Nykyajan eurooppalaista fasismia ymmärtääkseen on hyvä katsoa menneisyyteen. Moneen kertaan palkitun espanjalaistoimittaja ja -kirjailija Paco Cerdán teos Läsnä! Matka espanjalaisen fasismin juurille vie vuoteen 1939, jolloin Espanjan sisällissota (1936–1939) on juuri päättynyt. Toisen maailmansodan ”kenraaliharjoituksessa” vastakkain olivat oikeistolaiset, natsi-Saksan tukemat falangistit sekä sosialistien ja anarkistien muodostama tasavaltalaisten joukko, joka hävisi sodan. Espanjan sisällissota ennakoi tulevan […]
Didier Eribon on ranskalainen filosofi, jonka omaelämäkerrallinen tietokirja Paluu Reimsiin (Vastapaino 2024) käsittelee hänen luokkahyppyään maaseudun duunariperheestä Pariisin älykköpiireihin ja homouden kanssa kohtaamaansa kulttuurista kitkaa. Ranskassa teos aiheutti kohua torjuttujen luokka-asetelmien avaamisen takia – eikä vähiten siksi, miten se selittää työväenluokkaista siirtymää äärioikeiston puolelle. Teoksen näytelmäversiota Itseen kirjoitettu esitettiin viime keväänä Tampereen Työväen Teatterissa Davide Giovanzanan […]
Kirjoittanut: Jari Tamminen Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 10 minuuttia
Elias Lönnrot vaelsi 1800-luvulla runonkeruumatkoillaan ikiaikaisten honkien katveessa Vienan Karjalaan. Kymmenisen vuotta sitten sarjakuvataiteilija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija Ville Tietäväinen sai mahdollisuuden vierailla samoilla seuduilla.
Tuon niin sanotun Vienan reitin Venäjän puolelle jääneellä osuudella sijaitsevat nyt jo raunioituneina merkittävimmät niistä kylistä, joiden asukkaiden runoja Lönnrot kirjasi muistiin.
”Metsäekologian dosentti Olli-Pekka Tikkanen Itä-Suomen yliopistolta oli saanut ajatuksen tutkia luontoa Venäjän puolella rajaa. Siellä on koko rajan pituudelta kolmen kilometrin levyinen alue, jossa ei saa liikkua ilman erillistä lupaa. Siellä näkee kuinka luonto toipuu ihmisestä”, Tietäväinen kertoo.
Tietäväinen lähti Tikkasen mukaan kuvittajaksi. Vladimir Putinin päätös laajentaa sotaa Ukrainassa vuonna 2022 keskeytti hankkeen, mutta ajatus hävitetyistä runokylistä jäi kytemään Tietäväisen päähän.
”En ollut etukäteen erityisen kiinnostunut Kalevalasta, mutta jotenkin kulttuurin kansallisen hyödyntämisen ja paikasta huolehtimattomuuden suhde alkoi kiinnostaa.”
Näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu, tuhottiin.
Nikita Hruštšov oli vuonna 1958 käskenyt tyhjentää ja polttaa rajan tuntumassa sijainneet kylät. Ne koettiin Neuvostoliitossa turvallisuusriskiksi, eikä asukkaiden läheisiä kulttuurisia siteitä Suomen puolelle rajaa katsottu hyvällä. Ei keskinäisiä yhteyksiä toisaalta katsottu hyvällä Suomessakaan.
Tietäväinen kertoo, että mukana matkalla ollut dosentti Raimo Heikkilä tiesi suomalaisten polttaneen kyliä omalla puolellaan rajaa jo talvisodan aikana.
”Niitä pidettiin liian ’idän tyylisinä’ ja kylien asukkaita kiellettiin enää rakentamasta sen näköisiä rakennuksia. Silloin tuhottiin näkyvät jäänteet kulttuurista, jonka varaan Suomen kansan identiteettiä oli rakennettu.”
Kansallisesti merkittävän perinnön hävitystyö ei loppunut runokylien polttamiseen tai sodan alta muuttaneiden evakkojen ja heidän kielensä vieroksumiseen.
Suomen puolella rajaa Vienan reitin ympäriltä on hakattu ikiaikaisia metsiä surutta niin yhteisiltä kuin yksityisiltäkin mailta. Tilalla on hakkuuaukioita ja tasarakenteisia talousmetsiä. Tietäväinen kuvaa ympäristöä paikoin lähinnä elokuvalavasteeksi, jossa vanhan polun reunoilla voi olla kymmenen metriä puita esittämässä metsää.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Erol Mintaşin toinen kokopitkä elokuva Maan laulu kertoo kurditaustaisesta perheestä, joka on vahvasti integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Lääkärinä toimiva Rojin (Dilan Gwyn) ponnistelee sovittaakseen yhteen perhe-elämään ja yhteiskunnallisiin kamppailuihin liittyvät velvoitteensa. Rojinin isän (Ali Seçkiner Alici) elämää raskauttaa kurdien historialliseen vainoon liittyvä perhesalaisuus.
Rojinilla ja hänen miehellään Ferhatilla (Feyyaz Duman) on oma salaisuutensa, jota he eivät ole kyenneet kertomaan 12-vuotiaalle tyttärelleen Azadille (Zenan Tünc). Tarinan edetessä asiat totuudet alkavat paljastua ja kärsimyksen asteittainen kohtaaminen avaa mahdollisuuden traumojen parantumiselle, sovinnolle ja rauhalle.
Maan laulu sai ensiesityksensä tänä vuonna Rotterdamin kansainvälisellä elokuvafestivaalilla, ja kesällä se esitettiin Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Syksyllä se nähdään osana Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin ohjelmistoa ja joulukuusta eteenpäin teatterilevityksessä.
Mintaş kertoo saaneensa alkusysäyksen elokuvalleen oltuaan vuonna 2017 taiteilijaresidenssissä Suomenlinnassa.
”Tutustuttuani Suomenlinnan menneisyyteen ja etenkin vuoteen 1918, jolloin saarella toimi vankileiri, tajusin, että historia ruumiillistui siellä voimakkaalla tavalla”, hän kertoo. ”Mieleeni tulvi muistoja kurdien kärsimyksistä. Ymmärsin, että suomalaiset ja kurdit ovat kokeneet samanlaisia asioita. Sota on sotaa ja julmuudet ovat julmuuksia riippumatta siitä, missä ne tapahtuvat.”
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Olemme koko perheen kesälomareissulla – autoon on pakattuna kuuden lomalaisen ja matkatavaroiden lisäksi aivan kaikkea puhjenneista uimarenkaista liian kypsiin banaaneihin ja Frederikin kokoelma-CD:hen – ja olen juuri kertonut innoissani kaikille, että kohta mennään katsomaan mestauskiveä.
Yritän muotoilla hyvin harkituin ja lapsille soveliain sanakääntein, mitä mestaaminen oikein on. Paitsi eihän sitä voi kierrellä. Yritän laimentaa asiaa temporaalisella etäännyttämisellä.
”Joskus tosi tosi t o s i kauan sitten joiltain rikollisilta saatettiin katkaista kaula rangaistukseksi jostain.”
”Ai mistä?”, tiedustelee takapenkki.
Katsahdan sylissäni olevaan kirjaan.
”…Lohtajan kirkonkirjoissa on merkintä 30.7.1796 kuolleesta naimattomasta neito Susanna Johansdotter Antilasta. –– Kuolinsyynä mainitaan kaulan katkaisu lapsenmurhan takia.”
Hienoa. Eli joku epätoivoinen, raiskattu piikaparka.
”No jos oli vaikka tappanut jonkun”, kuittaan lyhyesti.
Matkaoppaanamme on geologi Aimo Kejosen ja tietokirjailija Tuomo Kesäläisen teos Suomen lohkareet ja tarinakivet (Salakirjat 2019), johon on koottu sekä geologista että kansanperinteeseen pohjautuvaa tietoa erilaisista lohkareista ja louhikoista ympäri Suomea.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Kirjoittanut: Julius Halme Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 6 minuuttia
Poliisin, Keskusrikospoliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen valvontaoikeuksia esitetään laajennettavaksi, ja muutosta perustellaan turvallisuusympäristön muutoksella. Lakiesityksissä vilisee uhkia: Venäjää, järjestäytynyttä rikollisuutta, nuoriso- ja jengirikollisuutta. Vakavaa rikollisuutta.
Monet asiantuntijat sanovat lausunnoissaan tunnistavansa sotilas- ja rikostiedustelulainsäädännön muutoksien tarpeellisuuden. Electronic Frontier Finland – Effi ry on poikkeus lausunnonantajien joukossa.
Järjestön mukaan tiedustelulainsäädännön muutoksille ei ole tarvetta. Päinvastoin. Ne ovat ”askel kohti poliisin mielivaltaa ja pois oikeusvaltiosta”.
Effi ry on kansalaisjärjestö, joka puolustaa kansalaisoikeuksia tietoyhteiskunnassa, etenkin kansalaisten sähköisiä oikeuksia. Nimestään huolimatta Effi ei ole yhdysvaltalaisen Electronic Frontier Foundationin alajärjestö, vaan itsenäinen toimija, joka ajaa samoja tavoitteita.
Effi ry:n puheenjohtaja Topi Toosin mukaan lakiesitysten ongelma on se, että mitään konkreettista uhkaa ei ole esitetty. Viranomaiset sanovat, että tulisi tehdä sitä ja tätä, mutta eivät kerro miksi, koska tieto on salattua.
”Ihan jo demokratian puolesta pitäisi pystyä esittämään konkreettisia perusteita”, Toosi sanoo.
Nyt perusoikeudet ovat uhattuna viranomaisten uusien valtaoikeuksien edessä. Toosin mielestä niitä laajennetaan hivuttaen, askel kerrallaan. Julkisuuteen kerrotaan, että kyse on vain pienestä muutoksesta ja luvataan, etteivät vaikutukset ole laajoja. Seuraavalla kerralla rajoitukset kuitenkin puretaan ja valvonta laajenee entisestään.
Uhkaperusteisuutta ja massavalvontaa
Merkittäviä poliisille myönnettäviä valtuuksia olisivat uhkaperusteinen rikostiedustelu sekä automaattinen tiedonkerääminen avoimista lähteistä.
Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa viranomainen käsittelee ja analysoi hallussaan olevaa tietoa, josta osa tulee muilta esitutkinta- ja turvallisuusviranomaisilta kuin poliisilta. Poliisi voisi valvoa kansalaista myös ilman varsinaista rikosepäilyä, esimerkiksi tarkkailla ja kuunnella ihmisiä kodeissaan tietokoneille asennettavilla haittaohjelmistoilla tai kameroilla ja mikrofoneilla.
Vaikka kotirauhan suojaa ei romuteta tällä vaalikaudella, se voi olla tulevaisuudessa edessä.
Lakiesityksestä ei käy täysin selkeästi ilmi, millä perusteilla uhkaperusteista rikostiedustelua voitaisiin toteuttaa, kuitenkin huomattavasti matalammalla kynnyksellä kuin nykyisin.
Tällä hetkellä kotirauha estää viranomaisia hankkimasta tiedustelutietoa yksityisissä asunnoissa ja vastaavissa paikoissa. Sen ohittaminen edellyttää konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä.
Kotirauhasta on säädetty perustuslaissa, joten myös siitä poikkeamisesta pitää päättää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Hallitus ajoi perustuslain muutosta kiireellisenä menettelynä, jolloin se olisi tarvinnut eduskunnassa viiden kuudesosan enemmistön. Vaa’ankieliasemassa ollut SDP kuitenkin ilmoitti huhtikuussa, ettei se tue hallituksen esitystä kiireellisestä menettelystä tällä vaalikaudella.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Kirjoittanut: Elisa Helenius Kuvat: Minna Aaltonen Lukuaika: 7 minuuttia
Pitkiä ja ohuita koipia, matelua mullassa, loikkimista minne sattuu, pörinää korvan juuressa… Hyi! Moni loikkaa karkuun. Mutta eivät kaikki. Osa ihmisistä harrastaa hyönteisbongailua, ja yksi heistä on biologi Jani Järvi.
Järvi kertoo kiinnostuksen hyönteisiin syttyneen jo lapsena, kun hänen perheensä asui maalla.
”Tarkkailin hyönteisiä ulkona ja keräsin vesimittareita laatikkoon, jossa oli vettä. Ihmettelin aina seuraavana päivänä, mihin ne katosivat. Vasta vuosia myöhemmin opin, että vesimittarit osaavat lentää”, Järvi naurahtaa helsinkiläisellä terassilla tultuaan juuri kimalaisseurannasta Töölönlahdenpuistossa.
Vuodesta 2018 Suomen Hyönteisseuran hallituksessa istuneen Järven suhdetta hyönteisiin voi kuvata intohimoiseksi. Vapaa-ajallaan hän toimii Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa kimalaisseurannassa, jossa vapaaehtoiset tarkkailevat ja laskevat kimalaisia. Laskentalinjoja on ympäri maata, myös keskellä Helsinkiä.
Jani Järvi
”Minusta on mahtavaa, että lähes aina, kun menen ihmettelemään hyönteisiä, opin niistä uutta. Kuten että tämä ötökkä käyttää tätäkin ravintokasvina tai esiintyy tässä paikassa tai pesii tällä tavalla.”
Viimeksi kotinsa lähellä Kallion kesäkatua kävellessään hän pisti merkille, että tarhamehiläisiäkin on lennähtänyt asfalttisen kadun kukkaistutuksille.
Kaikki Jani Järven läheiset tuntevat hänen harrastuksensa. Toisinaan sukulaiset ja tuttavat lähettävät hänelle valokuvia hyönteisistä ja kysyvät tunnistusapua, mikä ilahduttaa. Järvenkään asiantuntemus ei silti aina riitä, sillä Suomessa on lähes 25 000 hyönteislajia ja esimerkiksi hämähäkkejä noin 650 lajia, joten kukaan ei osaa kaikkia ulkomuistista.
”Kukin laji katsoo tätä maailmaa omasta perspektiivistään.”
Kaikista ihmisistä ei saada hyönteisfaneja, Järvi ymmärtää, mutta kehuu, miten hauska ja sitä paitsi maksuton harrastus hyönteisten bongaaminen on.
”Jo pelkästään monet hyönteisten ja hämähäkkien nimistä ovat mielikuvituksellisia ja hauskoja, kuten kaskaslaji röllikeijukas tai tulipipomehiläinen.”
Niidenkin tulevaisuus on kuitenkin vaakalaudalla, koska elämme keskellä kuudennetta, ihmisen aiheuttamaa sukupuuttoaaltoa.
Hyönteisiä suojellaan vähemmän
Etologi, eli eläinten käyttäytymisen tutkija, Konrad Lorenz esitti jo vuonna 1943 klassikkojulkaisussaan, että ihminen kokee tietyt lapsenomaiset piirteet, kuten suuren pään, pyöreät kasvot ja isot silmät, vauvamaisen söpöiksi ja haavoittuviksi, mikä herättää hoivaamisen halun. Siksi ihmiset pitävät erityisesti söpöistä eläimistä, ja niitä tekee mieli suojella.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Amziah King (Matthew McConaughey) hoitaa päivät rakastamiaan mehiläisiä ja hunajayritystään ja soittaa illat mandoliinia bändissä, joka raikaa niin americanaa kuin ystävyyttä. Oklahoman syrjäseutujen puuhakas yhteisö elää todeksi omaa karkeaa idylliään, johon kuuluu myös menetyksiä, päihteitä, vankilatuomioita ja raharikkaiden vallankäyttöä. Leskeksi jääneen Amziahin elämä täydentyy, kun kasvattitytär Kateri (Angelina LookingGlass) vuosien takaa palaa ja alkaa työskennellä […]
Liettulaisen Vytautas Katkusin persoonallisessa esikoiselokuvassa Norjassa perheen perustanut Danelius (Darius Šilėnas) palaa kotikonnuilleen Liettuaan myydäkseen perimänsä lapsuudenkodin. Perillä hän kohtaa muistojen rispaantuneita lankoja, päälle kaatuvaa koti-ikävää ja juurettomuuden tunteita. Tarinassa elävät tämän ajan liettualaisesta sukupolvimurroksen kipuilut ja koko kulttuurinen mielenmaisema. Katkus varioi camuslaista eksistentiaalisen haahuilun traditiota vahvalla jarmuschlaisella twistillä. Päähenkilö ei silti ole moraalikompassinsa hukannut […]
Giuseppe Verdin Aida-oopperan alkusoittoa ei ehdi kaikua montaa tahtia, kun Suomen kansallisoopperan näyttämöllä tapahtuu järkyttäviä: Raunioissa leikkivän pikkutytön nukke putoaa ja tyttö jatkaa matkaa. Ei hätää, äiti hakee nuken. Samantien näyttämöllä räjähtää ja äiti kuolee. Sotilaat kantavat tytön pois. Aidan ensiesitys oli vuonna 1871 Kairossa. Egyptiläiset juhlivat Suezin kanavan valmistumista ja uutta oopperataloaan. Verdi keksi […]
Voima Kustannus Vellamonkatu 30 B 3 krs. 00550 Helsinki voima(at)voima.fi 044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
