Joikumusikaalidraama on poikkeuksellinen elokuvagenre, ainoa laatuaan. Miten päädyit tähän ratkaisuun?
Ehkä alun perin minulla oli unelma musikaalin tekemisestä, mutta meillä on hyvin rajallinen budjetti eikä musiikillista tietämystä ole Skandinaviassa kovin paljon. Elokuvan aihepiiri johdatti minut ilmaisuun, jossa on paljon tukahduttavaa hiljaisuutta välissä. Saamelaisten täytyy selviytyä siinä ympäristössä ja perheessä, josta me olemme riippuvaisia, jolloin meillä ei voi olla liian paljon keskinäisiä konflikteja. Mielestäni elokuvaan tuli tällainen tukahdutettu, hiljainen ja hienovarainen tyyli myös pääosan esittäjän ansiosta, siitä millainen on hänen tapansa olla. Ihastuimme myös kuvauspaikkoihin ja maisemaan, jolloin elokuvaan tuli monta kerrosta.
Saamelaiskulttuurissa maisema on hyvin tärkeää ihmisille, ja elokuva sijoittuu tunturimaisemiin ja pieniin kyliin. Miten valitsit kuvauspaikat?
Työskentelimme tarkoituksella juuri tässä maisemassa. Päähenkilölle se on hänen kotinsa ja työpaikkansa, joten yritimme olla uskollisia sille: emme halunneet romantisoida mitään, vaan työskennellä luonnon karkeuden kanssa, kerromme miltä maisema todellisuudessa näyttää. Elokuvaa kuvattiin paljon omalla poronhoitoalueellani, eli tunnen sen erittäin hyvin, ja olen myös pyytänyt näiltä paikoilta lupaa kuvaamiseen.
Millaista oli kuvata porojen kanssa?
