Kutsunnat käynnissä

”Nykyinen valtakulttuuri ja sen rakenteet, erityisesti talous, pohjaavat pitkälti kilpailuun, väkivallan uhkaan ja resursseista taistelemiseen”, Aino Johansson sanoo. ”Maan puolustusvoimat haluaa määritellä uusiksi turvallisuuden merkityksen.”

Johanssonin vuonna 2021 perustama Maan puolustusvoimat -kollektiivi hyödyntää esitys-, video-, tekstiili-, käsite- ja installaatiotaidetta sekä akateemista tutkimusta luonnonsuojelun tarpeisiin. Kollektiivi kutsuu ihmisiä kaikilta aloilta yhteen huolehtimaan ”maaperän monilajisesta turvallisuudesta”.

Johansson kysyy, mitä tapahtuisi, jos elollisten ei tarvitsisi jatkuvasti kokea hätää ja uhkaa sekä suojautua toisiltaan.

”Turvallisuutta luovat väkivallattomuus, huolenpito, kohtuullisuus ja reilu jako. Suuri tavoitteemme on muodostaa globaalit Maan puolustusvoimat, jotka nousevat lopulta valtakulttuuriksi. Maan puolustusvoimat on planeettamme luonnollinen puolustusjärjestelmä. Se toimii maassa, metsässä, ilmassa ja merellä. Meillä on kaikki edellytykset kääntää suuntaa ja luoda järjestelmiä, jotka perustuvat kilpailun sijaan yhteistyöhön ja kestävyyteen.”

Monilajinen ymmärrys

Maan puolustusvoimat julistaa tuovansa yhteen maan väet, joihin se ei lue ainoastaan ihmistoimijoita vaan kaikkien eri lajien edustajia.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kutsunnat käynnissä

Elle Sofe Sara ohjasi harvinaiseen genreen asettuvan elokuvan: joikumusikaalidraaman

Joikumusikaalidraama on poikkeuksellinen elokuvagenre, ainoa laatuaan. Miten päädyit tähän ratkaisuun?

Ehkä alun perin minulla oli unelma musikaalin tekemisestä, mutta meillä on hyvin rajallinen budjetti eikä musiikillista tietämystä ole Skandinaviassa kovin paljon. Elokuvan aihepiiri johdatti minut ilmaisuun, jossa on paljon tukahduttavaa hiljaisuutta välissä. Saamelaisten täytyy selviytyä siinä ympäristössä ja perheessä, josta me olemme riippuvaisia, jolloin meillä ei voi olla liian paljon keskinäisiä konflikteja. Mielestäni elokuvaan tuli tällainen tukahdutettu, hiljainen ja hienovarainen tyyli myös pääosan esittäjän ansiosta, siitä millainen on hänen tapansa olla. Ihastuimme myös kuvauspaikkoihin ja maisemaan, jolloin elokuvaan tuli monta kerrosta. 

Saamelaiskulttuurissa maisema on hyvin tärkeää ihmisille, ja elokuva sijoittuu tunturimaisemiin ja pieniin kyliin. Miten valitsit kuvauspaikat?

Työskentelimme tarkoituksella juuri tässä maisemassa. Päähenkilölle se on hänen kotinsa ja työpaikkansa, joten yritimme olla uskollisia sille: emme halunneet romantisoida mitään, vaan työskennellä luonnon karkeuden kanssa, kerromme miltä maisema todellisuudessa näyttää. Elokuvaa kuvattiin paljon omalla poronhoitoalueellani, eli tunnen sen erittäin hyvin, ja olen myös pyytänyt näiltä paikoilta lupaa kuvaamiseen.

Millaista oli kuvata porojen kanssa?

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Elle Sofe Sara ohjasi harvinaiseen genreen asettuvan elokuvan: joikumusikaalidraaman

Vallankäyttöä, ahneutta ja kuolemaa Lontoossa

Thamesin varrella sijaitsevan tiedustelupalvelu M16:n päämajan valvontakamera tallentaa, kuinka eräänä aamuyön hetkenä marraskuussa 2018 joen toiselle puolelle vastikään nousseen, liki tyhjän luksuskerrostalon parvekkeelle ilmaantuu nuoren miehen hahmo. Hetken edestakaisin ryntäiltyään tämä syöksyy kaiteen yli kuolemaan. Näin alkaa tutkivasta ja kertovasta journalismistaan tunnetun New Yorker –lehden toimittaja Patrick Radden Keefen tietokirja Valehtelijoiden kaupunki. Siinä Keefe tulee itselleen […]

Lue lisää… from Vallankäyttöä, ahneutta ja kuolemaa Lontoossa

Miksi katsoa pois kolonialismista?

Ohjaaja Susanna Kuparinen tunnetaan näytelmistä, jotka riepottelevat ajankohtaisia aiheita esiintyjien elävöittämillä haastatteluilla ja pöytäkirjoilla. Kuparisen yhdessä Maria Petterssonin kanssa kirjoittama Poiskatsojat räväyttää KOM-teatterin lavalla esille kohta kolme vuotta jatkuneen ristiriidan Gazan tuhon ja poliitikkojen vastuunpakoilun välillä. Se julistaa: me muistamme, vaikka te haluaisitte unohtaa. Ote on niin journalistinen ja dokumentaarinen, että tuntuu toissijaiselta kommentoida taiteellista puolta. Näyttelijät vievät yleisön eduskuntaan […]

Lue lisää… from Miksi katsoa pois kolonialismista?

Etkö käsittele koskaan mitään iloisia aiheita, teatterinjohtaja Riikka Oksanen?

1. Aloitit maineikkaan helsinkiläisen Ryhmäteatterin johtajana vuoden vaihteessa. Millaista ryhmäytymistä siellä nyt harjoitetaan? Jatkossa Ryhmäteatteri pyrkii ryhmäytymään huomattavasti enemmän niin opiskelijoiden kuin vapaan kentänkin kanssa ja rakentamaan mahdollisuuksia yhteistyölle. Tätä varten meillä on suunnitteilla kokonaan uusi näyttämö Ryhmikselle, mutta siitä lisää vasta myöhemmin. Itse Ryhmiksellä olemme kyllä varsin ryhmäytyneitä, joten mitään jokaperjantaista fiilispiiriä emme tarvitse. […]

Lue lisää… from Etkö käsittele koskaan mitään iloisia aiheita, teatterinjohtaja Riikka Oksanen?

Siunaus vastoin vakaumusta?

Hautaustoimilain mukaan vainajan vakaumusta tulee kunnioittaa. Siitä huolimatta yli 6 000 suomalaista uskontokuntiin kuulumatonta siunataan joka vuosi haudan lepoon, eli heidän vakaumustaan ei kuunnella.

Tilanne, jossa asiasta on epäselvyyttä, on papille vaikea. Kallion seurakunnan kirkkoherra Riikka Reinan mukaan on papin virkatehtävä kysyä omaisilta, onko kristillinen hautaan siunaaminen vainajan tahdon mukaista.

”Kirkolla ei ole intressiä siunata vainajia vastoin heidän omaa tahtoaan. Jos vainaja on sanonut, ettei hän halua uskonnollisia hautajaisia, pappi ei voi niitä toimittaa, vaikka omaiset pyytäisivät.”

Niin käy toisinaan, jos omaisilla itsellään on kristillinen vakaumus, tai jos he eivät ole ehtineet ennen ihmisen kuolemaa keskustelemaan siitä, millaisia hautajaisia hän toivoisi. Omaisten halutessa pappi voi järjestää heille oman rukoushetken, jossa vainajaa ei kuitenkaan siunata.

Hautajaiskulttuuri on muutoksessa, sillä aiempaa harvempi suomalainen kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kaikista suomalaisista 61 prosenttia ja helsinkiläisistä enää 44,9 prosenttia on kirkon jäseniä.

Pappien asiantuntemus venyy välillä äärimmilleen. He joutuvat usein auttamaan omaisia löytämään uskonnottomien tai muiden uskontokuntien hautaustapojen äärelle.

Pappina 26 vuoden ajan toiminut Riikka Reina sanoo, että hautajaiskulttuuria pitäisikin kehittää. Tarvittaisiin sekä hautajaisseremonioiden järjestäjiä että käytännön hautaustoimen järjestäjiä, jotka huolehtisivat esimerkiksi vainajan arvokkaasta säilyttämisestä.

”Molempiin tarvittaisiin toimijoita, jotka haluaisivat kehittää hautajaiskulttuuria. Näitä on pääkaupunkiseudulla jo muutamia, mutta muualla toimijoita on aika vähän.”

Uskonnoton hautausmaa

Jyväskylässä toimii suomalaisten siviilijärjestöjen yhteisesti perustama, voittoa tavoittelematon palvelukeskus Pro-Seremoniat, jolta voi tilata puhujan uskonnottomiin juhliin. Pro-Seremonioiden Risto Puumalainen käy puhumassa erityisesti hautajaisissa, minkä lisäksi hän on toiminut muutaman vuoden ajan Keski-Suomen vapaa-ajattelijoiden ylläpitämän hautausmaan hoitajana.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Siunaus vastoin vakaumusta?

Muurahai ja ikävystyttävä leijona

Monet nykyihmiset ajattelevat runouden olevan jotain vaikeaa ja turhaa. Kriitikko Vesa Rantama päätti uhmakkaasti kirjassaan Runominän vuosi (Siltala 2026) etsiä vastausta kysymykseen ”mihin runous pystyy ja miten sen voi kokea”.

Mikäs sen tärkeämpää kuin lähteä etsimään runon nykypäivää, kun sen menneisyyden tiedämme kyllä. Rantama muistuttaa, että ”menneisyyden runoilijat ovat kirjoittaneet isoja asioita maailmaan. Kokonaisia valtioita, kieliä, minuuksia, jumalia ei olisi olemassa ilman heidän työtään”.

Nykysuomessa rauhan ja itsenäisyyden aikana runoudella ei ole suurta kansallista tehtävää, jos ei ahkeraa metsäluonnosta ja sen tuhoutumisesta kirjoittamista ajatella sellaiseksi. Kun nykyrunoutta ei ymmärretä, vaikka ymmärretään, että jotain häiritsevää tuo kuitenkin sanoo, taiteilija sysätään syrjään mediasta ja juhlamenoista kuin Asterixin kylän bardi.

Nyt runoudella ei ole Rantaman mielestä ”tilaa”, ei ”Oopperataloa”.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Muurahai ja ikävystyttävä leijona

Tavallisuuden aaveen paluu paljastaa pahan arkipäiväistymisen

Jääkärinmarssin soidessa kolme miestä kiskoo lipputankoon likaiset kalsarit ja nostaa kätensä natsitervehdykseen. Paikalle saapuva äidillisen oloinen naishahmo kysyy kohteliaasti yhdeltä heistä eleen tarkoitusta. Röyhkimys kertoo vain pitäneensä hauskaa jätkien kanssa ja alkaa syyllistää kysyjää kiusaamisesta. Tämä muodoltaan ikävän tunnistettava kohtaus löytyy Saara Turusen kirjoittamasta ja ohjaamasta episodimaisesta näytelmästä Tavallisuuden aave. Vuonna 2016 Q-teatterissa kantaesitetty näytelmä sai […]

Lue lisää… from Tavallisuuden aaveen paluu paljastaa pahan arkipäiväistymisen

Suomalaisia suosikkeja ja australialaista rokkia

Kitaristi Matti Mikkolan vuonna 2004 perustama Suomiprogen tähtibändi esittää keikoilla sekä omia biisejään että covereita. Saimaa ei jätä hippiaikoja ja vanhaa iskelmää. Uuden levyn nimi on lupaava, koska Matka mielen ytimeen, vol. 1 vuodelta 2015 on jäänyt proge- ja jazzpiirien suosioon. Lentävää kalakukkoa ja Myrskyluodon Maijaa rakastavat kaikki. Bändi käänsi progen ja fuusion kielelle myös […]

Lue lisää… from Suomalaisia suosikkeja ja australialaista rokkia

Protesteja, joikua, kuohuja olutlasissa ja korruptiota valkokankaalla

Everybody to Kenmure Street Chileläis-belgialaisen, Skotlantiin asettuneen Felipe Bustos Sierran kehuttu dokumentti kuvaa spontaania rauhanomaista protestia, joka syntyi, kun maahanmuuttovirasto piti ratsian Glasgow’n Pollokshieldsin kaupunginosassa vuonna 2021. Kollektiivisessa kamppailussa epäoikeudenmukaisuutta vastaan on riemua ja rakkautta. Àrru Koutokeinossa asuvan saamelaisen koreografi ja elokuvantekijä Elle Sofe Saran esikoisohjaus on lajissaan erityinen joikumusikaali, joka käsittelee niin kaivosteollisuuden tunkeutumista […]

Lue lisää… from Protesteja, joikua, kuohuja olutlasissa ja korruptiota valkokankaalla

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan