Rasisminvastainen kampanjajuna puksutti pitkää matkaa vuonna 1995. Suomesta oli tullut Euroopan unionin jäsen ja Itä-Eurooppakin oli muuttumassa demokraattiseksi muurien murruttua. Energinen 29-vuotias Päivi Nikkilä (1966–2026) reissasi tuolla junalla pitkin Suomea Rovaniemeltä Helsinkiin ja myöhemmin Tukholman kautta Kööpenhaminaan, Magdeburgiin, Luxemburgiin ja Strasbourgiin.
Junassa oli paljon ihmisiä, joiden kanssa Nikkilä päätyi hengailemaan puolet elämästään sekä töissä että vapaa-ajalla. Nikkilän tapaista oli kääriä hihat ja ryhtyä iloisena hommiin auttamaan kaikkia kaikessa, kuten tapahtui jo junakampanjassakin.
Leveä hymy, peukku pystyyn ja huudahdus ”hyvä meininki” olivat tämän reissuporukan tunnuseleitä. ”Hyvästä meiningistä” tuli vahva hokema vuosikausiksi.
PÄIVI NIKKILÄ OLI valmistunut maisteriksi teatteritieteen alalta Helsingin yliopistosta. Uraansa hän loi Ylessä radiotoimittajana, freelance-journalistina, eri järjestöjen tehtävissä sekä Suomessa että maailmalla ja yhteiskunnallisten aineiden opettajana Stadin AO:ssa.
Kun Voima alkoi ilmestyä, Nikkilä oli vahvasti mukana taustajengissä. Hän oli ollut myös useiden Voiman tekijöiden kämppäkaveri Eerikinkadulla sijainneessa Etelän yhteisössä.
Työskennellessään Berliinissä Nikkilä haastatteli Voimaan vuonna 2006 kuvanveistäjä Markus Copperia (1968–2019). On kuvaavaa, että yleensä julkisuutta paennut ja tunnetusti vähäsanainen Copper antoi rönsyilevän haastattelun juuri vilpittömälle ja avoimelle Nikkilälle.
Erityisen tärkeää Nikkilälle oli opetustyö Afganistanissa Naistoimittajat ry:n lähettämänä. Naisten äänen kuuluminen journalismissa oli hänelle tärkeää. Hän vaati, että hänen koulutettavakseen tulevien naisten tuli saada työskennellä ja liikkua itsenäisesti: ”Toimittajan työtä ei voi tehdä isän tai veljen käsipuolessa”, hän kirjoitti yhdistyksen blogissa vuonna 2008.
Aina kannustava ja energinen Nikkilä kävi kouluttamassa naistoimittajia myös Somalian Mogadishussa, ja Georgiassa hän työskenteli EU:n ihmisoikeustarkkailijana. Hän toimi myös Naistoimittajat ry:n puheenjohtajana 2013–2015.
KESÄLLÄ 2026 OLLESSAAN saattohoidossa Terhokodissa Päivi Nikkilä jaksoi vielä viimeisinä päivinään tavata ystäviään. Vaikka tarvetta olisi ollut levolle, hän huolehti, että kaikki varmasti saivat kahvia. Vuosien saatossa paljon valokuvannut Nikkilä kiikutti huoneestaan kahvisalonkiin paperisia kuvia kaikkien katsottavaksi. Niissä oli Nikkilän ystäviä ja onneksi monissa myös hän itse.
Päivi Nikkilä oli toisista välittävä ihminen, jonka elämä oli täynnä hyvää meininkiä. Hän rakasti matkustamista hyvien asioiden puolesta, kansainvälisiä töitä rauhan ja solidaarisuuden eteen ja ajanviettoa ystävien kanssa.
Päivi Nikkilän kuolema jätti valtavan tyhjiön hänen perhe- ja ystäväpiiriinsä sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen monille areenoille.
