Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan

Saksankielisessä teatterissa ajankohtaiset yhteiskunnalliset jännitteet ovat usein suoremmin esillä kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi Berliinin HAU-teatterissa esitettävässä Julian Hetzelin Three Times Left is Rightissa kuvataan makaaberin satiirin tyylilajissa vasemmistolaisen miesprofessorin (Josse De Pauw) ja tätä nuoremman äärioikeistolaisen naiskellokkaan (Kristien De Proost) suhdetta.

Vaikka pohjalla on vakava kysymys äärioikeistolaisen ihmiskuvan normalisoitumisesta ja vasemmistohumanismin kyvyttömyydestä vastata siihen, esityksen verileikki horjahtaa vulgaarin latteuden puolelle. Siinä miestään terävämpi nainen simputtaa tätä mennen tullen ja tekee viimein puolisonsa sisäelimistä makkaraa. Finaalissa teurastamoa muistuttava näyttämö muuttuu nakkikioskiksi, josta yleisöllekin tarjotaan ilmaista kaljaa ja naposteltavaa.

Tätä voi verrata siihen, miten Milo Raun vielä toukokuussa Tukholmassa esitetyssä Ragessa kulttuurivasemmiston ja äärioikeiston kohtaaminen näyttäytyi melkein yhtä verisenä, mutta paljon monitasoisempana, analyyttisempänä ja vähemmän kyynisenä.

Samaa teemaa työstää myös Maja Zade Schaubühnelle kirjoittamassaan ja ohjaamassaan Spinnessä. Siinä keski-ikäinen Julia (Caroline Peters) kertoo yleisölle kohtaamisestaan lapsuudenystävänsä ja tämän perheen kanssa, jotka paljastuvat äärioikeistolaisen AfD:n kannattajiksi. Julia oli juonut liikaa ja puhunut suunsa puhtaaksi ja on nyt hämmentynyt. Taustalla vaikuttaa se, että äärioikeiston kannatus on laajentunut myös koulutettuun keskiluokkaan, eikä kulttuurivasemmiston suunnalta siihen voi suhtautua yhtä alentuvasti kuin silloin, kun natsiretoriikkaa käyttivät lähinnä syrjäytyneet sakilaiset.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan

Pakahduttava pallo – eli kun Uruguay teki stadioneilla ihmeitä

Alkuräjähdys tapahtui 13,8 miljardia vuotta sitten. Pyöreä planeetta nimeltään Maa muodostui vasta 9,2 miljardia vuotta myöhemmin. Maapallon pyöreyttä kunnioittaa erityisesti ”jalkapallo”-niminen urheilulaji. Sitäpaitsi, litteällä ”jalkalevyllä” olisi hankalaa pelata.

Kansainvälisen jalkapallojärjestön, Fifan, tunnustama ensimmäinen kansalliskamppailu käytiin Englannin ja Skotlannin välillä vuonna 1872. Siitä ei humahtanut kuin 128 vuotta, kun Voima-lehdessä 4/2000 otsikon ”Amerikan toinen löytäminen” alla uruguaylainen journalisti ja kirjailija Eduardo Galeano (1940–2015) esitti vahvaa tulkintaa 1920-luvun uruguaylaisten tunnoista.
JALKAPALLOIHME URUGUAY ”ei ollut vain virhe kartalla, ja jalkapallo oli pelastanut tämän pienen maan nimettömyyden pimennosta”, Galeano hehkutti. Kirjoitus oli ote Jukka Koskelaisen suomentamasta, klassikoksi nousseesta kirjasta Jalkapallo valossa ja varjossa (Nemo 2000).

Uruguayn jalkapallojoukkue voitti kultaa Pariisin kesäolympialaisissa vuonna 1924, kun se kukisti finaalissa Sveitsin. 1920-luvulla ei vielä järjestetty jalkapallon MM-kisoja, vaan tärkeimmät matsit pelattiin kesäolympialaisissa.

