Luonnon korjaamissuunnitelma etenee

EU:n ennallistamisasetus tuli voimaan elokuussa 2024. Sen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa, jota ihmistoiminta on heikentänyt, ja jäsenvaltiot voivat itse päättää, miten tavoitteisiin päästään. Ennallistamisasetus on osa unionin biodiversiteettistrategiaa luontokadon pysäyttämiseksi, ja Suomen tulee noudattaa sitä. Siksi Suomi valmistelee nyt kansallista ennallistamissuunnitelmaansa.

Tavoitteena on parantaa heikentynyttä luonnon tilaa esimerkiksi metsissä, perinneympäristöissä, soilla ja vesistöissä, kuten joissa. Ennallistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi patojen purkamista ja koskien kunnostamista, mistä olisi apua etenkin vaelluskaloille, kuten lohelle ja taimenelle.

Vesistöjen tilaa parantaisi myös soiden palauttaminen luonnontilaisiksi. Etenkin soita ja metsiä koskeva sääntely on kuitenkin aiheuttanut kiistoja. Suomessa näitä luontotyyppejä on paljon, mistä syystä ennallistaminen tuottaa merkittäviä kustannuksia. Niitä aiheutuisi käytännön työstä, kuten patojen purkamisesta ja suo-ojien tukkimisesta.

Yksi asetuksen osa, luontotyyppien heikentämättömyysvelvoite, huolestuttaa etenkin metsäteollisuutta. Velvoitteen mukaan hyvässä tilassa olevien luontotyyppien kuten boreaalisten luonnonmetsien, harjumetsien ja puustoisten soiden tilaa ei saa heikentää merkittävästi.

Lähes puolet Suomen eri luontotyypeistä arvioitiin uhanalaisiksi.

Metsäala pelkää, että puukauppa vaikeutuu rajoitusten vuoksi. Maa- ja metsätalousministeriön alainen Metsäkeskus arvioi, että työpaikkojen määrä vähenisi ja vientitulot pienenisivät. Ympäristöjärjestö WWF:n ja Suomen Luontopaneelin mukaan vihreällä elvytyksellä on päinvastoin positiivisia talousvaikutuksia, ja pitkällä aikavälillä se myös suojaa suomalaisia elinkeinoja.

Metsäteollisuus ei katso hyvällä myöskään aietta, joka lisäisi ekologisen kompensaation velvoittavuutta. Ajatus on, että jos yritys heikentää tai tuhoaa luontoa jossain, sen pitää parantaa luontoa toisaalla. Metsäala epäilee, että velvoitteen myötä metsätalous turvemailla kävisi kannattamattomaksi. Suometsätalous aiheuttaa luonnolle erityistä rasitusta: hakkuiden mukana soilta huuhtoutuvat ravinteet rehevöittävät järviä, alkuperäinen lajisto kärsii ja ojitettu suo päästää hiiltä ilmakehään.

Metsäala on vaatinut myös ennallistettavien luontotyyppien suppeaa määrittelyä, jotta sääntelyn piiriin ei tulisi liikaa talousmetsiä. Ympäristönsuojelua edistävät tahot puolestaan vaativat väljää määrittelyä, jotta mahdollisimman paljon luontoalueita saadaan tervehtymään.

Metsälehden haastattelemien virkamieslähteiden mukaan samankaltainen näkemysero vallitsee myös asetusta yhdessä valmistelevien ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön kesken.

Petteri Orpon (kok.) hallitus näyttää ainakin aiemmin kuulleen elinkeinoelämän huolia tarkemmalla korvalla, sillä se yritti kaataa ennallistamisasetuksen EU:ssa kaksi vuotta sitten. EU hyväksyi asetuksen, vaikka esimerkiksi Suomi ja Ruotsi vastustivat sitä.

Euroopan unionin toimia vauhdittaa ympäristöhätätila, jonka edetessä myös luonnon monimuotoisuus murenee hälyttävää vauhtia: viimeisimmässä, vuonna 2018 laaditussa arviossa lähes puolet Suomen eri luontotyypeistä arvioitiin uhanalaisiksi.

Pelkästään arvokkaiden luontokohteiden suojeleminen ei enää nykyisellään riitä, vaan ihmisten täytyy korjata aiheuttamaansa haittaa ja palauttaa luontoa lähemmäs alkuperäistä tilaansa.

Suomi lähettää ennallistamissuunnitelmansa luonnoksen EU-komissiolle syyskuun alkuun mennessä.

Voiman metsäjournalismia tukee Koneen säätiö Metsän puolella -apurahalla.