Kulttuuri

Tattarisuon esoteria elää

Kirjoittanut: Miida Liminka Lukuaika: 4 minuuttia

Kun nousee Rautatientorilta linja-autoon 77, matkaa kohti Pohjois-Helsinkiä ja jää pois Jarrutien pysäkillä, kävelee Porvoonväylän ja Lahdenväylän väliin Tattariharjuntieltä itään, saapuu pienen vedenpumppaamon luo. Tien suunnassa näkyy pieni, seisahtunut lammikko. Se on keskeinen paikka teoksessa Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri (Like 2025).

Kasaan painunut heinä lähteen ympärillä paljastaa, että paikka on kiinnostanut monia muitakin. Erikoinen tapahtumaketju sai alkunsa 96 vuotta sitten, kun koiraansa ulkoiluttaneen koulupojan silmään osui jotain lähteeseen kuulumatonta. Poika epäili sitä ihmisen kädeksi.

Kun lähteestä alkoi vuotta myöhemmin nousta lisää irtileikattuja käsiä, jalkoja, sormia ja lopulta jopa pää, mysteerin kimpussa oli poliisin ja lehdistön lisäksi koko Helsinki. Tapauksesta uutisoitiin ulkomaita myöten.

Viimein paljastui, että asialla oli ollut joukko okkultisteja Vallilan työläiskortteleista. Mysteerin selviämisestä on kuitenkin jo lähes sata vuotta, mutta jokin noitapiirissä ja makaaberissa rituaalimagiassa kiehtoo 2020-luvun suomalaista niin, että tarinan pohjalta tehdään edelleen teatteriesityksiä, musiikkia, kauno- ja tietokirjallisuutta ja muita painojulkaisuja. Keväällä 2026 helsinkiläisen Ilves-teatterin näytelmää Tattarisuo 1931 esitettiin loppuunmyydyille katsomoille.

 

Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri kokoaa ensimmäistä kertaa yksiin kansiin tarinan yhdestä Suomen rikoshistorian merkillisimmistä rikosvyyhdeistä. Ajoittain proosallisia, uppoutuvia kuvauksia yksityiskohtaiseen tietokirjallisuuteen sekoittava teos on kiehtova

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Tattarisuon esoteria elää

Kutsunnat käynnissä

Kirjoittanut: Mika Pekkola Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 7 minuuttia

”Nykyinen valtakulttuuri ja sen rakenteet, erityisesti talous, pohjaavat pitkälti kilpailuun, väkivallan uhkaan ja resursseista taistelemiseen”, Aino Johansson sanoo. ”Maan puolustusvoimat haluaa määritellä uusiksi turvallisuuden merkityksen.”

Johanssonin vuonna 2021 perustama Maan puolustusvoimat -kollektiivi hyödyntää esitys-, video-, tekstiili-, käsite- ja installaatiotaidetta sekä akateemista tutkimusta luonnonsuojelun tarpeisiin. Kollektiivi kutsuu ihmisiä kaikilta aloilta yhteen huolehtimaan ”maaperän monilajisesta turvallisuudesta”.

Johansson kysyy, mitä tapahtuisi, jos elollisten ei tarvitsisi jatkuvasti kokea hätää ja uhkaa sekä suojautua toisiltaan.

”Turvallisuutta luovat väkivallattomuus, huolenpito, kohtuullisuus ja reilu jako. Suuri tavoitteemme on muodostaa globaalit Maan puolustusvoimat, jotka nousevat lopulta valtakulttuuriksi. Maan puolustusvoimat on planeettamme luonnollinen puolustusjärjestelmä. Se toimii maassa, metsässä, ilmassa ja merellä. Meillä on kaikki edellytykset kääntää suuntaa ja luoda järjestelmiä, jotka perustuvat kilpailun sijaan yhteistyöhön ja kestävyyteen.”

Monilajinen ymmärrys

Maan puolustusvoimat julistaa tuovansa yhteen maan väet, joihin se ei lue ainoastaan ihmistoimijoita vaan kaikkien eri lajien edustajia.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kutsunnat käynnissä

Elle Sofe Sara ohjasi harvinaiseen genreen asettuvan elokuvan: joikumusikaalidraaman

Kirjoittanut: Kukka-Maria Ahokas Lukuaika: 4 minuuttia

Joikumusikaalidraama on poikkeuksellinen elokuvagenre, ainoa laatuaan. Miten päädyit tähän ratkaisuun?

Ehkä alun perin minulla oli unelma musikaalin tekemisestä, mutta meillä on hyvin rajallinen budjetti eikä musiikillista tietämystä ole Skandinaviassa kovin paljon. Elokuvan aihepiiri johdatti minut ilmaisuun, jossa on paljon tukahduttavaa hiljaisuutta välissä. Saamelaisten täytyy selviytyä siinä ympäristössä ja perheessä, josta me olemme riippuvaisia, jolloin meillä ei voi olla liian paljon keskinäisiä konflikteja. Mielestäni elokuvaan tuli tällainen tukahdutettu, hiljainen ja hienovarainen tyyli myös pääosan esittäjän ansiosta, siitä millainen on hänen tapansa olla. Ihastuimme myös kuvauspaikkoihin ja maisemaan, jolloin elokuvaan tuli monta kerrosta. 

Saamelaiskulttuurissa maisema on hyvin tärkeää ihmisille, ja elokuva sijoittuu tunturimaisemiin ja pieniin kyliin. Miten valitsit kuvauspaikat?

Työskentelimme tarkoituksella juuri tässä maisemassa. Päähenkilölle se on hänen kotinsa ja työpaikkansa, joten yritimme olla uskollisia sille: emme halunneet romantisoida mitään, vaan työskennellä luonnon karkeuden kanssa, kerromme miltä maisema todellisuudessa näyttää. Elokuvaa kuvattiin paljon omalla poronhoitoalueellani, eli tunnen sen erittäin hyvin, ja olen myös pyytänyt näiltä paikoilta lupaa kuvaamiseen.

Millaista oli kuvata porojen kanssa?

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Elle Sofe Sara ohjasi harvinaiseen genreen asettuvan elokuvan: joikumusikaalidraaman

Etkö käsittele koskaan mitään iloisia aiheita, teatterinjohtaja Riikka Oksanen?

Kirjoittanut: Voima Lukuaika: 2 minuuttia

1. Aloitit maineikkaan helsinkiläisen Ryhmäteatterin johtajana vuoden vaihteessa. Millaista ryhmäytymistä siellä nyt harjoitetaan? Jatkossa Ryhmäteatteri pyrkii ryhmäytymään huomattavasti enemmän niin opiskelijoiden kuin vapaan kentänkin kanssa ja rakentamaan mahdollisuuksia yhteistyölle. Tätä varten meillä on suunnitteilla kokonaan uusi näyttämö Ryhmikselle, mutta siitä lisää vasta myöhemmin. Itse Ryhmiksellä olemme kyllä varsin ryhmäytyneitä, joten mitään jokaperjantaista fiilispiiriä emme tarvitse. […]

Lue lisää… from Etkö käsittele koskaan mitään iloisia aiheita, teatterinjohtaja Riikka Oksanen?

Muurahai ja ikävystyttävä leijona

Kirjoittanut: Iida Simes Lukuaika: 4 minuuttia

Monet nykyihmiset ajattelevat runouden olevan jotain vaikeaa ja turhaa. Kriitikko Vesa Rantama päätti uhmakkaasti kirjassaan Runominän vuosi (Siltala 2026) etsiä vastausta kysymykseen ”mihin runous pystyy ja miten sen voi kokea”.

Mikäs sen tärkeämpää kuin lähteä etsimään runon nykypäivää, kun sen menneisyyden tiedämme kyllä. Rantama muistuttaa, että ”menneisyyden runoilijat ovat kirjoittaneet isoja asioita maailmaan. Kokonaisia valtioita, kieliä, minuuksia, jumalia ei olisi olemassa ilman heidän työtään”.

Nykysuomessa rauhan ja itsenäisyyden aikana runoudella ei ole suurta kansallista tehtävää, jos ei ahkeraa metsäluonnosta ja sen tuhoutumisesta kirjoittamista ajatella sellaiseksi. Kun nykyrunoutta ei ymmärretä, vaikka ymmärretään, että jotain häiritsevää tuo kuitenkin sanoo, taiteilija sysätään syrjään mediasta ja juhlamenoista kuin Asterixin kylän bardi.

Nyt runoudella ei ole Rantaman mielestä ”tilaa”, ei ”Oopperataloa”.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Muurahai ja ikävystyttävä leijona

Uskomushoitoja ja yliluonnollisia tunnelmia R&A:ssa

Kirjoittanut: Sanni Purhonen Lukuaika: 3 minuuttia

Erityisen hyvin mieleeni iskostui kauhuelokuvia koko perheen voimin tuottavan, käsikirjoittavan ja ohjaavan tekijäporukan uutuus Mother of Flies (2025). Tarinassa nuori syöpää sairastava nainen Mickey (Zelda Adams) löytää perinteisen lääketieteen pettäessä isänsä (Adamsin isä John) kanssa avun metsästä, erikoiselta noitatohtorilta Solveigilta (pääosat täydentää luonnollisesti perheen äiti Toby Poser). Catskillvuorten upeat maisemat ovat tehokas kontrasti ällöttävälle kehokauhulle. […]

Lue lisää… from Uskomushoitoja ja yliluonnollisia tunnelmia R&A:ssa

Kalevala ei olisi syntynyt suljettujen rajojen maailmassa

Kirjoittanut: Jari Tamminen Lukuaika: 3 minuuttia

Hahmotamme nykymaailman pitkälti kansallisvaltioiden kautta. Monet myös olettavat, että valtioiden rajojen sisällä vallitsee jonkinasteinen yhtenäiskulttuuri, ja joissain tapauksissa tämä oletus saa jopa etnonationalistisen vireen. Kansan ja kansallisvaltion rinnastaminen toisiinsa ei ole kuitenkaan ongelmatonta, eivätkä rajatkaan ole aina niin selkeitä kuin luullaan. Graafikko ja sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen vietti vuosia selvitellen Kalevalan kokoamiseen liittyviä myyttejä sekä sitä, […]

Lue lisää… from Kalevala ei olisi syntynyt suljettujen rajojen maailmassa

Kalevalan kulisseissa

Kirjoittanut: Jari Tamminen Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 10 minuuttia

Elias Lönnrot vaelsi 1800-luvulla runonkeruumatkoillaan ikiaikaisten honkien katveessa Vienan Karjalaan. Kymmenisen vuotta sitten sarjakuvataiteilija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija Ville Tietäväinen sai mahdollisuuden vierailla samoilla seuduilla.

Tuon niin sanotun Vienan reitin Venäjän puolelle jääneellä osuudella sijaitsevat nyt jo raunioituneina merkittävimmät niistä kylistä, joiden asukkaiden runoja Lönnrot kirjasi muistiin.

”Metsäekologian dosentti Olli-Pekka Tikkanen Itä-Suomen yliopistolta oli saanut ajatuksen tutkia luontoa Venäjän puolella rajaa. Siellä on koko rajan pituudelta kolmen kilometrin levyinen alue, jossa ei saa liikkua ilman erillistä lupaa. Siellä näkee kuinka luonto toipuu ihmisestä”, Tietäväinen kertoo.

Tietäväinen lähti Tikkasen mukaan kuvittajaksi. Vladimir Putinin päätös laajentaa sotaa Ukrainassa vuonna 2022 keskeytti hankkeen, mutta ajatus hävitetyistä runokylistä jäi kytemään Tietäväisen päähän.

”En ollut etukäteen erityisen kiinnostunut Kalevalasta, mutta jotenkin kulttuurin kansallisen hyödyntämisen ja paikasta huolehtimattomuuden suhde alkoi kiinnostaa.”

Näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu, tuhottiin.

Nikita Hruštšov oli vuonna 1958 käskenyt tyhjentää ja polttaa rajan tuntumassa sijainneet kylät. Ne koettiin Neuvostoliitossa turvallisuusriskiksi, eikä asukkaiden läheisiä kulttuurisia siteitä Suomen puolelle rajaa katsottu hyvällä. Ei keskinäisiä yhteyksiä toisaalta katsottu hyvällä Suomessakaan.

Tietäväinen kertoo, että mukana matkalla ollut dosentti Raimo Heikkilä tiesi suomalaisten polttaneen kyliä omalla puolellaan rajaa jo talvisodan aikana.

”Niitä pidettiin liian ’idän tyylisinä’ ja kylien asukkaita kiellettiin enää rakentamasta sen näköisiä rakennuksia. Silloin tuhottiin näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu.”

Kansallisesti merkittävän perinnön hävitystyö ei loppunut runokylien polttamiseen tai sodan alta muuttaneiden evakkojen ja heidän kielensä vieroksumiseen.

Suomen puolella rajaa Vienan reitin ympäriltä on hakattu ikiaikaisia metsiä surutta niin yhteisiltä kuin yksityisiltäkin mailta. Tilalla on hakkuuaukioita ja tasarakenteisia talousmetsiä. Tietäväinen kuvaa ympäristöä paikoin lähinnä elokuvalavasteeksi, jossa vanhan polun reunoilla voi olla kymmenen metriä puita esittämässä metsää.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kalevalan kulisseissa

Kurdit ja suomalaiset ovat kokeneet samanlaisia asioita, sanoo elokuvaohjaaja Erol Mintaş

Kirjoittanut: Mika Pekkola Lukuaika: 5 minuuttia

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Erol Mintaşin toinen kokopitkä elokuva Maan laulu kertoo kurditaustaisesta perheestä, joka on vahvasti integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Lääkärinä toimiva Rojin (Dilan Gwyn) ponnistelee sovittaakseen yhteen perhe-elämään ja yhteiskunnallisiin kamppailuihin liittyvät velvoitteensa. Rojinin isän (Ali Seçkiner Alici) elämää raskauttaa kurdien historialliseen vainoon liittyvä perhesalaisuus.

Rojinilla ja hänen miehellään Ferhatilla (Feyyaz Duman) on oma salaisuutensa, jota he eivät ole kyenneet kertomaan 12-vuotiaalle tyttärelleen Azadille (Zenan Tünc). Tarinan edetessä asiat totuudet alkavat paljastua ja kärsimyksen asteittainen kohtaaminen avaa mahdollisuuden traumojen parantumiselle, sovinnolle ja rauhalle.

Maan laulu sai ensiesityksensä tänä vuonna Rotterdamin kansainvälisellä elokuvafestivaalilla, ja kesällä se esitettiin Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Syksyllä se nähdään osana Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin ohjelmistoa ja joulukuusta eteenpäin teatterilevityksessä.

Mintaş kertoo saaneensa alkusysäyksen elokuvalleen oltuaan vuonna 2017 taiteilijaresidenssissä Suomenlinnassa.

”Tutustuttuani Suomenlinnan menneisyyteen ja etenkin vuoteen 1918, jolloin saarella toimi vankileiri, tajusin, että historia ruumiillistui siellä voimakkaalla tavalla”, hän kertoo. ”Mieleeni tulvi muistoja kurdien kärsimyksistä. Ymmärsin, että suomalaiset ja kurdit ovat kokeneet samanlaisia asioita. Sota on sotaa ja julmuudet ovat julmuuksia riippumatta siitä, missä ne tapahtuvat.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kurdit ja suomalaiset ovat kokeneet samanlaisia asioita, sanoo elokuvaohjaaja Erol Mintaş

Pyykit likoon

Kirjoittanut: Mika Pekkola Lukuaika: 5 minuuttia

Katvylin eli Katariina Viljamaan, Mangolassin eli Lassi Ahokkaan ja Zaruniin eli Noora Varosen vuonna 2025 perustama queerteknokollektiivi Boy Laundry on noussut nopeasti yhdeksi Helsingin teknoskenen kiinnostavimmista uudistajista. Kollektiivin tyyliä luonnehtivat nopeat ja nostattavat rytmit, seksikkyydellä ja koomisuudella leikittelevä estetiikka sekä maskuliinisten rakenteiden kritiikki.

Boy Laundry sai alkunsa Kaiku-yökerhon Kammarissa järjestetyistä bileistä, kun koronavuosina tekno-dj:n hommiin ryhtynyt Viljamaa löi hynttyynsä yhteen uraansa aloittelevien Ahokkaan ja Varosen kanssa. Kolmikko huomasi, että tyylillisistä eroavaisuuksistaan huolimatta heidän yhteissoittonsa sujui vaivattomasti.

Perustamisbileiden jälkeen Boy Laundry onkin esiintynyt ahkerasti. Kollektiivi on nähty esimerkiksi Ääniwallissa, Stidilässä, underground-klubi Delgalletissa, Bassline Festivalilla sekä viimeisimpänä vuoden 2026 Flow Festivalin lauantaipäivän energisenä avaajana Helsingin Suvilahdessa.

”Emme lähesty patriarkaatin kritiikkiä ryppyotsaisesti vaan huumorin kautta.”

Nimi Boy Laundry syntyi Viljamaan kaveriporukassa kiertäneestä sisäpiirin vitsistä.

”Tajusimme, että nimessä kiteytyi monia meille tärkeitä asioita”, Viljamaa sanoo. ”Pyykkipoika-viittaus kuvastaa hyvin leikittelevää, hassuttelevaa ja piikittelevää tyyliämme.”

”Pesulaviittaus toimii myös siinä mielessä, että teknomusiikki tuo usein mieleen rumpupesukoneen jyskeen”, Ahokas jatkaa. ”Syvemmällä tasolla nimi kritisoi maskuliinisia valta-asetelmia ja -suhteita. Pannaan pojat likoon! Boy Laundry on vakava olematta silti vakava.”

Viljamaa jatkaa, että kollektiivin nimi viittaa myös kotitöiden epätasaiseen jakautumiseen sukupuolten välillä.

”Kotityöt kasautuvat yhteiskunnassamme edelleen naisoletettujen harteille. Boy Laundryssa pojat pesevät pyykkiä. Emme silti lähesty patriarkaatin kritiikkiä ryppyotsaisesti vaan huumorin kautta. Olemme esimerkiksi kuvanneet promovideoita, joissa teemme kotitöitä, mutta väärin ja huolimattomasti.”

Patriarkaatin kritiikki onkin Boy Laundrynkin edustaman queerteknon temaattisessa ytimessä.

”Teknokulttuuri on lähtökohtaisesti maskuliinista, ja jopa queer-kulttuurin sisällä saattaa olla hyvin maskuliininen meininki”, Viljamaa sanoo. ”LGBTQ-bileissäkin on usein eniten miehiä. Vaikka teknoskenessä on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota esiintyjien sukupuolijakaumaan, bileitä järjestävät ja artisteja valitsevat edelleen pääasiassa miehet. Miehet tekevät siis ohjelmaa miehille.”

Eräs Boy Laundryn kantavista ajatuksista onkin kuratoida bileitä tasapuolisemmin. Kollektiivi on pyrkinyt tapahtumia järjestäessään huomioimaan paremmin inklusiivisuuden eli sen, että esiintyjiä olisi monenlaisista taustoista.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Pyykit likoon

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan
Jatka selausta