Vuoden 1928 olympialaisissa Amsterdamissa finaaliin ylsivät Argentiina ja Uruguay. Kultaa voitti taas Uruguay. […]

Lue lisää… from Pakahduttava pallo – eli kun Uruguay teki stadioneilla ihmeitä

Saako taidetta varastaa?

Banksy on yksi aikamme tunnetuimmista ja eniten mielipiteitä jakavista taiteilijoista. 1990-luvulla uransa aloittanut ja salanimellä esiintyvä taiteilija on tullut tunnetuksi kantaaottavista ja humoristisista teoksista, joita hän on maalannut ja rakentanut julkiseen tilaan eri puolilla maailmaa ja aina ilman lupaa. Kovin moni meistä on tuskin nähnyt monia Banksyn taideteoksia, mutta aivan kaikki ovat nähneet kuvia niistä. […]

Lue lisää… from Saako taidetta varastaa?

Näytelmäkirjailija Falk Richterin hahmot kamppailevat arjessaan poliittisia ja taloudellisia kuristusvoimia vastaan

Esityksen alussa näyttelijä Dimitrij Schaad kertoo näytelmäkirjailija Falk Richterinä, että jos hänen äitinsä olisi kirjoittanut näytelmän perheestään, siinä tyydyttäisiin toteamaan, kuinka onnellisia he kaikki aikanaan olivat. Mutta kun hän tekee sen itse, hänen on pakko kuvata esimerkiksi sodan perintöä, perheväkivaltaa sekä sitä, kuinka hänet suljettiin perhejuhlien ulkopuolelle homoutensa takia.

Richterin monologinäytelmä The Silence vierailee elokuussa Helsingin Juhlaviikoilla. Todellista elämää esityksessä korostavat videoklipit, joissa Richter haastattelee omaa äitiään.

”Halusin tarkastella omaa perhettäni esimerkkinä siitä, miten tietyistä traumoista ei koskaan puhuttu, vaan ne siirrettiin seuraaville sukupolville”, avaa Falk Richter prenzlauerbergiläisessä kahvilassa Berliinissä.

”Toisaalta, kun olin itse teini-ikäinen 1980-luvulla, homoidentiteettiä leimasi AIDSin uhka ja katolisen kirkon propaganda Jumalan kostosta. Pitkä matka kohti vapautumista näyttää törmäävän jälleen vaientamiseen. Meillä täällä Saksassa on vaikutusvaltainen puolue, jonka sanavalinnat kuulostavat vanhalta natsipuolueelta. He pyrkivät perustamaan totalitaarisen hallinnon ja vaativat naisia pysymään kotona, maahanmuuttajia ulos maasta ja homoja pois näkyvistä. Tiettyjä tarinoita enää haluta kerrottavan. Tämäkin on sitä hiljaisuutta.”

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Näytelmäkirjailija Falk Richterin hahmot kamppailevat arjessaan poliittisia ja taloudellisia kuristusvoimia vastaan

Jussi Pakkanen kirjoitti kirjan, jota ei voi ostaa – sen voi saada vain lahjaksi

Kun Jussi Pakkasen olkapää meni sijoiltaan, hän koodasi oman, avoimeen lähdekoodiin perustuvan taitto-ohjelman parin viikon sairaslomansa aikana. Hänen esikoisromaaninsa, scifi-kirjoja parodioiva ISO-askel ihmiskunnalle (Täysi Käsi 2023) on Pakkasen tietojen mukaan maailman – ja galaksin – ensimmäinen proosateos, joka on taitettu kirjailijan itsensä tekemällä ohjelmalla. Vuonna 2025 ilmestyneen Usvain oppi I – Punaiset kuningattaret -teoksen kohdalla poikkeuksellista on itse tehdyn taitto-ohjelman käyttämisen ohella se, ettei kirjaa voi ostaa. 

Ostamisen mahdottomuuden mahdollistaa se, että kirja on omakustanne. Pakkaselle tutulla sarjakuvakentällä omakustanteiden julkaisemiseen on kirjallisuuskenttää vahvemman perinteet.

”Lähetin kyllä käsikirjoituksen eri kustantamoihin, mutta siihen ei tartuttu. Jos prosessia olisi halunnut jatkaa, olisi käsikirjoitukseen pitänyt tehdä merkittäviä muutoksia. Eikä silloinkaan olisi ollut mitään takeita, että olisi onnistunut seuraavalla kerralla. Käsikirjoitusta olisi vaan pitänyt muuttaa sokkona ja toivoa että se siirtyy jonkun mielestä oikeaan suuntaan. Enkä oikeastaan halunnut muuttaa siitä mitään.”

Pakkanen päätti julkaista kirjan itse, jolloin hän myös pääsi keskittymään jatko-osan kirjoittamiseen. Samalla hän päätti ohittaa kirjan myymisen lukijoille ja jakaa koko painoksen ilmaiseksi. Kirjojen lahjoittaminen ei välttämättä ole edes taloudellisesti niin omituista kuin miltä äkkiseltään voisi tuntua.

”Normitöissäni ATK-konsulttina minun ajastani laskutetaan 100 euroa/tunti. Kuinka kallis tämä kirja ylipäätään on, jos laskisi kirjoittamiseen käytetyn ajan arvon sen pohjalta? Taloudellisesti minun kannattaisi vain lapioida koodia Cobol-kellarissa – jos raha siis olisi se, mikä eniten kiinnostaa.”

Kun kirjan kirjoittamista eivät ajaneet taloudelliset kannustimet, ei sen antaminen ilmaiseksi ole kuin yksi askel lisää valittuun suuntaan. ”Ja kun lahjoitan kaikki kirjat ilmaiseksi, TE-keskus ei voi luokitella minua yrittäjäksi vastoin tahtoani.”

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Jussi Pakkanen kirjoitti kirjan, jota ei voi ostaa – sen voi saada vain lahjaksi

Susanna Leinonen, millaisen koreografian tekisit aiheesta länsimaiden perikato, kapitalismin romahdus ja patriarkaatin kuolema?

1. Tanssiryhmä Susanna Leinonen Company on jo 25 vuotta. Joko nuoruuden villit jortsut on takana ja nyt keskitytään jo vakiintuneempiin liikesarjoihin? 

Ei missään tapauksessa! Liike on lääkettä, ehkä jopa huumetta. Mitä teknisempää ja vauhdikkaampaa, sitä kovemmat endorfiinit. Ollaan edelleen kuin villit parikymppiset: uteliaita ja nälkäisiä. Erona on vain se, että yli 20 vuoden kokemuksella ei enää tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Susanna Leinonen, millaisen koreografian tekisit aiheesta länsimaiden perikato, kapitalismin romahdus ja patriarkaatin kuolema?

Antony Beevor kirjoittaa viettelevän vaarallisesta Rasputinista – ”Tällaista voi tapahtua vain Venäjällä”

”Hän oli ainutlaatuinen. Hän oli omanlaisensa, kuin romaanihahmo, joka eli kuin legenda, kuoli kuin legenda ja jonka muisto verhoutuu legendaan”.

Niin kuvaili Grigori Rasputinia hänen tuttavansa, kirjailija Nadežha ”Teffi” Lohvitskaja. Brittiläinen historioitsija Antony Beevor aloittaa tällä lainalla kirjansa Rasputin ja Romanovien tuho (WSOY 2026). Sen on suomentanut Jouni Avelin.

Beevor kertoo Rasputinin tarinan kautta Romanovien tsaari Nikolai II:n ja keisarinna Aleksandra Fjodorovnan valtakauden kiihkeän synkistä loppuhetkistä. 

”Hädin tuskin lukutaitoinen siperialainen maalainen”, kuten Beevor kirjassaan luonnehtii, hurmasi ja manipuloi Venäjän vallan eliittiä 1900-luvun alussa. Rasputinilla ei ollut virallista asemaa hovissa eikä edes alaisia, kamaripalvelijoita lukuunottamatta, mutta ”silti hän vaikutti tahattomasti maailman mahtavimman yksinvaltiuden romahdukseen enemmän kuin kukaan muu”.

Ilman kunnon lähteitä ”kirja olisi jäänyt aika ontoksi, pelkkien spekulaatioiden varaan”, Beevor totesi Helsingissä toukokuussa 2026. 

Teosta varten hän tutki laajasti arkistoja, kirjastoja ja lehtiartikkeleita. Kirjaan löytyi aineistoa oikeudenkäynneistä, poliisilaitoksen raporteista ja hienojen rouvien muistiinpanoista. Vaikka joidenkin henkilöiden tilannekuva on voinut olla virheellinen tai he ovat olleet hyvin taikauskoisia, Beevor pystyi silti päättelemään, mitä Rasputinin aikalaiset rehellisesti ajattelivat hovista, Venäjän politiikasta tai maan käymistä sodista. Väärätkin huhut ovat voineet vaikuttaa ratkaisevasti asioiden kulkuun. 

Beevorin teosta lukee kuin taitavasti rytmitettyä jännäriä. Kuin Venäjän autokratia seilaisi Titanicilla. […]

Lue lisää… from Antony Beevor kirjoittaa viettelevän vaarallisesta Rasputinista – ”Tällaista voi tapahtua vain Venäjällä”

Queerfeminismiä ja tiedeviestintää yhdistelevä H-P Ontto-Panula toivoo vähemmistöiltä keskinäistä solidaarisuutta

Sarjakuvataiteilija Henry-Paul ”H-P” Ontto-Panula (ent. Lehkonen) järjesti alkuvuodesta Turussa uuden sarjakuvatapahtuman, Queersarjakuvakirjafestarin. ”Harmittelimme toissavuonna Pii Anttosen kanssa Tampere Kupliissa, miten moni queer-tekijä ei ollut saanut sinne myyntipöytää eivätkä queer-teemat juurikaan näkyneet ohjelmassa. Lisäksi tapahtuma oli todella täynnä. Ajattelimme sitten perustaa oman festivaalin. Eihän se kovin vaikeaa voinut olla, eikä ollutkaan.” Kummallakin oli ennestään paljon kokemusta tapahtumien tuotannosta esimerkiksi Helsingin sarjakuvafestivaalien Zinefestistä.

Queersarjakuvakirjafestarin lavalla vuorottelivat kirjailijat ja sarjakuvataiteilijat ja haastateltavana oli myös pienlehtien tekijöitä. Pienlehdet ja omakustannesarjakuvat ovat olleet tärkeässä osassa Ontto-Panulan uralla. Kun tekee itse, saa tehdä millaista haluaa. ”Aloin alun perin tehdä omia antologioita, kun minua ei huolittu mukaan muiden antologoihin”, hän paljastaa.

Ontto-Panula yhdistää sarjakuvissaan huumoria ja draamaa poliittisiin aiheisiin.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Queerfeminismiä ja tiedeviestintää yhdistelevä H-P Ontto-Panula toivoo vähemmistöiltä keskinäistä solidaarisuutta

Tapeteistaan kuulu William Morris inspiroi kirjoituksillaan C. S. Lewisia ja J. R. R. Tolkienia

Kun googlettaa nimen William Morris, silmille lävähtää toinen toistaan kauniimpia tapettikuoseja. Vaikka kuoseilla on ikää suunnilleen puolitoista vuosisataa, William Morris -tapetti on edelleen käsite ja kuumille kiville menevä myyntiartikkeli myös suomalaisissa sisustusliikkeissä. 

Vuonna 1834 syntynyt brittiläinen Morris oli yleisnero ja yrittäjä, jonka yritys Morris & Co suunnitteli ja valmisti tapettien lisäksi muun muassa tekstiilejä, lasimaalauksia, huonekaluja ja fontteja. Perustamassaan Kelmscott Press -painotalossa Morris valmisti kirjoja käsityönä, ja kokosi muun muassa Geoffrey Chaucerin kirjoituksista näyttävän teoksen, josta otettiin 425 kappaleen painos. Chaucer oli ensimmäinen merkittävä englanniksi kirjoittanut kaunokirjailija, jonka mukaan Morris nimesi erään koristeellisimmista fonteistaan.

Morris oli keskushenkilö 1800-luvun loppupuolella Oxfordin yliopiston professori John Ruskinin ajatuksista syntyneessä arts and crafts -liikkeessä. Ruskin pyrki kansantajuistamaan taidetta ja korostamaan ihmisen moraalia ja yhteyttä luontoon teollistuneen maailman ja viktoriaanisen ajan edistysuskon sijaan.

Morris oli Ruskinin oppilas, sosialisti ja käsityöläinen, joka halusi palauttaa kauniit, massatuottamattomat esineet ja elinympäristöt arvoonsa. Hän haaveili paluusta esiteolliseen aikaan, jolloin käsillä merkityksellistä työtä tekevät ihmiset elivät idyllisessä ympäristössä ja vuodenkierron mukana sen sijaan, että ponnistelisivat urbaanissa kurjuudessa turhia tavaroita massatuottavan teollisuuden pillin tahdissa.

Morris, joka korosti merkityksellisyyden kokemuksen ja itseilmaisun tärkeyttä niin työntekijälle kuin taiteilijalle, oli nykyisten kapitalismikriitikoiden estetiikkaa rakastava hengenheimolainen, joka katsoi kapitalismin tuottavan maailmaan sekä rumuutta että epäoikeudenmukaisuutta: “Ihmisten työllä ei pitäisi syntyä mitään turhaa, eikä mitään pitäisi syntyä työtätekevien alistamisesta.”

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Tapeteistaan kuulu William Morris inspiroi kirjoituksillaan C. S. Lewisia ja J. R. R. Tolkienia

Shakiba Adil ja Elina Hirvonen tekivät elokuvan afganistanilaisten naisten salaisesta lukupiiristä, jossa unelmoidaan vapaudesta

Kun Yhdysvaltojen ja sotilasliitto Naton joukot olivat vetäytyneet kesällä 2021 Afganistanista kaoottisissa olosuhteissa, valtaan palannut Taleban-liike pyrki antamaan itsestään uudistuneen kuvan. Maltillisen ja sovinnollisen politiikan sijaan Taleban ryhtyi kuitenkin hallitsemaan maata tutuksi tulleilla keinoilla. Se romutti maan oikeuslaitoksen, sääti ankaran sharia-lain, pani toimeen julkisia ruoskimisia, pahoinpitelyjä ja teloituksia sekä sulki naiset pois julkisesta elämästä ja vainosi heitä pidäkkeettä.

Maailma reagoi hiljaisuudella. Taleban sai kiristää hirmuvaltaansa rauhassa, kun sen väkivaltaiset teot jäivät Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan, Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin imperialistisen sotapolitiikan, palestiinalaisten kansanmurhan ja Lähi-idän levottomuuksien alle.

Afgaaninaiset eivät kuitenkaan vaienneet. He järjestivät mielenosoituksia ja lakkoja, organisoivat vastarintaa ja jatkoivat opintojaan salaa. Journalisti Shakiba Adilin ja kirjailija Elina Hirvosen ohjaama dokumenttielokuva The Secret Reading Club of Kabul (2026) avaa peittelemättömän näkymän sorron alla elävien naisten pyrkimyksiin säilyttää toimijuutensa vaikeissa olosuhteissa. […]

Lue lisää… from Shakiba Adil ja Elina Hirvonen tekivät elokuvan afganistanilaisten naisten salaisesta lukupiiristä, jossa unelmoidaan vapaudesta

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan