Saatsin veljesten havahtuminen omaan kieliperimään synnytti orkesterin, jolla on tehtävä

Kestää tovi ymmärtää, että kasvot albumin kannessa on muodostettu kahden eri ihmisen kasvoista. Sitten: toisella poskella karva on hivenen harmaampi, toinen silmä aavistuksen tummempi kuin toinen, sieraimetkin eri muotoiset.

”Me itsekin säikähdettiin kun nähtiin tuo, että ei kai me noin saman näköisiä olla”, Mika ”Miša” Saatsi kertoo. Hän on veljeksistä vanhempi ja Loimolan Voiman karjalankielisen musiikin säveltäjä. Hän asuu eteläisen Suomen radanvarressa Jokelassa ja vastaa tällä kertaa toimittajan uteluihin. Pari vuotta Mišaa nuorempi sanoittaja Niko ”Miikkula” Saatsi asuu Jyväskylässä.

Loimolan Voiman kolmas, keväällä ilmestynyt levy on nimeltään Il’lan pruazniekka eli suomeksi Iljan praasniekka, tai vielä selkosuomemmin: Ilomantsissa sijaitsevan profeetta Elian kirkon temppelijuhla. Loimolan Voimassa kietoutuvat yhteen kekseliäs folkmusiikki, karjalan kieli sekä ortodoksiset karjalaiset perinteet.

Ensimmäinen albumi Ruttomužikan kyynäl – Kiivaan miehen kyynel – ilmestyi vuonna 2020 ja sittemmin Loimolan Voima on huomioitu lukuisilla palkinnoilla ja kunnianosoituksilla, muun muassa Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin vuoden yhtyeenä 2025.

 

Saatsin perheen neljä poikaa on kasvatettu ortodoksikarjalaisina. Suku joutui alunperin evakkoon Suistamon kirkonkylältä.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Saatsin veljesten havahtuminen omaan kieliperimään synnytti orkesterin, jolla on tehtävä

Tekotimantteja ja aitoja unelmia

Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriö (Department of Homeland Security, DHS) jakoi heinäkuussa 2025 sosiaalisessa mediassa edesmenneen taiteilijan Thomas Kinkaden maalauksen Morning Pledge. Kuvatekstinä luki ”Protect the Homeland”, suojele kotimaata.

Teos kuvaa amerikkalaista pikkukaupunki-idylliä aamunkoitteessa. Sen keskipisteenä on vanhanaikainen koulutalo, jonka pihamaalla nostetaan Yhdysvaltain lippua salkoon. Viereisellä kadulla näkyy klassisia amerikanrautoja ja tien toisella puolella kohoaa rivi kauniita, viktoriaanistyylisiä omakotitaloja.

Hohtavan pastellinsävyinen kuvaelma ilmentää ihanteellista keskiluokkaista, valkoista Amerikkaa, jossa aika on pysähtynyt jonnekin 1900-luvun puoliväliin. Teos on tyypillistä Kinkadea; nostalginen, herttainen ja oudon epätodellinen.

Taiteilijan perhesäätiö tuomitsi DHS:n julkaisun ja vaati virastoa poistamaan päivityksen. Säätiön mukaan DHS käytti teosta ”lietsomaan kahtiajakoa”, vaikka Kinkade ja tämän työt edustivat päinvastaisia arvoja.

 

Tässä vaiheessa luultavasti kysyt kuka Kinkade, enkä ihmettele. Suomalaisille taiteilijan teokset ovat tulleet tutuiksi lähinnä erilaisten palapelien kautta.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Tekotimantteja ja aitoja unelmia

Pohjolan emäntä Louhi näytti miessankareille kaapin paikan

”Itämerensuomalaisen mytologian naishahmoilla on kolme päätehtävää: olla miehen havittelun kohde tai palkinto, kuten Aino, Marjatta tai Pohjan neito; auttaja, kuten Lemminkäisen äiti, ja kolmantena vastustaja, eli Louhi,” kertoo kirjailija ja toimittaja Tiina Piilola. Hän käsitellyt kansalliseeposta uraauurtavalla tavalla sekä kirjallisuustieteen väitöskirjassaan että tietokirjassaan Kalevalan naiset (2019).

Kalevalaa tarkastelevassa tutkimuksessa linssi on perinteisesti ollut miehinen, ja myös tutkijat ovat olleet miehiä. Näin ollen Kalevalaa koskeva akateeminen tieto on väistämättä ollut patriarkaalisesta lähtökohdasta käsin tuotettua. Myös Kalevalassa itsessään päätoimijoina ovat lähes poikkeuksetta miehet; naisten rooli on olla marginaalissa tai motivoimassa miehen toimintaa.

Pohjolan emäntä ei kuitenkaan suostu sivuroolin esittäjäksi.

Hänen hahmostaan on 1980-luvun loppupuolelta alkaen tehty mielenkiintoisia uudelleentulkintoja erityisesti folkloristiikassa ja kirjallisuudentutkimuksessa.

Akka harvahammas on vahva vastus

Louhen rooli Kalevalan sankareiden, eritoten Väinämöisen häijynä vastustajana, on selvä. Pohjolan emäntää kuvaillaan eepoksessa muun muassa nimityksellä ”Pohjan akka harvahammas”, ja hänestä piirtyy kuva noita-akkamaisena vihollisena.

Luonnonvoimia hallitsevana, väkivahvana ja sotaisana hahmona hänellä on samoja piirteitä kuin tarinan miessankareilla: hän on taistelussa tasavertainen vastustaja Kalevalan miehille. Puhutussa perimätiedossa tarinat muuttavat muotoaan, ja kansanrunoudessa monet Väinämöisen piirteet ovat siirtyneet Louheen.

Jo etymologian tasolla Louhi tai Loviatar assosioituu kiveen, maahan ja louhintaan. Hänen liitetään vahvuuden ja lujuuden teemoja sekä materiaalinen vauraus. Kutsutaanpa joissain kaakkoismurteissa salamointiakin ”louhin lyömiseksi”. Perinteisesti maskuliinisina ominaisuuksina pidetyt pysyvyys ja järkähtämättömyys yhdistyvät Louhin kykyyn hallita luonnonvoimia, jopa kosmosta.

Louhi ei halua mukautua, vaan haastaa myötäilevän naisen roolia. Hän ei määrity elämänsä miesten kautta, vaan on sitä vastoin Pohjolan itsenäinen hallitsija. Ei ole lainkaan yllättävää, että häneen on perinteisesti liitetty pahuuden aspekteja, mikä on yksi pyrkimys murentaa Louhen asemaa matriarkkana. Hänet voidaan nähdä joko ahneena ja laskelmoivana, tai sitten järkevänä ja taloudellisena. Miesurhojen tavoin hän puolustaa oikeuksiaan ja

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Pohjolan emäntä Louhi näytti miessankareille kaapin paikan

Yleisö täynnä valkoisia lesboja. Queerilla stand up -klubilla vitsaillaan ihmissuhteista ja sukupuolirooleista

Loppukesän alkuilta on lämmin, kun kävelen Helsingin Kalliossa Mascotiin Kväärinpäin-klubille. Lipunmyyntitiskin takana kirjailija Raisa Omaheimo, yksi klubia järjestävän Qoomikot-kollektiivin jäseistä, toivottaa tulijat tervetulleeksi.

Alkamassa on sateenkaarevan stand upin treeniklubi, jossa koomikot testaavat uutta materiaaliaan. Kväärinpäin-klubeilla vähintään puolet esiintyjistä on vinokkaita eli kväärejä, siis sateenkaarevaa väkeä, eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Yleisöä viihdyttää klubi-illan seremoniamestari eli MC, Kanadasta Suomeen muuttanut Jamie MacDonald, joka on tehnyt Suomessa stand upia 2010-luvulta alkaen. Kollektiivin jäsenet ottavat vuorotellen MC:n roolin.

”Saman tyypin näkee lavalla enintään kaksi kertaa vuodessa”, toinen kollektiviin jäsen Illusia Sarvas kertoo haastattelussa pari päivää myöhemmin. Heidän lisäkseen kollektiiviin kuuluvat Raisa Omaheimo, Aurora Vasama sekä Ursula Herlin.

”The crowd is full of white lesbians tonight”, MacDonald aloittaa. Ollaan pääkaupunkiseudun sateenkaarikulttuurin ydinalueella ja yleisö on naisvoittoista.

Treeniklubilla kohtaavat sekä nousevat kyvyt että uutta materiaaliaan esittävät konkarit. Monet puhuvat omasta elämästään. Parhaat jutut syntyvätkin siitä, mistä tietää. Jotta vitsi toimii, myös yleisön pitää tietää, mistä puhutaan.

Kväärillä klubilla käsitellään odotetusti seksuaalisuuden eri muotoja ja sukupuoli-identiteettejä. Useassa setissä eli esityksessä nousee esiin myös kompleksinen äitisuhde ja äidinrakkauden kaipuu. Toksista maskuliinisuutta ja miehenä olemista käsitellään monesta kulmasta. Romanttinen rakkaus, ikäerot ja vaihdevuodet tulevat myös sivutuiksi, samoin mielenterveyden ongelmat.

Politiikkaa klubilla käsitellään yllättävän vähän, eniten MacDonaldin osuuksissa.

Katsojasta tekijäksi

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Yleisö täynnä valkoisia lesboja. Queerilla stand up -klubilla vitsaillaan ihmissuhteista ja sukupuolirooleista

Euroopan on herättävä, sanoo romanialais-ranskalainen näytelmäkirjailija Matei Vișniec

”Kun nuorena aloitin runoilijana, meille romanialaisille kirjallisuus oli viimeinen vapaa tila. Käytimme metaforia, mustaa huumoria, ironiaa, pilkkaa ja itseironiaa voidaksemme kritisoida yhteiskuntaa. Näytelmissäni minulla on aina viesti, mutta en halua välittää sitä opettavaisesti, vaan kauniiden tarinoiden kautta.”

Romanian Radautissa vuonna 1956 syntynyt Matei Vișniec on yksi Euroopan esitetyimmistä tämän ajan näytelmäkirjailijoista. Romaniaksi ja ranskaksi myös runoja ja proosaa tuottavalta kirjailijalta on julkaistu kymmenittäin näytelmiä, joita on käännetty yli 30 kielelle ja esitetty yli 40 maassa.

Nyt Vișniecin vuoden 2009 episodinäytelmää Lännen pikajuna (Occidental Express) esitetään Vuosaaren Tilajakamon näyttämöllä Sadsongskomplex:fi- ja Helsinki 98 -­ryhmien yhteistuotantona ja Jari Juutisen ohjaamana.

Lännen pikajuna kuvaa Euroopan uutta utopiaa kylmän sodan jälkeisestä itäeurooppalaisesta näkökulmasta. Sen tarinoissa kohtaamme muun muassa sokean vanhan miehen, joka haluaa koskettaa Euroopan läpi kiitävää junaa, eksyksissä olevia pakolaisia ja nuoren tohtoriväittelijän, jonka teoria sosialismin kaatumisesta muovi­kassien takia ei miellytä opinnäytteen tarkastajaa.

”Näytelmä kuvaa yhä raskaasti taustallamme vaikuttavaa historiaa. Euroopan muutoksessa jotkut ihmiset menettivät mahdollisuutensa vapauteen. He olivat esimerkiksi liian vanhoja voidakseen matkustaa tai ryhtyäkseen toiseen ammattiin”, selittää Helsinkiin esitystä katsomaan saapunut kirjailija.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Euroopan on herättävä, sanoo romanialais-ranskalainen näytelmäkirjailija Matei Vișniec

Kuusi tapaa tehdä rasismista hyväksyttävää

Päivää! Kuten hyvin tiedätte, olen Sini Mustanen. Tervetuloa tälle luennolle.

No niin, niin kuin tiedätte meillä on vielä paljon tehtävää rasismin hyväksyttävyyden nostamisessa sille itsestäänselvyyden tasolle, jolle me sen haluamme. Tavoitteenamme on luonnollisesti myös saada mahdollisimman monet meistä poikkeavat ihmiset rasistisen tulkinnan piiriin. Tämä edellyttää sitä, että kanssamme toisella tavalla ajattelevia vähätellään ja heidän näkemyksensä ohitetaan kiihkoiluna. Pikkuhiljaa saamme heidät luetuksi vaarallisten ihmisten, ehkä jopa vihollisten joukkoon. Sitähän he meille ovat.

Tässä tähän työhön kuusi keinoa, jotka toki ovatkin jo ahkerassa käytössä.

1. Aluksi iske pöytään pelko
Olemme uskotelleet jo tsellemme, että yhteiskuntamme ja elämäntapamme on ihan juuri romahtamassa. Jo brittiläinen konservatiivipoliitikko Enoch Powell lupasi Rivers of Blood -puheessaan 1968, että Britanniassa veri virtaa jokina maahanmuuton takia. Tosiasiassa elämme tietenkin vapaammin, turvallisemmin ja vauraammin kuin ikinä ennen. Tämä tosiseikka kannattaa kuitenkin unohtaa ja peittää se huolellisesti pelkoa ja vihaa lietsovien väitteiden alle. Onneksi aina löytyy tapauksia, joita voi esittää yleispätevinä todisteina toisenlaisten ihmisten kelpaamattomuudesta yhteiskuntaamme. Ihminen kun uskoo pelkoaan paljon helpommin kuin faktoja. Muistakaa siis vakuuttaa, että barbaria on ihan juuri valtaamassa lopullisesti Euroopan ja että se on oikeastaan eri mieltä kanssanne olevan vika. […]

Lue lisää… from Kuusi tapaa tehdä rasismista hyväksyttävää

Katalonialainen Eva Baltasar kuvaa vimmaisessa teoksessaan keskiluokan kauniita kahleita

Vapautta rakastava, laivakokkina työskentelevä nainen tapaa naisen, Samsan, josta ei saa tarpeekseen. Kertoja tulee tunnetuksi ainoastaan rakkaansa keksimällä lempinimellä Boulder, kivenjärkäle. “Hän ei pidä nimestäni vaan antaa minulle uuden”, kertoja sanoo. Pariskunta muuttaa Samsan töiden perässä Reykjavikiin ja elämä vakiintuu kuin puolivahingossa. Sitten Samsa kertoo haluavansa lapsen. Keinohedelmöityshoitojen, raskauden ja äitiyden myötä ennen niin kiihkeä […]

Lue lisää… from Katalonialainen Eva Baltasar kuvaa vimmaisessa teoksessaan keskiluokan kauniita kahleita

Hetki ennen valoa kuvaa äärimmäiseen tilanteeseen joutuvia pieniä ihmisiä

Kun vallanpitäjät tekevät suuria päätöksiä, elämän ja kuoleman taistelua ei käydä neuvottelupöydissä vaan sairaaloissa. Kun resurssit loppuvat, hoitohenkilökunnan tehtävä on miettiä, keitä pystytään hoitamaan. Päähenkilöt kohtaavat ääritilanteen, vauvan sairauden. Sairaanhoitaja Inka, Laura Birn, joutuu tekemään ylitöitä. Tätä kollegat pitävät itsestään selvänä, mutta hänen halunsa uhrata aikaansa vauvan äidillekin kohtaa vastustusta. Vauvan äiti, riipaiseva Oona Airola, […]

Lue lisää… from Hetki ennen valoa kuvaa äärimmäiseen tilanteeseen joutuvia pieniä ihmisiä

Kirkkoherra Harri Henttinen julistaa ihmisyyden ilosanomaa

Jumalalla oli hyvä huumorintaju, kun Hän koetteli Harri Henttistä tämän matkalla papiksi. Matka alkoi, kun Hän näytti ilmestyksessä teini-ikäiselle Henttiselle erilaisia teitä, joista hänen piti valita oikea. Se tuntui siltä kuin ”joku olisi sytyttänyt valot sisimpääni”.

Kun Henttinen kertoi hakevansa lukemaan teologiaa, lähipiiri ihmetteli. Tämähän oli kovin ujo, ei lainkaan hyvä esiintymään yleisön edessä, kuten papin kuuluisi. Johdatus kuitenkin vei siihen suuntaan.

Mutta ei ilman mutkia ja taivaallista väliintuloa.

Henttinen valmistui papiksi vuonna 1989. Heti ensimmäisessä kirkollisessa pestissä hän ajautui ristiriitoihin. Nuori glamrokkarin näköinen ilmestys oli omien sanojensa mukaan ”vaikea alainen” ja sai lisänimiäkin kuten Mummojen Elvis. Räväkästi ilmaistut, liberaalit näkemykset seksuaalisuuden moninaisuudesta ja naispappeudesta eivät sopineet aikakauden konservatiiviseen ilmapiiriin.

Jumalalla on viisto huumori.

Kun virka taloussyistä lakkautettiin, hän väitti olleensa ajojahdin kohteena ja vei riidan sanomalehtien palstoille.

Tie pappina nousi pystyyn. Luterilaisessa kirkossa kyllä puhutaan armosta, mutta käytännössä piirit ovat pienet, ja jos joku saa hankalan työntekijän maineen, ura voi tyssätä. Hän oli omien sanojensa mukaan Suomen ainoa työtön pappi 1980-luvun lopulla.

Henttinen hermostui koko kirkkoinstituutioon ja samalla Jumalaan ja käänsi molemmille selkänsä.

Koska Jumalalla on viisto huumori, Hän johdatti Henttisen Tampereen alueella ovelta ovelle -kaupustelijaksi keskellä 1990-luvun lamaa. Ainoa henkilö, joka osti hänen kaupittelemansa kapistuksen, ysärityylisen jalkojenhierontalaitteen, oli dementiaa sairastava ikäihminen, ja kaupat piti purkaa. Tämän jälkeen hän viritteli monia bisneksiä: tarjosi hengellistä palvelua maksullisella puhelinlinjalla, kävi mallikoulun ja suunnitteli jopa oman näyttävän kravattimallistonsa.

Hankalaa oli.

Sitten vuonna 1995 Tampereen naapurikunnassa Vesilahdessa kirkkoherra  Aarre Laitila, konservatiivinen suurperheen pää, tarvitsi seurakuntaansa papin, eikä muita hakijoita ollut. Työhaastattelussa Laitilalla oli kaksi kysymystä: aikooko Henttinen olla leipäpappi ja aikooko hän pysyä uskontunnustuksessa. Henttinen vastasi ”en aio” ja ”aion pysyä”. Hän sai paikan saatesanoilla ”toivottavasti tämä nyt onnistuu, kun otan tietoisen riskin palkatessani sinut”.

Henttinen ymmärsi Jumalan tarjoavan toista tilaisuutta. Tällä kertaa hän aikoi olla sovittelevampi ja ymmärtää myös niiden näkemyksiä, joiden kanssa oli eri mieltä.

Koko kansan pastori

Nyt 61-vuotias Henttinen istuu kulmapöydässä Vesilahden lounaskuppilassa, 20 kilometriä Tampereelta etelään, ja raakaruokavalionsa mukaisesti syö lounasbuffetista pelkkää salaattia.

Bling bling -tyyli erottuu maalaispitäjän katukuvasta, ja päät kääntyvät viereisistä pöydistä juttelemaan. Paikkakuntalainen herrasmies muistelee edellistä kohtaamista ja alkaa jo suunnitella omia hautajaisiaan, kenties pieni hämäläisen huumorin virne suupielessään. Henttinen vastailee samalla mitalla, jotenkin maanläheisesti mutta karismaattisesti.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Kirkkoherra Harri Henttinen julistaa ihmisyyden ilosanomaa

”Pelasta kirja kotiisi” – Venäjä pommittaa Ukrainan kirjabisnestä

Venäjä ei pyri räjäyttämään ohjuksillaan ainoastaan ukrainalaisia ja heille elintärkeää infrastuktuuria, vaan ”tämä on sotaa identiteettiämme vastaan”, sanoi Ukrainan presidentin puoliso Olena Zelenska New Yorkin Ukrainalaisessa museossa syyskuussa 2026.

Venäjä pommittaa Ukrainaa ja erityisesti sen pääkaupunkia Kiovaa joka päivä. Koko maassa noin 5000 katedraalia, kirkkoa, teatteria, museota ja muuta kulttuurillisista kohdetta on jo täysin tuhoutunut.

Kulttuuria tuhoavat iskut eivät ole sattumanvaraisia, ja ilmeisen tarkoituksellisesti Venäjä kohdistaa ne myös kirjabisnekseen. Pommit räjäyttävät kirjakauppoja, -toreja, -varastoja ja -painoja. Nimenomaan painotaloja tuhoamalla ei katoa vain olemassaoleva kirjallisuus, vaan niin estetään ukrainalaisia painamasta uusia.

Lokakuun 2026 alkuun mennessä tämän vuoden kirjatuotannosta on Ukrainassa tuhoutunut yli kolmannes. Kun Venäjä pommittaa ukrainalaisia kirjoja, ukrainalaiset ovat keksineet uuden sanonnan ”pelasta kirja kotiisi”. Ostamalla kirjan kaupasta lukija tekee kirjojen hävittämisestä vaikeampaa.

Vahvistunut identiteetti

Helsingissä syyskuussa 2026 vieraileva ukrainalainen kustantaja Lilija Omelianenko näyttää väsyneeltä. ”Ulkomailla näen ihmisiä arjessaan kävelemässä kadulla. Lapsia leikkimässä. Minua itkettää: Miksei meilläkin voi olla tuollaista? Miksi meidän täytyy koko ajan pelätä?” […]

Lue lisää… from ”Pelasta kirja kotiisi” – Venäjä pommittaa Ukrainan kirjabisnestä

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan