Pitäisikö kaunokirjallisuudessa olla enemmän seksiä ja rikoksia, Jonna Tapanainen?

1) Olet puheenjohtajana sekä Finlandia-raadissa että Tekstin talossa. Mihin tekstiä enää tarvitaan kun kaikki vain tekevät TikTok-videoita ja podcasteja? TikTok ja podcastit ovat kärpäsenpaska kirjoitetun kulttuurin historiassa, joten huhut tekstin kuolemasta ovat ennenaikaisia. Jos nyt pitäisi veikata, mikä näistä on hengissä 10 tai 100 vuoden päästä, laitan kaikki rahani kirjoitetulle sanalle. Sitä paitsi luettuihin teksteihin […]

Lue lisää… from Pitäisikö kaunokirjallisuudessa olla enemmän seksiä ja rikoksia, Jonna Tapanainen?

Huolenpitoa ja huonoa kasvatusta Espoo Cinéssä

Espoo Ciné on jo hyvää vauhtia käynnistämässä toista viikkoaan. Tuttuun tapaan nostan ohjelmistosta esiin joitakin tärppejä. Olen tänäkin vuonna saanut olla mukana valitsemassa elokuvia festivaalin vammaisuutta käsittelevään Crip-teemaan ja suosittelen tietysti kaikkia sen leffoista. Aivan erityisen innoissani olen Crip-juhlaelokuvasta My First Love (2025). Tarinassa 19-vuotiaan Ellan (Marie Flaatten) elämässä riittäisi jännittäviä käänteitä, yliopisto-opintojen aloittamista ja […]

Lue lisää… from Huolenpitoa ja huonoa kasvatusta Espoo Cinéssä

En ole löytänyt oikeistolaista aktivistia, joka olisi ollut oikeassa, sanoo Suomessa vieraileva säveltäjä Conor Mitchell

Conor Mitchell katsoo vakavalla ilmeellä kameraan tumman metallisen patsaan edessä rennosti seisoen, tatuoidut kädet housujen taskuissa.

Elokuun lopulla säveltäjä Conor Mitchell on paikalla Helsingin Musiikkitalossa, kun Kansallisoopperan orkesteri esittää hänen vuonna 2024 kantaesitetyn Riot Symphonynsä. Teoksessa yhdistyvät erilaiset musiikkivaikutteet, videoinstallaatiot sekä kuuluisten aktivistien kirjoitukset.

”Tavoitteena on tuoda politiikkaa takaisin musiikkiin. Pidän teoksista, joissa on hyvin selkeä poliittinen viesti. Hyödynnän Sophie Schollin ja hänen Valkoisen ruusun liikkeensä tekstejä Saksasta vuodelta 1942. Lisäksi inspiraationa on toiminut venäläisen Pussy Riotin kappale. Näissä molemmissa lähteissä nuoret naiset kehottavat ihmisiä heräämään autoritaarisuuden edessä”, selittää Mitchell harjoitusten jälkeen Musiikkitalon aulakahvilassa.

Klassinen musiikki ja poliittinen aktivismi eivät yleensä päädy samaan koriin. Mitchell kuitenkin muistuttaa, että klassisen musiikin puolella nähtiin provosoivia kannanottoja jo ennen äänitallenteita.

”Esimerkiksi Figaron häät on yksi maailman provokatiivisimmista oopperoista. Se perustuu Beaumarchais’n näytelmään, jonka on jopa väitetty sytyttäneen Ranskan vallankumouksen. Sen tekstissä ei sanota, että meidän pitäisi vallata Bastilji ja surmata monarkia. Mutta siinä sanotaan, että aristokraattinen järjestelmä on väärä ja että maaorjat ja palvelijat voivat olla älykkäämpiä kuin isäntänsä.”

Mitchellillä itsellään on taustaa myös poliittisessa teatterissa ja kansanmusiikissa, ja hänen teoksissaan liikutaan usein taidelajien välillä.

”Teatterissa on helppo esittää kysymyksiä, koska siinä on sanoja ja hahmoja. Musiikin kautta se voi olla vähän vaikeampaa, mutta mielestäni tämä on vain haaste. Klassisen musiikin yleisön pitäisi olla Šostakovitšin Leningrad-sinfonian ja Brittenin Sota-Requiemin jälkeen jo tottunut musiikkiin, joka esittää suuria kysymyksiä. Ja onhan Sibeliuskin provosoiva nationalistisessa mielessä.”

”Ihmiset halusivat vain Ikeaa, Starbucksia ja työpaikkoja.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from En ole löytänyt oikeistolaista aktivistia, joka olisi ollut oikeassa, sanoo Suomessa vieraileva säveltäjä Conor Mitchell

Onko tämä rakkautta vai silkkaa himoa?

Varhaisimmat säilyneet esimerkit romanttisesta fiktiosta ovat peräisin muinaisesta Kreikasta, mutta ensimmäiseksi modernia rakkausromaania muistuttavaksi teokseksi nimetään yleensä englantilaisen Samuel Richardsonin Pamela; or, Virtue Rewarded vuodelta 1740. Pamelasta tuli myös ihka ensimmäinen Pohjois-Amerikassa julkaistu romaani, kun Benjamin Franklin kustansi sen vuonna 1742 Philadelphiassa. Suomeksi se on julkaistu kahtena erillisenä niteenä, Pamela vainottuna (1919, suom. V. E. Hämeen-Anttila) ja Pamela naimisissa (1923, suom. Valfrid Hedman).

Pamela on hyveellinen nuori tyttö, joka vastustelee himokkaan isäntänsä lähestymisyrityksiä, kunnes lopulta, kaikkien helpotukseksi, päätyy tämän kunnialliseksi vaimoksi. Modernin rakkausromaanin siitä tekee nimenomaan se, että tarina kerrotaan Pamelan itsensä näkökulmasta ja että siinä on onnellinen loppu.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Onko tämä rakkautta vai silkkaa himoa?

Ku Klux Klanista Oprah Winfreyn kirjakerhon tähdeksi

“Kaikkien maailman mahtavimpien nimissä, vedän maan tomuun viivan, paiskaan taisteluhansikkaani tyrannian jalkojen juureen ja lausun ‘rotuerottelu nyt, rotuerottelu huomenna, rotuerottelu ikuisesti!’”

Kun George Wallacesta tuli Alabaman kuvernööri tammikuussa 1963, virkaanastujaispuhe jäi historiaan erityisesti tämän vimmaisen lauseen myötä. Ikimuistoiset sanat oli kirjoittanut Asa Earl Carter, joka oli niin pahamaineinen Ku Klux Klanin paikallinen johtaja, että monet “maltillisemmat” klaanin jäsenet eivät halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä.

Carterin tulilinjalla olivat kaikki asiaankuuluvat väestöryhmät kuten juutalaiset, afroamerikkalaiset ja kommunistit. Hänen paikallisosastonsa hyökkäsi muun muassa laulajatähti Nat King Colen kimppuun kesken konsertin, ja kastroi afroamerikkalaisen työmiehen Judge Edward Aaronin, joka jäi niukin naukin henkiin. Neljä kuudesta miehestä tuomittiin teosta vankilaan, mutta he ehtivät istua vain osan tuomiosta. Suopea kuvernööri Wallace armahti heidät.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Ku Klux Klanista Oprah Winfreyn kirjakerhon tähdeksi

Pyhän Gabrielan taru

Ehtymätön pyhän raivon lähde kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille feministeille ovat erilaiset palkintotilastot. Hyvä esimerkki on tietysti se suurin, kirjallisuuden Nobel-palkinto, jota on jaettu vuodesta 1901 alkaen. Pohjoismaisesta tasa-arvon turvasatamasta Ruotsista käsin työskentelevä komitea ei ole liiemmin kunnostautunut huomioimalla naisten luomaa kirjallisuutta saatikka globaalia tai muunlaistakaan moniäänisyyttä, vaikka joitain eleitä siihen suuntaan on viime aikoina tehty. Vain kuusitoista naista on tähän mennessä saanut kirjallisuuden Nobelin – 118 palkitusta 102 on miehiä. 

Ruotsalaisesta Selma Lagerlöfistä tuli ensimmäinen kirjallisuuden naisnobelisti vuonna 1909. Aasiassa, kahdeksan kirjallisuuden Nobelin maanosassa, ei ole yhtään palkittua naista. Afrikassa on myös kahdeksan kirjallisuusnobelistia – joista tosin vain kolme on afrikkalaista syntyperää – mutta joukkoon on päässyt luikahtamaan yksi nainen, eteläafrikkalainen eurooppalaisten jälkeläinen Nadine Gordimer. Ensimmäinen ja tähän saakka ainoa musta naisnobelisti on yhdysvaltalainen Toni Morrison, joka palkittiin vuonna 1993.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Pyhän Gabrielan taru

Hyvä, paha, oikeutettu orjuus

Harriet Beecher Stowen vuonna 1852 ilmestynyt Setä Tuomon tupa nousi Yhdysvalloissa nopeasti kirjalliseksi sensaatioksi. Orjuuden julmuutta kuvanneesta teoksesta tuli myös sen sortin poliittinen kiistakapula, että presidentti Lincolnin kerrotaan tokaisseen Stowelle sisällissodan puhjettua vuonna 1861: ”Tässä on siis se pikkurouva, joka aloitti tämän sodan.”

Ensimmäisenä vuonnaan teos myi yli 300 000 kappaletta Yhdysvalloissa ja yli miljoona kappaletta Britanniassa, missä orjuus oli jo lakkautettu mutta missä abolitionistinen liike jatkoi kansainvälistä kampanjaansa orjuuden kieltämisen puolesta.

SETÄ TUOMON TUPA OLI huikeine myyntilukuineen 1800-luvun toiseksi myydyin teos heti Raamatun jälkeen. Raamattu oli ollut jo vuosisatojen ajan orjuudesta käytyjen keskustelujen ytimessä, mutta päinvastaisesta syystä kuin Stowen kirja. Tarinaa Nooan kolmesta pojasta käytettiin perusteena afrikkalaisten orjuuttamiselle.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksessa epäonninen kuopus Haam menee isänsä telttaan juuri kun Nooa on nauttimassa kalsarikänniensä syventävästä vaiheesta (eli kännistä ilman kalsareita). Haam kertoo asiasta veljilleen Seemille ja Jaafetille, jotka menevät pelastamaan isänsä häpeällisestä tilanteesta. Nooa kiroaa tirkistelevän, juoruilevan Haamin lausuen ”olkoon hän veljiensä orjain orja”. Orjuuden puolestapuhujat katsoivat Haamin olevan afrikkalaisten kansojen kantaisä, ja näin mantereen väestön orjuuttamiselle saatiin jumalallinen oikeutus.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Hyvä, paha, oikeutettu orjuus

Mitä jos koettaisit olla parempi ihminen?

Itsensä kehittämiseen tähtäävän self help -genren bestsellereihin lukeutuu kirjoja laidasta laitaan, kuten Marie Kondon Konmari, joka opettaa pääsemään eroon kodin tavarapaljoudesta, Rhonda Byrnen Salaisuus, jonka mukaan positiivisen ajattelun voima mullistaa elämän, sekä Allen Carrin tupakoinnin lopettamisessa auttava opas Stumppaa tähän! Valtava osa self help -genren kirjoista käsittelee kuitenkin työ- ja liike-elämässä menestymisen taitoja. Näistä bisnestaitoraamatuista epäilemättä kuuluisin on amerikkalaisen Dale Carnegien vuonna 1936 julkaistu klassikkoteos Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa.

Carnegie oli alun perin esiintymistaidon opettaja, jonka kustantamo Simon & Schuster houkutteli tekemään kirjan suosituista luennoistaan. Ensimmäisenä vuonna opuksesta otettiin jopa seitsemäntoista painosta, eikä se ole sittemmin koskaan loppunut kirjakauppojen hyllyiltä. Carnegien varsin selkeitä ja käytännöllisiä ohjeita lateleva teos painottaa ihmissuhdetaitojen merkitystä bisneselämässä, mutta antaa neuvoja myös toimivan avioliiton edistämiseksi, kuten täsmällisen ”Älä nalkuta” ja varsin asiallisen ”Lue jokin hyvä kirja seksuaalisesta kanssakäymisestä avioliitossa”.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Mitä jos koettaisit olla parempi ihminen?

Katusulkujen musiikkia

Kesällä 2021 tuntui, että maailma saattaisi muuttua.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli oli julkaissut hälyttävän raporttinsa ilmakehän puolentoista asteen lämpenemisestä muutamaa vuotta aiemmin. Muistan, miten edellisiä eduskuntavaaleja oli kutsuttu ilmasto- ja luontovaaleiksi. Niiden jälkeen Suomi sai keskustavasemmistolaisen hallituksen, jonka ilmastotavoite oli kunnianhimoinen.

Suuri muutos ympäristöpolitiikassa jäi kuitenkin tapahtumatta. Pettymys ei kuitenkaan kanavoitunut apatiaan vaan toimintaan.

Yhä useampi tuntemani ihminen liittyi Elokapina-nimiseen ympäristöliikkeeseen, osoitti mieltään kaduilla ja oli valmis myös kansalaistottelemattomuuteen kiinnittääkseen huomiota ilmastotoimien riittämättömyyteen. Tätä heräämistä voisin kuvata jonkinlaiseksi sukupolvikokemukseksi.

Kansalaistottelemattomuudesta Elokapina tuli tunnetuksi. Kun edellisenä syksynä poliisi oli suihkuttanut väkivallattomia mielenosoittajia pippurikaasulla Helsingin Kaisaniemessä, yhä suuremmat joukot lähtivät kaduille. Aina ties millä katuosuudella oli käynnissä spontaaneja festivaaleja.

Mielenosoituksesta tulee kuin festivaali, kun sinne kutsutaan artisteja esiintymään, sanoo Pessi Jouste, joka soittaa viulua Vimma-yhtyeessä. Jos jonkin yhtyeen keikan on sattunut näkemään Elokapinan mielenosoituksessa, on varsin todennäköistä, että kyseessä on ollut juuri rockia ja folkia yhteiskunnallisiin sanoituksiin yhdistävä Vimma.

Lopulta maailma ei muuttunut vuonna 2021, ja nyt tuo aika tuntuu kaukaiselta.

PESSI JOUSTE JA VIMMAN laulaja Eeva Rajakangas ovat saapuneet keväisenä iltana 2026 Voiman toimistolle keskustelemaan yhtyeestä, aktivismista ja siitä maailmasta, johon olemme kasvaneet ja jossa elämme.

Yhtyeellä on käynnissä tulevan neljännen albumin äänitysviikko: ensin pari päivää treenejä Helsingissä ja sitten siirtyminen Sipooseen studiolle äänittämään. Haastattelulle ja kuvauksille on ollut koko keväänä vain muutama  ajankohta, jolloin seitsenhenkinen yhtye on koolla.

Nyt sitä juuri miettii, että mitä haluaisi seuraavalla levyllä sanoa, Rajakangas sanoo. Ongelma on, että ajatukset vanhenevat nopeasti, kun poliittinen ilmapiiri muuttuu. Musiikin julkaisemisen prosessit ottavat aikansa: esimerkiksi Vimman edellisessä albumissa kuuluu Rajakankaan mielestä kesän 2021 henki.

”Se aika tuntuu tosi voimakkaalta ja naiivilta ja kultaiselta”, Rajakangas sanoo.

”Ja nyt sitten, ihan vitun darkki meininki kaikkialla.” […]

Lue lisää… from Katusulkujen musiikkia

Omituiset opettavaiset otukset

Kasarilla lastenohjelmia katsoneet muistavat hyvin Sirkuspelle Hermannin ikuisesti puolipilvisen, pysähtyneen maailman, aution sirkusleirin epäsiistin pihamaan ja pellen ahtaan asuntovaunun. Ne loivat oudon, surumielisen tunnelman, jota Hermannin räikeä, lohkeileva meikki ei kyennyt peittämään, eikä salaperäinen naurava kepakko auttanut asiaa.

Aikakauden lapsena voin myöntää: on selvää, että suuri osa pienille lapsille suunnatuista lastenohjelmista on nykyään melkein kaikin mahdollisin tavoin parempia kuin lapsille tarjottu tv-viihde viime vuosituhannella.

Esimerkkinä vaikkapa ylistetty Tuuri (Bluey), joka kertoo saman nimisestä australiankarjakoiran pennusta, hänen perheestään ja ystävistään. Televisio- ja radioviihteen Pulitzerilla eli Peabodylla palkittu sarja on onnistunut kasvamaan muutamassa vuodessa kahden miljardin arvoiseksi globaaliksi brändiksi kasvatustieteilijöiden ja muiden pedagogiikan ammattilaisten hurratessa sivusta. 

Tuuria on pidetty malliesimerkkinä siitä, kuinka lapsille opetetaan tunnetaitoja viihdyttävästi. Sarjan oivallukset eivät ole vahinko. Sen luoja Joe Brumm on kertonut olleensa aina kiinnostunut lapsipsykologiasta, kiintymyssuhdeteoriasta ja vapaan leikin merkityksestä lasten kehitykseen. Hieman vastaavaa suitsutusta ovat saaneet osakseen niin ikään tunteisiin keskittyvä Taavi-tiikerin naapurissa sekä merenalaista maailmaa tutkiva Oktonautit, jota on ylistetty sekä viihdyttäväksi että kasvattavaksi opetusohjelmaksi.

Vankka pedagoginen painotus ei ole mitään uutta lastenviihteessä. Kasvatus eri muodoissaan on ollut lapsille suunnatun televisio-ohjelmiston selkäranka oikeastaan koko sen historian ajan.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Omituiset opettavaiset otukset

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan