Kirkkoherra Harri Henttinen julistaa ihmisyyden ilosanomaa

Jumalalla oli hyvä huumorintaju, kun Hän koetteli Harri Henttistä tämän matkalla papiksi. Matka alkoi, kun Hän näytti ilmestyksessä teini-ikäiselle Henttiselle erilaisia teitä, joista hänen piti valita oikea. Se tuntui siltä kuin ”joku olisi sytyttänyt valot sisimpääni”.

Kun Henttinen kertoi hakevansa lukemaan teologiaa, lähipiiri ihmetteli. Tämähän oli kovin ujo, ei lainkaan hyvä esiintymään yleisön edessä, kuten papin kuuluisi. Johdatus kuitenkin vei siihen suuntaan.

Mutta ei ilman mutkia ja taivaallista väliintuloa.

Henttinen valmistui papiksi vuonna 1989. Heti ensimmäisessä kirkollisessa pestissä hän ajautui ristiriitoihin. Nuori glamrokkarin näköinen ilmestys oli omien sanojensa mukaan ”vaikea alainen” ja sai lisänimiäkin kuten Mummojen Elvis. Räväkästi ilmaistut, liberaalit näkemykset seksuaalisuuden moninaisuudesta ja naispappeudesta eivät sopineet aikakauden konservatiiviseen ilmapiiriin.

Jumalalla on viisto huumori.

Kun virka taloussyistä lakkautettiin, hän väitti olleensa ajojahdin kohteena ja vei riidan sanomalehtien palstoille.

Tie pappina nousi pystyyn. Luterilaisessa kirkossa kyllä puhutaan armosta, mutta käytännössä piirit ovat pienet, ja jos joku saa hankalan työntekijän maineen, ura voi tyssätä. Hän oli omien sanojensa mukaan Suomen ainoa työtön pappi 1980-luvun lopulla.

Henttinen hermostui koko kirkkoinstituutioon ja samalla Jumalaan ja käänsi molemmille selkänsä.

Koska Jumalalla on viisto huumori, Hän johdatti Henttisen Tampereen alueella ovelta ovelle -kaupustelijaksi keskellä 1990-luvun lamaa. Ainoa henkilö, joka osti hänen kaupittelemansa kapistuksen, ysärityylisen jalkojenhierontalaitteen, oli dementiaa sairastava ikäihminen, ja kaupat piti purkaa. Tämän jälkeen hän viritteli monia bisneksiä: tarjosi hengellistä palvelua maksullisella puhelinlinjalla, kävi mallikoulun ja suunnitteli jopa oman näyttävän kravattimallistonsa.

Hankalaa oli.

Sitten vuonna 1995 Tampereen naapurikunnassa Vesilahdessa kirkkoherra  Aarre Laitila, konservatiivinen suurperheen pää, tarvitsi seurakuntaansa papin, eikä muita hakijoita ollut. Työhaastattelussa Laitilalla oli kaksi kysymystä: aikooko Henttinen olla leipäpappi ja aikooko hän pysyä uskontunnustuksessa. Henttinen vastasi ”en aio” ja ”aion pysyä”. Hän sai paikan saatesanoilla ”toivottavasti tämä nyt onnistuu, kun otan tietoisen riskin palkatessani sinut”.

Henttinen ymmärsi Jumalan tarjoavan toista tilaisuutta. Tällä kertaa hän aikoi olla sovittelevampi ja ymmärtää myös niiden näkemyksiä, joiden kanssa oli eri mieltä.

Koko kansan pastori

Nyt 61-vuotias Henttinen istuu kulmapöydässä Vesilahden lounaskuppilassa, 20 kilometriä Tampereelta etelään, ja raakaruokavalionsa mukaisesti syö lounasbuffetista pelkkää salaattia.

Bling bling -tyyli erottuu maalaispitäjän katukuvasta, ja päät kääntyvät viereisistä pöydistä juttelemaan. Paikkakuntalainen herrasmies muistelee edellistä kohtaamista ja alkaa jo suunnitella omia hautajaisiaan, kenties pieni hämäläisen huumorin virne suupielessään. Henttinen vastailee samalla mitalla, jotenkin maanläheisesti mutta karismaattisesti.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kirkkoherra Harri Henttinen julistaa ihmisyyden ilosanomaa

”Pelasta kirja kotiisi” – Venäjä pommittaa Ukrainan kirjabisnestä

Venäjä ei pyri räjäyttämään ohjuksillaan ainoastaan ukrainalaisia ja heille elintärkeää infrastuktuuria, vaan ”tämä on sotaa identiteettiämme vastaan”, sanoi Ukrainan presidentin puoliso Olena Zelenska New Yorkin Ukrainalaisessa museossa syyskuussa 2026.

Venäjä pommittaa Ukrainaa ja erityisesti sen pääkaupunkia Kiovaa joka päivä. Koko maassa noin 5000 katedraalia, kirkkoa, teatteria, museota ja muuta kulttuurillisista kohdetta on jo täysin tuhoutunut.

Kulttuuria tuhoavat iskut eivät ole sattumanvaraisia, ja ilmeisen tarkoituksellisesti Venäjä kohdistaa ne myös kirjabisnekseen. Pommit räjäyttävät kirjakauppoja, -toreja, -varastoja ja -painoja. Nimenomaan painotaloja tuhoamalla ei katoa vain olemassaoleva kirjallisuus, vaan niin estetään ukrainalaisia painamasta uusia.

Lokakuun 2026 alkuun mennessä tämän vuoden kirjatuotannosta on Ukrainassa tuhoutunut yli kolmannes. Kun Venäjä pommittaa ukrainalaisia kirjoja, ukrainalaiset ovat keksineet uuden sanonnan ”pelasta kirja kotiisi”. Ostamalla kirjan kaupasta lukija tekee kirjojen hävittämisestä vaikeampaa.

Vahvistunut identiteetti

Helsingissä syyskuussa 2026 vieraileva ukrainalainen kustantaja Lilija Omelianenko näyttää väsyneeltä. ”Ulkomailla näen ihmisiä arjessaan kävelemässä kadulla. Lapsia leikkimässä. Minua itkettää: Miksei meilläkin voi olla tuollaista? Miksi meidän täytyy koko ajan pelätä?” […]

Lue lisää… from ”Pelasta kirja kotiisi” – Venäjä pommittaa Ukrainan kirjabisnestä

Elokuva Afganistanin naisten äänitorvena

Naiset otetaan ensin pois työelämästä ja kohta kaikilta julkisilta paikoilta. Naiset muutetaan näkymättömiksi. Vankeus kotona vie mielenterveyden. Afganistanilainen Shakiba Adil pääsi toteuttamaan unelma-ammattiaan paettuaan Afganistanista Suomeen: Adil ohjasi tämän elokuvan Elina Hirvosen kanssa niin, että päähenkilöt kuvasivat alati hupenevien mahdollisuuksiensa mukaan arkeaan ja lukemisprojektiaan Kabulissa. Salaisen lukupiirin kirjana on ihmisoikeuksien riiston klassikko, Anne Frankin päiväkirja. […]

Lue lisää… from Elokuva Afganistanin naisten äänitorvena

Sandra Hüller tekee unohtumattoman roolityön Markus Schlenzerin ohjaamassa Rosessa

Itävaltalaisen Markus Schleinzerin ohjaama elokuva nojaa todellisiin 1600-luvun tapahtumiin. Siinä kolmikymmenvuotiseen sotaan miehenö osallistunut Rose (Sandra Hüller) saapuu syrjäiseen kylään ja tekeytyy hylätyn tilan perijäksi.Vähäeleisellä ahkeruudellaan hän saavuttaa arvostetun aseman yhteisössä, mutta arkea varjostaa pelko sukupuoleen ja omaisuuteen liittyvien petosten paljastumisesta. Asiat mutkistuvat, kun hän joutuu sosiaalisen paineen äärellä ottamaan puolisokseen naapuri tilan tyttären Suzannan […]

Lue lisää… from Sandra Hüller tekee unohtumattoman roolityön Markus Schlenzerin ohjaamassa Rosessa

Punainen peto -elokuva osoittaa, että vastakkainasetteluja liennyttävän työväenliikkeen perintöä tarvitaan yhä

Eetu Salin, who is fighting for a more just world, tries to prevent a civil war in his country. While the society falls into darkness, Eetu has to face his inner demons too. Feature film directed by Antti-Jussi Marjamäki & Veera W. VIlo.

Antti-Jussi Marjamäen ja Veera W. Vilon ohjaama elokuva kertoo työväenliikkeen pioneeri Eetu Salinista (1866–1918) ja vasemmiston sisäisistä jännitteistä sisällissodan aikaan. Salin vastusti aseellisen vallankumoukseen ryhtymistä, mutta menetti silti sen takia henkensä. Pienen budjetin Punainen Peto on kuvattu kokonaan studiossa Lars von Trierin Dogvillen (2003) ja Jörn Donnerin Armi elää! (2015) -elokuvien tapaan. Jonkinlaisessa ensemble-elokuvan hengessä kankaalla nähdään myös elokuvan […]

Lue lisää… from Punainen peto -elokuva osoittaa, että vastakkainasetteluja liennyttävän työväenliikkeen perintöä tarvitaan yhä

Maskuliinisuuden kriisi ei ole kaikkien miesten tai maskuliinisten muotojen kriisi vaan tietyn ihanteen kriisi

Viimeisten noin kymmenen vuoden aikana termi ”maskuliinisuuden kriisi” on siirtynyt sukupuolentutkimuksen julkaisuista podcast-studioihin, poliittisiin puheisiin, parlamentaarisiin tutkimuksiin ja verkon kommenttikenttiin kaikkialla maailmassa. Viime aikoina se on yhdistynyt väitteeseen ”miesten yksinäisyysepidemiasta”, jonka mukaan miehet ovat nykyään eristäytyneempiä ja enemmän emotionaalisesti hukassa kuin koskaan ennen.

Vuonna 2023 Yhdysvaltojen korkein lääkintäviranomainen Vivek Murthy antoi virallisen varoituksen kansallisesta ”yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden epidemiasta”. Some-vaikuttajat, kuten naisvihamielistä sanomaa levittävä Andrew Tate, ovat muotoilleet asian uusiksi: heidän mukaansa nuorilta miehiltä on viety jotain pois ja syypää on naisistunut ja vihamielinen yhteiskunta.

Termiä ”maskuliinisuuskriisi” käytetään kuvaamaan miesten haavoittuvuuden lisäksi miesten aggressiota. Huhtikuussa 2026 Britannian opettajien ammattiliiton tekemän kyselyn mukaan maan kouluissa on kytemässä vakava maskuliinisuuskriisi. Lähes joka neljäs naisopettaja raportoi oppilaiden tekemästä naisvihamielisestä väkivallasta viimeisen vuoden aikana. Vuonna 2023 osuus oli alle viidenneksen. Rekisteröityihin tapauksiin kuuluivat pojat, jotka luovat tekoälyllä alastonkuvia naispuolisesta henkilökunnasta, vitsailevat seksuaalisesta väkivallasta ja kieltäytyvät ottamasta vastaan opetusta naisilta.

Nykyhetkeä määrittelee puhetapa, jossa pojat ja miehet esitetään samanaikaisesti uhreina ja uhkina, yhtäältä yksinäisinä ja eksyksissä, toisaalta häirinnän ja radikalisoitumisen tekijöinä. Pitääkö tämä argumentti paikkansa? […]

Lue lisää… from Maskuliinisuuden kriisi ei ole kaikkien miesten tai maskuliinisten muotojen kriisi vaan tietyn ihanteen kriisi

Ryssyyden pelko ja häpeä

Susinukke Kosolana tunnetun runoilija Daniil Kozlovin ensimmäinen proosateos Ryssä (Sammakko 2025) erottuu edukseen suomalaisessa autofiktiivisessa kirjallisuudessa. Se kertoo poikkeuksellisen kauniilla ja vivahteikkalla kielellä joukkoon kuulumisen halun ja syrjintään johtavan erilaisuuden välisistä ristiriidoista. Ajoittaiset sysimustan huumorin pilkahdukset tekevät synkistä teemoista helpommin lähestyttäviä. Teoksessa torjunnan pelko syntyy ennen kaikkea venäläisyydestä, joka Suomessa nähdään paheksuttavana ja pelkoa herättävänä […]

Lue lisää… from Ryssyyden pelko ja häpeä

Tattarisuon esoteria elää

Kun nousee Rautatientorilta linja-autoon 77, matkaa kohti Pohjois-Helsinkiä ja jää pois Jarrutien pysäkillä, kävelee Porvoonväylän ja Lahdenväylän väliin Tattariharjuntieltä itään, saapuu pienen vedenpumppaamon luo. Tien suunnassa näkyy pieni, seisahtunut lammikko. Se on keskeinen paikka teoksessa Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri (Like 2025).

Kasaan painunut heinä lähteen ympärillä paljastaa, että paikka on kiinnostanut monia muitakin. Erikoinen tapahtumaketju sai alkunsa 96 vuotta sitten, kun koiraansa ulkoiluttaneen koulupojan silmään osui jotain lähteeseen kuulumatonta. Poika epäili sitä ihmisen kädeksi.

Kun lähteestä alkoi vuotta myöhemmin nousta lisää irtileikattuja käsiä, jalkoja, sormia ja lopulta jopa pää, mysteerin kimpussa oli poliisin ja lehdistön lisäksi koko Helsinki. Tapauksesta uutisoitiin ulkomaita myöten.

Viimein paljastui, että asialla oli ollut joukko okkultisteja Vallilan työläiskortteleista. Mysteerin selviämisestä on kuitenkin jo lähes sata vuotta, mutta jokin noitapiirissä ja makaaberissa rituaalimagiassa kiehtoo 2020-luvun suomalaista niin, että tarinan pohjalta tehdään edelleen teatteriesityksiä, musiikkia, kauno- ja tietokirjallisuutta ja muita painojulkaisuja. Keväällä 2026 helsinkiläisen Ilves-teatterin näytelmää Tattarisuo 1931 esitettiin loppuunmyydyille katsomoille.

 

Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri kokoaa ensimmäistä kertaa yksiin kansiin tarinan yhdestä Suomen rikoshistorian merkillisimmistä rikosvyyhdeistä. Ajoittain proosallisia, uppoutuvia kuvauksia yksityiskohtaiseen tietokirjallisuuteen sekoittava teos on kiehtova

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Tattarisuon esoteria elää

Poimikaa itse marjanne, sanoo thaimaalainen toimittaja suomalaisille

Kiantama, Polarica Marjanhankinta, Marja-Matti, Arctic Group ovat suomalaisia marja-alalla toimivia yhtiöitä. Niitä ja niiden avainhenkilöitä kuitenkin yhdistää myös kaksi muuta asiaa. Ensinnäkin kahden vuosikymmenen ajan, aina 2020-luvulle saakka, ne käyttivät työvoimanaan lähes yksinomaan thaimaalaisia marjanpoimijoita. Toiseksi ne kaikki liittyvät Suomen historian suurimpaan ihmiskauppatutkintojen vyyhtiin.

Muun muassa näissä yrityksissä työskennelleiden marjanpoimijoiden kokemuksia seurataan thaimaalaisen toimittaja Hathairat Phaholtapin dokumenttielokuvassa Blood Berries (2025). Vuosina 2023–2025 kuvatun dokumentin nimi viittaa nimitykseen, jota thaimaalaiset käyttävät pohjoismaisista luonnonmarjoista: หมากไม้, eli verimarjat. Niiden tuotantoketjuun liittyy pakkotyötä ja ihmiskauppaa.

Thaimaalaisia on kohdeltu kuin orjia.

Syyskuussa Phaholtap vieraili Turussa osana Euroopan-kiertuettaan. Hän kiertää esittämässä dokumenttielokuvaansa uusille yleisöille ja toivoo voivansa lisätä tietoisuutta siitä, mitä Suomessa ja Ruotsissa – ihmisoikeuksien mallimaissa – tapahtuu.

”Elokuvan viesti on selvä. Se, mitä thaimaalaiset poimijat ovat teidän maissanne kokeneet, on puhdasta riistoa. Heitä on kohdeltu kuin orjia”, Phaholtap sanoo.

Todellisuus alkaa paljastua

Isaan Record -median päätoimittaja Phaholtap asuu Isaanin maakunnassa Pohjois-Thaimaassa. Isaan on maan köyhintä aluetta, josta myös suuri osa thaimaalaisista siirtotyöläisistä on kotoisin. Erityisesti koronapandemian aikana moni lähti ulkomaille paremman elämän toivossa.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Poimikaa itse marjanne, sanoo thaimaalainen toimittaja suomalaisille

Jailbreikkauksella käyttäjä ottaa vallan omiin laitteisiinsa, ja siksi digijätit inhoavat sitä

Saksalaisen messukeskuksen lavalla puhuva mies on innoissaan, jopa riemuissaan. Donald Trump on kuulemma kerrankin tehnyt jotain hyvää, vaikka vahingossa sen tekikin. Jotain hyvää, joka saattaa pelastaa internetin.

Lavalla puhuva mies on teknologiavaikuttaja ja kirjailija Cory Doctorow. Hänet tunnetaan etenkin internetin rappeutumista käsittelevästä työstään. Ilmiötä kuvaava uudissana, enshittification, suomeksi paskoontuminen, on hänen keksimänsä.

Nyt se voidaan pysäyttää, Doctorow katsoo. Samalla tuhottaisiin digijättien monopolit ja katkaistaisiin Euroopan sekä muun maailman digitaalinen riippuvuus Yhdysvalloista.

”Hyvää vapautuspäivää”, Doctorow hihkuu.

Tammikuussa 2026 Computer Chaos Club -hakkeritapahtumassa pitämässään esityksessä hän kuvaili, miten jailbreikkaus voisi vapauttaa ihmiset ja valtiot digitaalisesta riippuvuudesta teknojätteihin ja Yhdysvaltoihin. Termillä tarkoitetaan laitteen tai ohjelmiston suojauksen murtamista niin, että käyttäjä voi itse poistaa käyttöjärjestelmän asettamia rajoituksia ja muunnella sitä haluamallaan tavalla.

Jailbreikkaus ja termistö sen ympärillä ovat teknisiä ja maallikolle vaikeaselkoisia. Selvennetään asiaa käytännön esimerkillä, traktorilla.

Digitaalisista lukoista on tullut arkipäivää.

John Deere on yhdysvaltalainen traktorivalmistaja. Deeren traktoreihin on asennettu ohjelmisto, joka estää niiden korjaamisen. Tai siis traktorit pystyy kyllä korjaamaan, mutta ne eivät korjauksen jälkeen tunnista uusia osia tai liiku ennen kuin lisensoitu Deere-teknikko kytkeytyy traktorin USB-porttiin ja ”auktorisoi” korjauksen. Hinta tälle voi olla useita satoja dollareita. Maanviljelijät ovat jo vuosikymmenen jailbreikanneet traktoreitaan saadakseen ne hallintaansa.

Mutta mitä hyvää Trump on tehnyt? Lyhyesti: hän asetti tariffit.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Jailbreikkauksella käyttäjä ottaa vallan omiin laitteisiinsa, ja siksi digijätit inhoavat sitä

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan