”Äiti, mitä tarkoittaa mestata?”
Olemme koko perheen kesälomareissulla – autoon on pakattuna kuuden lomalaisen ja matkatavaroiden lisäksi aivan kaikkea puhjenneista uimarenkaista liian kypsiin banaaneihin ja Frederikin kokoelma-CD:hen – ja olen juuri kertonut innoissani kaikille, että kohta mennään katsomaan mestauskiveä.
Yritän muotoilla hyvin harkituin ja lapsille soveliain sanakääntein, mitä mestaaminen oikein on. Paitsi eihän sitä voi kierrellä. Yritän laimentaa asiaa temporaalisella etäännyttämisellä.
”Joskus tosi tosi t o s i kauan sitten joiltain rikollisilta saatettiin katkaista kaula rangaistukseksi jostain.”
”Ai mistä?”, tiedustelee takapenkki.
Katsahdan sylissäni olevaan kirjaan.
”…Lohtajan kirkonkirjoissa on merkintä 30.7.1796 kuolleesta naimattomasta neito Susanna Johansdotter Antilasta. –– Kuolinsyynä mainitaan kaulan katkaisu lapsenmurhan takia.”
Hienoa. Eli joku epätoivoinen, raiskattu piikaparka.
”No jos oli vaikka tappanut jonkun”, kuittaan lyhyesti.
Grimmin saduissa marinoituneet tyytyvät vastaukseen.
Matkaoppaanamme on geologi Aimo Kejosen ja tietokirjailija Tuomo Kesäläisen teos Suomen lohkareet ja tarinakivet (Salakirjat 2019), johon on koottu sekä geologista että kansanperinteeseen pohjautuvaa tietoa erilaisista lohkareista ja louhikoista ympäri Suomea.
[…]
