Kaikki jutut

Lain kova koura

Kirjoittanut: Jari Tamminen Lukuaika: 5 minuuttia

Poliisi kiilasi mopoilijan rajusti tieltä. Poliisi kaasutti aktivisteja. Poliisi syyllistyi etniseen profiloimiseen. Poliisi löi raudoitettua 15-vuotiasta poikaa kasvoihin. Poliisi hylkäsi sekavan miehen Sipoonkorpeen. Kaksi henkilöä kuoli viikonloppuna poliisin tiloissa.

Saksalainen sosiologi Max Weber määritteli vuonna 1919 Tiede ja politiikka -esseessään valtion ihmisyhteisöksi, jolla on oikeutettu väkivallan monopoli tietyllä maantieteellisellä alueella. Tuolla alueella poliisi voi siis käyttää voimakeinoja laillisesti.

Demokraattinen yhteiskunta on riippuvainen kansalaisten keskinäisestä luottamuksesta, mutta demokratia tarvitsee myös vallanpitäjiin kohdistuvaa tervettä epäilyä. Poliisin väkivalta, rikokset ja laiminlyönnit ovat kuitenkin tabu.

Quis custodies ipsos custodes?¹

Poliisin laajojen valtaoikeuksien tulisi kulkea käsi kädessä avoimen valvonnan kanssa, mutta Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Heini Litmanen on havainnut poliisin tekemisien tutkimisen hankalaksi. Hän on erityisen kiinnostunut poliisin väärinkäytöksistä ja siitä, miten niitä käsitellään ja valvotaan.

Vastamainos – toimituksellista aineistoa.

”Suomessa on saatavilla aika suppeasti tietoa poliisin väärinkäytöksistä. Valtakunnansyyttäjän toimiston poliisirikosyksikkö kertoo kyllä, että poliisista tehdään vuosittain noin tuhat rikosilmoitusta, mutta suurin osa näistä jää esiselvitysvaiheeseen eikä mene edes esitutkintaan.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Lain kova koura

Kolonialistista kritiikkiä, natsien innoitusta ja uushenkisyyttä – ensimmäisen teosofin hämmentävä perintö näkyy kaikkialla

Kirjoittanut: Emilia Miettinen Lukuaika: 5 minuuttia

Kun Helena Petrovna Blavatsky saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1873, New York oli noin miljoonan asukkaan kaupunki ja niin kutsutun kullatun aikakauden loisteliain ja raadollisin modernin kapitalismin näyttämö. Okkultistisine kykyineen Blavatsky solahti mainiosti New Yorkin seurapiireihin, joissa spiritististen istuntojen suosio oli huipussaan.

Ihmisten intoa spiritualismiin selitti osin uskontoon ja tieteeseen kiinnittyneen maailmankuvan murros, mutta myös inhimillinen suru. Sisällissodassa vuosina 1861–1865 oli menetetty karkeasti 700 000 ihmishenkeä. Lohduttomat omaiset, jotka eivät olleet voineet jättää hyvästejä tai haudata vainajiaan, kaipasivat yhteyttä kuoleman rajan tuolle puolen.

Mutta Blavatsky ei ollut pelkkä meedio. Hän kantoi mukanaan muinaista viisautta. Venäjän keisarikunnassa, silloisessa Jekaterinoslavissa eli nykyisen Ukrainan Dniprossa aatelisperheeseen vuonna 1931 syntynyt mystikko oli New Yorkiin saapuessaan poikkeuksellinen kokenut maailmanmatkaaja.

Blavatsky oli karannut aviomieheltään 18-vuotiaana ja lähtenyt matkustelemaan ympäri Eurooppaa. Omien väitteidensä mukaan hän kävi 1850-luvulla myös Amerikan mantereilla ja Aasiassa, missä hän pääsi vierailemaan tiibetiläisten viisauden mestareiden luona. Tämä ihmetytti laajalti, sillä Tiibetiin pääsy oli vielä noihin aikoihin ankarasti eurooppalaisilta kielletty. Yhteyksien puutteessa kukaan ei voinut vahvistaa eikä myöskään kiistää Blavatskyn kertomusta.

Blavatsky vuonna 1875. Kuva: Enrico Resta. CC BY 4.0.

Tutkijoilla ja elämäkertureilla on edelleen päänvaivaa Blavatskyn röyhelöisten elämänvaiheiden selvittämisessä. Enemmän ja vähemmän tosia tarinoita kumpusi monesta lähteestä: Blavatsky sepitti niitä itse, kuten myös hänen seuraajansa ja kohuja seuranneet aikalaiset. Legendoja syntyi myöhemmin jo senkin takia, että kuoltuaan Blavatsky kohotettiin lähestulkoon teosofien pyhimykseksi.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kolonialistista kritiikkiä, natsien innoitusta ja uushenkisyyttä – ensimmäisen teosofin hämmentävä perintö näkyy kaikkialla

Saatsin veljesten havahtuminen omaan kieliperimään synnytti orkesterin, jolla on tehtävä

Kirjoittanut: Emilia Miettinen Kuvat: Nauska Lukuaika: 4 minuuttia

Kestää tovi ymmärtää, että kasvot albumin kannessa on muodostettu kahden eri ihmisen kasvoista. Sitten: toisella poskella karva on hivenen harmaampi, toinen silmä aavistuksen tummempi kuin toinen, sieraimetkin eri muotoiset.

”Me itsekin säikähdettiin kun nähtiin tuo, että ei kai me noin saman näköisiä olla”, Mika ”Miša” Saatsi kertoo. Hän on veljeksistä vanhempi ja Loimolan Voiman karjalankielisen musiikin säveltäjä. Hän asuu eteläisen Suomen radanvarressa Jokelassa ja vastaa tällä kertaa toimittajan uteluihin. Pari vuotta Mišaa nuorempi sanoittaja Niko ”Miikkula” Saatsi asuu Jyväskylässä.

Loimolan Voiman kolmas, keväällä ilmestynyt levy on nimeltään Il’lan pruazniekka eli suomeksi Iljan praasniekka, tai vielä selkosuomemmin: Ilomantsissa sijaitsevan profeetta Elian kirkon temppelijuhla. Loimolan Voimassa kietoutuvat yhteen kekseliäs folkmusiikki, karjalan kieli sekä ortodoksiset karjalaiset perinteet.

Ensimmäinen albumi Ruttomužikan kyynäl – Kiivaan miehen kyynel – ilmestyi vuonna 2020 ja sittemmin Loimolan Voima on huomioitu lukuisilla palkinnoilla ja kunnianosoituksilla, muun muassa Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin vuoden yhtyeenä 2025.

 

Saatsin perheen neljä poikaa on kasvatettu ortodoksikarjalaisina. Suku joutui alunperin evakkoon Suistamon kirkonkylältä.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Saatsin veljesten havahtuminen omaan kieliperimään synnytti orkesterin, jolla on tehtävä

Tekotimantteja ja aitoja unelmia

Kirjoittanut: Janne Siironen Lukuaika: 7 minuuttia

Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriö (Department of Homeland Security, DHS) jakoi heinäkuussa 2025 sosiaalisessa mediassa edesmenneen taiteilijan Thomas Kinkaden maalauksen Morning Pledge. Kuvatekstinä luki ”Protect the Homeland”, suojele kotimaata.

Teos kuvaa amerikkalaista pikkukaupunki-idylliä aamunkoitteessa. Sen keskipisteenä on vanhanaikainen koulutalo, jonka pihamaalla nostetaan Yhdysvaltain lippua salkoon. Viereisellä kadulla näkyy klassisia amerikanrautoja ja tien toisella puolella kohoaa rivi kauniita, viktoriaanistyylisiä omakotitaloja.

Hohtavan pastellinsävyinen kuvaelma ilmentää ihanteellista keskiluokkaista, valkoista Amerikkaa, jossa aika on pysähtynyt jonnekin 1900-luvun puoliväliin. Teos on tyypillistä Kinkadea; nostalginen, herttainen ja oudon epätodellinen.

Taiteilijan perhesäätiö tuomitsi DHS:n julkaisun ja vaati virastoa poistamaan päivityksen. Säätiön mukaan DHS käytti teosta ”lietsomaan kahtiajakoa”, vaikka Kinkade ja tämän työt edustivat päinvastaisia arvoja.

 

Tässä vaiheessa luultavasti kysyt kuka Kinkade, enkä ihmettele. Suomalaisille taiteilijan teokset ovat tulleet tutuiksi lähinnä erilaisten palapelien kautta.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Tekotimantteja ja aitoja unelmia

Pohjolan emäntä Louhi näytti miessankareille kaapin paikan

Kirjoittanut: Oona Rohde Kuvat: Miia Vistilä Lukuaika: 7 minuuttia

”Itämerensuomalaisen mytologian naishahmoilla on kolme päätehtävää: olla miehen havittelun kohde tai palkinto, kuten Aino, Marjatta tai Pohjan neito; auttaja, kuten Lemminkäisen äiti, ja kolmantena vastustaja, eli Louhi,” kertoo kirjailija ja toimittaja Tiina Piilola. Hän käsitellyt kansalliseeposta uraauurtavalla tavalla sekä kirjallisuustieteen väitöskirjassaan että tietokirjassaan Kalevalan naiset (2019).

Kalevalaa tarkastelevassa tutkimuksessa linssi on perinteisesti ollut miehinen, ja myös tutkijat ovat olleet miehiä. Näin ollen Kalevalaa koskeva akateeminen tieto on väistämättä ollut patriarkaalisesta lähtökohdasta käsin tuotettua. Myös Kalevalassa itsessään päätoimijoina ovat lähes poikkeuksetta miehet; naisten rooli on olla marginaalissa tai motivoimassa miehen toimintaa.

Pohjolan emäntä ei kuitenkaan suostu sivuroolin esittäjäksi.

Hänen hahmostaan on 1980-luvun loppupuolelta alkaen tehty mielenkiintoisia uudelleentulkintoja erityisesti folkloristiikassa ja kirjallisuudentutkimuksessa.

Akka harvahammas on vahva vastus

Louhen rooli Kalevalan sankareiden, eritoten Väinämöisen häijynä vastustajana, on selvä. Pohjolan emäntää kuvaillaan eepoksessa muun muassa nimityksellä ”Pohjan akka harvahammas”, ja hänestä piirtyy kuva noita-akkamaisena vihollisena.

Luonnonvoimia hallitsevana, väkivahvana ja sotaisana hahmona hänellä on samoja piirteitä kuin tarinan miessankareilla: hän on taistelussa tasavertainen vastustaja Kalevalan miehille. Puhutussa perimätiedossa tarinat muuttavat muotoaan, ja kansanrunoudessa monet Väinämöisen piirteet ovat siirtyneet Louheen.

Jo etymologian tasolla Louhi tai Loviatar assosioituu kiveen, maahan ja louhintaan. Hänen liitetään vahvuuden ja lujuuden teemoja sekä materiaalinen vauraus. Kutsutaanpa joissain kaakkoismurteissa salamointiakin ”louhin lyömiseksi”. Perinteisesti maskuliinisina ominaisuuksina pidetyt pysyvyys ja järkähtämättömyys yhdistyvät Louhin kykyyn hallita luonnonvoimia, jopa kosmosta.

Louhi ei halua mukautua, vaan haastaa myötäilevän naisen roolia. Hän ei määrity elämänsä miesten kautta, vaan on sitä vastoin Pohjolan itsenäinen hallitsija. Ei ole lainkaan yllättävää, että häneen on perinteisesti liitetty pahuuden aspekteja, mikä on yksi pyrkimys murentaa Louhen asemaa matriarkkana. Hänet voidaan nähdä joko ahneena ja laskelmoivana, tai sitten järkevänä ja taloudellisena. Miesurhojen tavoin hän puolustaa oikeuksiaan ja

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Pohjolan emäntä Louhi näytti miessankareille kaapin paikan

Yleisö täynnä valkoisia lesboja. Queerilla stand up -klubilla vitsaillaan ihmissuhteista ja sukupuolirooleista

Kirjoittanut: Miia Vistilä Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 6 minuuttia

Loppukesän alkuilta on lämmin, kun kävelen Helsingin Kalliossa Mascotiin Kväärinpäin-klubille. Lipunmyyntitiskin takana kirjailija Raisa Omaheimo, yksi klubia järjestävän Qoomikot-kollektiivin jäseistä, toivottaa tulijat tervetulleeksi.

