Yleisö täynnä valkoisia lesboja. Queerilla stand up -klubilla vitsaillaan ihmissuhteista ja sukupuolirooleista

Loppukesän alkuilta on lämmin, kun kävelen Helsingin Kalliossa Mascotiin Kväärinpäin-klubille. Lipunmyyntitiskin takana kirjailija Raisa Omaheimo, yksi klubia järjestävän Qoomikot-kollektiivin jäseistä, toivottaa tulijat tervetulleeksi.

Alkamassa on sateenkaarevan stand upin treeniklubi, jossa koomikot testaavat uutta materiaaliaan. Kväärinpäin-klubeilla vähintään puolet esiintyjistä on vinokkaita eli kväärejä, siis sateenkaarevaa väkeä, eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Yleisöä viihdyttää klubi-illan seremoniamestari eli MC, Kanadasta Suomeen muuttanut Jamie MacDonald, joka on tehnyt Suomessa stand upia 2010-luvulta alkaen. Kollektiivin jäsenet ottavat vuorotellen MC:n roolin.

”Saman tyypin näkee lavalla enintään kaksi kertaa vuodessa”, toinen kollektiviin jäsen Illusia Sarvas kertoo haastattelussa pari päivää myöhemmin. Heidän lisäkseen kollektiiviin kuuluvat Raisa Omaheimo, Aurora Vasama sekä Ursula Herlin.

”The crowd is full of white lesbians tonight”, MacDonald aloittaa. Ollaan pääkaupunkiseudun sateenkaarikulttuurin ydinalueella ja yleisö on naisvoittoista.

Treeniklubilla kohtaavat sekä nousevat kyvyt että uutta materiaaliaan esittävät konkarit. Monet puhuvat omasta elämästään. Parhaat jutut syntyvätkin siitä, mistä tietää. Jotta vitsi toimii, myös yleisön pitää tietää, mistä puhutaan.

Kväärillä klubilla käsitellään odotetusti seksuaalisuuden eri muotoja ja sukupuoli-identiteettejä. Useassa setissä eli esityksessä nousee esiin myös kompleksinen äitisuhde ja äidinrakkauden kaipuu. Toksista maskuliinisuutta ja miehenä olemista käsitellään monesta kulmasta. Romanttinen rakkaus, ikäerot ja vaihdevuodet tulevat myös sivutuiksi, samoin mielenterveyden ongelmat.

Politiikkaa klubilla käsitellään yllättävän vähän, eniten MacDonaldin osuuksissa.

Katsojasta tekijäksi

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Yleisö täynnä valkoisia lesboja. Queerilla stand up -klubilla vitsaillaan ihmissuhteista ja sukupuolirooleista

Eurooppalaisen valistuksen perintö elää Gazan kansanmurhassa ja luonnon tuhossa

Svenska Teaternissa nyt esitettävässä saksalaisen Marius von Mayenburgin kirjoittamassa mustan huumorin sävyttämässä Nattlandissa wieniläiset sisarukset löytävät isänsä jäämistöstä Hitlerin maalaaman akvarellin. Siitä seuraava sotku paljastaa, miten syvään Saksassa on juurtunut syyllisyys juutalaisten kansanmurhasta ja miten se vaikeuttaa myös Palestiina-aiheen käsittelyä.

Suomalaisessa teatterikeskustelussa esitysten ja niiden tekijöiden odotetaan ottavan nyt kantaa kansanmurhaan.  Helsingin Sanomat kysyi kursailematta Kansallisoopperan Aidan nykyiseen Lähi-itään sijoittaneelta israelilaiselta ohjaajalta Noa Naamatilta: ”YK:n tutkintakomission mukaan Israel tekee Gazassa kansanmurhaa. Voiko taiteilija tällaisessa tilanteessa katsoa muualle?”

Samaan tapaan moitti tutkija Timo R. Stewart Voiman arviossaan Kansallisteatterin Kolmea harjoitelmaa sodan ja rakkauden vuosilta:  ”Virtahepo keskellä huonetta on Gazan kansanmurha. Sen kuvastoa vilkaistaan, mutta ei katsota kohti”.

 

Nimenomaan katseen suuntaamisesta on kyse Susanna Kuparisen ja Maria Pettersonin kirjoittamassa KOM-teatterin Poiskatsojissa. Siinä Gazan kansanmurhaa puidaan sen ristiriidan kautta, joka vallitsee suomalaisten poliitikkojen toimien ja kansalaisten oikeudenmukaisuuskäsityksen välillä. […]

Lue lisää… from Eurooppalaisen valistuksen perintö elää Gazan kansanmurhassa ja luonnon tuhossa

Euroopan on herättävä, sanoo romanialais-ranskalainen näytelmäkirjailija Matei Vișniec

”Kun nuorena aloitin runoilijana, meille romanialaisille kirjallisuus oli viimeinen vapaa tila. Käytimme metaforia, mustaa huumoria, ironiaa, pilkkaa ja itseironiaa voidaksemme kritisoida yhteiskuntaa. Näytelmissäni minulla on aina viesti, mutta en halua välittää sitä opettavaisesti, vaan kauniiden tarinoiden kautta.”

Romanian Radautissa vuonna 1956 syntynyt Matei Vișniec on yksi Euroopan esitetyimmistä tämän ajan näytelmäkirjailijoista. Romaniaksi ja ranskaksi myös runoja ja proosaa tuottavalta kirjailijalta on julkaistu kymmenittäin näytelmiä, joita on käännetty yli 30 kielelle ja esitetty yli 40 maassa.

Nyt Vișniecin vuoden 2009 episodinäytelmää Lännen pikajuna (Occidental Express) esitetään Vuosaaren Tilajakamon näyttämöllä Sadsongskomplex:fi- ja Helsinki 98 -­ryhmien yhteistuotantona ja Jari Juutisen ohjaamana.

Lännen pikajuna kuvaa Euroopan uutta utopiaa kylmän sodan jälkeisestä itäeurooppalaisesta näkökulmasta. Sen tarinoissa kohtaamme muun muassa sokean vanhan miehen, joka haluaa koskettaa Euroopan läpi kiitävää junaa, eksyksissä olevia pakolaisia ja nuoren tohtoriväittelijän, jonka teoria sosialismin kaatumisesta muovi­kassien takia ei miellytä opinnäytteen tarkastajaa.

”Näytelmä kuvaa yhä raskaasti taustallamme vaikuttavaa historiaa. Euroopan muutoksessa jotkut ihmiset menettivät mahdollisuutensa vapauteen. He olivat esimerkiksi liian vanhoja voidakseen matkustaa tai ryhtyäkseen toiseen ammattiin”, selittää Helsinkiin esitystä katsomaan saapunut kirjailija.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Euroopan on herättävä, sanoo romanialais-ranskalainen näytelmäkirjailija Matei Vișniec

Tattarisuon esoteria elää

Kun nousee Rautatientorilta linja-autoon 77, matkaa kohti Pohjois-Helsinkiä ja jää pois Jarrutien pysäkillä, kävelee Porvoonväylän ja Lahdenväylän väliin Tattariharjuntieltä itään, saapuu pienen vedenpumppaamon luo. Tien suunnassa näkyy pieni, seisahtunut lammikko. Se on keskeinen paikka teoksessa Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri (Like 2025).

Kasaan painunut heinä lähteen ympärillä paljastaa, että paikka on kiinnostanut monia muitakin. Erikoinen tapahtumaketju sai alkunsa 96 vuotta sitten, kun koiraansa ulkoiluttaneen koulupojan silmään osui jotain lähteeseen kuulumatonta. Poika epäili sitä ihmisen kädeksi.

Kun lähteestä alkoi vuotta myöhemmin nousta lisää irtileikattuja käsiä, jalkoja, sormia ja lopulta jopa pää, mysteerin kimpussa oli poliisin ja lehdistön lisäksi koko Helsinki. Tapauksesta uutisoitiin ulkomaita myöten.

Viimein paljastui, että asialla oli ollut joukko okkultisteja Vallilan työläiskortteleista. Mysteerin selviämisestä on kuitenkin jo lähes sata vuotta, mutta jokin noitapiirissä ja makaaberissa rituaalimagiassa kiehtoo 2020-luvun suomalaista niin, että tarinan pohjalta tehdään edelleen teatteriesityksiä, musiikkia, kauno- ja tietokirjallisuutta ja muita painojulkaisuja. Keväällä 2026 helsinkiläisen Ilves-teatterin näytelmää Tattarisuo 1931 esitettiin loppuunmyydyille katsomoille.

 

Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri kokoaa ensimmäistä kertaa yksiin kansiin tarinan yhdestä Suomen rikoshistorian merkillisimmistä rikosvyyhdeistä. Ajoittain proosallisia, uppoutuvia kuvauksia yksityiskohtaiseen tietokirjallisuuteen sekoittava teos on kiehtova

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Tattarisuon esoteria elää

Kutsunnat käynnissä

”Nykyinen valtakulttuuri ja sen rakenteet, erityisesti talous, pohjaavat pitkälti kilpailuun, väkivallan uhkaan ja resursseista taistelemiseen”, Aino Johansson sanoo. ”Maan puolustusvoimat haluaa määritellä uusiksi turvallisuuden merkityksen.”

Johanssonin vuonna 2021 perustama Maan puolustusvoimat -kollektiivi hyödyntää esitys-, video-, tekstiili-, käsite- ja installaatiotaidetta sekä akateemista tutkimusta luonnonsuojelun tarpeisiin. Kollektiivi kutsuu ihmisiä kaikilta aloilta yhteen huolehtimaan ”maaperän monilajisesta turvallisuudesta”.

Johansson kysyy, mitä tapahtuisi, jos elollisten ei tarvitsisi jatkuvasti kokea hätää ja uhkaa sekä suojautua toisiltaan.

”Turvallisuutta luovat väkivallattomuus, huolenpito, kohtuullisuus ja reilu jako. Suuri tavoitteemme on muodostaa globaalit Maan puolustusvoimat, jotka nousevat lopulta valtakulttuuriksi. Maan puolustusvoimat on planeettamme luonnollinen puolustusjärjestelmä. Se toimii maassa, metsässä, ilmassa ja merellä. Meillä on kaikki edellytykset kääntää suuntaa ja luoda järjestelmiä, jotka perustuvat kilpailun sijaan yhteistyöhön ja kestävyyteen.”

Monilajinen ymmärrys

Maan puolustusvoimat julistaa tuovansa yhteen maan väet, joihin se ei lue ainoastaan ihmistoimijoita vaan kaikkien eri lajien edustajia.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kutsunnat käynnissä

Elle Sofe Sara ohjasi harvinaiseen genreen asettuvan elokuvan: joikumusikaalidraaman

Joikumusikaalidraama on poikkeuksellinen elokuvagenre, ainoa laatuaan. Miten päädyit tähän ratkaisuun?

Ehkä alun perin minulla oli unelma musikaalin tekemisestä, mutta meillä on hyvin rajallinen budjetti eikä musiikillista tietämystä ole Skandinaviassa kovin paljon. Elokuvan aihepiiri johdatti minut ilmaisuun, jossa on paljon tukahduttavaa hiljaisuutta välissä. Saamelaisten täytyy selviytyä siinä ympäristössä ja perheessä, josta me olemme riippuvaisia, jolloin meillä ei voi olla liian paljon keskinäisiä konflikteja. Mielestäni elokuvaan tuli tällainen tukahdutettu, hiljainen ja hienovarainen tyyli myös pääosan esittäjän ansiosta, siitä millainen on hänen tapansa olla. Ihastuimme myös kuvauspaikkoihin ja maisemaan, jolloin elokuvaan tuli monta kerrosta. 

Saamelaiskulttuurissa maisema on hyvin tärkeää ihmisille, ja elokuva sijoittuu tunturimaisemiin ja pieniin kyliin. Miten valitsit kuvauspaikat?

Työskentelimme tarkoituksella juuri tässä maisemassa. Päähenkilölle se on hänen kotinsa ja työpaikkansa, joten yritimme olla uskollisia sille: emme halunneet romantisoida mitään, vaan työskennellä luonnon karkeuden kanssa, kerromme miltä maisema todellisuudessa näyttää. Elokuvaa kuvattiin paljon omalla poronhoitoalueellani, eli tunnen sen erittäin hyvin, ja olen myös pyytänyt näiltä paikoilta lupaa kuvaamiseen.

Millaista oli kuvata porojen kanssa?

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Elle Sofe Sara ohjasi harvinaiseen genreen asettuvan elokuvan: joikumusikaalidraaman

Etkö käsittele koskaan mitään iloisia aiheita, teatterinjohtaja Riikka Oksanen?

1. Aloitit maineikkaan helsinkiläisen Ryhmäteatterin johtajana vuoden vaihteessa. Millaista ryhmäytymistä siellä nyt harjoitetaan? Jatkossa Ryhmäteatteri pyrkii ryhmäytymään huomattavasti enemmän niin opiskelijoiden kuin vapaan kentänkin kanssa ja rakentamaan mahdollisuuksia yhteistyölle. Tätä varten meillä on suunnitteilla kokonaan uusi näyttämö Ryhmikselle, mutta siitä lisää vasta myöhemmin. Itse Ryhmiksellä olemme kyllä varsin ryhmäytyneitä, joten mitään jokaperjantaista fiilispiiriä emme tarvitse. […]

Lue lisää… from Etkö käsittele koskaan mitään iloisia aiheita, teatterinjohtaja Riikka Oksanen?

Muurahai ja ikävystyttävä leijona

Monet nykyihmiset ajattelevat runouden olevan jotain vaikeaa ja turhaa. Kriitikko Vesa Rantama päätti uhmakkaasti kirjassaan Runominän vuosi (Siltala 2026) etsiä vastausta kysymykseen ”mihin runous pystyy ja miten sen voi kokea”.

Mikäs sen tärkeämpää kuin lähteä etsimään runon nykypäivää, kun sen menneisyyden tiedämme kyllä. Rantama muistuttaa, että ”menneisyyden runoilijat ovat kirjoittaneet isoja asioita maailmaan. Kokonaisia valtioita, kieliä, minuuksia, jumalia ei olisi olemassa ilman heidän työtään”.

Nykysuomessa rauhan ja itsenäisyyden aikana runoudella ei ole suurta kansallista tehtävää, jos ei ahkeraa metsäluonnosta ja sen tuhoutumisesta kirjoittamista ajatella sellaiseksi. Kun nykyrunoutta ei ymmärretä, vaikka ymmärretään, että jotain häiritsevää tuo kuitenkin sanoo, taiteilija sysätään syrjään mediasta ja juhlamenoista kuin Asterixin kylän bardi.

Nyt runoudella ei ole Rantaman mielestä ”tilaa”, ei ”Oopperataloa”.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Muurahai ja ikävystyttävä leijona

Uskomushoitoja ja yliluonnollisia tunnelmia R&A:ssa

Erityisen hyvin mieleeni iskostui kauhuelokuvia koko perheen voimin tuottavan, käsikirjoittavan ja ohjaavan tekijäporukan uutuus Mother of Flies (2025). Tarinassa nuori syöpää sairastava nainen Mickey (Zelda Adams) löytää perinteisen lääketieteen pettäessä isänsä (Adamsin isä John) kanssa avun metsästä, erikoiselta noitatohtorilta Solveigilta (pääosat täydentää luonnollisesti perheen äiti Toby Poser). Catskillvuorten upeat maisemat ovat tehokas kontrasti ällöttävälle kehokauhulle. […]

Lue lisää… from Uskomushoitoja ja yliluonnollisia tunnelmia R&A:ssa

Kalevala ei olisi syntynyt suljettujen rajojen maailmassa

Hahmotamme nykymaailman pitkälti kansallisvaltioiden kautta. Monet myös olettavat, että valtioiden rajojen sisällä vallitsee jonkinasteinen yhtenäiskulttuuri, ja joissain tapauksissa tämä oletus saa jopa etnonationalistisen vireen. Kansan ja kansallisvaltion rinnastaminen toisiinsa ei ole kuitenkaan ongelmatonta, eivätkä rajatkaan ole aina niin selkeitä kuin luullaan. Graafikko ja sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen vietti vuosia selvitellen Kalevalan kokoamiseen liittyviä myyttejä sekä sitä, […]

Lue lisää… from Kalevala ei olisi syntynyt suljettujen rajojen maailmassa

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan