.

”Tarkkailin hyönteisiä ulkona ja keräsin vesimittareita laatikkoon, jossa oli vettä. Ihmettelin aina seuraavana päivänä, mihin ne katosivat. Vasta vuosia myöhemmin opin, että vesimittarit osaavat lentää”, Järvi naurahtaa helsinkiläisellä terassilla tultuaan juuri kimalaisseurannasta Töölönlahdenpuistossa.

Vuodesta 2018 Suomen Hyönteisseuran hallituksessa istuneen Järven suhdetta hyönteisiin voi kuvata intohimoiseksi. Vapaa-ajallaan hän toimii Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa kimalaisseurannassa, jossa vapaaehtoiset tarkkailevat ja laskevat kimalaisia. Laskentalinjoja on ympäri maata, myös keskellä Helsinkiä.

Jani Järvi

”Minusta on mahtavaa, että lähes aina, kun menen ihmettelemään hyönteisiä, opin niistä uutta. Kuten että tämä ötökkä käyttää tätäkin ravintokasvina tai esiintyy tässä paikassa tai pesii tällä tavalla.”

Viimeksi kotinsa lähellä Kallion kesäkatua kävellessään hän pisti merkille, että tarhamehiläisiäkin on lennähtänyt asfalttisen kadun kukkaistutuksille.

Kaikki Jani Järven läheiset tuntevat hänen harrastuksensa. Toisinaan sukulaiset ja tuttavat lähettävät hänelle valokuvia hyönteisistä ja kysyvät tunnistusapua, mikä ilahduttaa. Järvenkään asiantuntemus ei silti aina riitä, sillä Suomessa on lähes 25 000 hyönteislajia ja esimerkiksi hämähäkkejä noin 650 lajia, joten kukaan ei osaa kaikkia ulkomuistista.

”Kukin laji katsoo tätä maailmaa omasta perspektiivistään.”

Kaikista ihmisistä ei saada hyönteisfaneja, Järvi ymmärtää, mutta kehuu, miten hauska ja sitä paitsi maksuton harrastus hyönteisten bongaaminen on.

”Jo pelkästään monet hyönteisten ja hämähäkkien nimistä ovat mielikuvituksellisia ja hauskoja, kuten kaskaslaji röllikeijukas tai tulipipomehiläinen.”

Niidenkin tulevaisuus on kuitenkin vaakalaudalla, koska elämme keskellä kuudennetta, ihmisen aiheuttamaa sukupuuttoaaltoa.

 

Hyönteisiä suojellaan vähemmän

Etologi, eli eläinten käyttäytymisen tutkija, Konrad Lorenz esitti jo vuonna 1943 klassikkojulkaisussaan, että ihminen kokee tietyt lapsenomaiset piirteet, kuten suuren pään, pyöreät kasvot ja isot silmät, vauvamaisen söpöiksi ja haavoittuviksi, mikä herättää hoivaamisen halun. Siksi ihmiset pitävät erityisesti söpöistä eläimistä, ja niitä tekee mieli suojella.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Liian ällö suojeltavaksi

Luonnon korjaamissuunnitelma etenee

EU:n ennallistamisasetus tuli voimaan elokuussa 2024. Sen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa, jota ihmistoiminta on heikentänyt, ja jäsenvaltiot voivat itse päättää, miten tavoitteisiin päästään. Ennallistamisasetus on osa unionin biodiversiteettistrategiaa luontokadon pysäyttämiseksi, ja Suomen tulee noudattaa sitä. Siksi Suomi valmistelee nyt kansallista ennallistamissuunnitelmaansa.

Tavoitteena on parantaa heikentynyttä luonnon tilaa esimerkiksi metsissä, perinneympäristöissä, soilla ja vesistöissä, kuten joissa. Ennallistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi patojen purkamista ja koskien kunnostamista, mistä olisi apua etenkin vaelluskaloille, kuten lohelle ja taimenelle.

Vesistöjen tilaa parantaisi myös soiden palauttaminen luonnontilaisiksi. Etenkin soita ja metsiä koskeva sääntely on kuitenkin aiheuttanut kiistoja. Suomessa näitä luontotyyppejä on paljon, mistä syystä ennallistaminen tuottaa merkittäviä kustannuksia. Niitä aiheutuisi käytännön työstä, kuten patojen purkamisesta ja suo-ojien tukkimisesta.

Yksi asetuksen osa, luontotyyppien heikentämättömyysvelvoite, huolestuttaa etenkin metsäteollisuutta. Velvoitteen mukaan hyvässä tilassa olevien luontotyyppien kuten boreaalisten luonnonmetsien, harjumetsien ja puustoisten soiden tilaa ei saa heikentää merkittävästi.

Lähes puolet Suomen eri luontotyypeistä arvioitiin uhanalaisiksi.

Metsäala pelkää, että puukauppa vaikeutuu rajoitusten vuoksi. […]

Lue lisää… from Luonnon korjaamissuunnitelma etenee

On aivan normaalia polttaa planeetta karrelle

Samalla, kun Välimeren alueen metsät ovat liekehtineet ilmastokriisin vauhdittamina ja raportit kymmenistä tuhansista kuolonuhreista leviävät, suomalaiset ovat lennelleet sinivalkoisin siivin etelän lämpöön. Ilmastokriisiä kiihdyttävät kulutuspäätökset ovat normaaleja, ja koska ne ovat normaaleja, ne ovat oikein. Näin ainakin monet kertovat itselleen.

Etelään lentämisen ohessa Finnair ilmoitti käynnistävänsä uudelleen aikaisemmin ympäristösyihin vedoten lopetetut lennot Helsingin ja Turun sekä Helsingin ja Tampereen välillä. Samaan aikaan yhtiö korostaa ympäristövastuullisuuttaan ja mainostaa että ateriapalveluissa on vähennetty pakkausjätettä ja mustikkamehutölkkien kierrätystä. Kuluttajiin vastuullisuuspuhe vetoaa.

Kuumenevalla planeetalla on helppo havaita monien kulutusvalintojen ongelmallisuus. Samalla esiintyy kuitenkin erimielisyyttä siitä, kenen pitäisi kantaa vastuu valinnoista: Kuluttaja ei ole vastuussa valitessaan tuotteen, jonka yritys hänelle myy. Yritys ei ole vastuussa myydessään tuotteen, joka on lainmukainen. Poliitikot eivät ole vastuussa säätämistään laeista, koska he vain toteuttavat äänestäjien toiveita – ja näin vastuunkierto onkin pyörähtänyt täyden ympyrän.

Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen apulaisprofessori Senja Laaksolla on selvä käsitys vastuunjaosta.

”Kaikkia pitäisi syyllistää.”

Rationaalinen, schrationaalinen

Talousjärjestelmämme lähtee liikkeelle oletuksesta, että kuluttajat tekevät punnittuja ja oikeaan tietoon perustuvia, rationaalisia kulutuspäätöksiä. Senja Laakso epäili pitkään, että oletus kuluttajien rationaalisuudesta ei voi pitää paikkaansa, jos ihmiset esimerkiksi lentävät kärventyvään etelään tai syövät lihaa, jonka tuottaminen tuhlailee luonnonvaroja.

Useat tutkimukset kuitenkin viittaavat valintojen rationaalisuuteen – mutta se, mikä nähdään rationaalisena, vaihtelee tilanteesta ja henkilöstä toiseen.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from On aivan normaalia polttaa planeetta karrelle

Turvetaistelu Grimsåsin suolla jatkuu – suomalainen aktivisti jo viikkokausia kiinniotettuna Ruotsissa

Luonnonpuiston sisäänkäyntiä on vaikea löytää. Parkkipaikalta kävellään vähän matkaa tienvartta, kunnes vieressä olevaan metsikköön avautuu aukko kaksi vuotta sitten rakennetulle luontopolulle.

Paikka näyttää ränsistyneeltä. Infokylttejä on revitty ja paikalle rakennetusta lintutornista on vain lautakasa jäljellä.

Pitkospuut kulkevat suota reunustavan metsän ympäri. Alun perin luontopolku jatkui myös ojitetulle suoalueelle, mutta nyt sitä rajaavat turveyhtiön asettamat teollisuusalueesta varoittavat kyltit. Yksinäinen kaivinkone näkyy kaukaisuudessa pölypilven ympäröimänä.

Muutama viikko myöhemmin paikka on täynnä vilskettä. Ruotsalaisten lisäksi paikalle on saapunut ympäristöaktivisteja ainakin Puolasta, Belgiasta, Englannista, Norjasta ja Suomesta. Noin 60 hengen porukka on ikähaitariltaan laaja, nuorimmat ovat teini-ikäisiä ja vanhin osallistuja yli 80-vuotias.

Olemme Grimsåsin suolla Länsi-Ruotsissa, satakunta kilometriä Göteborgista sisämaahan. Suomalainen valtio-omisteinen turveyhtiö Neova haluaa nostaa alueelta turvetta. Turpeen nostaminen vapauttaa kuitenkin siihen sitoutuneen hiilen ilmakehään sekä tuhoaa ympäristöä paikallisesti, minkä takia aktivistit vastustavat toimintaa alueella nyt kolmatta kesää.

Vuonna 2024 suoran toiminnan ympäristöliike Återställ Våtmarker (suomeksi ”Ennallistakaa kosteikot”) pysäytti työkoneita ja perusti paikalle omaehtoisen luonnonpuiston pitkospuineen ja lintutorneineen. Toiminta jatkui seuraavana kesänä, jolloin suon ojia myös tukittiin. Tänä vuonna uutena tempauksena on niittykasvien ja auringonkukkien kylväminen.

”Se on radikaalia, vaikkei ehkä kuulosta siltä”, sanoo Kasperi Korhonen. Hän on toiminut eri ympäristöjärjestöissä Suomessa ja osallistui toimintaan Grimsåsissa nyt toista vuotta. Hetkinen – auringonkukansiemenet radikaalia?

Kyse on siitä, että Neovalla on lupa nostaa alueelta energiaturvetta, siis turvetta poltettavaksi sähkön tai lämmön tuottamiseksi. Turpeen heikko lämpöarvo ja suuret päästöt tekevät siitä kalliin energiamuodon, ja energiaturpeen noston taloudellinen kannattavuus onkin nykyhetkessä kyseenalainen. Sitä saadakseen tarvitsee myös kaivaa syvälle suohon.

Energiaturpeen yläpuolelta saatavaa turvetta voidaan käyttää muuhunkin – esimerkiksi kasvuturpeeksi ja maanparannukseen. Länsi-Götanmaan lääninhallitus kuitenkin hylkäsi keväällä Neovan hakemuksen muuttaa Grimsåsin suon käyttötarkoitus kasvuturpeen nostoa varten. Voimassa oleva lupa sallii päällimmäisen, energiaturpeeksi soveltumattoman, kerroksen käytön maanparannukseen.

Kun Neovan ilmoittama vuosittainen turpeennostomäärä suhteutetaan suon pinta-alaan ja jäljellä olevaan sopimusaikaan, ei Återställ Våtmarkerin laskelmien mukaan Grimsåsin suolla koskaan kaiveta tarpeeksi syvälle, jotta nostettava turve sopisi energiakäyttöön. Jos yhtiöllä ei ole aikeitakaan kaivaa energiaturvetta, asettaa se tämänhetkisen toiminnan laillisuuden kyseenalaiseksi. Oliko yhtiöllä alunperinkin tarkoituksena kaivaa kasvuturvetta?

Neova myy kasvuturvetta Kekkilä-brändin alla. Kasvuturpeessa aktivistien kylvämät siemenet kuitenkin ovat ongelma, toisin kuin energiaturpeessa. […]

Lue lisää… from Turvetaistelu Grimsåsin suolla jatkuu – suomalainen aktivisti jo viikkokausia kiinniotettuna Ruotsissa

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan