Kirjailija Anu Kaaja tutkii neljännessä proosateoksessaan Rusetti esineiden inhimillistämistä ja ihmisten esineellistämistä. Kahviloihin, teknobileisiin ja taidemuseoihin mieltynyt kertoja kuljeskelee eurooppalaisissa kaupungeissa rakkauden ja taiteen rakastamisen perässä. Kahviloissa hän seurustelee kahvipöydän esineistön kuten lusikan, kahvin, kupin, servetin ja kuppikakun kanssa. Surrealistissävytteiset keskustelut avaavat oivaltavasti ihmisen esinesuhdetta. Teknobileissä kertoja vapautuu älyllisistä pohdinnoistaan, ja museoissa hänen silmänsä hakeutuvat ihmiskehon ja asetelmien materiaalisiin yksityiskohtiin.

Rusetin kertoja lähestyy maailmaa esteettisen hedonistin elkein, mutta kipuilee samalla rakkaushuolissaan. Teos ylittää yksilökeskeisen näkökulman kuvaamalla todellisuutta ensisijaisesti suhteiden kautta. Kertoja tunnistaa länsimaisen elintason ja ylellisyyden mahdollistavat kapitalistiset rakenteet. Eräs kirjan kiehtovimmista piirteistä onkin Kaajan esiin piirtämä ristiriita hedonismin ja radikaalin yhteiskunnallisen sitoutumisen välillä.

Rusetin estetiikka on kepeää ja koreaa, mikä näkyy tekstin lisäksi myös ulkoasussa: teos on kuvaliitteineen ja väreissä hehkuvine kansineen myös esineenä kaunis. Kaaja kirjoittaa leikkisästi, ja hänen tyylinsä on erityisen mestarillista maalauksia käsittelevissä osioissa ja dialogeissa.

Anu Kaaja: Rusetti
Kustantamo S & S 2023, 254 s.