Pohjoismainen hyvinvointivaltio on totuttu ymmärtämään lupauksena siitä, että yhteiskunta ei jätä ketään yksin. Se turvaa toimeentulon, hoivan ja palvelut silloin, kun ihminen sairastuu, menettää työnsä, pakenee vainoa, vanhenee, tai syntyy olosuhteisiin, joihin ei itse voi vaikuttaa. Tämä lupaus on yhä olemassa paperilla. Käytännössä sen sisältöä ollaan muuttamassa. Viime vuosien sosiaalipoliittinen keskustelu on Suomessa usein typistynyt […]
Kirjoittanut: Elisa Helenius Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 5 minuuttia
Hautaustoimilain mukaan vainajan vakaumusta tulee kunnioittaa. Siitä huolimatta yli 6 000 suomalaista uskontokuntiin kuulumatonta siunataan joka vuosi haudan lepoon, eli heidän vakaumustaan ei kuunnella.
Tilanne, jossa asiasta on epäselvyyttä, on papille vaikea. Kallion seurakunnan kirkkoherra Riikka Reinan mukaan on papin virkatehtävä kysyä omaisilta, onko kristillinen hautaan siunaaminen vainajan tahdon mukaista.
”Kirkolla ei ole intressiä siunata vainajia vastoin heidän omaa tahtoaan. Jos vainaja on sanonut, ettei hän halua uskonnollisia hautajaisia, pappi ei voi niitä toimittaa, vaikka omaiset pyytäisivät.”
Niin käy toisinaan, jos omaisilla itsellään on kristillinen vakaumus, tai jos he eivät ole ehtineet ennen ihmisen kuolemaa keskustelemaan siitä, millaisia hautajaisia hän toivoisi. Omaisten halutessa pappi voi järjestää heille oman rukoushetken, jossa vainajaa ei kuitenkaan siunata.
Hautajaiskulttuuri on muutoksessa, sillä aiempaa harvempi suomalainen kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kaikista suomalaisista 61 prosenttia ja helsinkiläisistä enää 44,9 prosenttia on kirkon jäseniä.
Pappien asiantuntemus venyy välillä äärimmilleen. He joutuvat usein auttamaan omaisia löytämään uskonnottomien tai muiden uskontokuntien hautaustapojen äärelle.
Pappina 26 vuoden ajan toiminut Riikka Reina sanoo, että hautajaiskulttuuria pitäisikin kehittää. Tarvittaisiin sekä hautajaisseremonioiden järjestäjiä että käytännön hautaustoimen järjestäjiä, jotka huolehtisivat esimerkiksi vainajan arvokkaasta säilyttämisestä.
”Molempiin tarvittaisiin toimijoita, jotka haluaisivat kehittää hautajaiskulttuuria. Näitä on pääkaupunkiseudulla jo muutamia, mutta muualla toimijoita on aika vähän.”
Uskonnoton hautausmaa
Jyväskylässä toimii suomalaisten siviilijärjestöjen yhteisesti perustama, voittoa tavoittelematon palvelukeskus Pro-Seremoniat, jolta voi tilata puhujan uskonnottomiin juhliin. Pro-Seremonioiden Risto Puumalainen käy puhumassa erityisesti hautajaisissa, minkä lisäksi hän on toiminut muutaman vuoden ajan Keski-Suomen vapaa-ajattelijoiden ylläpitämän hautausmaan hoitajana.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Olemme koko perheen kesälomareissulla – autoon on pakattuna kuuden lomalaisen ja matkatavaroiden lisäksi aivan kaikkea puhjenneista uimarenkaista liian kypsiin banaaneihin ja Frederikin kokoelma-CD:hen – ja olen juuri kertonut innoissani kaikille, että kohta mennään katsomaan mestauskiveä.
Yritän muotoilla hyvin harkituin ja lapsille soveliain sanakääntein, mitä mestaaminen oikein on. Paitsi eihän sitä voi kierrellä. Yritän laimentaa asiaa temporaalisella etäännyttämisellä.
”Joskus tosi tosi t o s i kauan sitten joiltain rikollisilta saatettiin katkaista kaula rangaistukseksi jostain.”
”Ai mistä?”, tiedustelee takapenkki.
Katsahdan sylissäni olevaan kirjaan.
”…Lohtajan kirkonkirjoissa on merkintä 30.7.1796 kuolleesta naimattomasta neito Susanna Johansdotter Antilasta. –– Kuolinsyynä mainitaan kaulan katkaisu lapsenmurhan takia.”
Hienoa. Eli joku epätoivoinen, raiskattu piikaparka.
”No jos oli vaikka tappanut jonkun”, kuittaan lyhyesti.
Matkaoppaanamme on geologi Aimo Kejosen ja tietokirjailija Tuomo Kesäläisen teos Suomen lohkareet ja tarinakivet (Salakirjat 2019), johon on koottu sekä geologista että kansanperinteeseen pohjautuvaa tietoa erilaisista lohkareista ja louhikoista ympäri Suomea.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Kirjoittanut: Julius Halme Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 6 minuuttia
Poliisin, Keskusrikospoliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen valvontaoikeuksia esitetään laajennettavaksi, ja muutosta perustellaan turvallisuusympäristön muutoksella. Lakiesityksissä vilisee uhkia: Venäjää, järjestäytynyttä rikollisuutta, nuoriso- ja jengirikollisuutta. Vakavaa rikollisuutta.
Monet asiantuntijat sanovat lausunnoissaan tunnistavansa sotilas- ja rikostiedustelulainsäädännön muutoksien tarpeellisuuden. Electronic Frontier Finland – Effi ry on poikkeus lausunnonantajien joukossa.
Järjestön mukaan tiedustelulainsäädännön muutoksille ei ole tarvetta. Päinvastoin. Ne ovat ”askel kohti poliisin mielivaltaa ja pois oikeusvaltiosta”.
Effi ry on kansalaisjärjestö, joka puolustaa kansalaisoikeuksia tietoyhteiskunnassa, etenkin kansalaisten sähköisiä oikeuksia. Nimestään huolimatta Effi ei ole yhdysvaltalaisen Electronic Frontier Foundationin alajärjestö, vaan itsenäinen toimija, joka ajaa samoja tavoitteita.
Effi ry:n puheenjohtaja Topi Toosin mukaan lakiesitysten ongelma on se, että mitään konkreettista uhkaa ei ole esitetty. Viranomaiset sanovat, että tulisi tehdä sitä ja tätä, mutta eivät kerro miksi, koska tieto on salattua.
”Ihan jo demokratian puolesta pitäisi pystyä esittämään konkreettisia perusteita”, Toosi sanoo.
Nyt perusoikeudet ovat uhattuna viranomaisten uusien valtaoikeuksien edessä. Toosin mielestä niitä laajennetaan hivuttaen, askel kerrallaan. Julkisuuteen kerrotaan, että kyse on vain pienestä muutoksesta ja luvataan, etteivät vaikutukset ole laajoja. Seuraavalla kerralla rajoitukset kuitenkin puretaan ja valvonta laajenee entisestään.
Uhkaperusteisuutta ja massavalvontaa
Merkittäviä poliisille myönnettäviä valtuuksia olisivat uhkaperusteinen rikostiedustelu sekä automaattinen tiedonkerääminen avoimista lähteistä.
Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa viranomainen käsittelee ja analysoi hallussaan olevaa tietoa, josta osa tulee muilta esitutkinta- ja turvallisuusviranomaisilta kuin poliisilta. Poliisi voisi valvoa kansalaista myös ilman varsinaista rikosepäilyä, esimerkiksi tarkkailla ja kuunnella ihmisiä kodeissaan tietokoneille asennettavilla haittaohjelmistoilla tai kameroilla ja mikrofoneilla.
Vaikka kotirauhan suojaa ei romuteta tällä vaalikaudella, se voi olla tulevaisuudessa edessä.
Lakiesityksestä ei käy täysin selkeästi ilmi, millä perusteilla uhkaperusteista rikostiedustelua voitaisiin toteuttaa, kuitenkin huomattavasti matalammalla kynnyksellä kuin nykyisin.
Tällä hetkellä kotirauha estää viranomaisia hankkimasta tiedustelutietoa yksityisissä asunnoissa ja vastaavissa paikoissa. Sen ohittaminen edellyttää konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä.
Kotirauhasta on säädetty perustuslaissa, joten myös siitä poikkeamisesta pitää päättää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Hallitus ajoi perustuslain muutosta kiireellisenä menettelynä, jolloin se olisi tarvinnut eduskunnassa viiden kuudesosan enemmistön. Vaa’ankieliasemassa ollut SDP kuitenkin ilmoitti huhtikuussa, ettei se tue hallituksen esitystä kiireellisestä menettelystä tällä vaalikaudella.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Kirjoittanut: Elisa Helenius Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 7 minuuttia
Pitkiä ja ohuita koipia, matelua mullassa, loikkimista minne sattuu, pörinää korvan juuressa… Hyi! Moni loikkaa karkuun. Mutta eivät kaikki. Osa ihmisistä harrastaa hyönteisbongailua, ja yksi heistä on biologi Jani Järvi.
Järvi kertoo kiinnostuksen hyönteisiin syttyneen jo lapsena, kun hänen perheensä asui maalla.
”Tarkkailin hyönteisiä ulkona ja keräsin vesimittareita laatikkoon, jossa oli vettä. Ihmettelin aina seuraavana päivänä, mihin ne katosivat. Vasta vuosia myöhemmin opin, että vesimittarit osaavat lentää”, Järvi naurahtaa helsinkiläisellä terassilla tultuaan juuri kimalaisseurannasta Töölönlahdenpuistossa.
Vuodesta 2018 Suomen Hyönteisseuran hallituksessa istuneen Järven suhdetta hyönteisiin voi kuvata intohimoiseksi. Vapaa-ajallaan hän toimii Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa kimalaisseurannassa, jossa vapaaehtoiset tarkkailevat ja laskevat kimalaisia. Laskentalinjoja on ympäri maata, myös keskellä Helsinkiä.
Jani Järvi
”Minusta on mahtavaa, että lähes aina, kun menen ihmettelemään hyönteisiä, opin niistä uutta. Kuten että tämä ötökkä käyttää tätäkin ravintokasvina tai esiintyy tässä paikassa tai pesii tällä tavalla.”
Viimeksi kotinsa lähellä Kallion kesäkatua kävellessään hän pisti merkille, että tarhamehiläisiäkin on lennähtänyt asfalttisen kadun kukkaistutuksille.
Kaikki Jani Järven läheiset tuntevat hänen harrastuksensa. Toisinaan sukulaiset ja tuttavat lähettävät hänelle valokuvia hyönteisistä ja kysyvät tunnistusapua, mikä ilahduttaa. Järvenkään asiantuntemus ei silti aina riitä, sillä Suomessa on lähes 25 000 hyönteislajia ja esimerkiksi hämähäkkejä noin 650 lajia, joten kukaan ei osaa kaikkia ulkomuistista.
”Kukin laji katsoo tätä maailmaa omasta perspektiivistään.”
Kaikista ihmisistä ei saada hyönteisfaneja, Järvi ymmärtää, mutta kehuu, miten hauska ja sitä paitsi maksuton harrastus hyönteisten bongaaminen on.
”Jo pelkästään monet hyönteisten ja hämähäkkien nimistä ovat mielikuvituksellisia ja hauskoja, kuten kaskaslaji röllikeijukas tai tulipipomehiläinen.”
Niidenkin tulevaisuus on kuitenkin vaakalaudalla, koska elämme keskellä kuudennetta, ihmisen aiheuttamaa sukupuuttoaaltoa.
Hyönteisiä suojellaan vähemmän
Etologi, eli eläinten käyttäytymisen tutkija, Konrad Lorenz esitti jo vuonna 1943 klassikkojulkaisussaan, että ihminen kokee tietyt lapsenomaiset piirteet, kuten suuren pään, pyöreät kasvot ja isot silmät, vauvamaisen söpöiksi ja haavoittuviksi, mikä herättää hoivaamisen halun. Siksi ihmiset pitävät erityisesti söpöistä eläimistä, ja niitä tekee mieli suojella.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Wienin Liechtensteinin palatsissa pidettiin 31. toukokuuta 2014 huippukokous, johon osallistui useita eurooppalaisen äärioikeiston ja Vladimir Putinin kannattajia. Kaikki vieraat olivat yhtä mieltä siitä, että lännen alamäki oli väistämätön ja että Putin oli ainoa ratkaisu. Pääpuhuja, venäläinen äärioikeistolainen ideologi Aleksandr Dugin, julisti Venäjän presidentin nousevan pelastajaksi liberalismin kiroukselta ja sateenkaariagendan vaikutukselta. Koska Venäjän kohtalona on vastustaa länsimaisia arvoja, Euroopan ja Venäjän yhdistäminen uudeksi Euraasiaksi auttaisi oikeistoa nousemaan valtaan kaikkialla.
Duginia innoitti Alain de Benoist, Ranskan uuden oikeiston eli Nouvelle Droiten johtohahmo. Benoist julkaisi yhdessä Charles Champetierin kanssa Euroopan renessanssin manifestin, jossa he väittivät, että monikulttuurisuus tuhosi lännen kulttuurisen identiteetin. Euroopan olisi siis palattava aitoihin ja perinteisiin arvoihin.
Uuden oikeiston kulttuuristahegemoniaa edistääkseen de Benoist tutki niin kutsuttua konservatiivista vallankumousta. Käsite viittaa sotien väliseen saksalaiseen älymystöön, joka vastusti parlamentarismia ja Weimarin tasavaltaa korostamalla perinteitä ja kontrollia rationaalisuuden ja vapauden sijaan.
Yksi tämän liikkeen merkittävimmistä edustajista oli Oswald Spengler, joka julkaisi kaksiosaisen teoksen Länsimaiden perikato (Der Untergang des Abendlandes) vuosina 1911 ja 1922. Spenglerin kulttuurievoluution teoriassa kulttuurien saavutettua oman kehityksensä huipentuman niiden luovuus ehtyy ja tuho on väistämätön, kuten antiikin Rooman valtakunnassa.
Julius Evola herätti Spenglerin teorian uudelleen henkiin uusfasistisen liikkeen parissa Italiassa 1950-luvulla. Spenglerin ajatukset alkoivat kiertää jälleen 1990-luvulla, kun Nouvelle Droite oli jo levinnyt Ranskasta Italiaan, Espanjaan, Belgiaan ja Saksaan. Laajalle levinneitä ja eri suuntiin kehittyneitä ajatuksia yhtenäistettiin 2010-luvun puolivälissä esimerkiksi romantisoimalla antiikin Kreikkaa. […]
”Minulla ei ole mitään salattavaa” on maailman huonoin argumentti, kun pohditaan viranomaisten oikeutta valvoa kansalaisia yhä laajemmin. Salattavaa ei ehkä ole nyt, mutta nykyisin harmittomat mielipiteet voivat tulevaisuudessa vielä olla epätoivotun henkilön mielipiteitä.
Suomi ei ole vielä luisumassa totalitarismiin, mutta se on ottamassa askelta massavalvontaa kohti. Poliisin valtaoikeuksia ehdotetaan laajennettaviksi siten, että ne saisivat harjoittaa rikostiedustelua perustuen uhkaan rikoksesta, ilman konkreettista rikosepäilyä. Tällaista salaista tiedonhankintaa voisi olla esimerkiksi mikrofonien asentaminen henkilön kotiin.
Viranomaisten valtaoikeuksia kasvatetaan hivuttaen, sanoo kansalaisten elektronisia oikeuksia puolustavan Effi ry:n puheenjohtaja Topi Toosi Voiman haastattelussa. Esitetyt lakimuutokset lisäisivät riskiä väärinkäytöksiin (mistä on esimerkkejä jo nykyisen lain aikana) ja mahdollistaisivat poliisin mielivallan.
Samalla massavalvonta on jo täällä. Uhkaa yksityisyydelle ei kohdistu vain valtion taholta, vaan myös yritykset janoavat tietoa meistä.
Elämme yhteiskunnassa, jossa kuka tahansa voi nauhoittaa kanssaihmisiä heidän huomaamattaan älylaseilla, joiden kuvaama materiaali on käyttäjän itsensä lisäksi esimerkiksi Metan käytettävissä. Monet myös seuraavat ruumiintoimintojaan älysormuksilla, lähettävät oman DNA-näytteensä Yhdysvaltoihin ja postailevat tarkat henkilötietonsa someen.
Elämme maailmassa, jossa Elon Muskin yritys Neuralink kehittää suoria viestiyhteyksiä ihmisaivojen ja tietokoneiden välille. Apple puolestaan osti hiljattain israelilaisen Q.ai-startup-yrityksen, joka kehittää tekoälytekniikkaa tunnistamaan kuiskattua puhetta, kasvojen pieniä mikroilmeitä, sykettä ja muita tietoja. On kylmäävää ajatella, millaisessa valtiossa tällaista teknologiaa on kehitelty.
Foliohattuilijat olivat kaiken aikaa oikeassa.
[…]
EU:n ennallistamisasetus tuli voimaan elokuussa 2024. Sen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa, jota ihmistoiminta on heikentänyt, ja jäsenvaltiot voivat itse päättää, miten tavoitteisiin päästään. Ennallistamisasetus on osa unionin biodiversiteettistrategiaa luontokadon pysäyttämiseksi, ja Suomen tulee noudattaa sitä. Siksi Suomi valmistelee nyt kansallista ennallistamissuunnitelmaansa.
Tavoitteena on parantaa heikentynyttä luonnon tilaa esimerkiksi metsissä, perinneympäristöissä, soilla ja vesistöissä, kuten joissa. Ennallistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi patojen purkamista ja koskien kunnostamista, mistä olisi apua etenkin vaelluskaloille, kuten lohelle ja taimenelle.
Vesistöjen tilaa parantaisi myös soiden palauttaminen luonnontilaisiksi. Etenkin soita ja metsiä koskeva sääntely on kuitenkin aiheuttanut kiistoja. Suomessa näitä luontotyyppejä on paljon, mistä syystä ennallistaminen tuottaa merkittäviä kustannuksia. Niitä aiheutuisi käytännön työstä, kuten patojen purkamisesta ja suo-ojien tukkimisesta.
Yksi asetuksen osa, luontotyyppien heikentämättömyysvelvoite, huolestuttaa etenkin metsäteollisuutta. Velvoitteen mukaan hyvässä tilassa olevien luontotyyppien kuten boreaalisten luonnonmetsien, harjumetsien ja puustoisten soiden tilaa ei saa heikentää merkittävästi.
Lähes puolet Suomen eri luontotyypeistä arvioitiin uhanalaisiksi.
Metsäala pelkää, että puukauppa vaikeutuu rajoitusten vuoksi. […]
Samalla, kun Välimeren alueen metsät ovat liekehtineet ilmastokriisin vauhdittamina ja raportit kymmenistä tuhansista kuolonuhreista leviävät, suomalaiset ovat lennelleet sinivalkoisin siivin etelän lämpöön. Ilmastokriisiä kiihdyttävät kulutuspäätökset ovat normaaleja, ja koska ne ovat normaaleja, ne ovat oikein. Näin ainakin monet kertovat itselleen.
Etelään lentämisen ohessa Finnair ilmoitti käynnistävänsä uudelleen aikaisemmin ympäristösyihin vedoten lopetetut lennot Helsingin ja Turun sekä Helsingin ja Tampereen välillä. Samaan aikaan yhtiö korostaa ympäristövastuullisuuttaan ja mainostaa että ateriapalveluissa on vähennetty pakkausjätettä ja mustikkamehutölkkien kierrätystä. Kuluttajiin vastuullisuuspuhe vetoaa.
Kuumenevalla planeetalla on helppo havaita monien kulutusvalintojen ongelmallisuus. Samalla esiintyy kuitenkin erimielisyyttä siitä, kenen pitäisi kantaa vastuu valinnoista: Kuluttaja ei ole vastuussa valitessaan tuotteen, jonka yritys hänelle myy. Yritys ei ole vastuussa myydessään tuotteen, joka on lainmukainen. Poliitikot eivät ole vastuussa säätämistään laeista, koska he vain toteuttavat äänestäjien toiveita – ja näin vastuunkierto onkin pyörähtänyt täyden ympyrän.
Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen apulaisprofessori Senja Laaksolla on selvä käsitys vastuunjaosta.
”Kaikkia pitäisi syyllistää.”
Rationaalinen, schrationaalinen
Talousjärjestelmämme lähtee liikkeelle oletuksesta, että kuluttajat tekevät punnittuja ja oikeaan tietoon perustuvia, rationaalisia kulutuspäätöksiä. Senja Laakso epäili pitkään, että oletus kuluttajien rationaalisuudesta ei voi pitää paikkaansa, jos ihmiset esimerkiksi lentävät kärventyvään etelään tai syövät lihaa, jonka tuottaminen tuhlailee luonnonvaroja.
Useat tutkimukset kuitenkin viittaavat valintojen rationaalisuuteen – mutta se, mikä nähdään rationaalisena, vaihtelee tilanteesta ja henkilöstä toiseen.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Kirjoittanut: Hanne-Mari Tarvonen Kuvat: Hanne-Mari Tarvonen Lukuaika: 6 minuuttia
Talviaurinko porottaa, ja kevyt tuuli puhaltaa Zimbabwen pääkaupunki Hararen Kambuzuman vaatimattomalla asuinalueella. Blue Agenda -säätiön aktiivit pystyttävät järjestön banderollia huoltoaseman vieressä sijaitsevalla viheralueella.
Viheralue on osa kosteikkoa, joka levittäytyi vielä vuosikymmen sitten siinä, missä Thuli Petroleum -huoltoasema nyt seisoo. Sen omistaa zimbabwelainen yritys.
”Kaislikko on kuivunut, ja siellä eläneet vesilinnut, kuten haikarat ja sorsat, ovat kadonneet”, kertoo järjestön sihteeri David Sibanda.
”Kun kuulimme, että kosteikolle aiotaan rakentaa huoltoasema ja havaitsimme maansiirtokoneet, teimme valituksen ympäristöministeriölle ja kaupungin viranomaisille. Mutta asema rakennettiin siitä huolimatta”, Sibanda sanoo.
Hetken päästä järjestön varapuheenjohtaja Tendai Shoniwa viittoo meitä lopettamaan keskustelun ja siirtymään Kambuzuman toiselle kosteikkoalueelle. Läsnäolomme on havaittu, ja ympäristöaktivistit ovat huolissaan, että poliisi saapuisi paikalle työtämme vaikeuttamaan.
”Näin käy usein, kun yritämme tuoda ilmi mitä täällä tapahtuu ja kertoa väärinkäytöksistä”, Hararen kosteikkosäätiön koordinaattori ja Blue Agenda -säätiön puheenjohtaja Miriam Dhidonza huokaa.
”Kun yritämme vastustaa kosteikoille rakentamista, meidät profiloidaan ’kehityksen jarruiksi’”, Blue Agendan Tendai Shoniwa kertoo.
Ilmastohätätila kuivattaa Afrikkaa
Kosteikkoalueella maaperä on veden peittämänä jatkuvasti tai ainakin osan vuodesta. Suomessa tähän kuuluvat esimerkiksi suot, tulvaniityt, lammet ja jokisuistot. Zimbabwessa Hararessa levittäytyvät kosteikot kuuluvat tyyppiin nimeltä vlei, joka on matala, soinen märkä niitty. Se peittyy vedellä sadekautena ja varastoi vettä maan alle talvikauden kuivuuden aikana.
Parhaimmillaan useiden kilometrien levyinen ekosysteemi vapauttaa vettä hitaasti puroihin ja jokiin ja suodattaa pohjavettä. Tämä on tärkeää kaupungissa, jossa kunnallinen vedenjakelu toimii epävarmasti. Lisäksi kosteikko puskuroi rankkasateista aiheutuvia tulvia, jotka uhkaavat asuinalueita.
Kosteikot suojelevat kaupunkilaisia myös ilmaston kuumenemiselta: ne lieventävät miljoonakaupunkeihin muodostuvia lämpösaarekkeita, jotka hirmuhelteellä uhkaavat kaupunkilaisten terveyttä.
Kaikista maailman maalla sijaitsevista ekosysteemeistä kosteikot ovat merkittävimpiä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, sillä ne sitovat tehokkaasti hiiltä.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Voima Kustannus Vellamonkatu 30 B 3 krs. 00550 Helsinki voima(at)voima.fi 044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
