Matilda Aaltonen tanssii kettujen kanssa

Videolla ketut ryntäilevät, nuuhkivat, syövät ja tonkivat. Pihistävät pipon ja riepottelevat sitä. Yksi ketuista hakee kontaktia, toinen vetäytyy etäämmälle. He jahtaavat toisiaan ja naureskelevat kovaäänisesti. Vuodenajat vaihtuvat, välillä turkkia on enemmän ja sitten sitä on vähemmän. Mukana kulkee myös yksi ihminen.

Matilda Aaltonen möyri vuoden ajan kettujen kanssa Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, joka tarjoaa onnekkaille tuotantotaloudesta vapaaksi päästetyille tai sieltä paenneille kodin loppuelämäksi. Osana Teatterikorkeakouluun tekemäänsä taiteellista väitöstutkimusta Aaltonen pyrki löytämään tavan tanssia turkistarhoilta karanneiden ja Tuulispäähän päätyneiden kettujen kanssa.

”Se oli tosi ihana kokemus. Ja tietenkin jatkuvaa neuvottelua.”

Aaltonen kävi Tuulispäässä vähintään kerrat kuukaudessa, usein viikottain.

”Tunsin Viiman ja Lumin aikaisemmin, mutta aloittaessani projektin Sumu tuli sinne ja Halla pian perään. Aluksi kiinnitin etupäässä huomiota siihen, mitä minun läsnäolo merkitsi heille.”

Prioriteettina oli oppia olemaan niin, ettei se säikyttele tai stressaa kettuja.

”Kun se alkoi selvitä, tutkin, mitä meidän yhdessä toimiminen ylipäänsä voisi olla ja vähitellen rupesin tunnistamaan sen, koska jollain on leikkisä olo. Koska menin sinne tanssijana, niin se, miten voisimme tanssia yhdessä, oli tietenkin tärkeä kysymys.”

Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla nähtävässä Linjamme kaartuvat läsnäolostamme -teoksessa Aaltonen on yhdistänyt suuren videoinstallaation, jossa näkyy Tuulispäässä kuvattuja videoita, kertojaäänen lukemat Pauliina Haasjoen kirjoittamat tekstit sekä soolotanssin. Teos on ehdotus siitä, mitä lajien välinen tanssi voisi olla.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Matilda Aaltonen tanssii kettujen kanssa

Otetaan suomalaisuuden symbolit takaisin natseilta, Juha Jyrkäs kehottaa

Kansa on tulehtunut, kun ei tunne juuriaan, ajattelee kansanperinteen tutkija, kirjailija ja kustantaja Juha Jyrkäs. Hän haluaa parantaa tämän haavan.

”Yksi mies ei voi sitä tehdä, mutta voin näyttää esimerkkiä.”

Esimerkkiä hän näyttää tutkimalla länsisuomalaista kansanrunoutta ja kirjoittamalla siitä kansantajuisia tieto- ja runoteoksia. Uusin niistä on vasta ilmestynyt Länsi-Suomen kehtolaulut (Salakirjat 2026).

Kirjoissaan Jyrkäs seuraa Elias Lönnrotin metodia ja 1900-luvun alkuvuosien runonkerääjien jalanjälkiä. Kylästä toiseen vaeltamiseen sijaan hän on kulkenut tiedon valtatietä Suomalaisen kirjallisuuden seuran ylläpitämään Suomen kansan vanhat runot -nettiarkistoon ja koonnut yli sata vuotta sitten kerätyistä runoista Lönnrotin tapaan pidempiä kokonaisuuksia.

”Olen moderni fennofiili. Rakastan maatani, rakastan kulttuuriani, sen kautta voin rakastaa myös muuta maailmaa ja arvostaa muita kulttuureja.”

Raumalla syntynyttä Jyrkästä ärsyttää, miten huonosti ihmiset tuntevat länsisuomalaista kansanperinnettä. Länsi-Suomen hän määrittelee Pähkinäsaaren rauhan rajaa, länsimurteiden puhuma-alueita ja 1800-luvun maakuntarajoja seuraten, jolloin Länsi-Suomeen kuuluvat myös Uusimaa ja Pirkanmaa. Näin laskettuna yli 80 prosenttia Suomessa asuvista elää nyt Länsi-Suomen alueella.

Länsi-Suomesta on kerätty muuta Suomea enemmän juuri kehtolauluja. Ne ovat muusta kansanrunoudesta poiketen yhä elävää perinnettä: vanhemmilta lapsena kuultuja lauluja lauletaan omille lapsille. Kehtolauluissa kalevalamitta eli perinteinen itämerensuomalainen runomitta yhdistyy myös moderniin riimirunouteen.

Jyrkkään uudesta teoksesta löytyykin monia tuttuja lauluja, ja nyt niistä pääsee lukemaan pitkät, eri kylistä kerätyistä versioista yhdistetyt kokonaisuudet. Esimerkiksi Tuu tuu tupakkirulla kasvaa odysseiamaiseksi matkakertomukseksi, jossa käydään eri maissa Euroopassa ja ”Peetlehemin pellon päässä” asti, kolhossa saunassa Kolokatalla ja tullaan metsätontun neuvojen avulla takaisin Turkuun. Kotimaassakin matka tekee monta mutkaa:

Vaeltelin Vaasan tiälle,

Oulujärven jäälle kuljin,

pohjalaisen porotiälle,

lappalaisen lautatiälle.

Soutelin jokia myäten

Pohjan maille, mantereille,

tuntureille, tantereille,

peuralauman laitumille.

Sitten matkasin takasin

fallesmannin kaljaa juaren.

”Kyse on lopulta ryyppyreissusta”, Jyrkäs huokaa.

Tupakkirulla, jollaisille tupakkaa tehtaissa kerittiin, oli kapaloidun lapsen kokoinen ja muotoinen. Tarina on hyvä esimerkki länsisuomalaisesta runosta, jossa kristillinen ja muinaissuomalainen perinne yhdistyvät vahvaan paikallisuuteen.

Jyrkäs myös selittää runojen taustoja ja tulkintaa kirjoissaan.

Suomi tarvitsee toisenkin kansaneepoksen

Jyrkkään pääteos Rauni (Salakirjat 2025) on lähes 500-sivuinen länsisuomalainen kansaneepos, jonka hän kokosi rinnakkaisteokseksi Kalevalalle.

”Kreikkalaisillakin on kaksi eeposta, niin meilläkin vähintään se pitää olla.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Otetaan suomalaisuuden symbolit takaisin natseilta, Juha Jyrkäs kehottaa

Kolonialistista kritiikkiä, natsien innoitusta ja uushenkisyyttä – ensimmäisen teosofin hämmentävä perintö näkyy kaikkialla

Kun Helena Petrovna Blavatsky saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1873, New York oli noin miljoonan asukkaan kaupunki ja niin kutsutun kullatun aikakauden loisteliain ja raadollisin modernin kapitalismin näyttämö. Okkultistisine kykyineen Blavatsky solahti mainiosti New Yorkin seurapiireihin, joissa spiritististen istuntojen suosio oli huipussaan.

Ihmisten intoa spiritualismiin selitti osin uskontoon ja tieteeseen kiinnittyneen maailmankuvan murros, mutta myös inhimillinen suru. Sisällissodassa vuosina 1861–1865 oli menetetty karkeasti 700 000 ihmishenkeä. Lohduttomat omaiset, jotka eivät olleet voineet jättää hyvästejä tai haudata vainajiaan, kaipasivat yhteyttä kuoleman rajan tuolle puolen.

Mutta Blavatsky ei ollut pelkkä meedio. Hän kantoi mukanaan muinaista viisautta. Venäjän keisarikunnassa, silloisessa Jekaterinoslavissa eli nykyisen Ukrainan Dniprossa aatelisperheeseen vuonna 1931 syntynyt mystikko oli New Yorkiin saapuessaan poikkeuksellinen kokenut maailmanmatkaaja.

Blavatsky oli karannut aviomieheltään 18-vuotiaana ja lähtenyt matkustelemaan ympäri Eurooppaa. Omien väitteidensä mukaan hän kävi 1850-luvulla myös Amerikan mantereilla ja Aasiassa, missä hän pääsi vierailemaan tiibetiläisten viisauden mestareiden luona. Tämä ihmetytti laajalti, sillä Tiibetiin pääsy oli vielä noihin aikoihin ankarasti eurooppalaisilta kielletty. Yhteyksien puutteessa kukaan ei voinut vahvistaa eikä myöskään kiistää Blavatskyn kertomusta.

Blavatsky vuonna 1875. Kuva: Enrico Resta. CC BY 4.0.

Tutkijoilla ja elämäkertureilla on edelleen päänvaivaa Blavatskyn röyhelöisten elämänvaiheiden selvittämisessä. Enemmän ja vähemmän tosia tarinoita kumpusi monesta lähteestä: Blavatsky sepitti niitä itse, kuten myös hänen seuraajansa ja kohuja seuranneet aikalaiset. Legendoja syntyi myöhemmin jo senkin takia, että kuoltuaan Blavatsky kohotettiin lähestulkoon teosofien pyhimykseksi.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Kolonialistista kritiikkiä, natsien innoitusta ja uushenkisyyttä – ensimmäisen teosofin hämmentävä perintö näkyy kaikkialla

”Pelasta kirja kotiisi” – Venäjä pommittaa Ukrainan kirjabisnestä

Venäjä ei pyri räjäyttämään ohjuksillaan ainoastaan ukrainalaisia ja heille elintärkeää infrastuktuuria, vaan ”tämä on sotaa identiteettiämme vastaan”, sanoi Ukrainan presidentin puoliso Olena Zelenska New Yorkin Ukrainalaisessa museossa syyskuussa 2026.

Venäjä pommittaa Ukrainaa ja erityisesti sen pääkaupunkia Kiovaa joka päivä. Koko maassa noin 5000 katedraalia, kirkkoa, teatteria, museota ja muuta kulttuurillisista kohdetta on jo täysin tuhoutunut.

Kulttuuria tuhoavat iskut eivät ole sattumanvaraisia, ja ilmeisen tarkoituksellisesti Venäjä kohdistaa ne myös kirjabisnekseen. Pommit räjäyttävät kirjakauppoja, -toreja, -varastoja ja -painoja. Nimenomaan painotaloja tuhoamalla ei katoa vain olemassaoleva kirjallisuus, vaan niin estetään ukrainalaisia painamasta uusia.

Lokakuun 2026 alkuun mennessä tämän vuoden kirjatuotannosta on Ukrainassa tuhoutunut yli kolmannes. Kun Venäjä pommittaa ukrainalaisia kirjoja, ukrainalaiset ovat keksineet uuden sanonnan ”pelasta kirja kotiisi”. Ostamalla kirjan kaupasta lukija tekee kirjojen hävittämisestä vaikeampaa.

Vahvistunut identiteetti

Helsingissä syyskuussa 2026 vieraileva ukrainalainen kustantaja Lilija Omelianenko näyttää väsyneeltä. ”Ulkomailla näen ihmisiä arjessaan kävelemässä kadulla. Lapsia leikkimässä. Minua itkettää: Miksei meilläkin voi olla tuollaista? Miksi meidän täytyy koko ajan pelätä?” […]

Lue lisää… from ”Pelasta kirja kotiisi” – Venäjä pommittaa Ukrainan kirjabisnestä

”Kalus näutä nin hyvällä” – rahvaan rivoudet siivottiin pois Kalevalasta

Jälleen kerran folkloristiikan dosentti Heidi Henriikka Mäkelä Helsingin yliopistosta saa vastata kysymyksiin kansanrunoutemme härskistä puolesta. Tasaisin väliajoin mediassa nimittäin ”paljastetaan”, miten osa kalevalamittaisista runoista oli seksuaalissävytteisiä.

Mäkelän mukaan kansanperinteen tutkijoiden puhelimet käyvät kuumina erityisesti keväällä Kalevalan päivän alla, kun toimittajat haluavat kysellä Kalevalan ”salatusta aineistosta” ja ”Suomen kansan unohdetuista pervorunoista”. Muun ajan vuodesta tutkijat saavat olla rauhassa.

Folkloristiikan alalla karjalaista kansanperinnettä on kuitenkin tutkittu paljon eri näkökulmista, eikä aineisto ole ollut koskaan ”kateissa”.

”Suomessa ei ole koskaan aktiivisesti sensuroitu runoja. Esimerkiksi Virossa neuvostoaikana kansanrunousarkistossa saksittiin, piirrettiin yli tussilla ja liimattiin lappuja sellaisen tavaran päälle, josta koettiin, ettei se kuulu hyvän neuvostokansalaisen profiiliin.”

Suomesta aineistoa ei koskaan hävitetty, vaan sitä säilytettiin arkistojen uumenissa.

”Tutkijat ovat aina 1800-luvulta lähtien tienneet, että siellä on tämmöisiä runoja.”

Siis tämmöisiä:

Rannassa viinoja ryypätt[iin],

pikarit lyötiin rikki,

piika tyttö pimiässä pirtiss pistettiin,

talon tyttö raukka itki:

kuin kuolen koinamatta,

tuon makian maistamatta.

Ah sitä herttaista herkkuu,

poikien pöksyissä lerkkuu,

Huntunturin Jussi

minua nussi

iltahämärällä

kyrpä kämärällä,

viis sormee vitun päällä.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from ”Kalus näutä nin hyvällä” – rahvaan rivoudet siivottiin pois Kalevalasta

Muurahai ja ikävystyttävä leijona

Monet nykyihmiset ajattelevat runouden olevan jotain vaikeaa ja turhaa. Kriitikko Vesa Rantama päätti uhmakkaasti kirjassaan Runominän vuosi (Siltala 2026) etsiä vastausta kysymykseen ”mihin runous pystyy ja miten sen voi kokea”.

Mikäs sen tärkeämpää kuin lähteä etsimään runon nykypäivää, kun sen menneisyyden tiedämme kyllä. Rantama muistuttaa, että ”menneisyyden runoilijat ovat kirjoittaneet isoja asioita maailmaan. Kokonaisia valtioita, kieliä, minuuksia, jumalia ei olisi olemassa ilman heidän työtään”.

Nykysuomessa rauhan ja itsenäisyyden aikana runoudella ei ole suurta kansallista tehtävää, jos ei ahkeraa metsäluonnosta ja sen tuhoutumisesta kirjoittamista ajatella sellaiseksi. Kun nykyrunoutta ei ymmärretä, vaikka ymmärretään, että jotain häiritsevää tuo kuitenkin sanoo, taiteilija sysätään syrjään mediasta ja juhlamenoista kuin Asterixin kylän bardi.

Nyt runoudella ei ole Rantaman mielestä ”tilaa”, ei ”Oopperataloa”.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Muurahai ja ikävystyttävä leijona

Kalevalan kulisseissa

Elias Lönnrot vaelsi 1800-luvulla runonkeruumatkoillaan ikiaikaisten honkien katveessa Vienan Karjalaan. Kymmenisen vuotta sitten sarjakuvataiteilija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija Ville Tietäväinen sai mahdollisuuden vierailla samoilla seuduilla.

Tuon niin sanotun Vienan reitin Venäjän puolelle jääneellä osuudella sijaitsevat nyt jo raunioituneina merkittävimmät niistä kylistä, joiden asukkaiden runoja Lönnrot kirjasi muistiin.

”Metsäekologian dosentti Olli-Pekka Tikkanen Itä-Suomen yliopistolta oli saanut ajatuksen tutkia luontoa Venäjän puolella rajaa. Siellä on koko rajan pituudelta kolmen kilometrin levyinen alue, jossa ei saa liikkua ilman erillistä lupaa. Siellä näkee kuinka luonto toipuu ihmisestä”, Tietäväinen kertoo.

Tietäväinen lähti Tikkasen mukaan kuvittajaksi. Vladimir Putinin päätös laajentaa sotaa Ukrainassa vuonna 2022 keskeytti hankkeen, mutta ajatus hävitetyistä runokylistä jäi kytemään Tietäväisen päähän.

”En ollut etukäteen erityisen kiinnostunut Kalevalasta, mutta jotenkin kulttuurin kansallisen hyödyntämisen ja paikasta huolehtimattomuuden suhde alkoi kiinnostaa.”

Näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu, tuhottiin.

Nikita Hruštšov oli vuonna 1958 käskenyt tyhjentää ja polttaa rajan tuntumassa sijainneet kylät. Ne koettiin Neuvostoliitossa turvallisuusriskiksi, eikä asukkaiden läheisiä kulttuurisia siteitä Suomen puolelle rajaa katsottu hyvällä. Ei keskinäisiä yhteyksiä toisaalta katsottu hyvällä Suomessakaan.

Tietäväinen kertoo, että mukana matkalla ollut dosentti Raimo Heikkilä tiesi suomalaisten polttaneen kyliä omalla puolellaan rajaa jo talvisodan aikana.

”Niitä pidettiin liian ’idän tyylisinä’ ja kylien asukkaita kiellettiin enää rakentamasta sen näköisiä rakennuksia. Silloin tuhottiin näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu.”

Kansallisesti merkittävän perinnön hävitystyö ei loppunut runokylien polttamiseen tai sodan alta muuttaneiden evakkojen ja heidän kielensä vieroksumiseen.

Suomen puolella rajaa Vienan reitin ympäriltä on hakattu ikiaikaisia metsiä surutta niin yhteisiltä kuin yksityisiltäkin mailta. Tilalla on hakkuuaukioita ja tasarakenteisia talousmetsiä. Tietäväinen kuvaa ympäristöä paikoin lähinnä elokuvalavasteeksi, jossa vanhan polun reunoilla voi olla kymmenen metriä puita esittämässä metsää.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Kalevalan kulisseissa

Kurdit ja suomalaiset ovat kokeneet samanlaisia asioita, sanoo elokuvaohjaaja Erol Mintaş

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Erol Mintaşin toinen kokopitkä elokuva Maan laulu kertoo kurditaustaisesta perheestä, joka on vahvasti integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Lääkärinä toimiva Rojin (Dilan Gwyn) ponnistelee sovittaakseen yhteen perhe-elämään ja yhteiskunnallisiin kamppailuihin liittyvät velvoitteensa. Rojinin isän (Ali Seçkiner Alici) elämää raskauttaa kurdien historialliseen vainoon liittyvä perhesalaisuus.

Rojinilla ja hänen miehellään Ferhatilla (Feyyaz Duman) on oma salaisuutensa, jota he eivät ole kyenneet kertomaan 12-vuotiaalle tyttärelleen Azadille (Zenan Tünc). Tarinan edetessä asiat totuudet alkavat paljastua ja kärsimyksen asteittainen kohtaaminen avaa mahdollisuuden traumojen parantumiselle, sovinnolle ja rauhalle.

Maan laulu sai ensiesityksensä tänä vuonna Rotterdamin kansainvälisellä elokuvafestivaalilla, ja kesällä se esitettiin Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Syksyllä se nähdään osana Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin ohjelmistoa ja joulukuusta eteenpäin teatterilevityksessä.

Mintaş kertoo saaneensa alkusysäyksen elokuvalleen oltuaan vuonna 2017 taiteilijaresidenssissä Suomenlinnassa.

”Tutustuttuani Suomenlinnan menneisyyteen ja etenkin vuoteen 1918, jolloin saarella toimi vankileiri, tajusin, että historia ruumiillistui siellä voimakkaalla tavalla”, hän kertoo. ”Mieleeni tulvi muistoja kurdien kärsimyksistä. Ymmärsin, että suomalaiset ja kurdit ovat kokeneet samanlaisia asioita. Sota on sotaa ja julmuudet ovat julmuuksia riippumatta siitä, missä ne tapahtuvat.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Kurdit ja suomalaiset ovat kokeneet samanlaisia asioita, sanoo elokuvaohjaaja Erol Mintaş

Pyykit likoon

Katvylin eli Katariina Viljamaan, Mangolassin eli Lassi Ahokkaan ja Zaruniin eli Noora Varosen vuonna 2025 perustama queerteknokollektiivi Boy Laundry on noussut nopeasti yhdeksi Helsingin teknoskenen kiinnostavimmista uudistajista. Kollektiivin tyyliä luonnehtivat nopeat ja nostattavat rytmit, seksikkyydellä ja koomisuudella leikittelevä estetiikka sekä maskuliinisten rakenteiden kritiikki.

Boy Laundry sai alkunsa Kaiku-yökerhon Kammarissa järjestetyistä bileistä, kun koronavuosina tekno-dj:n hommiin ryhtynyt Viljamaa löi hynttyynsä yhteen uraansa aloittelevien Ahokkaan ja Varosen kanssa. Kolmikko huomasi, että tyylillisistä eroavaisuuksistaan huolimatta heidän yhteissoittonsa sujui vaivattomasti.

Perustamisbileiden jälkeen Boy Laundry onkin esiintynyt ahkerasti. Kollektiivi on nähty esimerkiksi Ääniwallissa, Stidilässä, underground-klubi Delgalletissa, Bassline Festivalilla sekä viimeisimpänä vuoden 2026 Flow Festivalin lauantaipäivän energisenä avaajana Helsingin Suvilahdessa.

”Emme lähesty patriarkaatin kritiikkiä ryppyotsaisesti vaan huumorin kautta.”

Nimi Boy Laundry syntyi Viljamaan kaveriporukassa kiertäneestä sisäpiirin vitsistä.

”Tajusimme, että nimessä kiteytyi monia meille tärkeitä asioita”, Viljamaa sanoo. ”Pyykkipoika-viittaus kuvastaa hyvin leikittelevää, hassuttelevaa ja piikittelevää tyyliämme.”

”Pesulaviittaus toimii myös siinä mielessä, että teknomusiikki tuo usein mieleen rumpupesukoneen jyskeen”, Ahokas jatkaa. ”Syvemmällä tasolla nimi kritisoi maskuliinisia valta-asetelmia ja -suhteita. Pannaan pojat likoon! Boy Laundry on vakava olematta silti vakava.”

Viljamaa jatkaa, että kollektiivin nimi viittaa myös kotitöiden epätasaiseen jakautumiseen sukupuolten välillä.

”Kotityöt kasautuvat yhteiskunnassamme edelleen naisoletettujen harteille. Boy Laundryssa pojat pesevät pyykkiä. Emme silti lähesty patriarkaatin kritiikkiä ryppyotsaisesti vaan huumorin kautta. Olemme esimerkiksi kuvanneet promovideoita, joissa teemme kotitöitä, mutta väärin ja huolimattomasti.”

Patriarkaatin kritiikki onkin Boy Laundrynkin edustaman queerteknon temaattisessa ytimessä.

”Teknokulttuuri on lähtökohtaisesti maskuliinista, ja jopa queer-kulttuurin sisällä saattaa olla hyvin maskuliininen meininki”, Viljamaa sanoo. ”LGBTQ-bileissäkin on usein eniten miehiä. Vaikka teknoskenessä on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota esiintyjien sukupuolijakaumaan, bileitä järjestävät ja artisteja valitsevat edelleen pääasiassa miehet. Miehet tekevät siis ohjelmaa miehille.”

Eräs Boy Laundryn kantavista ajatuksista onkin kuratoida bileitä tasapuolisemmin. Kollektiivi on pyrkinyt tapahtumia järjestäessään huomioimaan paremmin inklusiivisuuden eli sen, että esiintyjiä olisi monenlaisista taustoista.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Pyykit likoon

Muistokirjoitus: Journalisti ja maailmanmatkaaja solidaarisuuden ja tasa-arvon puolesta

Rasisminvastainen kampanjajuna puksutti pitkää matkaa vuonna 1995. Suomesta oli tullut Euroopan unionin jäsen ja Itä-Eurooppakin oli muuttumassa demokraattiseksi muurien murruttua. Energinen Päivi Nikkilä (1966–2026) reissasi tuolla junalla pitkin Suomea Rovaniemeltä Helsinkiin ja myöhemmin Tukholman kautta Kööpenhaminaan, Magdeburgiin, Luxemburgiin ja Strasbourgiin. Junassa oli paljon ihmisiä, joiden kanssa Nikkilä päätyi hengailemaan puolet elämästään sekä töissä että vapaa-ajalla. […]

Lue lisää… from Muistokirjoitus: Journalisti ja maailmanmatkaaja solidaarisuuden ja tasa-arvon puolesta

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan