Pitkiä ja ohuita koipia, matelua mullassa, loikkimista minne sattuu, pörinää korvan juuressa… Hyi! Moni loikkaa karkuun. Mutta eivät kaikki. Osa ihmisistä harrastaa hyönteisbongailua, ja yksi heistä on biologi Jani Järvi.
Järvi kertoo kiinnostuksen hyönteisiin syttyneen jo lapsena, kun hänen perheensä asui maalla.
”Tarkkailin hyönteisiä ulkona ja keräsin vesimittareita laatikkoon, jossa oli vettä. Ihmettelin aina seuraavana päivänä, mihin ne katosivat. Vasta vuosia myöhemmin opin, että vesimittarit osaavat lentää”, Järvi naurahtaa helsinkiläisellä terassilla tultuaan juuri kimalaisseurannasta Töölönlahdenpuistossa.
Vuodesta 2018 Suomen Hyönteisseuran hallituksessa istuneen Järven suhdetta hyönteisiin voi kuvata intohimoiseksi. Vapaa-ajallaan hän toimii Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa kimalaisseurannassa, jossa vapaaehtoiset tarkkailevat ja laskevat kimalaisia. Laskentalinjoja on ympäri maata, myös keskellä Helsinkiä.
”Minusta on mahtavaa, että lähes aina, kun menen ihmettelemään hyönteisiä, opin niistä uutta. Kuten että tämä ötökkä käyttää tätäkin ravintokasvina tai esiintyy tässä paikassa tai pesii tällä tavalla.”
Viimeksi kotinsa lähellä Kallion kesäkatua kävellessään hän pisti merkille, että tarhamehiläisiäkin on lennähtänyt asfalttisen kadun kukkaistutuksille.
Kaikki Jani Järven läheiset tuntevat hänen harrastuksensa. Toisinaan sukulaiset ja tuttavat lähettävät hänelle valokuvia hyönteisistä ja kysyvät tunnistusapua, mikä ilahduttaa. Järvenkään asiantuntemus ei silti aina riitä, sillä Suomessa on lähes 25 000 hyönteislajia ja esimerkiksi hämähäkkejä noin 650 lajia, joten kukaan ei osaa kaikkia ulkomuistista.
”Kukin laji katsoo tätä maailmaa omasta perspektiivistään.”
Kaikista ihmisistä ei saada hyönteisfaneja, Järvi ymmärtää, mutta kehuu, miten hauska ja sitä paitsi maksuton harrastus hyönteisten bongaaminen on.
”Jo pelkästään monet hyönteisten ja hämähäkkien nimistä ovat mielikuvituksellisia ja hauskoja, kuten kaskaslaji röllikeijukas tai tulipipomehiläinen.”
Niidenkin tulevaisuus on kuitenkin vaakalaudalla, koska elämme keskellä kuudennetta, ihmisen aiheuttamaa sukupuuttoaaltoa.
Hyönteisiä suojellaan vähemmän
Etologi, eli eläinten käyttäytymisen tutkija, Konrad Lorenz esitti jo vuonna 1943 klassikkojulkaisussaan, että ihminen kokee tietyt lapsenomaiset piirteet, kuten suuren pään, pyöreät kasvot ja isot silmät, vauvamaisen söpöiksi ja haavoittuviksi, mikä herättää hoivaamisen halun. Siksi ihmiset pitävät erityisesti söpöistä eläimistä, ja niitä tekee mieli suojella.
