Nukkevaltio valvoo

Nukkevaltio-ryhmän satiirinen Saako Purra? -nukketeatteriesitys palaa Riikka Purran vanhojen nettikirjoitusten aiheuttamaan rasisimikohuun. Hallituspolitikan turbulenssien lisäksi se pöyhii myös persupuheenjohtajan yksityistä kärvistelyä. Teos aikamatkailee suomalaisen äärioikeiston historiaan, 90-luvun laman traumoihin, Jussi Halla-ahon alkuperäiseen nettilahkolaisuuteen ja suomalaisen vasemmiston nostalgiabarrikadeille. Ohjelman vieraina ovat käsikirjoittajat Heini ja Matti Vahtera, joista edellinen on myös ohjannut esityksen. Keskustelussa pohditaan, miten poliittisen […]

Lue lisää… from Nukkevaltio valvoo

Pedro Almodóvarin Autofiktiossa taiteen omaelämäkerrallisuus pyörii sisäkkäisillä luupeilla

Pedro Almodóvarin uusimmassa elokuvassa psykosomaattista migreeniä poteva elokuvaohjaaja Elsa (Barbara Lennie) seurustelee kropaltaan lähinnä kreikkalaista patsasta muistuttavan palomies-strippari Bonifacion (Patrick Criado) kanssa. Elsa ajautuu riitaan ystävänsä kanssa, kun tulee paljastaneeksi hyödyntäneensä tämän avio-ongelmia tulevan elokuvansa käsikirjoituksessa. Elokuvan toisella kerronnan tasolla Elsa paljastuu Almodovoria itseään muistuttavan ikääntyvän elokuvaohjaaja Raúlin (Leonardo Sbaraglia) autofiktiiviseksi alter egoksi ja Bonifacio […]

Lue lisää… from Pedro Almodóvarin Autofiktiossa taiteen omaelämäkerrallisuus pyörii sisäkkäisillä luupeilla

En ole löytänyt oikeistolaista aktivistia, joka olisi ollut oikeassa, sanoo Suomessa vieraileva säveltäjä Conor Mitchell

Conor Mitchell katsoo vakavalla ilmeellä kameraan tumman metallisen patsaan edessä rennosti seisoen, tatuoidut kädet housujen taskuissa.

Elokuun lopulla säveltäjä Conor Mitchell on paikalla Helsingin Musiikkitalossa, kun Kansallisoopperan orkesteri esittää hänen vuonna 2024 kantaesitetyn Riot Symphonynsä. Teoksessa yhdistyvät erilaiset musiikkivaikutteet, videoinstallaatiot sekä kuuluisten aktivistien kirjoitukset.

”Tavoitteena on tuoda politiikkaa takaisin musiikkiin. Pidän teoksista, joissa on hyvin selkeä poliittinen viesti. Hyödynnän Sophie Schollin ja hänen Valkoisen ruusun liikkeensä tekstejä Saksasta vuodelta 1942. Lisäksi inspiraationa on toiminut venäläisen Pussy Riotin kappale. Näissä molemmissa lähteissä nuoret naiset kehottavat ihmisiä heräämään autoritaarisuuden edessä”, selittää Mitchell harjoitusten jälkeen Musiikkitalon aulakahvilassa.

Klassinen musiikki ja poliittinen aktivismi eivät yleensä päädy samaan koriin. Mitchell kuitenkin muistuttaa, että klassisen musiikin puolella nähtiin provosoivia kannanottoja jo ennen äänitallenteita.

”Esimerkiksi Figaron häät on yksi maailman provokatiivisimmista oopperoista. Se perustuu Beaumarchais’n näytelmään, jonka on jopa väitetty sytyttäneen Ranskan vallankumouksen. Sen tekstissä ei sanota, että meidän pitäisi vallata Bastilji ja surmata monarkia. Mutta siinä sanotaan, että aristokraattinen järjestelmä on väärä ja että maaorjat ja palvelijat voivat olla älykkäämpiä kuin isäntänsä.”

Mitchellillä itsellään on taustaa myös poliittisessa teatterissa ja kansanmusiikissa, ja hänen teoksissaan liikutaan usein taidelajien välillä.

”Teatterissa on helppo esittää kysymyksiä, koska siinä on sanoja ja hahmoja. Musiikin kautta se voi olla vähän vaikeampaa, mutta mielestäni tämä on vain haaste. Klassisen musiikin yleisön pitäisi olla Šostakovitšin Leningrad-sinfonian ja Brittenin Sota-Requiemin jälkeen jo tottunut musiikkiin, joka esittää suuria kysymyksiä. Ja onhan Sibeliuskin provosoiva nationalistisessa mielessä.”

”Ihmiset halusivat vain Ikeaa, Starbucksia ja työpaikkoja.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from En ole löytänyt oikeistolaista aktivistia, joka olisi ollut oikeassa, sanoo Suomessa vieraileva säveltäjä Conor Mitchell

Ilmastonmuutoksen kehollinen keikahduspiste

Kauri Honkakoski Company on sanattomaan fyysiseen teatteriin erikoistunut taitelijaryhmä, joka tunnetaan esimerkiksi teoksistaan Pulpetti ja Hinterland. Lokakuun lopussa ensi-iltaan tuleva High Tide kuvaa Anton Tšehovin Kolmen sisaren tapaan suuren murroksen äärellä eksyksissä olevaa perhettä. Siinä näennäinen arkiturvallisuus järkkyy dramaattisesti ilmastomuutoksen uhkien tunkeutuessa keskelle uimarannalla vietettävää piknikkiä. Harjoitusläpimenon jälkeen Itäkeskuksen Stoassa Kauri Honkakoski ja esityksessä esiintyvä […]

Lue lisää… from Ilmastonmuutoksen kehollinen keikahduspiste

Sophy Romvarin esikoiselokuva on koskettava kuvaus perhetraumasta ja muistamisen luonteesta

Sophy Romvarin esikoiselokuva kertoo omaelämänkerralliseksi tulkittavissa olevan tarinan unkarilaistaustaisesta perheestä, joka on tovi aiemmin muuttanut Kanadan Vancouveriin. Elokuva seuraa perheen kahdeksanvuotiaan tyttären Sashan (Eylul Guven) näkökulmasta hänen lapsen puuhiaan ja niihin lomittuvaa perheen huolta isoveli Jeremyn (Eddik Beddoes) yhä vaikeammiksi äityvistä mielenterveyden ongelmista. Elokuvan toisella aikatasolla nähdään Sasha ohjaajaa itseään muistuttavana aikuishahmona (Amy Zimmer), joka […]

Lue lisää… from Sophy Romvarin esikoiselokuva on koskettava kuvaus perhetraumasta ja muistamisen luonteesta

Voiman TV-tärpit kesään

Tarratoimikunta (Suomi 2026) Vanhoillislestadiolaisten Suviseurat järjestetään tänä vuonna 26.–29.6. Kauhavalla. Satu Majavan dokumenttisarja kuvaa nuoria, jotka toivat viime vuoden vastaavaan tapahtumaan 20 000 seksuaali-.ja sukupuolivähemmistöjä puolustavaa tarraa. Seuranneen kohun keskellä monelta jäi huomaamatta, ettei kyse ollut ulkopuolisten häiriköinnistä, vaan liikkeen sisäisestä pyrkimyksestä löytää erilaisuudelle sijaa oman uskon ja uskonyhteisön äärellä. Yle Areena Alaston satama (USA 1954) Kahdeksalla Oscarilla […]

Lue lisää… from Voiman TV-tärpit kesään

Rydmanin soteprovokaatio ei tähtää vain vähemmistöjen syrjimiseen, vaan myös vaientamaan vallanpitäjien kritiikin

Petteri Orpon hallitus päätti kehysriihessään kohdistaa suuret leikkaukset sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtiontukiin. Nyt hallitus on ajautunut kriisin partaalle, kun sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) päätti uusista kriteereistä näiden tukien myöntämiselle.

Kehysriihen jälkeen useat perussuomalaiset riensivät osoittelemaan järjestöjen työn tarpeettomuutta sillä, että monien niistä työskentelevät erilaisten vähemmistöjen parissa. Kirjoitimme tuolloin Keskiviikkokolumnissamme, että lähtökohdat uusille kriteereille vaikuttivat tämän perusteella syrjiviltä.

Sittemmin julkaistuissa Rydmanin kriteereissä rajataan tuen ulkopuolelle esimerkiksi järjestöt, joiden toiminta ”kohdistuu yhteen ei-terveydellisin perustein määrittyvään tausta- tai identiteettiryhmään”. Tämä iskee niin etnisten kuin esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjenkin parissa työtä tekeviin järjestöihin.

Rydman itse on varonut kommentoimasta leikkausten kohdistumista. Ministerinä hän on tehnyt päätöksen virkavastuulla, eikä virkamies saa tehdä syrjiviä päätöksiä. Hänen puoluetovereitaan tämä ei ole estänyt kommentoimasta.

”Nyt olisi ollut historiallinen mahdollisuus leikata Setan ja vastaavien identiteettilobbarien tuet”, kirjoitti perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen. […]

Lue lisää… from Rydmanin soteprovokaatio ei tähtää vain vähemmistöjen syrjimiseen, vaan myös vaientamaan vallanpitäjien kritiikin

Kuopus-elokuva kertoo todentuntuisen tarinan kulttuurisen ja seksuaalisen moninaisuuden keskellä omaa latuaan avaavasta nuoresta naisesta

Näyttelijänäkin tunnetun Hafsia Herzin (syntynyt 1987) Cannesissa Queer Palm -palkinnolla palkittu Kuopus kertoo 17-vuotiaasta Fatimasta, joka etsii itseään päällekkäisten kulttuuristen kehysten sokkelosta. Pariisilaisen lähiön algerialaistaustaisessa perheessä asuva Fatima on harras muslimi ja suhtautuu koulunkäyntiin kunnianhimoisesti. Samaan aikaan hän heiluu luontevasti luokan sälliporukoissa, pelaa jalkapalloa ja tapailee salaa arvoiltaan vanhanaikaista poikaystäväänsä. Kaiken tämän päälle hän huomaa olevansa seksuaalisesti […]

Lue lisää… from Kuopus-elokuva kertoo todentuntuisen tarinan kulttuurisen ja seksuaalisen moninaisuuden keskellä omaa latuaan avaavasta nuoresta naisesta

Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan

Saksankielisessä teatterissa ajankohtaiset yhteiskunnalliset jännitteet ovat usein suoremmin esillä kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi Berliinin HAU-teatterissa esitettävässä Julian Hetzelin Three Times Left is Rightissa kuvataan makaaberin satiirin tyylilajissa vasemmistolaisen miesprofessorin (Josse De Pauw) ja tätä nuoremman äärioikeistolaisen naiskellokkaan (Kristien De Proost) suhdetta.

Vaikka pohjalla on vakava kysymys äärioikeistolaisen ihmiskuvan normalisoitumisesta ja vasemmistohumanismin kyvyttömyydestä vastata siihen, esityksen verileikki horjahtaa vulgaarin latteuden puolelle. Siinä miestään terävämpi nainen simputtaa tätä mennen tullen ja tekee viimein puolisonsa sisäelimistä makkaraa. Finaalissa teurastamoa muistuttava näyttämö muuttuu nakkikioskiksi, josta yleisöllekin tarjotaan ilmaista kaljaa ja naposteltavaa.

Tätä voi verrata siihen, miten Milo Raun vielä toukokuussa Tukholmassa esitetyssä Ragessa kulttuurivasemmiston ja äärioikeiston kohtaaminen näyttäytyi melkein yhtä verisenä, mutta paljon monitasoisempana, analyyttisempänä ja vähemmän kyynisenä.

Samaa teemaa työstää myös Maja Zade Schaubühnelle kirjoittamassaan ja ohjaamassaan Spinnessä. Siinä keski-ikäinen Julia (Caroline Peters) kertoo yleisölle kohtaamisestaan lapsuudenystävänsä ja tämän perheen kanssa, jotka paljastuvat äärioikeistolaisen AfD:n kannattajiksi. Julia oli juonut liikaa ja puhunut suunsa puhtaaksi ja on nyt hämmentynyt. Taustalla vaikuttaa se, että äärioikeiston kannatus on laajentunut myös koulutettuun keskiluokkaan, eikä kulttuurivasemmiston suunnalta siihen voi suhtautua yhtä alentuvasti kuin silloin, kun natsiretoriikkaa käyttivät lähinnä syrjäytyneet sakilaiset.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan

Poliittisia kehoja ja hippidystopioita – Matkaraportti, osa 2: Wien

Teatterin politiikkaa -podcast vierailee Berliinissä ja Wienissä. Tässä matkaraportin toisessa osassa esitystaideryhmä Oblivian Annika Tudeer kuvailee Wienin esittävän taiteen kenttää ja muistelee Christoph Schlingensiefin Wienin juhlaviikoilla vuonna 2000 poliittisen skandaalin aiheuttanutta teosta, joka käsitteli yhä ajankohtaisella tavalla äärioikeiston maahanmuuttoasenteita. Kiteeltä Kölniin päätynyt tanssija-koreografi ja itävaltalaisessa Nesterval-esitystaidekollektiivissa vaikuttava Marje Hirvonen taas kertoo ryhmän wieniläisen puutarhaan tekemästä […]

Lue lisää… from Poliittisia kehoja ja hippidystopioita – Matkaraportti, osa 2: Wien

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan