Svenska Teaternissa nyt esitettävässä saksalaisen Marius von Mayenburgin kirjoittamassa mustan huumorin sävyttämässä Nattlandissa wieniläiset sisarukset löytävät isänsä jäämistöstä Hitlerin maalaaman akvarellin. Siitä seuraava sotku paljastaa, miten syvään Saksassa on juurtunut syyllisyys juutalaisten kansanmurhasta ja miten se vaikeuttaa myös Palestiina-aiheen käsittelyä.
Suomalaisessa teatterikeskustelussa esitysten ja niiden tekijöiden odotetaan ottavan nyt kantaa kansanmurhaan. Helsingin Sanomat kysyi kursailematta Kansallisoopperan Aidan nykyiseen Lähi-itään sijoittaneelta israelilaiselta ohjaajalta Noa Naamatilta: ”YK:n tutkintakomission mukaan Israel tekee Gazassa kansanmurhaa. Voiko taiteilija tällaisessa tilanteessa katsoa muualle?”
Samaan tapaan moitti tutkija Timo R. Stewart Voiman arviossaan Kansallisteatterin Kolmea harjoitelmaa sodan ja rakkauden vuosilta: ”Virtahepo keskellä huonetta on Gazan kansanmurha. Sen kuvastoa vilkaistaan, mutta ei katsota kohti”.
Nimenomaan katseen suuntaamisesta on kyse Susanna Kuparisen ja Maria Pettersonin kirjoittamassa KOM-teatterin Poiskatsojissa. Siinä Gazan kansanmurhaa puidaan sen ristiriidan kautta, joka vallitsee suomalaisten poliitikkojen toimien ja kansalaisten oikeudenmukaisuuskäsityksen välillä. […]
Lue lisää… from Eurooppalaisen valistuksen perintö elää Gazan kansanmurhassa ja luonnon tuhossa