Alkamassa on sateenkaarevan stand upin treeniklubi, jossa koomikot testaavat uutta materiaaliaan. Kväärinpäin-klubeilla vähintään puolet esiintyjistä on vinokkaita eli kväärejä, siis sateenkaarevaa väkeä, eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Yleisöä viihdyttää klubi-illan seremoniamestari eli MC, Kanadasta Suomeen muuttanut Jamie MacDonald, joka on tehnyt Suomessa stand upia 2010-luvulta alkaen. Kollektiivin jäsenet ottavat vuorotellen MC:n roolin.

”Saman tyypin näkee lavalla enintään kaksi kertaa vuodessa”, toinen kollektiviin jäsen Illusia Sarvas kertoo haastattelussa pari päivää myöhemmin. Heidän lisäkseen kollektiiviin kuuluvat Raisa Omaheimo, Aurora Vasama sekä Ursula Herlin.

”The crowd is full of white lesbians tonight”, MacDonald aloittaa. Ollaan pääkaupunkiseudun sateenkaarikulttuurin ydinalueella ja yleisö on naisvoittoista.

Treeniklubilla kohtaavat sekä nousevat kyvyt että uutta materiaaliaan esittävät konkarit. Monet puhuvat omasta elämästään. Parhaat jutut syntyvätkin siitä, mistä tietää. Jotta vitsi toimii, myös yleisön pitää tietää, mistä puhutaan.

Kväärillä klubilla käsitellään odotetusti seksuaalisuuden eri muotoja ja sukupuoli-identiteettejä. Useassa setissä eli esityksessä nousee esiin myös kompleksinen äitisuhde ja äidinrakkauden kaipuu. Toksista maskuliinisuutta ja miehenä olemista käsitellään monesta kulmasta. Romanttinen rakkaus, ikäerot ja vaihdevuodet tulevat myös sivutuiksi, samoin mielenterveyden ongelmat.

Politiikkaa klubilla käsitellään yllättävän vähän, eniten MacDonaldin osuuksissa.

Katsojasta tekijäksi

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Yleisö täynnä valkoisia lesboja. Queerilla stand up -klubilla vitsaillaan ihmissuhteista ja sukupuolirooleista

Euroopan on herättävä, sanoo romanialais-ranskalainen näytelmäkirjailija Matei Vișniec

Kirjoittanut: Tuomas Rantanen Lukuaika: 4 minuuttia

”Kun nuorena aloitin runoilijana, meille romanialaisille kirjallisuus oli viimeinen vapaa tila. Käytimme metaforia, mustaa huumoria, ironiaa, pilkkaa ja itseironiaa voidaksemme kritisoida yhteiskuntaa. Näytelmissäni minulla on aina viesti, mutta en halua välittää sitä opettavaisesti, vaan kauniiden tarinoiden kautta.”

Romanian Radautissa vuonna 1956 syntynyt Matei Vișniec on yksi Euroopan esitetyimmistä tämän ajan näytelmäkirjailijoista. Romaniaksi ja ranskaksi myös runoja ja proosaa tuottavalta kirjailijalta on julkaistu kymmenittäin näytelmiä, joita on käännetty yli 30 kielelle ja esitetty yli 40 maassa.

Nyt Vișniecin vuoden 2009 episodinäytelmää Lännen pikajuna (Occidental Express) esitetään Vuosaaren Tilajakamon näyttämöllä Sadsongskomplex:fi- ja Helsinki 98 -­ryhmien yhteistuotantona ja Jari Juutisen ohjaamana.

Lännen pikajuna kuvaa Euroopan uutta utopiaa kylmän sodan jälkeisestä itäeurooppalaisesta näkökulmasta. Sen tarinoissa kohtaamme muun muassa sokean vanhan miehen, joka haluaa koskettaa Euroopan läpi kiitävää junaa, eksyksissä olevia pakolaisia ja nuoren tohtoriväittelijän, jonka teoria sosialismin kaatumisesta muovi­kassien takia ei miellytä opinnäytteen tarkastajaa.

”Näytelmä kuvaa yhä raskaasti taustallamme vaikuttavaa historiaa. Euroopan muutoksessa jotkut ihmiset menettivät mahdollisuutensa vapauteen. He olivat esimerkiksi liian vanhoja voidakseen matkustaa tai ryhtyäkseen toiseen ammattiin”, selittää Helsinkiin esitystä katsomaan saapunut kirjailija.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Euroopan on herättävä, sanoo romanialais-ranskalainen näytelmäkirjailija Matei Vișniec

Kuusi tapaa tehdä rasismista hyväksyttävää

Kirjoittanut: Janne “Rysky” Riiheläinen Lukuaika: 5 minuuttia

Päivää! Kuten hyvin tiedätte, olen Sini Mustanen. Tervetuloa tälle luennolle.

No niin, niin kuin tiedätte meillä on vielä paljon tehtävää rasismin hyväksyttävyyden nostamisessa sille itsestäänselvyyden tasolle, jolle me sen haluamme. Tavoitteenamme on luonnollisesti myös saada mahdollisimman monet meistä poikkeavat ihmiset rasistisen tulkinnan piiriin. Tämä edellyttää sitä, että kanssamme toisella tavalla ajattelevia vähätellään ja heidän näkemyksensä ohitetaan kiihkoiluna. Pikkuhiljaa saamme heidät luetuksi vaarallisten ihmisten, ehkä jopa vihollisten joukkoon. Sitähän he meille ovat.

Tässä tähän työhön kuusi keinoa, jotka toki ovatkin jo ahkerassa käytössä.

1. Aluksi iske pöytään pelko
Olemme uskotelleet jo tsellemme, että yhteiskuntamme ja elämäntapamme on ihan juuri romahtamassa. Jo brittiläinen konservatiivipoliitikko Enoch Powell lupasi Rivers of Blood -puheessaan 1968, että Britanniassa veri virtaa jokina maahanmuuton takia. Tosiasiassa elämme tietenkin vapaammin, turvallisemmin ja vauraammin kuin ikinä ennen. Tämä tosiseikka kannattaa kuitenkin unohtaa ja peittää se huolellisesti pelkoa ja vihaa lietsovien väitteiden alle. Onneksi aina löytyy tapauksia, joita voi esittää yleispätevinä todisteina toisenlaisten ihmisten kelpaamattomuudesta yhteiskuntaamme. Ihminen kun uskoo pelkoaan paljon helpommin kuin faktoja. Muistakaa siis vakuuttaa, että barbaria on ihan juuri valtaamassa lopullisesti Euroopan ja että se on oikeastaan eri mieltä kanssanne olevan vika. […]

Lue lisää… from Kuusi tapaa tehdä rasismista hyväksyttävää

Katalonialainen Eva Baltasar kuvaa vimmaisessa teoksessaan keskiluokan kauniita kahleita

Kirjoittanut: Emilia Miettinen Lukuaika: 2 minuuttia

Vapautta rakastava, laivakokkina työskentelevä nainen tapaa naisen, Samsan, josta ei saa tarpeekseen. Kertoja tulee tunnetuksi ainoastaan rakkaansa keksimällä lempinimellä Boulder, kivenjärkäle. “Hän ei pidä nimestäni vaan antaa minulle uuden”, kertoja sanoo. Pariskunta muuttaa Samsan töiden perässä Reykjavikiin ja elämä vakiintuu kuin puolivahingossa. Sitten Samsa kertoo haluavansa lapsen. Keinohedelmöityshoitojen, raskauden ja äitiyden myötä ennen niin kiihkeä […]

Lue lisää… from Katalonialainen Eva Baltasar kuvaa vimmaisessa teoksessaan keskiluokan kauniita kahleita

Hetki ennen valoa kuvaa äärimmäiseen tilanteeseen joutuvia pieniä ihmisiä

Kirjoittanut: Iida Simes Lukuaika: 1 minuuttia

Kun vallanpitäjät tekevät suuria päätöksiä, elämän ja kuoleman taistelua ei käydä neuvottelupöydissä vaan sairaaloissa. Kun resurssit loppuvat, hoitohenkilökunnan tehtävä on miettiä, keitä pystytään hoitamaan. Päähenkilöt kohtaavat ääritilanteen, vauvan sairauden. Sairaanhoitaja Inka, Laura Birn, joutuu tekemään ylitöitä. Tätä kollegat pitävät itsestään selvänä, mutta hänen halunsa uhrata aikaansa vauvan äidillekin kohtaa vastustusta. Vauvan äiti, riipaiseva Oona Airola, […]

Lue lisää… from Hetki ennen valoa kuvaa äärimmäiseen tilanteeseen joutuvia pieniä ihmisiä

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan
Jatka selausta