Matilda Aaltonen tanssii kettujen kanssa

Videolla ketut ryntäilevät, nuuhkivat, syövät ja tonkivat. Pihistävät pipon ja riepottelevat sitä. Yksi ketuista hakee kontaktia, toinen vetäytyy etäämmälle. He jahtaavat toisiaan ja naureskelevat kovaäänisesti. Vuodenajat vaihtuvat, välillä turkkia on enemmän ja sitten sitä on vähemmän. Mukana kulkee myös yksi ihminen.

Matilda Aaltonen möyri vuoden ajan kettujen kanssa Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, joka tarjoaa onnekkaille tuotantotaloudesta vapaaksi päästetyille tai sieltä paenneille kodin loppuelämäksi. Osana Teatterikorkeakouluun tekemäänsä taiteellista väitöstutkimusta Aaltonen pyrki löytämään tavan tanssia turkistarhoilta karanneiden ja Tuulispäähän päätyneiden kettujen kanssa.

”Se oli tosi ihana kokemus. Ja tietenkin jatkuvaa neuvottelua.”

Aaltonen kävi Tuulispäässä vähintään kerrat kuukaudessa, usein viikottain.

”Tunsin Viiman ja Lumin aikaisemmin, mutta aloittaessani projektin Sumu tuli sinne ja Halla pian perään. Aluksi kiinnitin etupäässä huomiota siihen, mitä minun läsnäolo merkitsi heille.”

Prioriteettina oli oppia olemaan niin, ettei se säikyttele tai stressaa kettuja.

”Kun se alkoi selvitä, tutkin, mitä meidän yhdessä toimiminen ylipäänsä voisi olla ja vähitellen rupesin tunnistamaan sen, koska jollain on leikkisä olo. Koska menin sinne tanssijana, niin se, miten voisimme tanssia yhdessä, oli tietenkin tärkeä kysymys.”

Liikkeellä marraskuussa -festivaaleilla nähtävässä Linjamme kaartuvat läsnäolostamme -teoksessa Aaltonen on yhdistänyt suuren videoinstallaation, jossa näkyy Tuulispäässä kuvattuja videoita, kertojaäänen lukemat Pauliina Haasjoen kirjoittamat tekstit sekä soolotanssin. Teos on ehdotus siitä, mitä lajien välinen tanssi voisi olla.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Matilda Aaltonen tanssii kettujen kanssa

Metallibändit mystiikan äärellä

”Heavy metalin historia on kytkeytynyt läheisesti mytologia-aiheisiin, okkultismiin, yöllisyyteen ja pimeyteen. Genreä voi karkeasti luonnehtia temaattisesti työväenluokan versioksi progressiivisesta rockista. 1960-luvun hippiajan jälkeen oli vahvasti esillä ajatus, että rationaalisen maailmankuvan tuolla puolen oli monenlaisia piiloon jääneitä asioita, joista esimerkkeinä voidaan mainita pimeys ja pahuus.”

Kärki jatkaa, että mytologioissa toistuvat sankaritarinat istuvat hyvin metalliestetiikkaan.

”Kalevalassa sankarit ovat usein laulajia ja loitsijoita. Perinne siirtyi Suomessa eteenpäin laulettuna, ja kalevalamitta oli muistitekniikka, jonka avulla perinnettä siirrettiin eteenpäin. Kalevalasta ammentavaa hevikulttuuria voi pitää perinteen siirron uutena vaiheena. Kulttuuriperintö ankkuroi musiikin kansallisen identiteetin historialliseen jatkumoon.”

Korpiklaanin Järvelä ja Mikkonen yhtyvät Kärjen ajatuksiin.

”Monet pohjoismaalaiset bändit innostuivat samanaikaisesti samankaltaisista teemoista toisistaan tietämättä”, Järvelä sanoo. ”Yhtäkkisyys oli hämmästyttävää, sillä 1990-luvulla vaikutteet eivät levinneet yhtä nopeasti kuin nykyisellä verkostoituneella ajalla.”

Mikkonen kokee, että Kalevalasta intoutuneen metallimusiikin suosioon saattoivat vaikuttaa myös populaarikulttuuriset ilmiöt.

”1980-luvun elokuvissa toistuivat sankaritarinat. He-Mania leikkineet pojat saattoivat löytää samaistumispintaa vanhan ajan sankaritaruista.”

”Heavy-estetiikkaan sopivat muutenkin paremmin mytologiset kertomukset ja vanhat tarut kuin vaaleanpunaiset Ferrarit”, Järvelä nauraa. ”Tai toki ne voivat sopia tietynlaiseen metalliin, mutta eivät oikein meidän folk metaliin.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Metallibändit mystiikan äärellä

Kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Posy Simmonds on tarkkanäköinen feministi

”Olen aina rakastanut piirtämistä”, englantilainen Posy Simmonds (s. 1945) kertoo Helsingissä. Urallaan moninkertaisesti palkittu ja kunniamerkein huomioitu Simmonds vieraili Helsingin sarjakuvafestivaaleilla syyskuussa 2026 esittelemässä suomeksi ilmestynyttä teostaan Gemma Bovery.

Työskennellessään nuorena kuvittajana The Guardian -lehdessä hän joutui kovaan oppiin. Aamulla ei tiennyt minkälainen päivästä tulisi, ja valmista piti tulla iltapäivään mennessä, kun lehti meni taittoon.

”Alalla ei ollut juurikaan naisia”, Simmonds muistelee. Siis kuvittajina. Journalisteina kyllä oli.

”Jouduin kuvittamaan kaikenlaista: artikkeleita, kolumneja, uutisia… Mitä vaan käskettiin.”

Ilmapiiri sekä Englannissa että lehdessä oli erittäin sovinnainen ja sovinistinen. Simmonds oppi ilmaisemaan mielipiteensä silloinkin, kun lehtijutun kanta oli vastakkainen.

”Eräs mies kirjoitti mielestään hauskan jutun naisista. Se oli suorastaan naisvihamielinen. Minä käänsin kuvallani hänen huumorinsa päälaelleen”, Simmonds nauraa.

Hänen lapsuutensa Britanniassa ilmestyi paljon sarjakuvalehtiä. Hän luki sekä brittiläisiä sarjakuvalehtiä että yhdysvaltalaisia supersankaritarinoita. Omatkin varhaiset piirustukset olivat fantasiastrippejä.

The Sunille, The Timesille ja Cosmopolitanille piirtänyt Simmonds siirtyi The Guardianille vuonna 1969. Siellä Simmondsista alkoi kehittyä sekä kantaaottava feministi että taitava kuvittaja.

Gemma Boveryn allkulehden teksti paljastaa, että albumi sijoittuu ”nykyaikaan”. Vaikka Saara Pääkkösen suomennos onkin sujuvaa nykykieltä ja alkulehden teksti paljastaa, että albumi sijoittuu ”nykyaikaan”, kuvituksessa eletään kännykättömässä maailmassa.

Emma ja Gemma

WSOY:n nyt kustantama Gemma Bovery on alunperin ilmestynyt vuonna 1999, kuten kirjan kaikesta faksaamisestakin voi päätellä. On se silti ihan eri ajassa kuin Gemma Boveryn innoittaja, ranskalaisen Gustave Flaubertin Rouva Bovary, joka ilmestyi alunperin vuonna 1857.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Posy Simmonds on tarkkanäköinen feministi

Voima on mukana Helsingin kirjamessuilla 2026!

Mikä mediassa mättää? Miten journalismi voisi parantaa maailmaa? Mitä haluaisit lukea? Tule tapaamaan Voiman toimitusta – me kuuntelemme! Toimittajamme ovat tavattavissa Helsingin kirjamessuilla 2026 Voiman pisteellä Kultti ry:n osastolla (6G10) joka messupäivä klo 14–16 oheisen aikataulun mukaisesti. Aikataulu Torstai 22.10. klo 14–16: Kukka-Maria Ahokas, Emilia Miettinen, Jari Tamminen, Miia Vistilä Perjantai 23.10. klo 14–16: Kukka-Maria […]

Lue lisää… from Voima on mukana Helsingin kirjamessuilla 2026!

Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti näytelmäkirjailija Marius Ivaškevičiusin siihen, miten sodassa ihmisyys katoaa

Maaliskuussa 2022 Venäjä hyökkäsi ankarasti Ukrainan Mariupolin kaupunkiin. Hyökkäyksen aikana venäläiset sotilaat pidättivät ja teloittivat Mariupolis-dokumentistaan (2016) tunnetun liettualaisen ohjaajan Mantas Kvedaravičiusin. Hänen puolisonsa ja työparinsa, ukrainalainen Anna Bilobrova (tunnetaan myös etunimellä Hanna), etsi ruumiin ja palasi sen kanssa Liettuaan.

Heidän yhdessä kuvaamastaan aineistosta leikattiin Mariupolis 2 -elokuva, joka sai ensi-iltansa Cannesissa vielä saman vuoden toukokuussa.

Bilobrovan kokemuksista kertoo liettualaisen Marius Ivaškevičiusin näytelmä Jumalten aamukoitto. Sitä esitetään paraikaa Anna Veijalaisen ohjaamana Koko-teatterissa.

”Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaa vastaan ei tullut yllätyksenä. Silti kun se todella tapahtui, tunsin pitkään olevani täysin lamaantunut ja ettei kirjoittamisessakaan ole enää järkeä”, huokaa Suomen ensi-illassa vieraillut kirjailija.

Näytelmä sai alkunsa, kun kirjailija oli menossa vilnalaisen teatteriryhmän kanssa Avignonin teatterifestivaaleille ja häntä pyydettiin lisäämään vanhaan näytelmäänsä jotain ajankohtaisesta hyökkäyksestä.

”Kerroin, ettei se ole minun sotani, olen liettualainen enkä ukrainalainen, eikä minulla ole oikein motivaatiota kertoa ranskalaisille tästä sodasta. Mutta sitten tutustuin Vilnassa Kiovasta tulleisiin näyttelijäpakolaisiin. Heillä oli halua kertoa omia sotaan liittyviä tarinoitaan, joita ryhdyimme työstämään.”

Tämän keskelle tuli uutinen Mantas Kvedaravičiusin kuolemasta.

”En voi sanoa, että olimme ystäviä, mutta tunsimme toisemme elokuvapiireistä. Silti sota tuntuu paljon läheisemmältä, kun siellä kuolee joku, jonka tuntee.”

Kollegoiden kautta löytyi myös yhteys Bilobrovaan, jonka siviilinäkökulmasta keskellä sodan arkea tuli luonteva runko dokumenttiteatterin tyylilajin näytelmään.

”Huomasin kuinka tärkeää hänelle oli kertoa kaikki tapahtumaan liittyvät yksityiskohdat, mutta myös painottaa, kuka hänen mielestään oli konkreettisesti syyllinen murhaan. Siksi esityksen alatosikossa puhutaan erään sotarikoksen tutkinnasta.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti näytelmäkirjailija Marius Ivaškevičiusin siihen, miten sodassa ihmisyys katoaa

Otetaan suomalaisuuden symbolit takaisin natseilta, Juha Jyrkäs kehottaa

Kansa on tulehtunut, kun ei tunne juuriaan, ajattelee kansanperinteen tutkija, kirjailija ja kustantaja Juha Jyrkäs. Hän haluaa parantaa tämän haavan.

”Yksi mies ei voi sitä tehdä, mutta voin näyttää esimerkkiä.”

Esimerkkiä hän näyttää tutkimalla länsisuomalaista kansanrunoutta ja kirjoittamalla siitä kansantajuisia tieto- ja runoteoksia. Uusin niistä on vasta ilmestynyt Länsi-Suomen kehtolaulut (Salakirjat 2026).

Kirjoissaan Jyrkäs seuraa Elias Lönnrotin metodia ja 1900-luvun alkuvuosien runonkerääjien jalanjälkiä. Kylästä toiseen vaeltamiseen sijaan hän on kulkenut tiedon valtatietä Suomalaisen kirjallisuuden seuran ylläpitämään Suomen kansan vanhat runot -nettiarkistoon ja koonnut yli sata vuotta sitten kerätyistä runoista Lönnrotin tapaan pidempiä kokonaisuuksia.

”Olen moderni fennofiili. Rakastan maatani, rakastan kulttuuriani, sen kautta voin rakastaa myös muuta maailmaa ja arvostaa muita kulttuureja.”

Raumalla syntynyttä Jyrkästä ärsyttää, miten huonosti ihmiset tuntevat länsisuomalaista kansanperinnettä. Länsi-Suomen hän määrittelee Pähkinäsaaren rauhan rajaa, länsimurteiden puhuma-alueita ja 1800-luvun maakuntarajoja seuraten, jolloin Länsi-Suomeen kuuluvat myös Uusimaa ja Pirkanmaa. Näin laskettuna yli 80 prosenttia Suomessa asuvista elää nyt Länsi-Suomen alueella.

Länsi-Suomesta on kerätty muuta Suomea enemmän juuri kehtolauluja. Ne ovat muusta kansanrunoudesta poiketen yhä elävää perinnettä: vanhemmilta lapsena kuultuja lauluja lauletaan omille lapsille. Kehtolauluissa kalevalamitta eli perinteinen itämerensuomalainen runomitta yhdistyy myös moderniin riimirunouteen.

Jyrkkään uudesta teoksesta löytyykin monia tuttuja lauluja, ja nyt niistä pääsee lukemaan pitkät, eri kylistä kerätyistä versioista yhdistetyt kokonaisuudet. Esimerkiksi Tuu tuu tupakkirulla kasvaa odysseiamaiseksi matkakertomukseksi, jossa käydään eri maissa Euroopassa ja ”Peetlehemin pellon päässä” asti, kolhossa saunassa Kolokatalla ja tullaan metsätontun neuvojen avulla takaisin Turkuun. Kotimaassakin matka tekee monta mutkaa:

Vaeltelin Vaasan tiälle,

Oulujärven jäälle kuljin,

pohjalaisen porotiälle,

lappalaisen lautatiälle.

Soutelin jokia myäten

Pohjan maille, mantereille,

tuntureille, tantereille,

peuralauman laitumille.

Sitten matkasin takasin

fallesmannin kaljaa juaren.

”Kyse on lopulta ryyppyreissusta”, Jyrkäs huokaa.

Tupakkirulla, jollaisille tupakkaa tehtaissa kerittiin, oli kapaloidun lapsen kokoinen ja muotoinen. Tarina on hyvä esimerkki länsisuomalaisesta runosta, jossa kristillinen ja muinaissuomalainen perinne yhdistyvät vahvaan paikallisuuteen.

Jyrkäs myös selittää runojen taustoja ja tulkintaa kirjoissaan.

Suomi tarvitsee toisenkin kansaneepoksen

Jyrkkään pääteos Rauni (Salakirjat 2025) on lähes 500-sivuinen länsisuomalainen kansaneepos, jonka hän kokosi rinnakkaisteokseksi Kalevalalle.

”Kreikkalaisillakin on kaksi eeposta, niin meilläkin vähintään se pitää olla.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Otetaan suomalaisuuden symbolit takaisin natseilta, Juha Jyrkäs kehottaa

Onko mahdollista olla yhtä aikaa sekä feministi että hauska, Raisa Omaheimo?

1. Kiersit Suomea kahden vuoden ajan Setämiestennielijä-esityksen kanssa. Onko patriarkaatti nyt murskattu? Vaikka sitä tekisi kaikkensa, aina jää tuleville sukupolvillekin hommaa, valitettavasti. Lisäksi tässä ajassa nuoria feministejä haastaa se, että nykyään setämiehet voivat olla mitä tahansa sukupuolta! Ysärillä ne olivat kaikki miehiä.  Yksi henkilökohtaisia suurimpia pelkojani olisi joku päivä löytää itseni selittämässä jossain seurueessa että […]

Lue lisää… from Onko mahdollista olla yhtä aikaa sekä feministi että hauska, Raisa Omaheimo?

Kolonialistista kritiikkiä, natsien innoitusta ja uushenkisyyttä – ensimmäisen teosofin hämmentävä perintö näkyy kaikkialla

Kun Helena Petrovna Blavatsky saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1873, New York oli noin miljoonan asukkaan kaupunki ja niin kutsutun kullatun aikakauden loisteliain ja raadollisin modernin kapitalismin näyttämö. Okkultistisine kykyineen Blavatsky solahti mainiosti New Yorkin seurapiireihin, joissa spiritististen istuntojen suosio oli huipussaan.

Ihmisten intoa spiritualismiin selitti osin uskontoon ja tieteeseen kiinnittyneen maailmankuvan murros, mutta myös inhimillinen suru. Sisällissodassa vuosina 1861–1865 oli menetetty karkeasti 700 000 ihmishenkeä. Lohduttomat omaiset, jotka eivät olleet voineet jättää hyvästejä tai haudata vainajiaan, kaipasivat yhteyttä kuoleman rajan tuolle puolen.

Mutta Blavatsky ei ollut pelkkä meedio. Hän kantoi mukanaan muinaista viisautta. Venäjän keisarikunnassa, silloisessa Jekaterinoslavissa eli nykyisen Ukrainan Dniprossa aatelisperheeseen vuonna 1931 syntynyt mystikko oli New Yorkiin saapuessaan poikkeuksellinen kokenut maailmanmatkaaja.

Blavatsky oli karannut aviomieheltään 18-vuotiaana ja lähtenyt matkustelemaan ympäri Eurooppaa. Omien väitteidensä mukaan hän kävi 1850-luvulla myös Amerikan mantereilla ja Aasiassa, missä hän pääsi vierailemaan tiibetiläisten viisauden mestareiden luona. Tämä ihmetytti laajalti, sillä Tiibetiin pääsy oli vielä noihin aikoihin ankarasti eurooppalaisilta kielletty. Yhteyksien puutteessa kukaan ei voinut vahvistaa eikä myöskään kiistää Blavatskyn kertomusta.

Blavatsky vuonna 1875. Kuva: Enrico Resta. CC BY 4.0.

Tutkijoilla ja elämäkertureilla on edelleen päänvaivaa Blavatskyn röyhelöisten elämänvaiheiden selvittämisessä. Enemmän ja vähemmän tosia tarinoita kumpusi monesta lähteestä: Blavatsky sepitti niitä itse, kuten myös hänen seuraajansa ja kohuja seuranneet aikalaiset. Legendoja syntyi myöhemmin jo senkin takia, että kuoltuaan Blavatsky kohotettiin lähestulkoon teosofien pyhimykseksi.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kolonialistista kritiikkiä, natsien innoitusta ja uushenkisyyttä – ensimmäisen teosofin hämmentävä perintö näkyy kaikkialla

Saatsin veljesten havahtuminen omaan kieliperimään synnytti orkesterin, jolla on tehtävä

Kestää tovi ymmärtää, että kasvot albumin kannessa on muodostettu kahden eri ihmisen kasvoista. Sitten: toisella poskella karva on hivenen harmaampi, toinen silmä aavistuksen tummempi kuin toinen, sieraimetkin eri muotoiset.

”Me itsekin säikähdettiin kun nähtiin tuo, että ei kai me noin saman näköisiä olla”, Mika ”Miša” Saatsi kertoo. Hän on veljeksistä vanhempi ja Loimolan Voiman karjalankielisen musiikin säveltäjä. Hän asuu eteläisen Suomen radanvarressa Jokelassa ja vastaa tällä kertaa toimittajan uteluihin. Pari vuotta Mišaa nuorempi sanoittaja Niko ”Miikkula” Saatsi asuu Jyväskylässä.

Loimolan Voiman kolmas, keväällä ilmestynyt levy on nimeltään Il’lan pruazniekka eli suomeksi Iljan praasniekka, tai vielä selkosuomemmin: Ilomantsissa sijaitsevan profeetta Elian kirkon temppelijuhla. Loimolan Voimassa kietoutuvat yhteen kekseliäs folkmusiikki, karjalan kieli sekä ortodoksiset karjalaiset perinteet.

Ensimmäinen albumi Ruttomužikan kyynäl – Kiivaan miehen kyynel – ilmestyi vuonna 2020 ja sittemmin Loimolan Voima on huomioitu lukuisilla palkinnoilla ja kunnianosoituksilla, muun muassa Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin vuoden yhtyeenä 2025.

 

Saatsin perheen neljä poikaa on kasvatettu ortodoksikarjalaisina. Suku joutui alunperin evakkoon Suistamon kirkonkylältä.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Saatsin veljesten havahtuminen omaan kieliperimään synnytti orkesterin, jolla on tehtävä

Tekotimantteja ja aitoja unelmia

Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriö (Department of Homeland Security, DHS) jakoi heinäkuussa 2025 sosiaalisessa mediassa edesmenneen taiteilijan Thomas Kinkaden maalauksen Morning Pledge. Kuvatekstinä luki ”Protect the Homeland”, suojele kotimaata.

Teos kuvaa amerikkalaista pikkukaupunki-idylliä aamunkoitteessa. Sen keskipisteenä on vanhanaikainen koulutalo, jonka pihamaalla nostetaan Yhdysvaltain lippua salkoon. Viereisellä kadulla näkyy klassisia amerikanrautoja ja tien toisella puolella kohoaa rivi kauniita, viktoriaanistyylisiä omakotitaloja.

Hohtavan pastellinsävyinen kuvaelma ilmentää ihanteellista keskiluokkaista, valkoista Amerikkaa, jossa aika on pysähtynyt jonnekin 1900-luvun puoliväliin. Teos on tyypillistä Kinkadea; nostalginen, herttainen ja oudon epätodellinen.

Taiteilijan perhesäätiö tuomitsi DHS:n julkaisun ja vaati virastoa poistamaan päivityksen. Säätiön mukaan DHS käytti teosta ”lietsomaan kahtiajakoa”, vaikka Kinkade ja tämän työt edustivat päinvastaisia arvoja.

 

Tässä vaiheessa luultavasti kysyt kuka Kinkade, enkä ihmettele. Suomalaisille taiteilijan teokset ovat tulleet tutuiksi lähinnä erilaisten palapelien kautta.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Tekotimantteja ja aitoja unelmia

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan