Turvetaistelu Grimsåsin suolla jatkuu – suomalainen aktivisti jo viikkokausia kiinniotettuna Ruotsissa

Luonnonpuiston sisäänkäyntiä on vaikea löytää. Parkkipaikalta kävellään vähän matkaa tienvartta, kunnes vieressä olevaan metsikköön avautuu aukko kaksi vuotta sitten rakennetulle luontopolulle.

Paikka näyttää ränsistyneeltä. Infokylttejä on revitty ja paikalle rakennetusta lintutornista on vain lautakasa jäljellä.

Pitkospuut kulkevat suota reunustavan metsän ympäri. Alun perin luontopolku jatkui myös ojitetulle suoalueelle, mutta nyt sitä rajaavat turveyhtiön asettamat teollisuusalueesta varoittavat kyltit. Yksinäinen kaivinkone näkyy kaukaisuudessa pölypilven ympäröimänä.

Muutama viikko myöhemmin paikka on täynnä vilskettä. Ruotsalaisten lisäksi paikalle on saapunut ympäristöaktivisteja ainakin Puolasta, Belgiasta, Englannista, Norjasta ja Suomesta. Noin 60 hengen porukka on ikähaitariltaan laaja, nuorimmat ovat teini-ikäisiä ja vanhin osallistuja yli 80-vuotias.

Olemme Grimsåsin suolla Länsi-Ruotsissa, satakunta kilometriä Göteborgista sisämaahan. Suomalainen valtio-omisteinen turveyhtiö Neova haluaa nostaa alueelta turvetta. Turpeen nostaminen vapauttaa kuitenkin siihen sitoutuneen hiilen ilmakehään sekä tuhoaa ympäristöä paikallisesti, minkä takia aktivistit vastustavat toimintaa alueella nyt kolmatta kesää.

Vuonna 2024 suoran toiminnan ympäristöliike Återställ Våtmarker (suomeksi ”Ennallistakaa kosteikot”) pysäytti työkoneita ja perusti paikalle omaehtoisen luonnonpuiston pitkospuineen ja lintutorneineen. Toiminta jatkui seuraavana kesänä, jolloin suon ojia myös tukittiin. Tänä vuonna uutena tempauksena on niittykasvien ja auringonkukkien kylväminen.

”Se on radikaalia, vaikkei ehkä kuulosta siltä”, sanoo Kasperi Korhonen. Hän on toiminut eri ympäristöjärjestöissä Suomessa ja osallistui toimintaan Grimsåsissa nyt toista vuotta. Hetkinen – auringonkukansiemenet radikaalia?

Kyse on siitä, että Neovalla on lupa nostaa alueelta energiaturvetta, siis turvetta poltettavaksi sähkön tai lämmön tuottamiseksi. Turpeen heikko lämpöarvo ja suuret päästöt tekevät siitä kalliin energiamuodon, ja energiaturpeen noston taloudellinen kannattavuus onkin nykyhetkessä kyseenalainen. Sitä saadakseen tarvitsee myös kaivaa syvälle suohon.

Energiaturpeen yläpuolelta saatavaa turvetta voidaan käyttää muuhunkin – esimerkiksi kasvuturpeeksi ja maanparannukseen. Länsi-Götanmaan lääninhallitus kuitenkin hylkäsi keväällä Neovan hakemuksen muuttaa Grimsåsin suon käyttötarkoitus kasvuturpeen nostoa varten. Voimassa oleva lupa sallii päällimmäisen, energiaturpeeksi soveltumattoman, kerroksen käytön maanparannukseen.

Kun Neovan ilmoittama vuosittainen turpeennostomäärä suhteutetaan suon pinta-alaan ja jäljellä olevaan sopimusaikaan, ei Återställ Våtmarkerin laskelmien mukaan Grimsåsin suolla koskaan kaiveta tarpeeksi syvälle, jotta nostettava turve sopisi energiakäyttöön. Jos yhtiöllä ei ole aikeitakaan kaivaa energiaturvetta, asettaa se tämänhetkisen toiminnan laillisuuden kyseenalaiseksi. Oliko yhtiöllä alunperinkin tarkoituksena kaivaa kasvuturvetta?

Neova myy kasvuturvetta Kekkilä-brändin alla. Kasvuturpeessa aktivistien kylvämät siemenet kuitenkin ovat ongelma, toisin kuin energiaturpeessa. […]

Lue lisää… from Turvetaistelu Grimsåsin suolla jatkuu – suomalainen aktivisti jo viikkokausia kiinniotettuna Ruotsissa

En ole löytänyt oikeistolaista aktivistia, joka olisi ollut oikeassa, sanoo Suomessa vieraileva säveltäjä Conor Mitchell

Conor Mitchell katsoo vakavalla ilmeellä kameraan tumman metallisen patsaan edessä rennosti seisoen, tatuoidut kädet housujen taskuissa.

