Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti näytelmäkirjailija Marius Ivaškevičiusin siihen, miten sodassa ihmisyys katoaa

Maaliskuussa 2022 Venäjä hyökkäsi ankarasti Ukrainan Mariupolin kaupunkiin. Hyökkäyksen aikana venäläiset sotilaat pidättivät ja teloittivat Mariupolis-dokumentistaan (2016) tunnetun liettualaisen ohjaajan Mantas Kvedaravičiusin. Hänen puolisonsa ja työparinsa, ukrainalainen Anna Bilobrova (tunnetaan myös etunimellä Hanna), etsi ruumiin ja palasi sen kanssa Liettuaan.

Heidän yhdessä kuvaamastaan aineistosta leikattiin Mariupolis 2 -elokuva, joka sai ensi-iltansa Cannesissa vielä saman vuoden toukokuussa.

Bilobrovan kokemuksista kertoo liettualaisen Marius Ivaškevičiusin näytelmä Jumalten aamukoitto. Sitä esitetään paraikaa Anna Veijalaisen ohjaamana Koko-teatterissa.

”Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaa vastaan ei tullut yllätyksenä. Silti kun se todella tapahtui, tunsin pitkään olevani täysin lamaantunut ja ettei kirjoittamisessakaan ole enää järkeä”, huokaa Suomen ensi-illassa vieraillut kirjailija.

Näytelmä sai alkunsa, kun kirjailija oli menossa vilnalaisen teatteriryhmän kanssa Avignonin teatterifestivaaleille ja häntä pyydettiin lisäämään vanhaan näytelmäänsä jotain ajankohtaisesta hyökkäyksestä.

”Kerroin, ettei se ole minun sotani, olen liettualainen enkä ukrainalainen, eikä minulla ole oikein motivaatiota kertoa ranskalaisille tästä sodasta. Mutta sitten tutustuin Vilnassa Kiovasta tulleisiin näyttelijäpakolaisiin. Heillä oli halua kertoa omia sotaan liittyviä tarinoitaan, joita ryhdyimme työstämään.”

Tämän keskelle tuli uutinen Mantas Kvedaravičiusin kuolemasta.

”En voi sanoa, että olimme ystäviä, mutta tunsimme toisemme elokuvapiireistä. Silti sota tuntuu paljon läheisemmältä, kun siellä kuolee joku, jonka tuntee.”

Kollegoiden kautta löytyi myös yhteys Bilobrovaan, jonka siviilinäkökulmasta keskellä sodan arkea tuli luonteva runko dokumenttiteatterin tyylilajin näytelmään.

”Huomasin kuinka tärkeää hänelle oli kertoa kaikki tapahtumaan liittyvät yksityiskohdat, mutta myös painottaa, kuka hänen mielestään oli konkreettisesti syyllinen murhaan. Siksi esityksen alatosikossa puhutaan erään sotarikoksen tutkinnasta.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti näytelmäkirjailija Marius Ivaškevičiusin siihen, miten sodassa ihmisyys katoaa

Otetaan suomalaisuuden symbolit takaisin natseilta

Kansa on tulehtunut, kun ei tunne juuriaan, ajattelee kansanperinteen tutkija, kirjailija ja kustantaja Juha Jyrkäs. Hän haluaa parantaa tämän haavan.

”Yksi mies ei voi sitä tehdä, mutta voin näyttää esimerkkiä.”

Esimerkkiä hän näyttää tutkimalla länsisuomalaista kansanrunoutta ja kirjoittamalla siitä kansantajuisia tieto- ja runoteoksia. Uusin niistä on vasta ilmestynyt Länsi-Suomen kehtolaulut (Salakirjat 2026).

Kirjoissaan Jyrkäs seuraa Elias Lönnrotin metodia ja 1900-luvun alkuvuosien runonkerääjien jalanjälkiä. Kylästä toiseen vaeltamiseen sijaan hän on kulkenut tiedon valtatietä Suomalaisen kirjallisuuden seuran ylläpitämään Suomen kansan vanhat runot -nettiarkistoon ja koonnut yli sata vuotta sitten kerätyistä runoista Lönnrotin tapaan pidempiä kokonaisuuksia.

”Olen moderni fennofiili. Rakastan maatani, rakastan kulttuuriani, sen kautta voin rakastaa myös muuta maailmaa ja arvostaa muita kulttuureja.”

Raumalla syntynyttä Jyrkästä ärsyttää, miten huonosti ihmiset tuntevat länsisuomalaista kansanperinnettä. Länsi-Suomen hän määrittelee Pähkinäsaaren rauhan rajaa, länsimurteiden puhuma-alueita ja 1800-luvun maakuntarajoja seuraten, jolloin Länsi-Suomeen kuuluvat myös Uusimaa ja Pirkanmaa. Näin laskettuna yli 80 prosenttia Suomessa asuvista elää nyt Länsi-Suomen alueella.

Länsi-Suomesta on kerätty muuta Suomea enemmän juuri kehtolauluja. Ne ovat muusta kansanrunoudesta poiketen yhä elävää perinnettä: vanhemmilta lapsena kuultuja lauluja lauletaan omille lapsille. Kehtolauluissa kalevalamitta eli perinteinen itämerensuomalainen runomitta yhdistyy myös moderniin riimirunouteen.

Jyrkkään uudesta teoksesta löytyykin monia tuttuja lauluja, ja nyt niistä pääsee lukemaan pitkät, eri kylistä kerätyistä versioista yhdistetyt kokonaisuudet. Esimerkiksi Tuu tuu tupakkirulla kasvaa odysseiamaiseksi matkakertomukseksi, jossa käydään eri maissa Euroopassa ja aina ”Peetlehemin pellon päässä” asti, kolhossa saunassa Kolokatalla ja tullaan metsätontun neuvojen avulla takaisin Turkuun. Kotimaassakin matka tekee monta mutkaa:

Vaeltelin Vaasan tiälle,

Oulujärven jäälle kuljin,

pohjalaisen porotiälle,

lappalaisen lautatiälle.

Soutelin jokia myäten

Pohjan maille, mantereille,

tuntureille, tantereille,

peuralauman laitumille.

Sitten matkasin takasin

fallesmannin kaljaa juaren.

”Kyse on lopulta ryyppyreissusta”, Jyrkäs huokaa.

Tupakkirulla, jollaisille tupakkaa tehtaissa kerittiin, oli kapaloidun lapsen kokoinen ja muotoinen. Tarina on hyvä esimerkki länsisuomalaisesta runosta, jossa kristillinen ja muinaissuomalainen perinne yhdistyvät vahvaan paikallisuuteen.

Jyrkäs myös selittää runojen taustoja ja tulkintaa kirjoissaan.

Suomi tarvitsee toisenkin kansaneepoksen

Jyrkkään pääteos Rauni (Salakirjat 2025) on lähes 500-sivuinen länsisuomalainen kansaneepos, jonka hän kokosi rinnakkaisteokseksi Kalevalalle.

”Kreikkalaisillakin on kaksi eeposta, niin meilläkin vähintään se pitää olla.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Otetaan suomalaisuuden symbolit takaisin natseilta

Onko mahdollista olla yhtä aikaa sekä feministi että hauska, Raisa Omaheimo?

1. Kiersit Suomea kahden vuoden ajan Setämiestennielijä-esityksen kanssa. Onko patriarkaatti nyt murskattu? Vaikka sitä tekisi kaikkensa, aina jää tuleville sukupolvillekin hommaa, valitettavasti. Lisäksi tässä ajassa nuoria feministejä haastaa se, että nykyään setämiehet voivat olla mitä tahansa sukupuolta! Ysärillä ne olivat kaikki miehiä.  Yksi henkilökohtaisia suurimpia pelkojani olisi joku päivä löytää itseni selittämässä jossain seurueessa että […]

Lue lisää… from Onko mahdollista olla yhtä aikaa sekä feministi että hauska, Raisa Omaheimo?

Kolonialistista kritiikkiä, natsien innoitusta ja uushenkisyyttä – ensimmäisen teosofin hämmentävä perintö näkyy kaikkialla

Kun Helena Petrovna Blavatsky saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1873, New York oli noin miljoonan asukkaan kaupunki ja niin kutsutun kullatun aikakauden loisteliain ja raadollisin modernin kapitalismin näyttämö. Okkultistisine kykyineen Blavatsky solahti mainiosti New Yorkin seurapiireihin, joissa spiritististen istuntojen suosio oli huipussaan.

Ihmisten intoa spiritualismiin selitti osin uskontoon ja tieteeseen kiinnittyneen maailmankuvan murros, mutta myös inhimillinen suru. Sisällissodassa vuosina 1861–1865 oli menetetty karkeasti 700 000 ihmishenkeä. Lohduttomat omaiset, jotka eivät olleet voineet jättää hyvästejä tai haudata vainajiaan, kaipasivat yhteyttä kuoleman rajan tuolle puolen.

Mutta Blavatsky ei ollut pelkkä meedio. Hän kantoi mukanaan muinaista viisautta. Venäjän keisarikunnassa, silloisessa Jekaterinoslavissa eli nykyisen Ukrainan Dniprossa aatelisperheeseen vuonna 1931 syntynyt mystikko oli New Yorkiin saapuessaan poikkeuksellinen kokenut maailmanmatkaaja.

Blavatsky oli karannut aviomieheltään 18-vuotiaana ja lähtenyt matkustelemaan ympäri Eurooppaa. Omien väitteidensä mukaan hän kävi 1850-luvulla myös Amerikan mantereilla ja Aasiassa, missä hän pääsi vierailemaan tiibetiläisten viisauden mestareiden luona. Tämä ihmetytti laajalti, sillä Tiibetiin pääsy oli vielä noihin aikoihin ankarasti eurooppalaisilta kielletty. Yhteyksien puutteessa kukaan ei voinut vahvistaa eikä myöskään kiistää Blavatskyn kertomusta.

Blavatsky vuonna 1875. Kuva: Enrico Resta. CC BY 4.0.

Tutkijoilla ja elämäkertureilla on edelleen päänvaivaa Blavatskyn röyhelöisten elämänvaiheiden selvittämisessä. Enemmän ja vähemmän tosia tarinoita kumpusi monesta lähteestä: Blavatsky sepitti niitä itse, kuten myös hänen seuraajansa ja kohuja seuranneet aikalaiset. Legendoja syntyi myöhemmin jo senkin takia, että kuoltuaan Blavatsky kohotettiin lähestulkoon teosofien pyhimykseksi.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kolonialistista kritiikkiä, natsien innoitusta ja uushenkisyyttä – ensimmäisen teosofin hämmentävä perintö näkyy kaikkialla

Saatsin veljesten havahtuminen omaan kieliperimään synnytti orkesterin, jolla on tehtävä

Kestää tovi ymmärtää, että kasvot albumin kannessa on muodostettu kahden eri ihmisen kasvoista. Sitten: toisella poskella karva on hivenen harmaampi, toinen silmä aavistuksen tummempi kuin toinen, sieraimetkin eri muotoiset.

”Me itsekin säikähdettiin kun nähtiin tuo, että ei kai me noin saman näköisiä olla”, Mika ”Miša” Saatsi kertoo. Hän on veljeksistä vanhempi ja Loimolan Voiman karjalankielisen musiikin säveltäjä. Hän asuu eteläisen Suomen radanvarressa Jokelassa ja vastaa tällä kertaa toimittajan uteluihin. Pari vuotta Mišaa nuorempi sanoittaja Niko ”Miikkula” Saatsi asuu Jyväskylässä.

Loimolan Voiman kolmas, keväällä ilmestynyt levy on nimeltään Il’lan pruazniekka eli suomeksi Iljan praasniekka, tai vielä selkosuomemmin: Ilomantsissa sijaitsevan profeetta Elian kirkon temppelijuhla. Loimolan Voimassa kietoutuvat yhteen kekseliäs folkmusiikki, karjalan kieli sekä ortodoksiset karjalaiset perinteet.

Ensimmäinen albumi Ruttomužikan kyynäl – Kiivaan miehen kyynel – ilmestyi vuonna 2020 ja sittemmin Loimolan Voima on huomioitu lukuisilla palkinnoilla ja kunnianosoituksilla, muun muassa Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin vuoden yhtyeenä 2025.

 

Saatsin perheen neljä poikaa on kasvatettu ortodoksikarjalaisina. Suku joutui alunperin evakkoon Suistamon kirkonkylältä.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Saatsin veljesten havahtuminen omaan kieliperimään synnytti orkesterin, jolla on tehtävä

Tekotimantteja ja aitoja unelmia

Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriö (Department of Homeland Security, DHS) jakoi heinäkuussa 2025 sosiaalisessa mediassa edesmenneen taiteilijan Thomas Kinkaden maalauksen Morning Pledge. Kuvatekstinä luki ”Protect the Homeland”, suojele kotimaata.

Teos kuvaa amerikkalaista pikkukaupunki-idylliä aamunkoitteessa. Sen keskipisteenä on vanhanaikainen koulutalo, jonka pihamaalla nostetaan Yhdysvaltain lippua salkoon. Viereisellä kadulla näkyy klassisia amerikanrautoja ja tien toisella puolella kohoaa rivi kauniita, viktoriaanistyylisiä omakotitaloja.

Hohtavan pastellinsävyinen kuvaelma ilmentää ihanteellista keskiluokkaista, valkoista Amerikkaa, jossa aika on pysähtynyt jonnekin 1900-luvun puoliväliin. Teos on tyypillistä Kinkadea; nostalginen, herttainen ja oudon epätodellinen.

Taiteilijan perhesäätiö tuomitsi DHS:n julkaisun ja vaati virastoa poistamaan päivityksen. Säätiön mukaan DHS käytti teosta ”lietsomaan kahtiajakoa”, vaikka Kinkade ja tämän työt edustivat päinvastaisia arvoja.

 

Tässä vaiheessa luultavasti kysyt kuka Kinkade, enkä ihmettele. Suomalaisille taiteilijan teokset ovat tulleet tutuiksi lähinnä erilaisten palapelien kautta.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Tekotimantteja ja aitoja unelmia

Pohjolan emäntä Louhi näytti miessankareille kaapin paikan

”Itämerensuomalaisen mytologian naishahmoilla on kolme päätehtävää: olla miehen havittelun kohde tai palkinto, kuten Aino, Marjatta tai Pohjan neito; auttaja, kuten Lemminkäisen äiti, ja kolmantena vastustaja, eli Louhi,” kertoo kirjailija ja toimittaja Tiina Piilola. Hän käsitellyt kansalliseeposta uraauurtavalla tavalla sekä kirjallisuustieteen väitöskirjassaan että tietokirjassaan Kalevalan naiset (2019).

Kalevalaa tarkastelevassa tutkimuksessa linssi on perinteisesti ollut miehinen, ja myös tutkijat ovat olleet miehiä. Näin ollen Kalevalaa koskeva akateeminen tieto on väistämättä ollut patriarkaalisesta lähtökohdasta käsin tuotettua. Myös Kalevalassa itsessään päätoimijoina ovat lähes poikkeuksetta miehet; naisten rooli on olla marginaalissa tai motivoimassa miehen toimintaa.

Pohjolan emäntä ei kuitenkaan suostu sivuroolin esittäjäksi.

Hänen hahmostaan on 1980-luvun loppupuolelta alkaen tehty mielenkiintoisia uudelleentulkintoja erityisesti folkloristiikassa ja kirjallisuudentutkimuksessa.

Akka harvahammas on vahva vastus

Louhen rooli Kalevalan sankareiden, eritoten Väinämöisen häijynä vastustajana, on selvä. Pohjolan emäntää kuvaillaan eepoksessa muun muassa nimityksellä ”Pohjan akka harvahammas”, ja hänestä piirtyy kuva noita-akkamaisena vihollisena.

Luonnonvoimia hallitsevana, väkivahvana ja sotaisana hahmona hänellä on samoja piirteitä kuin tarinan miessankareilla: hän on taistelussa tasavertainen vastustaja Kalevalan miehille. Puhutussa perimätiedossa tarinat muuttavat muotoaan, ja kansanrunoudessa monet Väinämöisen piirteet ovat siirtyneet Louheen.

Jo etymologian tasolla Louhi tai Loviatar assosioituu kiveen, maahan ja louhintaan. Hänen liitetään vahvuuden ja lujuuden teemoja sekä materiaalinen vauraus. Kutsutaanpa joissain kaakkoismurteissa salamointiakin ”louhin lyömiseksi”. Perinteisesti maskuliinisina ominaisuuksina pidetyt pysyvyys ja järkähtämättömyys yhdistyvät Louhin kykyyn hallita luonnonvoimia, jopa kosmosta.

Louhi ei halua mukautua, vaan haastaa myötäilevän naisen roolia. Hän ei määrity elämänsä miesten kautta, vaan on sitä vastoin Pohjolan itsenäinen hallitsija. Ei ole lainkaan yllättävää, että häneen on perinteisesti liitetty pahuuden aspekteja, mikä on yksi pyrkimys murentaa Louhen asemaa matriarkkana. Hänet voidaan nähdä joko ahneena ja laskelmoivana, tai sitten järkevänä ja taloudellisena. Miesurhojen tavoin hän puolustaa oikeuksiaan ja

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Pohjolan emäntä Louhi näytti miessankareille kaapin paikan

Yleisö täynnä valkoisia lesboja. Queerilla stand up -klubilla vitsaillaan ihmissuhteista ja sukupuolirooleista

Loppukesän alkuilta on lämmin, kun kävelen Helsingin Kalliossa Mascotiin Kväärinpäin-klubille. Lipunmyyntitiskin takana kirjailija Raisa Omaheimo, yksi klubia järjestävän Qoomikot-kollektiivin jäseistä, toivottaa tulijat tervetulleeksi.

Alkamassa on sateenkaarevan stand upin treeniklubi, jossa koomikot testaavat uutta materiaaliaan. Kväärinpäin-klubeilla vähintään puolet esiintyjistä on vinokkaita eli kväärejä, siis sateenkaarevaa väkeä, eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Yleisöä viihdyttää klubi-illan seremoniamestari eli MC, Kanadasta Suomeen muuttanut Jamie MacDonald, joka on tehnyt Suomessa stand upia 2010-luvulta alkaen. Kollektiivin jäsenet ottavat vuorotellen MC:n roolin.

”Saman tyypin näkee lavalla enintään kaksi kertaa vuodessa”, toinen kollektiviin jäsen Illusia Sarvas kertoo haastattelussa pari päivää myöhemmin. Heidän lisäkseen kollektiiviin kuuluvat Raisa Omaheimo, Aurora Vasama sekä Ursula Herlin.

”The crowd is full of white lesbians tonight”, MacDonald aloittaa. Ollaan pääkaupunkiseudun sateenkaarikulttuurin ydinalueella ja yleisö on naisvoittoista.

Treeniklubilla kohtaavat sekä nousevat kyvyt että uutta materiaaliaan esittävät konkarit. Monet puhuvat omasta elämästään. Parhaat jutut syntyvätkin siitä, mistä tietää. Jotta vitsi toimii, myös yleisön pitää tietää, mistä puhutaan.

Kväärillä klubilla käsitellään odotetusti seksuaalisuuden eri muotoja ja sukupuoli-identiteettejä. Useassa setissä eli esityksessä nousee esiin myös kompleksinen äitisuhde ja äidinrakkauden kaipuu. Toksista maskuliinisuutta ja miehenä olemista käsitellään monesta kulmasta. Romanttinen rakkaus, ikäerot ja vaihdevuodet tulevat myös sivutuiksi, samoin mielenterveyden ongelmat.

Politiikkaa klubilla käsitellään yllättävän vähän, eniten MacDonaldin osuuksissa.

Katsojasta tekijäksi

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Yleisö täynnä valkoisia lesboja. Queerilla stand up -klubilla vitsaillaan ihmissuhteista ja sukupuolirooleista

Eurooppalaisen valistuksen perintö elää Gazan kansanmurhassa ja luonnon tuhossa

Svenska Teaternissa nyt esitettävässä saksalaisen Marius von Mayenburgin kirjoittamassa mustan huumorin sävyttämässä Nattlandissa wieniläiset sisarukset löytävät isänsä jäämistöstä Hitlerin maalaaman akvarellin. Siitä seuraava sotku paljastaa, miten syvään Saksassa on juurtunut syyllisyys juutalaisten kansanmurhasta ja miten se vaikeuttaa myös Palestiina-aiheen käsittelyä.

Suomalaisessa teatterikeskustelussa esitysten ja niiden tekijöiden odotetaan ottavan nyt kantaa kansanmurhaan.  Helsingin Sanomat kysyi kursailematta Kansallisoopperan Aidan nykyiseen Lähi-itään sijoittaneelta israelilaiselta ohjaajalta Noa Naamatilta: ”YK:n tutkintakomission mukaan Israel tekee Gazassa kansanmurhaa. Voiko taiteilija tällaisessa tilanteessa katsoa muualle?”

Samaan tapaan moitti tutkija Timo R. Stewart Voiman arviossaan Kansallisteatterin Kolmea harjoitelmaa sodan ja rakkauden vuosilta:  ”Virtahepo keskellä huonetta on Gazan kansanmurha. Sen kuvastoa vilkaistaan, mutta ei katsota kohti”.

 

Nimenomaan katseen suuntaamisesta on kyse Susanna Kuparisen ja Maria Pettersonin kirjoittamassa KOM-teatterin Poiskatsojissa. Siinä Gazan kansanmurhaa puidaan sen ristiriidan kautta, joka vallitsee suomalaisten poliitikkojen toimien ja kansalaisten oikeudenmukaisuuskäsityksen välillä. […]

Lue lisää… from Eurooppalaisen valistuksen perintö elää Gazan kansanmurhassa ja luonnon tuhossa

Euroopan on herättävä, sanoo romanialais-ranskalainen näytelmäkirjailija Matei Vișniec

”Kun nuorena aloitin runoilijana, meille romanialaisille kirjallisuus oli viimeinen vapaa tila. Käytimme metaforia, mustaa huumoria, ironiaa, pilkkaa ja itseironiaa voidaksemme kritisoida yhteiskuntaa. Näytelmissäni minulla on aina viesti, mutta en halua välittää sitä opettavaisesti, vaan kauniiden tarinoiden kautta.”

Romanian Radautissa vuonna 1956 syntynyt Matei Vișniec on yksi Euroopan esitetyimmistä tämän ajan näytelmäkirjailijoista. Romaniaksi ja ranskaksi myös runoja ja proosaa tuottavalta kirjailijalta on julkaistu kymmenittäin näytelmiä, joita on käännetty yli 30 kielelle ja esitetty yli 40 maassa.

Nyt Vișniecin vuoden 2009 episodinäytelmää Lännen pikajuna (Occidental Express) esitetään Vuosaaren Tilajakamon näyttämöllä Sadsongskomplex:fi- ja Helsinki 98 -­ryhmien yhteistuotantona ja Jari Juutisen ohjaamana.

Lännen pikajuna kuvaa Euroopan uutta utopiaa kylmän sodan jälkeisestä itäeurooppalaisesta näkökulmasta. Sen tarinoissa kohtaamme muun muassa sokean vanhan miehen, joka haluaa koskettaa Euroopan läpi kiitävää junaa, eksyksissä olevia pakolaisia ja nuoren tohtoriväittelijän, jonka teoria sosialismin kaatumisesta muovi­kassien takia ei miellytä opinnäytteen tarkastajaa.

”Näytelmä kuvaa yhä raskaasti taustallamme vaikuttavaa historiaa. Euroopan muutoksessa jotkut ihmiset menettivät mahdollisuutensa vapauteen. He olivat esimerkiksi liian vanhoja voidakseen matkustaa tai ryhtyäkseen toiseen ammattiin”, selittää Helsinkiin esitystä katsomaan saapunut kirjailija.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Euroopan on herättävä, sanoo romanialais-ranskalainen näytelmäkirjailija Matei Vișniec

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan