Kirjailija ja kapinallinen

Kirjailija Pirkko Saision avainlauseet tapaavat olla muodoltaan ja rytmiltään tarkkoja ja tukevasti jaloillaan seisovia. Seuraava lause sitten asettelee asiaa hivenen uuteen valoon, hiukan kuin artesaanipuuseppä sipaistessaan taltallaan esineeseensä lisää kulmaa ja luonnetta.

Saisio on jo yli 50 vuotta kestäneellä kirjailijanurallaan kirjoittanut 25 proosateosta sekä yli 30 näytelmää. Lisäksi tuotantoon kuuluu elokuvien ja televisiosarjojen käsikirjoituksia, balettilibrettoja, laulujen sanoituksia ja ties mitä.

Hänen viimeisimpiä romaanejaan ovat historiallisten kertomusten kautta elämän kulkua ja uskonnollisuuden kokemusta eri kulmista kuvaava, yli 800-sivuinen Passio (2021) ja Josif Stalinin ihmisyyttä ja totalitaarista valtaa käsittelevä Suliko (2024). Tuore tapaus on myös käsikirjoitus Pirjo Honkasalon ohjaamaan Orenda-elokuvaan (2025). Siinä Saisio esittää itse toista pääroolia, uskossaan horjuvaa pappia.

Ajattelen, että Pirkko Saisio, jos kuka, osaisi antaa minulle uutta näkökulmaa mieltäni piinaaviin kysymyksiin yhteiskunnan ahdistavasta ilmapiiristä, omasta ikäkriisistäni ja siitä, miten voisi ymmärtää elämänsä merkitystä muuten kuin vain kovasti puuhailemalla.

Saisio viettää loppukesää mökillä länsirannikolla, joten oraakkelin vuoreksi sovitaan eräs kaarinalainen huoltoasema.

”Ilmastonmuutos tietenkin”, vastaa kirjailija empimättä kysymykseen, mikä häntä nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä eniten huolestuttaa.

”Kun sille ei tehdä mitään, tavallaan millään muulla ei ole kauheasti väliä, koska sitten tässä hiljaa hiipuu kaikki. Tämähän on ollut katastrofaalinen kesä. Ja sitten tätä yhteiskunnallista ilmapiiriä tietysti kuvaa se, että Sebastian Tynkkynen sanoi, että nautitaan lämpimistä ilmoista.”

Yhteiskunnallisen keskustelun juuttuminen loputtomiin vastakkainasetteluihin tuntuu olevan juuri se aikamme ongelma, joka tekee kaikkien muiden ongelmien ratkaisemisen mahdottomaksi.

”Tuntuu välillä, että jotkut persut voisivat vaikka ampua konekiväärillä itseltään molemmat jalat, jos se ärsyttäisi meidät vihervasemmistolaiset vässykät itkemään ja ulisemaan. Se logiikka menee sillä tavalla niin, että näin mitattuna toiminnan täytyy olla oikein”, Saisio sanoo.

Silti peiliin katsomisen tarvetta on omallakin puolellamme.

”Ihan turhaa äärioikeistolle on puhua polarisaatiosta tai muustakaan. Mutta itse olen saanut hirveästi turpaani somessa myös niiltä, joiden arvelen voivan kuunnella. Metrin mitassakin on aina kaksi ääripäätä. Eihän ääripää vielä välttämättä tarkoita epäinhimillisyyttä tai typeryyttä, mutta ei voi ohittaa sitä, että ääripäät ovat ylipäänsä olemassa.”

”Tuntuu välillä, että jotkut persut voisivat vaikka ampua konekiväärillä itseltään molemmat jalat, jos se ärsyttäisi meidät vihervasemmistolaiset vässykät itkemään ja ulisemaan.”

Kulttuurivasemmiston erityinen ongelma liittyy ylimielisyyteen.

”Se näkyy esimerkiksi siinä, miten oikeiden käsitteiden käytöstä tulee hyve sinänsä. Se jakaa ihmisiä. Ja ihmisethän voivat olla erittäin oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia ilman, että osaavat käyttää siitä tiettyä terminologiaa. Yksi iso virhe, mihin koko vihervasemmisto lähti Suomessakin, liittyy siihen, että puhe muuttui akateemiseksi, ja yhtäkkiä meilläkin perussuomalaiset ovat se työväenluokan puolue.”

Kulttuurivasemmiston tekopyhyyttä Saisio kuvasi osuvasti jo näytelmässään Koivu ja tähti (2017). Siinä joukko keski-ikäisiä ja sangen keskiluokkaisia samppanjasosialisteja vetäytyy kesämökille viettämään rapujuhlia. Kaiken nostalgisen viisastelun keskellä heiltä jää huomaamatta oma etääntymisensä sekä uusista epätasa-arvon käytännöistä että luonnosta.

”Siinä näytelmässä oli yhtenä ideana puheen ja analyysin paljous, eli että ei vaieta hetkeksikään katsomaan, mitä tapahtuu oikeasti tällä hetkellä. Kaikki on niin hallussa, hallussa, hallussa, kunnes sitten huomataan, että oikeasti mikään ei ole hallussa.”

Koivun ja tähden vanhan koulun vasemmistolaiset huomaavat yllättäen olevansa hukassa maahanmuuttoon liittyvän uuden luokkajaon ja kiristyvien rajaselkkausten keskellä. Samoja teemoja Saisio käsitteli romanien näkökulmasta myös heti seuraavassa näytelmässään Musta Saara (2018).

Nykyisessäkin maahanmuuttokeskustelussa äärioikeiston rasismin rinnalla Saisiota vaivaa vihervasemmistolainen tapa torjua vaikeita kysymyksiä.

”Minua ärsyttää, että meidän puoleltamme esimerkiksi akateemisesti korkeassa asemassa oleva ihminen saattaa sanoa, että pakolaisten suhteen ensimmäisen vuoden aikana miljoona olisi sopiva määrä. Kummaltakaan puolelta ei päästä järkevään keskusteluun siitä, mikä on meidän inhimillinen velvollisuutemme ja mitkä ovat meidän todelliset mahdollisuutemme.”

Lyömäaseena erilaisuus

Maahanmuuton rinnalla uudeksi kiistakapulaksi ovat nousseet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet.

Orenda-elokuvassa Saision esittämä pappi rukoilee Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen sijaan Äiti-Jumalaa joutuen vastaamaan sanoistaan tuomikapitulille tehtyyn valitukseen harhaopista. Syytetty perustelee saarnaansa sillä, että jos Jumala todella on kaikkeus, täytyyhän häneen liittyä myös kaikki sukupuolet.

”Minulla on mielikuva ikään kuin ohjaaja olisi lisännyt pari lausetta sinne papin suuhun ja tämä on toinen niistä”, virnuilee Saisio viitaten ohjaajalla tietenkin puolisoonsa Pirjo Honkasaloon.

Vaikka Orendassa kysymys Jumalan sukupuolesta on ensi sijassa teologinen ja liittyy siihen, miten löysin rantein usein päädymme inhimillistämään Jumalaa, ajatus osuu hyvin kristinuskonkin varjolla käytävään hyökkäykseen erilaisuutta kohtaan.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kirjailija ja kapinallinen

Pitäisikö kaunokirjallisuudessa olla enemmän seksiä ja rikoksia, Jonna Tapanainen?

1) Olet puheenjohtajana sekä Finlandia-raadissa että Tekstin talossa. Mihin tekstiä enää tarvitaan kun kaikki vain tekevät TikTok-videoita ja podcasteja? TikTok ja podcastit ovat kärpäsenpaska kirjoitetun kulttuurin historiassa, joten huhut tekstin kuolemasta ovat ennenaikaisia. Jos nyt pitäisi veikata, mikä näistä on hengissä 10 tai 100 vuoden päästä, laitan kaikki rahani kirjoitetulle sanalle. Sitä paitsi luettuihin teksteihin […]

Lue lisää… from Pitäisikö kaunokirjallisuudessa olla enemmän seksiä ja rikoksia, Jonna Tapanainen?

Jussi Pakkanen kirjoitti kirjan, jota ei voi ostaa – sen voi saada vain lahjaksi

Kun Jussi Pakkasen olkapää meni sijoiltaan, hän koodasi oman, avoimeen lähdekoodiin perustuvan taitto-ohjelman parin viikon sairaslomansa aikana. Hänen esikoisromaaninsa, scifi-kirjoja parodioiva ISO-askel ihmiskunnalle (Täysi Käsi 2023) on Pakkasen tietojen mukaan maailman – ja galaksin – ensimmäinen proosateos, joka on taitettu kirjailijan itsensä tekemällä ohjelmalla. Vuonna 2025 ilmestyneen Usvain oppi I – Punaiset kuningattaret -teoksen kohdalla poikkeuksellista on itse tehdyn taitto-ohjelman käyttämisen ohella se, ettei kirjaa voi ostaa. 

Ostamisen mahdottomuuden mahdollistaa se, että kirja on omakustanne. Pakkaselle tutulla sarjakuvakentällä omakustanteiden julkaisemiseen on kirjallisuuskenttää vahvemman perinteet.

”Lähetin kyllä käsikirjoituksen eri kustantamoihin, mutta siihen ei tartuttu. Jos prosessia olisi halunnut jatkaa, olisi käsikirjoitukseen pitänyt tehdä merkittäviä muutoksia. Eikä silloinkaan olisi ollut mitään takeita, että olisi onnistunut seuraavalla kerralla. Käsikirjoitusta olisi vaan pitänyt muuttaa sokkona ja toivoa että se siirtyy jonkun mielestä oikeaan suuntaan. Enkä oikeastaan halunnut muuttaa siitä mitään.”

Pakkanen päätti julkaista kirjan itse, jolloin hän myös pääsi keskittymään jatko-osan kirjoittamiseen. Samalla hän päätti ohittaa kirjan myymisen lukijoille ja jakaa koko painoksen ilmaiseksi. Kirjojen lahjoittaminen ei välttämättä ole edes taloudellisesti niin omituista kuin miltä äkkiseltään voisi tuntua.

”Normitöissäni ATK-konsulttina minun ajastani laskutetaan 100 euroa/tunti. Kuinka kallis tämä kirja ylipäätään on, jos laskisi kirjoittamiseen käytetyn ajan arvon sen pohjalta? Taloudellisesti minun kannattaisi vain lapioida koodia Cobol-kellarissa – jos raha siis olisi se, mikä eniten kiinnostaa.”

Kun kirjan kirjoittamista eivät ajaneet taloudelliset kannustimet, ei sen antaminen ilmaiseksi ole kuin yksi askel lisää valittuun suuntaan. ”Ja kun lahjoitan kaikki kirjat ilmaiseksi, TE-keskus ei voi luokitella minua yrittäjäksi vastoin tahtoani.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Jussi Pakkanen kirjoitti kirjan, jota ei voi ostaa – sen voi saada vain lahjaksi

Hippo Taatila on suruttomasti pyhää ja maallista sekoitteleva kirjallisuuden sekatyömies, joka kirjoitti yhtä aikaa Wilma Murron ja A. W. Yrjänän elämäkertoja

Taatila luuli vastaanottaneensa taskupuhelun, mutta saikin kysymyksen, kirjoittaisiko hän kirjan muusikosta ilman musiikkia.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Hippo Taatila on suruttomasti pyhää ja maallista sekoitteleva kirjallisuuden sekatyömies, joka kirjoitti yhtä aikaa Wilma Murron ja A. W. Yrjänän elämäkertoja

Katajainen runokansa

Metsäisessä Suomessa metsäkokemus on runouden keskeisiä aiheita. Romantiikan aikana metsä oli suomalaisille viisauden lähde, postmodernismissa katastrofin uhri ja 2020-luvulla yhtä vierasta kuin ulkoavaruus, analysoi José Luis Rico esseessään.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Katajainen runokansa

Siirryit Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävästä pyörittämään lukupiiriä ja uutiskirjettä. Onko lukeminen nyt kivempaa, Ronja Salmi?

Toimittaja-kirjailija vastaa kolmeen nopeaan kysymykseen.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Siirryit Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävästä pyörittämään lukupiiriä ja uutiskirjettä. Onko lukeminen nyt kivempaa, Ronja Salmi?

Kannattaisiko sivistyksen tavoittelun sijaan panostaa sijoittamiseen tai survivalismiin, kirjailija Antti Nylén?

Esseisti vastaa kolmeen nopeaan kysymykseen.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kannattaisiko sivistyksen tavoittelun sijaan panostaa sijoittamiseen tai survivalismiin, kirjailija Antti Nylén?

Amani Al-mehsen on perinyt äidiltään määrätietoisen toivon: uskon parempaan ja palon tehdä töitä sen eteen

Ihmisoikeuksien asiantuntija puhuu naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja valtiotason sorrosta niin kirjailijana kuin Naisasialiitto Unionin puheenjohtanakin. Samalla hän toivoo, että feministit voisivat pysähtyä juhlimaan taistelemisen sijaan.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Amani Al-mehsen on perinyt äidiltään määrätietoisen toivon: uskon parempaan ja palon tehdä töitä sen eteen

POC-lukupiiri löytää ruskeita ja mustia tarinoita suomeksi, koska on tärkeää saada lukea kaltaisten kertomuksia omalla äidinkielellä

Aracelis Correa ja Téri Zambrano lukevat ja vinkkaavat kirjoja, joiden pääosissa seikkailevat mustat ja ruskeat tyypit. Heidän vertaistuellisesta lukupiiriharrastuksestaan on viidessä vuodessa kasvanut monipuolinen POC-kirjallisuuden valistusprojekti. ”Parasta on kun lapset luoksevat kirjojen luo”, he kertovat.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from POC-lukupiiri löytää ruskeita ja mustia tarinoita suomeksi, koska on tärkeää saada lukea kaltaisten kertomuksia omalla äidinkielellä

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan