Elias Lönnrot vaelsi 1800-luvulla runonkeruumatkoillaan ikiaikaisten honkien katveessa Vienan Karjalaan. Kymmenisen vuotta sitten sarjakuvataiteilija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija Ville Tietäväinen sai mahdollisuuden vierailla samoilla seuduilla.
Tuon niin sanotun Vienan reitin Venäjän puolelle jääneellä osuudella sijaitsevat nyt jo raunioituneina merkittävimmät niistä kylistä, joiden asukkaiden runoja Lönnrot kirjasi muistiin.
”Metsäekologian dosentti Olli-Pekka Tikkanen Itä-Suomen yliopistolta oli saanut ajatuksen tutkia luontoa Venäjän puolella rajaa. Siellä on koko rajan pituudelta kolmen kilometrin levyinen alue, jossa ei saa liikkua ilman erillistä lupaa. Siellä näkee kuinka luonto toipuu ihmisestä”, Tietäväinen kertoo.
Tietäväinen lähti Tikkasen mukaan kuvittajaksi. Vladimir Putinin päätös laajentaa sotaa Ukrainassa vuonna 2022 keskeytti hankkeen, mutta ajatus hävitetyistä runokylistä jäi kytemään Tietäväisen päähän.
”En ollut etukäteen erityisen kiinnostunut Kalevalasta, mutta jotenkin kulttuurin kansallisen hyödyntämisen ja paikasta huolehtimattomuuden suhde alkoi kiinnostaa.”
Näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu, tuhottiin.
Nikita Hruštšov oli vuonna 1958 käskenyt tyhjentää ja polttaa rajan tuntumassa sijainneet kylät. Ne koettiin Neuvostoliitossa turvallisuusriskiksi, eikä asukkaiden läheisiä kulttuurisia siteitä Suomen puolelle rajaa katsottu hyvällä. Ei keskinäisiä yhteyksiä toisaalta katsottu hyvällä Suomessakaan.
Tietäväinen kertoo, että mukana matkalla ollut dosentti Raimo Heikkilä tiesi suomalaisten polttaneen kyliä omalla puolellaan rajaa jo talvisodan aikana.
”Niitä pidettiin liian ’idän tyylisinä’ ja kylien asukkaita kiellettiin enää rakentamasta sen näköisiä rakennuksia. Silloin tuhottiin näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu.”
Kansallisesti merkittävän perinnön hävitystyö ei loppunut runokylien polttamiseen tai sodan alta muuttaneiden evakkojen ja heidän kielensä vieroksumiseen.
Suomen puolella rajaa Vienan reitin ympäriltä on hakattu ikiaikaisia metsiä surutta niin yhteisiltä kuin yksityisiltäkin mailta. Tilalla on hakkuuaukioita ja tasarakenteisia talousmetsiä. Tietäväinen kuvaa ympäristöä paikoin lähinnä elokuvalavasteeksi, jossa vanhan polun reunoilla voi olla kymmenen metriä puita esittämässä metsää.