Elokuun lopulla säveltäjä Conor Mitchell on paikalla Helsingin Musiikkitalossa, kun Kansallisoopperan orkesteri esittää hänen vuonna 2024 kantaesitetyn Riot Symphonynsä. Teoksessa yhdistyvät erilaiset musiikkivaikutteet, videoinstallaatiot sekä kuuluisten aktivistien kirjoitukset.

”Tavoitteena on tuoda politiikkaa takaisin musiikkiin. Pidän teoksista, joissa on hyvin selkeä poliittinen viesti. Hyödynnän Sophie Schollin ja hänen Valkoisen ruusun liikkeensä tekstejä Saksasta vuodelta 1942. Lisäksi inspiraationa on toiminut venäläisen Pussy Riotin kappale. Näissä molemmissa lähteissä nuoret naiset kehottavat ihmisiä heräämään autoritaarisuuden edessä”, selittää Mitchell harjoitusten jälkeen Musiikkitalon aulakahvilassa.

Klassinen musiikki ja poliittinen aktivismi eivät yleensä päädy samaan koriin. Mitchell kuitenkin muistuttaa, että klassisen musiikin puolella nähtiin provosoivia kannanottoja jo ennen äänitallenteita.

”Esimerkiksi Figaron häät on yksi maailman provokatiivisimmista oopperoista. Se perustuu Beaumarchais’n näytelmään, jonka on jopa väitetty sytyttäneen Ranskan vallankumouksen. Sen tekstissä ei sanota, että meidän pitäisi vallata Bastilji ja surmata monarkia. Mutta siinä sanotaan, että aristokraattinen järjestelmä on väärä ja että maaorjat ja palvelijat voivat olla älykkäämpiä kuin isäntänsä.”

Mitchellillä itsellään on taustaa myös poliittisessa teatterissa ja kansanmusiikissa, ja hänen teoksissaan liikutaan usein taidelajien välillä.

”Teatterissa on helppo esittää kysymyksiä, koska siinä on sanoja ja hahmoja. Musiikin kautta se voi olla vähän vaikeampaa, mutta mielestäni tämä on vain haaste. Klassisen musiikin yleisön pitäisi olla Šostakovitšin Leningrad-sinfonian ja Brittenin Sota-Requiemin jälkeen jo tottunut musiikkiin, joka esittää suuria kysymyksiä. Ja onhan Sibeliuskin provosoiva nationalistisessa mielessä.”

”Ihmiset halusivat vain Ikeaa, Starbucksia ja työpaikkoja.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from En ole löytänyt oikeistolaista aktivistia, joka olisi ollut oikeassa, sanoo Suomessa vieraileva säveltäjä Conor Mitchell

Hengitän parvekkeellani Madridin savua

Minun ei edes tarvitse avata silmiäni. Savun haju leijuu ilmassa sitkeänä. Se ei pyydä lupaa, se tunkeutuu kotiini ja on viime päivinä tuntunut terävänä pistoksena kyljessäni. Savu muistuttaa koko ajan aggresiivisesti, miten Madridia ympäröivien vuorten metsät ovat tulessa. Tuli ahmii ruohikkoa ja polttaa maastoa voimalla, se leviää kuin palava rutto.

Kirjoitan tätä asuntoni terassilla Leganésissa, aivan Madridin eteläpuolella. Tähän aikaan päivästä, kesäiltaisin kahdeksan ja yhdeksän välillä, Madridin taivas yleensä kylpee kullankeltaisessa valossa. Mutta ei viime viikonloppuna. Sen sijaan näin likaisenharmaan taivaan, jonka värit olivat muuttuneet samanlaisiksi kuin vanhoissa valokuvissa, samean okran sävyisiksi. Näin palavien vuorten luona harmaan savuverhon, joka liikkui länsituulen mukana. Maastopalo oli vain 32 kilometrin päässä.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Hengitän parvekkeellani Madridin savua

Pedro Almodóvarin Autofiktiossa taiteen omaelämäkerrallisuus pyörii sisäkkäisillä luupeilla

Pedro Almodóvarin uusimmassa elokuvassa psykosomaattista migreeniä poteva elokuvaohjaaja Elsa (Barbara Lennie) seurustelee kropaltaan lähinnä kreikkalaista patsasta muistuttavan palomies-strippari Bonifacion (Patrick Criado) kanssa. Elsa ajautuu riitaan ystävänsä kanssa, kun tulee paljastaneeksi hyödyntäneensä tämän avio-ongelmia tulevan elokuvansa käsikirjoituksessa. Elokuvan toisella kerronnan tasolla Elsa paljastuu Almodovoria itseään muistuttavan ikääntyvän elokuvaohjaaja Raúlin (Leonardo Sbaraglia) autofiktiiviseksi alter egoksi ja Bonifacio […]

Lue lisää… from Pedro Almodóvarin Autofiktiossa taiteen omaelämäkerrallisuus pyörii sisäkkäisillä luupeilla

Korvaamaton Arja Saijonmaa

Marko Tallin ohjaama Laula minulle Arja elokuvateattereissa 14.8.2026. Pääosassa Arja Saijonmaa.

Mikkelissä vuonna 1944 syntynyt Arja Saijonmaa on suomalaisen – ja kyllä, myös ruotsalaisen – musiikin kentällä niin ikoninen hahmo, että on ällistyttävää, miten tämän kaltainen elämäkertadokkari ilmestyy hänestä vasta nyt. Saijonmaan levyttämät ja monesti keikoilla esittämät 1970-luvun poliittiset laulut ovat yhtä tunnettuja kuin Agit Propin tuotanto. Hänen voimakas alttonsa on kajahtanut myös iskelmämusiikissa ja suomalaisessa […]

Lue lisää… from Korvaamaton Arja Saijonmaa

Onko tämä rakkautta vai silkkaa himoa?

Varhaisimmat säilyneet esimerkit romanttisesta fiktiosta ovat peräisin muinaisesta Kreikasta, mutta ensimmäiseksi modernia rakkausromaania muistuttavaksi teokseksi nimetään yleensä englantilaisen Samuel Richardsonin Pamela; or, Virtue Rewarded vuodelta 1740. Pamelasta tuli myös ihka ensimmäinen Pohjois-Amerikassa julkaistu romaani, kun Benjamin Franklin kustansi sen vuonna 1742 Philadelphiassa. Suomeksi se on julkaistu kahtena erillisenä niteenä, Pamela vainottuna (1919, suom. V. E. Hämeen-Anttila) ja Pamela naimisissa (1923, suom. Valfrid Hedman).

Pamela on hyveellinen nuori tyttö, joka vastustelee himokkaan isäntänsä lähestymisyrityksiä, kunnes lopulta, kaikkien helpotukseksi, päätyy tämän kunnialliseksi vaimoksi. Modernin rakkausromaanin siitä tekee nimenomaan se, että tarina kerrotaan Pamelan itsensä näkökulmasta ja että siinä on onnellinen loppu.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Onko tämä rakkautta vai silkkaa himoa?

Sosiaalista lantaa lapioimassa

Yhdysvalloissa tunnettiin 1900-luvun alun progressiivisella aikakaudella erityinen kirjoittajien joukko, joita alettiin kutsua nimellä ’muckrakers’. He olivat tutkivia journalisteja, jotka kirjoittivat yhteiskunnallisia paljastusjuttuja tavoitteenaan sosiaalinen reformi.

Nimitys juontui presidentti Theodore Rooseveltin vuoden 1906 puheesta, jossa hän viittasi John Bunyanin Kristityn vaellus -teoksessa mainittuun hahmoon, mieheen, jolla on työvälineenään lannan luomiseen käytettävä talikko (muckrake). Tuijotellessaan aina alaspäin maan lokaan, mieheltä jää kaikki kaunis ja hengellinen hyvä ympärillään huomaamatta. Roosevelt halusi puheessaan tuoda esille, että kovaäänisistä edistyksen vaatijoista, jotka käyttivät kaiken aikansa lapioiden yhteiskunnallista törkyä, oli enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vaikka näiden presidentille vastenmielisten äänekkäiden sosialistien kirjat olivat useimmiten tietoteoksia, kuuluisimmaksi tässä lajissa nousi Upton Sinclairin (1878-1968) vuonna 1906 julkaistu kaunokirjallinen romaani The Jungle, joka ilmestyi tuoreeltaan myös suomeksi O.A. Joutsenen käännöksenä nimellä Chikago [sic]: Nykyajan romaani.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Sosiaalista lantaa lapioimassa

Ku Klux Klanista Oprah Winfreyn kirjakerhon tähdeksi

“Kaikkien maailman mahtavimpien nimissä, vedän maan tomuun viivan, paiskaan taisteluhansikkaani tyrannian jalkojen juureen ja lausun ‘rotuerottelu nyt, rotuerottelu huomenna, rotuerottelu ikuisesti!’”

Kun George Wallacesta tuli Alabaman kuvernööri tammikuussa 1963, virkaanastujaispuhe jäi historiaan erityisesti tämän vimmaisen lauseen myötä. Ikimuistoiset sanat oli kirjoittanut Asa Earl Carter, joka oli niin pahamaineinen Ku Klux Klanin paikallinen johtaja, että monet “maltillisemmat” klaanin jäsenet eivät halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä.

Carterin tulilinjalla olivat kaikki asiaankuuluvat väestöryhmät kuten juutalaiset, afroamerikkalaiset ja kommunistit. Hänen paikallisosastonsa hyökkäsi muun muassa laulajatähti Nat King Colen kimppuun kesken konsertin, ja kastroi afroamerikkalaisen työmiehen Judge Edward Aaronin, joka jäi niukin naukin henkiin. Neljä kuudesta miehestä tuomittiin teosta vankilaan, mutta he ehtivät istua vain osan tuomiosta. Suopea kuvernööri Wallace armahti heidät.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Ku Klux Klanista Oprah Winfreyn kirjakerhon tähdeksi

Pyhän Gabrielan taru

Ehtymätön pyhän raivon lähde kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille feministeille ovat erilaiset palkintotilastot. Hyvä esimerkki on tietysti se suurin, kirjallisuuden Nobel-palkinto, jota on jaettu vuodesta 1901 alkaen. Pohjoismaisesta tasa-arvon turvasatamasta Ruotsista käsin työskentelevä komitea ei ole liiemmin kunnostautunut huomioimalla naisten luomaa kirjallisuutta saatikka globaalia tai muunlaistakaan moniäänisyyttä, vaikka joitain eleitä siihen suuntaan on viime aikoina tehty. Vain kuusitoista naista on tähän mennessä saanut kirjallisuuden Nobelin – 118 palkitusta 102 on miehiä. 

Ruotsalaisesta Selma Lagerlöfistä tuli ensimmäinen kirjallisuuden naisnobelisti vuonna 1909. Aasiassa, kahdeksan kirjallisuuden Nobelin maanosassa, ei ole yhtään palkittua naista. Afrikassa on myös kahdeksan kirjallisuusnobelistia – joista tosin vain kolme on afrikkalaista syntyperää – mutta joukkoon on päässyt luikahtamaan yksi nainen, eteläafrikkalainen eurooppalaisten jälkeläinen Nadine Gordimer. Ensimmäinen ja tähän saakka ainoa musta naisnobelisti on yhdysvaltalainen Toni Morrison, joka palkittiin vuonna 1993.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Pyhän Gabrielan taru

Hyvä, paha, oikeutettu orjuus

Harriet Beecher Stowen vuonna 1852 ilmestynyt Setä Tuomon tupa nousi Yhdysvalloissa nopeasti kirjalliseksi sensaatioksi. Orjuuden julmuutta kuvanneesta teoksesta tuli myös sen sortin poliittinen kiistakapula, että presidentti Lincolnin kerrotaan tokaisseen Stowelle sisällissodan puhjettua vuonna 1861: ”Tässä on siis se pikkurouva, joka aloitti tämän sodan.”

Ensimmäisenä vuonnaan teos myi yli 300 000 kappaletta Yhdysvalloissa ja yli miljoona kappaletta Britanniassa, missä orjuus oli jo lakkautettu mutta missä abolitionistinen liike jatkoi kansainvälistä kampanjaansa orjuuden kieltämisen puolesta.

SETÄ TUOMON TUPA OLI huikeine myyntilukuineen 1800-luvun toiseksi myydyin teos heti Raamatun jälkeen. Raamattu oli ollut jo vuosisatojen ajan orjuudesta käytyjen keskustelujen ytimessä, mutta päinvastaisesta syystä kuin Stowen kirja. Tarinaa Nooan kolmesta pojasta käytettiin perusteena afrikkalaisten orjuuttamiselle.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksessa epäonninen kuopus Haam menee isänsä telttaan juuri kun Nooa on nauttimassa kalsarikänniensä syventävästä vaiheesta (eli kännistä ilman kalsareita). Haam kertoo asiasta veljilleen Seemille ja Jaafetille, jotka menevät pelastamaan isänsä häpeällisestä tilanteesta. Nooa kiroaa tirkistelevän, juoruilevan Haamin lausuen ”olkoon hän veljiensä orjain orja”. Orjuuden puolestapuhujat katsoivat Haamin olevan afrikkalaisten kansojen kantaisä, ja näin mantereen väestön orjuuttamiselle saatiin jumalallinen oikeutus.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Hyvä, paha, oikeutettu orjuus

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan