Kirjoittanut: Mika Pekkola Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 7 minuuttia
”Nykyinen valtakulttuuri ja sen rakenteet, erityisesti talous, pohjaavat pitkälti kilpailuun, väkivallan uhkaan ja resursseista taistelemiseen”, Aino Johansson sanoo. ”Maan puolustusvoimat haluaa määritellä uusiksi turvallisuuden merkityksen.”
Johanssonin vuonna 2021 perustama Maan puolustusvoimat -kollektiivi hyödyntää esitys-, video-, tekstiili-, käsite- ja installaatiotaidetta sekä akateemista tutkimusta luonnonsuojelun tarpeisiin. Kollektiivi kutsuu ihmisiä kaikilta aloilta yhteen huolehtimaan ”maaperän monilajisesta turvallisuudesta”.
Johansson kysyy, mitä tapahtuisi, jos elollisten ei tarvitsisi jatkuvasti kokea hätää ja uhkaa sekä suojautua toisiltaan.
”Turvallisuutta luovat väkivallattomuus, huolenpito, kohtuullisuus ja reilu jako. Suuri tavoitteemme on muodostaa globaalit Maan puolustusvoimat, jotka nousevat lopulta valtakulttuuriksi. Maan puolustusvoimat on planeettamme luonnollinen puolustusjärjestelmä. Se toimii maassa, metsässä, ilmassa ja merellä. Meillä on kaikki edellytykset kääntää suuntaa ja luoda järjestelmiä, jotka perustuvat kilpailun sijaan yhteistyöhön ja kestävyyteen.”
Monilajinen ymmärrys
Maan puolustusvoimat julistaa tuovansa yhteen maan väet, joihin se ei lue ainoastaan ihmistoimijoita vaan kaikkien eri lajien edustajia.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Kirjoittanut: Jari Tamminen Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 10 minuuttia
Elias Lönnrot vaelsi 1800-luvulla runonkeruumatkoillaan ikiaikaisten honkien katveessa Vienan Karjalaan. Kymmenisen vuotta sitten sarjakuvataiteilija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija Ville Tietäväinen sai mahdollisuuden vierailla samoilla seuduilla.
Tuon niin sanotun Vienan reitin Venäjän puolelle jääneellä osuudella sijaitsevat nyt jo raunioituneina merkittävimmät niistä kylistä, joiden asukkaiden runoja Lönnrot kirjasi muistiin.
”Metsäekologian dosentti Olli-Pekka Tikkanen Itä-Suomen yliopistolta oli saanut ajatuksen tutkia luontoa Venäjän puolella rajaa. Siellä on koko rajan pituudelta kolmen kilometrin levyinen alue, jossa ei saa liikkua ilman erillistä lupaa. Siellä näkee kuinka luonto toipuu ihmisestä”, Tietäväinen kertoo.
Tietäväinen lähti Tikkasen mukaan kuvittajaksi. Vladimir Putinin päätös laajentaa sotaa Ukrainassa vuonna 2022 keskeytti hankkeen, mutta ajatus hävitetyistä runokylistä jäi kytemään Tietäväisen päähän.
”En ollut etukäteen erityisen kiinnostunut Kalevalasta, mutta jotenkin kulttuurin kansallisen hyödyntämisen ja paikasta huolehtimattomuuden suhde alkoi kiinnostaa.”
Näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu, tuhottiin.
Nikita Hruštšov oli vuonna 1958 käskenyt tyhjentää ja polttaa rajan tuntumassa sijainneet kylät. Ne koettiin Neuvostoliitossa turvallisuusriskiksi, eikä asukkaiden läheisiä kulttuurisia siteitä Suomen puolelle rajaa katsottu hyvällä. Ei keskinäisiä yhteyksiä toisaalta katsottu hyvällä Suomessakaan.
Tietäväinen kertoo, että mukana matkalla ollut dosentti Raimo Heikkilä tiesi suomalaisten polttaneen kyliä omalla puolellaan rajaa jo talvisodan aikana.
”Niitä pidettiin liian ’idän tyylisinä’ ja kylien asukkaita kiellettiin enää rakentamasta sen näköisiä rakennuksia. Silloin tuhottiin näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu.”
Kansallisesti merkittävän perinnön hävitystyö ei loppunut runokylien polttamiseen tai sodan alta muuttaneiden evakkojen ja heidän kielensä vieroksumiseen.
Suomen puolella rajaa Vienan reitin ympäriltä on hakattu ikiaikaisia metsiä surutta niin yhteisiltä kuin yksityisiltäkin mailta. Tilalla on hakkuuaukioita ja tasarakenteisia talousmetsiä. Tietäväinen kuvaa ympäristöä paikoin lähinnä elokuvalavasteeksi, jossa vanhan polun reunoilla voi olla kymmenen metriä puita esittämässä metsää.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Olemme koko perheen kesälomareissulla – autoon on pakattuna kuuden lomalaisen ja matkatavaroiden lisäksi aivan kaikkea puhjenneista uimarenkaista liian kypsiin banaaneihin ja Frederikin kokoelma-CD:hen – ja olen juuri kertonut innoissani kaikille, että kohta mennään katsomaan mestauskiveä.
Yritän muotoilla hyvin harkituin ja lapsille soveliain sanakääntein, mitä mestaaminen oikein on. Paitsi eihän sitä voi kierrellä. Yritän laimentaa asiaa temporaalisella etäännyttämisellä.
”Joskus tosi tosi t o s i kauan sitten joiltain rikollisilta saatettiin katkaista kaula rangaistukseksi jostain.”
”Ai mistä?”, tiedustelee takapenkki.
Katsahdan sylissäni olevaan kirjaan.
”…Lohtajan kirkonkirjoissa on merkintä 30.7.1796 kuolleesta naimattomasta neito Susanna Johansdotter Antilasta. –– Kuolinsyynä mainitaan kaulan katkaisu lapsenmurhan takia.”
Hienoa. Eli joku epätoivoinen, raiskattu piikaparka.
”No jos oli vaikka tappanut jonkun”, kuittaan lyhyesti.
Matkaoppaanamme on geologi Aimo Kejosen ja tietokirjailija Tuomo Kesäläisen teos Suomen lohkareet ja tarinakivet (Salakirjat 2019), johon on koottu sekä geologista että kansanperinteeseen pohjautuvaa tietoa erilaisista lohkareista ja louhikoista ympäri Suomea.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Kirjoittanut: Elisa Helenius Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 7 minuuttia
Pitkiä ja ohuita koipia, matelua mullassa, loikkimista minne sattuu, pörinää korvan juuressa… Hyi! Moni loikkaa karkuun. Mutta eivät kaikki. Osa ihmisistä harrastaa hyönteisbongailua, ja yksi heistä on biologi Jani Järvi.
Järvi kertoo kiinnostuksen hyönteisiin syttyneen jo lapsena, kun hänen perheensä asui maalla.
”Tarkkailin hyönteisiä ulkona ja keräsin vesimittareita laatikkoon, jossa oli vettä. Ihmettelin aina seuraavana päivänä, mihin ne katosivat. Vasta vuosia myöhemmin opin, että vesimittarit osaavat lentää”, Järvi naurahtaa helsinkiläisellä terassilla tultuaan juuri kimalaisseurannasta Töölönlahdenpuistossa.
Vuodesta 2018 Suomen Hyönteisseuran hallituksessa istuneen Järven suhdetta hyönteisiin voi kuvata intohimoiseksi. Vapaa-ajallaan hän toimii Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa kimalaisseurannassa, jossa vapaaehtoiset tarkkailevat ja laskevat kimalaisia. Laskentalinjoja on ympäri maata, myös keskellä Helsinkiä.
Jani Järvi
”Minusta on mahtavaa, että lähes aina, kun menen ihmettelemään hyönteisiä, opin niistä uutta. Kuten että tämä ötökkä käyttää tätäkin ravintokasvina tai esiintyy tässä paikassa tai pesii tällä tavalla.”
Viimeksi kotinsa lähellä Kallion kesäkatua kävellessään hän pisti merkille, että tarhamehiläisiäkin on lennähtänyt asfalttisen kadun kukkaistutuksille.
Kaikki Jani Järven läheiset tuntevat hänen harrastuksensa. Toisinaan sukulaiset ja tuttavat lähettävät hänelle valokuvia hyönteisistä ja kysyvät tunnistusapua, mikä ilahduttaa. Järvenkään asiantuntemus ei silti aina riitä, sillä Suomessa on lähes 25 000 hyönteislajia ja esimerkiksi hämähäkkejä noin 650 lajia, joten kukaan ei osaa kaikkia ulkomuistista.
”Kukin laji katsoo tätä maailmaa omasta perspektiivistään.”
Kaikista ihmisistä ei saada hyönteisfaneja, Järvi ymmärtää, mutta kehuu, miten hauska ja sitä paitsi maksuton harrastus hyönteisten bongaaminen on.
”Jo pelkästään monet hyönteisten ja hämähäkkien nimistä ovat mielikuvituksellisia ja hauskoja, kuten kaskaslaji röllikeijukas tai tulipipomehiläinen.”
Niidenkin tulevaisuus on kuitenkin vaakalaudalla, koska elämme keskellä kuudennetta, ihmisen aiheuttamaa sukupuuttoaaltoa.
Hyönteisiä suojellaan vähemmän
Etologi, eli eläinten käyttäytymisen tutkija, Konrad Lorenz esitti jo vuonna 1943 klassikkojulkaisussaan, että ihminen kokee tietyt lapsenomaiset piirteet, kuten suuren pään, pyöreät kasvot ja isot silmät, vauvamaisen söpöiksi ja haavoittuviksi, mikä herättää hoivaamisen halun. Siksi ihmiset pitävät erityisesti söpöistä eläimistä, ja niitä tekee mieli suojella.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
EU:n ennallistamisasetus tuli voimaan elokuussa 2024. Sen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa, jota ihmistoiminta on heikentänyt, ja jäsenvaltiot voivat itse päättää, miten tavoitteisiin päästään. Ennallistamisasetus on osa unionin biodiversiteettistrategiaa luontokadon pysäyttämiseksi, ja Suomen tulee noudattaa sitä. Siksi Suomi valmistelee nyt kansallista ennallistamissuunnitelmaansa.
Tavoitteena on parantaa heikentynyttä luonnon tilaa esimerkiksi metsissä, perinneympäristöissä, soilla ja vesistöissä, kuten joissa. Ennallistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi patojen purkamista ja koskien kunnostamista, mistä olisi apua etenkin vaelluskaloille, kuten lohelle ja taimenelle.
Vesistöjen tilaa parantaisi myös soiden palauttaminen luonnontilaisiksi. Etenkin soita ja metsiä koskeva sääntely on kuitenkin aiheuttanut kiistoja. Suomessa näitä luontotyyppejä on paljon, mistä syystä ennallistaminen tuottaa merkittäviä kustannuksia. Niitä aiheutuisi käytännön työstä, kuten patojen purkamisesta ja suo-ojien tukkimisesta.
Yksi asetuksen osa, luontotyyppien heikentämättömyysvelvoite, huolestuttaa etenkin metsäteollisuutta. Velvoitteen mukaan hyvässä tilassa olevien luontotyyppien kuten boreaalisten luonnonmetsien, harjumetsien ja puustoisten soiden tilaa ei saa heikentää merkittävästi.
Lähes puolet Suomen eri luontotyypeistä arvioitiin uhanalaisiksi.
Metsäala pelkää, että puukauppa vaikeutuu rajoitusten vuoksi. […]
Samalla, kun Välimeren alueen metsät ovat liekehtineet ilmastokriisin vauhdittamina ja raportit kymmenistä tuhansista kuolonuhreista leviävät, suomalaiset ovat lennelleet sinivalkoisin siivin etelän lämpöön. Ilmastokriisiä kiihdyttävät kulutuspäätökset ovat normaaleja, ja koska ne ovat normaaleja, ne ovat oikein. Näin ainakin monet kertovat itselleen.
Etelään lentämisen ohessa Finnair ilmoitti käynnistävänsä uudelleen aikaisemmin ympäristösyihin vedoten lopetetut lennot Helsingin ja Turun sekä Helsingin ja Tampereen välillä. Samaan aikaan yhtiö korostaa ympäristövastuullisuuttaan ja mainostaa että ateriapalveluissa on vähennetty pakkausjätettä ja mustikkamehutölkkien kierrätystä. Kuluttajiin vastuullisuuspuhe vetoaa.
Kuumenevalla planeetalla on helppo havaita monien kulutusvalintojen ongelmallisuus. Samalla esiintyy kuitenkin erimielisyyttä siitä, kenen pitäisi kantaa vastuu valinnoista: Kuluttaja ei ole vastuussa valitessaan tuotteen, jonka yritys hänelle myy. Yritys ei ole vastuussa myydessään tuotteen, joka on lainmukainen. Poliitikot eivät ole vastuussa säätämistään laeista, koska he vain toteuttavat äänestäjien toiveita – ja näin vastuunkierto onkin pyörähtänyt täyden ympyrän.
Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen apulaisprofessori Senja Laaksolla on selvä käsitys vastuunjaosta.
”Kaikkia pitäisi syyllistää.”
Rationaalinen, schrationaalinen
Talousjärjestelmämme lähtee liikkeelle oletuksesta, että kuluttajat tekevät punnittuja ja oikeaan tietoon perustuvia, rationaalisia kulutuspäätöksiä. Senja Laakso epäili pitkään, että oletus kuluttajien rationaalisuudesta ei voi pitää paikkaansa, jos ihmiset esimerkiksi lentävät kärventyvään etelään tai syövät lihaa, jonka tuottaminen tuhlailee luonnonvaroja.
Useat tutkimukset kuitenkin viittaavat valintojen rationaalisuuteen – mutta se, mikä nähdään rationaalisena, vaihtelee tilanteesta ja henkilöstä toiseen.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Kirjoittanut: Miro Johansson Kuvat: Miro Johansson Lukuaika: 8 minuuttia
Luonnonpuiston sisäänkäyntiä on vaikea löytää. Parkkipaikalta kävellään vähän matkaa tienvartta, kunnes vieressä olevaan metsikköön avautuu aukko kaksi vuotta sitten rakennetulle luontopolulle.
Paikka näyttää ränsistyneeltä. Infokylttejä on revitty ja paikalle rakennetusta lintutornista on vain lautakasa jäljellä.
Pitkospuut kulkevat suota reunustavan metsän ympäri. Alun perin luontopolku jatkui myös ojitetulle suoalueelle, mutta nyt sitä rajaavat turveyhtiön asettamat teollisuusalueesta varoittavat kyltit. Yksinäinen kaivinkone näkyy kaukaisuudessa pölypilven ympäröimänä.
Muutama viikko myöhemmin paikka on täynnä vilskettä. Ruotsalaisten lisäksi paikalle on saapunut ympäristöaktivisteja ainakin Puolasta, Belgiasta, Englannista, Norjasta ja Suomesta. Noin 60 hengen porukka on ikähaitariltaan laaja, nuorimmat ovat teini-ikäisiä ja vanhin osallistuja yli 80-vuotias.
Olemme Grimsåsin suolla Länsi-Ruotsissa, satakunta kilometriä Göteborgista sisämaahan. Suomalainen valtio-omisteinen turveyhtiö Neova haluaa nostaa alueelta turvetta. Turpeen nostaminen vapauttaa kuitenkin siihen sitoutuneen hiilen ilmakehään sekä tuhoaa ympäristöä paikallisesti, minkä takia aktivistit vastustavat toimintaa alueella nyt kolmatta kesää.
Vuonna 2024 suoran toiminnan ympäristöliike Återställ Våtmarker (suomeksi ”Ennallistakaa kosteikot”) pysäytti työkoneita ja perusti paikalle omaehtoisen luonnonpuiston pitkospuineen ja lintutorneineen. Toiminta jatkui seuraavana kesänä, jolloin suon ojia myös tukittiin. Tänä vuonna uutena tempauksena on niittykasvien ja auringonkukkien kylväminen.
”Se on radikaalia, vaikkei ehkä kuulosta siltä”, sanoo Kasperi Korhonen. Hän on toiminut eri ympäristöjärjestöissä Suomessa ja osallistui toimintaan Grimsåsissa nyt toista vuotta. Hetkinen – auringonkukansiemenet radikaalia?
Kyse on siitä, että Neovalla on lupa nostaa alueelta energiaturvetta, siis turvetta poltettavaksi sähkön tai lämmön tuottamiseksi. Turpeen heikko lämpöarvo ja suuret päästöt tekevät siitä kalliin energiamuodon, ja energiaturpeen noston taloudellinen kannattavuus onkin nykyhetkessä kyseenalainen. Sitä saadakseen tarvitsee myös kaivaa syvälle suohon.
Energiaturpeen yläpuolelta saatavaa turvetta voidaan käyttää muuhunkin – esimerkiksi kasvuturpeeksi ja maanparannukseen. Länsi-Götanmaan lääninhallitus kuitenkin hylkäsi keväällä Neovan hakemuksen muuttaa Grimsåsin suon käyttötarkoitus kasvuturpeen nostoa varten. Voimassa oleva lupa sallii päällimmäisen, energiaturpeeksi soveltumattoman, kerroksen käytön maanparannukseen.
Kun Neovan ilmoittama vuosittainen turpeennostomäärä suhteutetaan suon pinta-alaan ja jäljellä olevaan sopimusaikaan, ei Återställ Våtmarkerin laskelmien mukaan Grimsåsin suolla koskaan kaiveta tarpeeksi syvälle, jotta nostettava turve sopisi energiakäyttöön. Jos yhtiöllä ei ole aikeitakaan kaivaa energiaturvetta, asettaa se tämänhetkisen toiminnan laillisuuden kyseenalaiseksi. Oliko yhtiöllä alunperinkin tarkoituksena kaivaa kasvuturvetta?
Neova myy kasvuturvetta Kekkilä-brändin alla. Kasvuturpeessa aktivistien kylvämät siemenet kuitenkin ovat ongelma, toisin kuin energiaturpeessa. […]
Minun ei edes tarvitse avata silmiäni. Savun haju leijuu ilmassa sitkeänä. Se ei pyydä lupaa, se tunkeutuu kotiini ja on viime päivinä tuntunut terävänä pistoksena kyljessäni. Savu muistuttaa koko ajan aggresiivisesti, miten Madridia ympäröivien vuorten metsät ovat tulessa. Tuli ahmii ruohikkoa ja polttaa maastoa voimalla, se leviää kuin palava rutto.
Kirjoitan tätä asuntoni terassilla Leganésissa, aivan Madridin eteläpuolella. Tähän aikaan päivästä, kesäiltaisin kahdeksan ja yhdeksän välillä, Madridin taivas yleensä kylpee kullankeltaisessa valossa. Mutta ei viime viikonloppuna. Sen sijaan näin likaisenharmaan taivaan, jonka värit olivat muuttuneet samanlaisiksi kuin vanhoissa valokuvissa, samean okran sävyisiksi. Näin palavien vuorten luona harmaan savuverhon, joka liikkui länsituulen mukana. Maastopalo oli vain 32 kilometrin päässä.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Kirjoittanut: Jari Tamminen Kuvat: Häiriköt-päämaja Lukuaika: 10 minuuttia
Halpaa krääsää Kiinasta suoraan kuluttajille myyvät verkkokaupat ovat kasvattaneet suosiotaan ja samalla herättäneet huolta. Nämä verkkokaupat eivät kuitenkaan tee mitään sellaista, mitä toiset yritykset eivät olisi tehneet aikaisemmin – ne vain tekevät sen nopeammin ja halvemmalla.
Aikaisemmin vaatekauppojen mallistot vaihtuivat joitain kertoja vuodessa, lähinnä vuodenaikojen mukaan. Sitten markkinoille saapuivat H&M:n kaltaiset, niin sanottua pikamuotia myyvät ketjut, jotka saattoivat esitellä uusia mallistoja kuukausittain. Viimeisen parin vuoden aikana Suomessakin ultrapikamuodilla markkinaosuuksia rohmunneen Sheinin mallistot vaihtuvat käytännössä jatkuvasti. Vauhdin kiihtyessä laatu on heikentynyt ja hinnat laskeneet.
Sama näkyy elektroniikkassa, vaikka kehitys ei kuljekaan vain yhteen suuntaan. Samalla kun esimerkiksi puhelimilta aletaan edellyttää korjattavuutta ja akun vaihtamisen helppoutta, Temun kaltaiset toimijat työntävät markkinoille elektroniikkaa, joka on lähinnä tarpeetonta eikä edes kestä niin kauaa, että akkua pitäisi vaihtaa.
Tuhlaamme rehevän peltomaan, puhtaan veden ja öljyn kaltaisia resursseja siihen, että markkinoille tulee enemmän tarpeetonta roskaa.
”Ympäristön ja laajemminkin ylikulutuksen näkökulmasta tarkasteltuna on huolestuttavaa, että tämmöinen kulutustottumuksia väärään suuntaan vievä ilmiö pääsee syntymään. Tämä on ongelma isossa kuvassa”, yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkivan järjestön, Finnwatchin, ilmastoasiantuntija Lasse Leipola toteaa. […]
Kirjoittanut: Mette Hartonen Kuvat: Nauska Lukuaika: 8 minuuttia
Kesäkuun alussa Tiedekulman sali Helsingin yliopistolla on lähes täynnä. Paikalla on ainakin kestävyys- ja kohtuustutkijoita Toni Ruuskasta Eeva Houtbeckersiin, kansanedustaja Anna Kontula ja ympäristöliikkeiden edustajia. Toisessa rivissä istuvat väitöskirjatutkijat Amos Wallgren ja Jooseppi Räikkönen ovat juuri julkaisseet teoksen Palavan maailman politiikka (Into 2026), jossa he sivuavat ranskalaishistorijoitsija Jean-Baptiste Fressozin tutkimusta.
Fressoz luennoi Tiedekulmassa teoksestaan More and More and More (Allen Lane 2024). Se nousi heti ilmestyttyään kansainväliseksi bestselleriksi, jonka Financial Times ja The Economist nimesivät vuoden kirjaksi ja joka voitti Ranskan senaatin historialliselle kirjalle vuosittain myöntämän palkinnon.
”Energiasiirtymä on slogan”, Fressoz sanoo yleisölle.
Hänen tutkimuksensa ydin on se, että historiassa ei ole ollut siirtymiä energianlähteestä toiseen, vaan uudet energiamuodot ovat kasautuneet aiempien päälle. Totuttu tarina puusta kivihiileen ja kivihiilestä öljyyn siirtymisestä onkin satua, hän kuvaa.
Sama koskee fossiilista uusiutuvaan energiaan siirtymistä. Koska uusiutuva energia tulee fossiilisten päälle, ei vihreää siirtymää ole globaalisti käynnissä. Lähes 80 prosenttia maailman energiantarpeesta tuotetaan yhä fossiilisilla, joten tarvittava muutos on valtava.
Fossiiliset ovat tärkeitä myös raaka-aineina, sillä niillä on ainutkertaisia ominaisuuksia ja niitä on riittämiin nykykäytölle, Fressoz painottaa. Esimerkiksi kivihiiltä tarvitaan teräksen valmistukseen valtavia määriä, ja sitä on hyvin vaikea korvata. Teolliset lannoitteet ovat puolestaan riippuvaisia maakaasusta ja kemianteollisuus öljystä.
Raaka-aineiden kulutus on vain kasvanut ajan saatossa. Ainoastaan asbestin, elohopean ja lampaanvillan käyttö on vähentynyt, Fressoz osoittaa hiljaa kuuntelevalle salille. […]
Voima Kustannus Vellamonkatu 30 B 3 krs. 00550 Helsinki voima(at)voima.fi 044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
