Ku Klux Klanista Oprah Winfreyn kirjakerhon tähdeksi

“Kaikkien maailman mahtavimpien nimissä, vedän maan tomuun viivan, paiskaan taisteluhansikkaani tyrannian jalkojen juureen ja lausun ‘rotuerottelu nyt, rotuerottelu huomenna, rotuerottelu ikuisesti!’”

Kun George Wallacesta tuli Alabaman kuvernööri tammikuussa 1963, virkaanastujaispuhe jäi historiaan erityisesti tämän vimmaisen lauseen myötä. Ikimuistoiset sanat oli kirjoittanut Asa Earl Carter, joka oli niin pahamaineinen Ku Klux Klanin paikallinen johtaja, että monet “maltillisemmat” klaanin jäsenet eivät halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä.

Carterin tulilinjalla olivat kaikki asiaankuuluvat väestöryhmät kuten juutalaiset, afroamerikkalaiset ja kommunistit. Hänen paikallisosastonsa hyökkäsi muun muassa laulajatähti Nat King Colen kimppuun kesken konsertin, ja kastroi afroamerikkalaisen työmiehen Judge Edward Aaronin, joka jäi niukin naukin henkiin. Neljä kuudesta miehestä tuomittiin teosta vankilaan, mutta he ehtivät istua vain osan tuomiosta. Suopea kuvernööri Wallace armahti heidät.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Ku Klux Klanista Oprah Winfreyn kirjakerhon tähdeksi

Pyhän Gabrielan taru

Ehtymätön pyhän raivon lähde kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille feministeille ovat erilaiset palkintotilastot. Hyvä esimerkki on tietysti se suurin, kirjallisuuden Nobel-palkinto, jota on jaettu vuodesta 1901 alkaen. Pohjoismaisesta tasa-arvon turvasatamasta Ruotsista käsin työskentelevä komitea ei ole liiemmin kunnostautunut huomioimalla naisten luomaa kirjallisuutta saatikka globaalia tai muunlaistakaan moniäänisyyttä, vaikka joitain eleitä siihen suuntaan on viime aikoina tehty. Vain kuusitoista naista on tähän mennessä saanut kirjallisuuden Nobelin – 118 palkitusta 102 on miehiä. 

Ruotsalaisesta Selma Lagerlöfistä tuli ensimmäinen kirjallisuuden naisnobelisti vuonna 1909. Aasiassa, kahdeksan kirjallisuuden Nobelin maanosassa, ei ole yhtään palkittua naista. Afrikassa on myös kahdeksan kirjallisuusnobelistia – joista tosin vain kolme on afrikkalaista syntyperää – mutta joukkoon on päässyt luikahtamaan yksi nainen, eteläafrikkalainen eurooppalaisten jälkeläinen Nadine Gordimer. Ensimmäinen ja tähän saakka ainoa musta naisnobelisti on yhdysvaltalainen Toni Morrison, joka palkittiin vuonna 1993.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Pyhän Gabrielan taru

Hyvä, paha, oikeutettu orjuus

Harriet Beecher Stowen vuonna 1852 ilmestynyt Setä Tuomon tupa nousi Yhdysvalloissa nopeasti kirjalliseksi sensaatioksi. Orjuuden julmuutta kuvanneesta teoksesta tuli myös sen sortin poliittinen kiistakapula, että presidentti Lincolnin kerrotaan tokaisseen Stowelle sisällissodan puhjettua vuonna 1861: ”Tässä on siis se pikkurouva, joka aloitti tämän sodan.”

Ensimmäisenä vuonnaan teos myi yli 300 000 kappaletta Yhdysvalloissa ja yli miljoona kappaletta Britanniassa, missä orjuus oli jo lakkautettu mutta missä abolitionistinen liike jatkoi kansainvälistä kampanjaansa orjuuden kieltämisen puolesta.

SETÄ TUOMON TUPA OLI huikeine myyntilukuineen 1800-luvun toiseksi myydyin teos heti Raamatun jälkeen. Raamattu oli ollut jo vuosisatojen ajan orjuudesta käytyjen keskustelujen ytimessä, mutta päinvastaisesta syystä kuin Stowen kirja. Tarinaa Nooan kolmesta pojasta käytettiin perusteena afrikkalaisten orjuuttamiselle.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksessa epäonninen kuopus Haam menee isänsä telttaan juuri kun Nooa on nauttimassa kalsarikänniensä syventävästä vaiheesta (eli kännistä ilman kalsareita). Haam kertoo asiasta veljilleen Seemille ja Jaafetille, jotka menevät pelastamaan isänsä häpeällisestä tilanteesta. Nooa kiroaa tirkistelevän, juoruilevan Haamin lausuen ”olkoon hän veljiensä orjain orja”. Orjuuden puolestapuhujat katsoivat Haamin olevan afrikkalaisten kansojen kantaisä, ja näin mantereen väestön orjuuttamiselle saatiin jumalallinen oikeutus.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Hyvä, paha, oikeutettu orjuus

Mitä jos koettaisit olla parempi ihminen?

Itsensä kehittämiseen tähtäävän self help -genren bestsellereihin lukeutuu kirjoja laidasta laitaan, kuten Marie Kondon Konmari, joka opettaa pääsemään eroon kodin tavarapaljoudesta, Rhonda Byrnen Salaisuus, jonka mukaan positiivisen ajattelun voima mullistaa elämän, sekä Allen Carrin tupakoinnin lopettamisessa auttava opas Stumppaa tähän! Valtava osa self help -genren kirjoista käsittelee kuitenkin työ- ja liike-elämässä menestymisen taitoja. Näistä bisnestaitoraamatuista epäilemättä kuuluisin on amerikkalaisen Dale Carnegien vuonna 1936 julkaistu klassikkoteos Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa.

Carnegie oli alun perin esiintymistaidon opettaja, jonka kustantamo Simon & Schuster houkutteli tekemään kirjan suosituista luennoistaan. Ensimmäisenä vuonna opuksesta otettiin jopa seitsemäntoista painosta, eikä se ole sittemmin koskaan loppunut kirjakauppojen hyllyiltä. Carnegien varsin selkeitä ja käytännöllisiä ohjeita lateleva teos painottaa ihmissuhdetaitojen merkitystä bisneselämässä, mutta antaa neuvoja myös toimivan avioliiton edistämiseksi, kuten täsmällisen ”Älä nalkuta” ja varsin asiallisen ”Lue jokin hyvä kirja seksuaalisesta kanssakäymisestä avioliitossa”.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Mitä jos koettaisit olla parempi ihminen?

Katusulkujen musiikkia

Kesällä 2021 tuntui, että maailma saattaisi muuttua.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli oli julkaissut hälyttävän raporttinsa ilmakehän puolentoista asteen lämpenemisestä muutamaa vuotta aiemmin. Muistan, miten edellisiä eduskuntavaaleja oli kutsuttu ilmasto- ja luontovaaleiksi. Niiden jälkeen Suomi sai keskustavasemmistolaisen hallituksen, jonka ilmastotavoite oli kunnianhimoinen.

Suuri muutos ympäristöpolitiikassa jäi kuitenkin tapahtumatta. Pettymys ei kuitenkaan kanavoitunut apatiaan vaan toimintaan.

Yhä useampi tuntemani ihminen liittyi Elokapina-nimiseen ympäristöliikkeeseen, osoitti mieltään kaduilla ja oli valmis myös kansalaistottelemattomuuteen kiinnittääkseen huomiota ilmastotoimien riittämättömyyteen. Tätä heräämistä voisin kuvata jonkinlaiseksi sukupolvikokemukseksi.

Kansalaistottelemattomuudesta Elokapina tuli tunnetuksi. Kun edellisenä syksynä poliisi oli suihkuttanut väkivallattomia mielenosoittajia pippurikaasulla Helsingin Kaisaniemessä, yhä suuremmat joukot lähtivät kaduille. Aina ties millä katuosuudella oli käynnissä spontaaneja festivaaleja.

Mielenosoituksesta tulee kuin festivaali, kun sinne kutsutaan artisteja esiintymään, sanoo Pessi Jouste, joka soittaa viulua Vimma-yhtyeessä. Jos jonkin yhtyeen keikan on sattunut näkemään Elokapinan mielenosoituksessa, on varsin todennäköistä, että kyseessä on ollut juuri rockia ja folkia yhteiskunnallisiin sanoituksiin yhdistävä Vimma.

Lopulta maailma ei muuttunut vuonna 2021, ja nyt tuo aika tuntuu kaukaiselta.

PESSI JOUSTE JA VIMMAN laulaja Eeva Rajakangas ovat saapuneet keväisenä iltana 2026 Voiman toimistolle keskustelemaan yhtyeestä, aktivismista ja siitä maailmasta, johon olemme kasvaneet ja jossa elämme.

Yhtyeellä on käynnissä tulevan neljännen albumin äänitysviikko: ensin pari päivää treenejä Helsingissä ja sitten siirtyminen Sipooseen studiolle äänittämään. Haastattelulle ja kuvauksille on ollut koko keväänä vain muutama  ajankohta, jolloin seitsenhenkinen yhtye on koolla.

Nyt sitä juuri miettii, että mitä haluaisi seuraavalla levyllä sanoa, Rajakangas sanoo. Ongelma on, että ajatukset vanhenevat nopeasti, kun poliittinen ilmapiiri muuttuu. Musiikin julkaisemisen prosessit ottavat aikansa: esimerkiksi Vimman edellisessä albumissa kuuluu Rajakankaan mielestä kesän 2021 henki.

”Se aika tuntuu tosi voimakkaalta ja naiivilta ja kultaiselta”, Rajakangas sanoo.

”Ja nyt sitten, ihan vitun darkki meininki kaikkialla.” […]

Lue lisää… from Katusulkujen musiikkia

Omituiset opettavaiset otukset

Kasarilla lastenohjelmia katsoneet muistavat hyvin Sirkuspelle Hermannin ikuisesti puolipilvisen, pysähtyneen maailman, aution sirkusleirin epäsiistin pihamaan ja pellen ahtaan asuntovaunun. Ne loivat oudon, surumielisen tunnelman, jota Hermannin räikeä, lohkeileva meikki ei kyennyt peittämään, eikä salaperäinen naurava kepakko auttanut asiaa.

Aikakauden lapsena voin myöntää: on selvää, että suuri osa pienille lapsille suunnatuista lastenohjelmista on nykyään melkein kaikin mahdollisin tavoin parempia kuin lapsille tarjottu tv-viihde viime vuosituhannella.

Esimerkkinä vaikkapa ylistetty Tuuri (Bluey), joka kertoo saman nimisestä australiankarjakoiran pennusta, hänen perheestään ja ystävistään. Televisio- ja radioviihteen Pulitzerilla eli Peabodylla palkittu sarja on onnistunut kasvamaan muutamassa vuodessa kahden miljardin arvoiseksi globaaliksi brändiksi kasvatustieteilijöiden ja muiden pedagogiikan ammattilaisten hurratessa sivusta. 

Tuuria on pidetty malliesimerkkinä siitä, kuinka lapsille opetetaan tunnetaitoja viihdyttävästi. Sarjan oivallukset eivät ole vahinko. Sen luoja Joe Brumm on kertonut olleensa aina kiinnostunut lapsipsykologiasta, kiintymyssuhdeteoriasta ja vapaan leikin merkityksestä lasten kehitykseen. Hieman vastaavaa suitsutusta ovat saaneet osakseen niin ikään tunteisiin keskittyvä Taavi-tiikerin naapurissa sekä merenalaista maailmaa tutkiva Oktonautit, jota on ylistetty sekä viihdyttäväksi että kasvattavaksi opetusohjelmaksi.

Vankka pedagoginen painotus ei ole mitään uutta lastenviihteessä. Kasvatus eri muodoissaan on ollut lapsille suunnatun televisio-ohjelmiston selkäranka oikeastaan koko sen historian ajan.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Omituiset opettavaiset otukset

YouTube teki mongolialaisesta kurkkulaulajasta someilmiön myös Suomessa

Kauniina helatorstain iltana Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun Sykin piha Etelä-Haagassa kuhisee konserttiyleisöä, joka on saapunut nauttimaan mongolialaisesta kulttuuriperinnöstä, kansanmusiikista ja kurkkulaulusta. Paikalla on tietysti tavanomaista keski-ikäistä kulttuuriväkeä, -tätiä ja setää, mutta yleisössä on poikkeuksellisen paljon – ellei valtaosa – parikymppisiä nuoria miehiä. Osa kaveriporukoista on sonnustautunut tyylikkäisiin pukuihin, jotkut rennommin farkkuihin ja t-paitoihin. Aivan kaikki ovat silminnähden innoissaan.

Nuorten miesten kulttuurirynnäkön syynä oli 599-paikkaisen juhlasalin lavalle noussut YouTube-ilmiö Batzorig Vaanchig. 48-vuotias muusikko piti keväällä ensimmäisen Euroopan soolokiertueensa, jonka aikana hän vieraili 13 maassa esiintyen 28 kertaa ja pitäen lukuisia kurkkulaulutyöpajoja. Kiertueen järjesti Vaanchigin tulkkinakin toiminut alankomaalainen Rowan Hartsuiker, jolla on mongolialainen kulttuurikeskus Altai kotikaupungissaan Groningenissa.
[…]

Lue lisää… from YouTube teki mongolialaisesta kurkkulaulajasta someilmiön myös Suomessa

Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan

Saksankielisessä teatterissa ajankohtaiset yhteiskunnalliset jännitteet ovat usein suoremmin esillä kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi Berliinin HAU-teatterissa esitettävässä Julian Hetzelin Three Times Left is Rightissa kuvataan makaaberin satiirin tyylilajissa vasemmistolaisen miesprofessorin (Josse De Pauw) ja tätä nuoremman äärioikeistolaisen naiskellokkaan (Kristien De Proost) suhdetta.

Vaikka pohjalla on vakava kysymys äärioikeistolaisen ihmiskuvan normalisoitumisesta ja vasemmistohumanismin kyvyttömyydestä vastata siihen, esityksen verileikki horjahtaa vulgaarin latteuden puolelle. Siinä miestään terävämpi nainen simputtaa tätä mennen tullen ja tekee viimein puolisonsa sisäelimistä makkaraa. Finaalissa teurastamoa muistuttava näyttämö muuttuu nakkikioskiksi, josta yleisöllekin tarjotaan ilmaista kaljaa ja naposteltavaa.

Tätä voi verrata siihen, miten Milo Raun vielä toukokuussa Tukholmassa esitetyssä Ragessa kulttuurivasemmiston ja äärioikeiston kohtaaminen näyttäytyi melkein yhtä verisenä, mutta paljon monitasoisempana, analyyttisempänä ja vähemmän kyynisenä.

Samaa teemaa työstää myös Maja Zade Schaubühnelle kirjoittamassaan ja ohjaamassaan Spinnessä. Siinä keski-ikäinen Julia (Caroline Peters) kertoo yleisölle kohtaamisestaan lapsuudenystävänsä ja tämän perheen kanssa, jotka paljastuvat äärioikeistolaisen AfD:n kannattajiksi. Julia oli juonut liikaa ja puhunut suunsa puhtaaksi ja on nyt hämmentynyt. Taustalla vaikuttaa se, että äärioikeiston kannatus on laajentunut myös koulutettuun keskiluokkaan, eikä kulttuurivasemmiston suunnalta siihen voi suhtautua yhtä alentuvasti kuin silloin, kun natsiretoriikkaa käyttivät lähinnä syrjäytyneet sakilaiset.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan

Pakahduttava pallo – eli kun Uruguay teki stadioneilla ihmeitä

Alkuräjähdys tapahtui 13,8 miljardia vuotta sitten. Pyöreä planeetta nimeltään Maa muodostui vasta 9,2 miljardia vuotta myöhemmin. Maapallon pyöreyttä kunnioittaa erityisesti ”jalkapallo”-niminen urheilulaji. Sitäpaitsi, litteällä ”jalkalevyllä” olisi hankalaa pelata.

Kansainvälisen jalkapallojärjestön, Fifan, tunnustama ensimmäinen kansalliskamppailu käytiin Englannin ja Skotlannin välillä vuonna 1872. Siitä ei humahtanut kuin 128 vuotta, kun Voima-lehdessä 4/2000 otsikon ”Amerikan toinen löytäminen” alla uruguaylainen journalisti ja kirjailija Eduardo Galeano (1940–2015) esitti vahvaa tulkintaa 1920-luvun uruguaylaisten tunnoista.
JALKAPALLOIHME URUGUAY ”ei ollut vain virhe kartalla, ja jalkapallo oli pelastanut tämän pienen maan nimettömyyden pimennosta”, Galeano hehkutti. Kirjoitus oli ote Jukka Koskelaisen suomentamasta, klassikoksi nousseesta kirjasta Jalkapallo valossa ja varjossa (Nemo 2000).

Uruguayn jalkapallojoukkue voitti kultaa Pariisin kesäolympialaisissa vuonna 1924, kun se kukisti finaalissa Sveitsin. 1920-luvulla ei vielä järjestetty jalkapallon MM-kisoja, vaan tärkeimmät matsit pelattiin kesäolympialaisissa.

Vuoden 1928 olympialaisissa Amsterdamissa finaaliin ylsivät Argentiina ja Uruguay. Kultaa voitti taas Uruguay. […]

Lue lisää… from Pakahduttava pallo – eli kun Uruguay teki stadioneilla ihmeitä

Saako taidetta varastaa?

Banksy on yksi aikamme tunnetuimmista ja eniten mielipiteitä jakavista taiteilijoista. 1990-luvulla uransa aloittanut ja salanimellä esiintyvä taiteilija on tullut tunnetuksi kantaaottavista ja humoristisista teoksista, joita hän on maalannut ja rakentanut julkiseen tilaan eri puolilla maailmaa ja aina ilman lupaa. Kovin moni meistä on tuskin nähnyt monia Banksyn taideteoksia, mutta aivan kaikki ovat nähneet kuvia niistä. […]

Lue lisää… from Saako taidetta varastaa?

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan