Kesäkuun alussa Tiedekulman sali Helsingin yliopistolla on lähes täynnä. Paikalla on ainakin kestävyys- ja kohtuustutkijoita Toni Ruuskasta Eeva Houtbeckersiin, kansanedustaja Anna Kontula ja ympäristöliikkeiden edustajia. Toisessa rivissä istuvat väitöskirjatutkijat Amos Wallgren ja Jooseppi Räikkönen ovat juuri julkaisseet teoksen Palavan maailman politiikka (Into 2026), jossa he sivuavat ranskalaishistorijoitsija Jean-Baptiste Fressozin tutkimusta.
Fressoz luennoi Tiedekulmassa teoksestaan More and More and More (Allen Lane 2024). Se nousi heti ilmestyttyään kansainväliseksi bestselleriksi, jonka Financial Times ja The Economist nimesivät vuoden kirjaksi ja joka voitti French Senate History Prize -palkinnon.
”Energiasiirtymä on slogan”, Fressoz sanoo yleisölle.
Hänen tutkimuksensa ydin on se, että historiassa ei ole ollut siirtymiä energianlähteestä toiseen, vaan uudet energiamuodot ovat kasautuneet aiempien päälle. Totuttu tarina puusta kivihiileen ja kivihiilestä öljyyn siirtymisestä onkin satua, hän kuvaa.
Sama koskee fossiilista uusiutuvaan energiaan siirtymistä. Koska uusiutuva energia tulee fossiilisten päälle, ei vihreää siirtymää ole globaalisti käynnissä. Lähes 80 prosenttia maailman energiantarpeesta tuotetaan yhä fossiilisilla, joten tarvittava muutos on valtava.
Fossiiliset ovat tärkeitä myös raaka-aineina, sillä niillä on ainutkertaisia ominaisuuksia ja niitä on riittämiin nykykäytölle, Fressoz painottaa. Esimerkiksi kivihiiltä tarvitaan teräksen valmistukseen valtavia määriä, ja sitä on hyvin vaikea korvata. Teolliset lannoitteet ovat puolestaan riippuvaisia maakaasusta ja kemianteollisuus öljystä.
Raaka-aineiden kulutus on vain kasvanut ajan saatossa. Ainoastaan asbestin, elohopean ja lampaanvillan käyttö on vähentynyt, Fressoz osoittaa hiljaa kuuntelevalle salille. […]
