Poliisin oikeuksia rikostiedusteluun halutaan lisätä ilman konkreettisia perusteita, sanoo Topi Toosi

Poliisin, Keskusrikospoliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen valvontaoikeuksia esitetään laajennettavaksi, ja muutosta perustellaan turvallisuusympäristön muutoksella. Lakiesityksissä vilisee uhkia: Venäjää, järjestäytynyttä rikollisuutta, nuoriso- ja jengirikollisuutta. Vakavaa rikollisuutta.

Monet asiantuntijat sanovat lausunnoissaan tunnistavansa sotilas- ja rikostiedustelulainsäädännön muutoksien tarpeellisuuden. Electronic Frontier Finland – Effi ry on poikkeus lausunnonantajien joukossa.

Järjestön mukaan tiedustelulainsäädännön muutoksille ei ole tarvetta. Päinvastoin. Ne ovat ”askel kohti poliisin mielivaltaa ja pois oikeusvaltiosta”.

Effi ry on kansalaisjärjestö, joka puolustaa kansalaisoikeuksia tietoyhteiskunnassa, etenkin kansalaisten sähköisiä oikeuksia. Nimestään huolimatta Effi ei ole yhdysvaltalaisen Electronic Frontier Foundationin alajärjestö, vaan itsenäinen toimija, joka ajaa samoja tavoitteita.

Effi ry:n puheenjohtaja Topi Toosin mukaan lakiesitysten ongelma on se, että mitään konkreettista uhkaa ei ole esitetty. Viranomaiset sanovat, että tulisi tehdä sitä ja tätä, mutta eivät kerro miksi, koska tieto on salattua.

”Ihan jo demokratian puolesta pitäisi pystyä esittämään konkreettisia perusteita”, Toosi sanoo.

Nyt perusoikeudet ovat uhattuna viranomaisten uusien valtaoikeuksien edessä. Toosin mielestä niitä laajennetaan hivuttaen, askel kerrallaan. Julkisuuteen kerrotaan, että kyse on vain pienestä muutoksesta ja luvataan, etteivät vaikutukset ole laajoja. Seuraavalla kerralla rajoitukset kuitenkin puretaan ja valvonta laajenee entisestään.

Uhkaperusteisuutta ja massavalvontaa

Merkittäviä poliisille myönnettäviä valtuuksia olisivat uhkaperusteinen rikostiedustelu sekä automaattinen tiedonkerääminen avoimista lähteistä.

Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa viranomainen käsittelee ja analysoi hallussaan olevaa tietoa, josta osa tulee muilta esitutkinta- ja turvallisuusviranomaisilta kuin poliisilta. Poliisi voisi valvoa kansalaista myös ilman varsinaista rikosepäilyä, esimerkiksi tarkkailla ja kuunnella ihmisiä kodeissaan tietokoneille asennettavilla haittaohjelmistoilla tai kameroilla ja mikrofoneilla.

Vaikka kotirauhan suojaa ei romuteta tällä vaalikaudella, se voi olla tulevaisuudessa edessä.

Lakiesityksestä ei käy täysin selkeästi ilmi, millä perusteilla uhkaperusteista rikostiedustelua voitaisiin toteuttaa, kuitenkin huomattavasti matalammalla kynnyksellä kuin nykyisin.

Tällä hetkellä kotirauha estää viranomaisia hankkimasta tiedustelutietoa yksityisissä asunnoissa ja vastaavissa paikoissa. Sen ohittaminen edellyttää konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä.

Kotirauhasta on säädetty perustuslaissa, joten myös siitä poikkeamisesta pitää päättää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Hallitus ajoi perustuslain muutosta kiireellisenä menettelynä, jolloin se olisi tarvinnut eduskunnassa viiden kuudesosan enemmistön. Vaa’ankieliasemassa ollut SDP kuitenkin ilmoitti huhtikuussa, ettei se tue hallituksen esitystä kiireellisestä menettelystä tällä vaalikaudella.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Poliisin oikeuksia rikostiedusteluun halutaan lisätä ilman konkreettisia perusteita, sanoo Topi Toosi

Liian ällö suojeltavaksi

Pitkiä ja ohuita koipia, matelua mullassa, loikkimista minne sattuu, pörinää korvan juuressa… Hyi! Moni loikkaa karkuun. Mutta eivät kaikki. Osa ihmisistä harrastaa hyönteisbongailua, ja yksi heistä on biologi Jani Järvi.

Järvi kertoo kiinnostuksen hyönteisiin syttyneen jo lapsena, kun hänen perheensä asui maalla.

”Tarkkailin hyönteisiä ulkona ja keräsin vesimittareita laatikkoon, jossa oli vettä. Ihmettelin aina seuraavana päivänä, mihin ne katosivat. Vasta vuosia myöhemmin opin, että vesimittarit osaavat lentää”, Järvi naurahtaa helsinkiläisellä terassilla tultuaan juuri kimalaisseurannasta Töölönlahdenpuistossa.

Vuodesta 2018 Suomen Hyönteisseuran hallituksessa istuneen Järven suhdetta hyönteisiin voi kuvata intohimoiseksi. Vapaa-ajallaan hän toimii Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa kimalaisseurannassa, jossa vapaaehtoiset tarkkailevat ja laskevat kimalaisia. Laskentalinjoja on ympäri maata, myös keskellä Helsinkiä.

Jani Järvi

”Minusta on mahtavaa, että lähes aina, kun menen ihmettelemään hyönteisiä, opin niistä uutta. Kuten että tämä ötökkä käyttää tätäkin ravintokasvina tai esiintyy tässä paikassa tai pesii tällä tavalla.”

Viimeksi kotinsa lähellä Kallion kesäkatua kävellessään hän pisti merkille, että tarhamehiläisiäkin on lennähtänyt asfalttisen kadun kukkaistutuksille.

Kaikki Jani Järven läheiset tuntevat hänen harrastuksensa. Toisinaan sukulaiset ja tuttavat lähettävät hänelle valokuvia hyönteisistä ja kysyvät tunnistusapua, mikä ilahduttaa. Järvenkään asiantuntemus ei silti aina riitä, sillä Suomessa on lähes 25 000 hyönteislajia ja esimerkiksi hämähäkkejä noin 650 lajia, joten kukaan ei osaa kaikkia ulkomuistista.

”Kukin laji katsoo tätä maailmaa omasta perspektiivistään.”

Kaikista ihmisistä ei saada hyönteisfaneja, Järvi ymmärtää, mutta kehuu, miten hauska ja sitä paitsi maksuton harrastus hyönteisten bongaaminen on.

”Jo pelkästään monet hyönteisten ja hämähäkkien nimistä ovat mielikuvituksellisia ja hauskoja, kuten kaskaslaji röllikeijukas tai tulipipomehiläinen.”

Niidenkin tulevaisuus on kuitenkin vaakalaudalla, koska elämme keskellä kuudennetta, ihmisen aiheuttamaa sukupuuttoaaltoa.

 

Hyönteisiä suojellaan vähemmän

Etologi, eli eläinten käyttäytymisen tutkija, Konrad Lorenz esitti jo vuonna 1943 klassikkojulkaisussaan, että ihminen kokee tietyt lapsenomaiset piirteet, kuten suuren pään, pyöreät kasvot ja isot silmät, vauvamaisen söpöiksi ja haavoittuviksi, mikä herättää hoivaamisen halun. Siksi ihmiset pitävät erityisesti söpöistä eläimistä, ja niitä tekee mieli suojella.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Liian ällö suojeltavaksi

Pyykit likoon

Katvylin eli Katariina Viljamaan, Mangolassin eli Lassi Ahokkaan ja Zaruniin eli Noora Varosen vuonna 2025 perustama queerteknokollektiivi Boy Laundry on noussut nopeasti yhdeksi Helsingin teknoskenen kiinnostavimmista uudistajista. Kollektiivin tyyliä luonnehtivat nopeat ja nostattavat rytmit, seksikkyydellä ja koomisuudella leikittelevä estetiikka sekä maskuliinisten rakenteiden kritiikki.

Boy Laundry sai alkunsa Kaiku-yökerhon Kammarissa järjestetyistä bileistä, kun koronavuosina tekno-dj:n hommiin ryhtynyt Viljamaa löi hynttyynsä yhteen uraansa aloittelevien Ahokkaan ja Varosen kanssa. Kolmikko huomasi, että tyylillisistä eroavaisuuksistaan huolimatta heidän yhteissoittonsa sujui vaivattomasti.

Perustamisbileiden jälkeen Boy Laundry onkin esiintynyt ahkerasti. Kollektiivi on nähty esimerkiksi Ääniwallissa, Stidilässä, underground-klubi Delgalletissa, Bassline Festivalilla sekä viimeisimpänä vuoden 2026 Flow Festivalin lauantaipäivän energisenä avaajana Helsingin Suvilahdessa.

”Emme lähesty patriarkaatin kritiikkiä ryppyotsaisesti vaan huumorin kautta.”

Nimi Boy Laundry syntyi Viljamaan kaveriporukassa kiertäneestä sisäpiirin vitsistä.

”Tajusimme, että nimessä kiteytyi monia meille tärkeitä asioita”, Viljamaa sanoo. ”Pyykkipoika-viittaus kuvastaa hyvin leikittelevää, hassuttelevaa ja piikittelevää tyyliämme.”

”Pesulaviittaus toimii myös siinä mielessä, että teknomusiikki tuo usein mieleen rumpupesukoneen jyskeen”, Ahokas jatkaa. ”Syvemmällä tasolla nimi kritisoi maskuliinisia valta-asetelmia ja -suhteita. Pannaan pojat likoon! Boy Laundry on vakava olematta silti vakava.”

Viljamaa jatkaa, että kollektiivin nimi viittaa myös kotitöiden epätasaiseen jakautumiseen sukupuolten välillä.

”Kotityöt kasautuvat yhteiskunnassamme edelleen naisoletettujen harteille. Boy Laundryssa pojat pesevät pyykkiä. Emme silti lähesty patriarkaatin kritiikkiä ryppyotsaisesti vaan huumorin kautta. Olemme esimerkiksi kuvanneet promovideoita, joissa teemme kotitöitä, mutta väärin ja huolimattomasti.”

Patriarkaatin kritiikki onkin Boy Laundrynkin edustaman queerteknon temaattisessa ytimessä.

”Teknokulttuuri on lähtökohtaisesti maskuliinista, ja jopa queer-kulttuurin sisällä saattaa olla hyvin maskuliininen meininki”, Viljamaa sanoo. ”LGBTQ-bileissäkin on usein eniten miehiä. Vaikka teknoskenessä on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota esiintyjien sukupuolijakaumaan, bileitä järjestävät ja artisteja valitsevat edelleen pääasiassa miehet. Miehet tekevät siis ohjelmaa miehille.”

Eräs Boy Laundryn kantavista ajatuksista onkin kuratoida bileitä tasapuolisemmin. Kollektiivi on pyrkinyt tapahtumia järjestäessään huomioimaan paremmin inklusiivisuuden eli sen, että esiintyjiä olisi monenlaisista taustoista.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Pyykit likoon

Kirjailija ja kapinallinen

Kirjailija Pirkko Saision avainlauseet tapaavat olla muodoltaan ja rytmiltään tarkkoja ja tukevasti jaloillaan seisovia. Seuraava lause sitten asettelee asiaa hivenen uuteen valoon, hiukan kuin artesaanipuuseppä sipaistessaan taltallaan esineeseensä lisää kulmaa ja luonnetta.

Saisio on jo yli 50 vuotta kestäneellä kirjailijanurallaan kirjoittanut 25 proosateosta sekä yli 30 näytelmää. Lisäksi tuotantoon kuuluu elokuvien ja televisiosarjojen käsikirjoituksia, balettilibrettoja, laulujen sanoituksia ja ties mitä.

Hänen viimeisimpiä romaanejaan ovat historiallisten kertomusten kautta elämän kulkua ja uskonnollisuuden kokemusta eri kulmista kuvaava, yli 800-sivuinen Passio (2021) ja Josif Stalinin ihmisyyttä ja totalitaarista valtaa käsittelevä Suliko (2024). Tuore tapaus on myös käsikirjoitus Pirjo Honkasalon ohjaamaan Orenda-elokuvaan (2025). Siinä Saisio esittää itse toista pääroolia, uskossaan horjuvaa pappia.

Ajattelen, että Pirkko Saisio, jos kuka, osaisi antaa minulle uutta näkökulmaa mieltäni piinaaviin kysymyksiin yhteiskunnan ahdistavasta ilmapiiristä, omasta ikäkriisistäni ja siitä, miten voisi ymmärtää elämänsä merkitystä muuten kuin vain kovasti puuhailemalla.

Saisio viettää loppukesää mökillä länsirannikolla, joten oraakkelin vuoreksi sovitaan eräs kaarinalainen huoltoasema.

”Ilmastonmuutos tietenkin”, vastaa kirjailija empimättä kysymykseen, mikä häntä nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä eniten huolestuttaa.

”Kun sille ei tehdä mitään, tavallaan millään muulla ei ole kauheasti väliä, koska sitten tässä hiljaa hiipuu kaikki. Tämähän on ollut katastrofaalinen kesä. Ja sitten tätä yhteiskunnallista ilmapiiriä tietysti kuvaa se, että Sebastian Tynkkynen sanoi, että nautitaan lämpimistä ilmoista.”

Yhteiskunnallisen keskustelun juuttuminen loputtomiin vastakkainasetteluihin tuntuu olevan juuri se aikamme ongelma, joka tekee kaikkien muiden ongelmien ratkaisemisen mahdottomaksi.

”Tuntuu välillä, että jotkut persut voisivat vaikka ampua konekiväärillä itseltään molemmat jalat, jos se ärsyttäisi meidät vihervasemmistolaiset vässykät itkemään ja ulisemaan. Se logiikka menee sillä tavalla niin, että näin mitattuna toiminnan täytyy olla oikein”, Saisio sanoo.

Silti peiliin katsomisen tarvetta on omallakin puolellamme.

”Ihan turhaa äärioikeistolle on puhua polarisaatiosta tai muustakaan. Mutta itse olen saanut hirveästi turpaani somessa myös niiltä, joiden arvelen voivan kuunnella. Metrin mitassakin on aina kaksi ääripäätä. Eihän ääripää vielä välttämättä tarkoita epäinhimillisyyttä tai typeryyttä, mutta ei voi ohittaa sitä, että ääripäät ovat ylipäänsä olemassa.”

”Tuntuu välillä, että jotkut persut voisivat vaikka ampua konekiväärillä itseltään molemmat jalat, jos se ärsyttäisi meidät vihervasemmistolaiset vässykät itkemään ja ulisemaan.”

Kulttuurivasemmiston erityinen ongelma liittyy ylimielisyyteen.

”Se näkyy esimerkiksi siinä, miten oikeiden käsitteiden käytöstä tulee hyve sinänsä. Se jakaa ihmisiä. Ja ihmisethän voivat olla erittäin oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia ilman, että osaavat käyttää siitä tiettyä terminologiaa. Yksi iso virhe, mihin koko vihervasemmisto lähti Suomessakin, liittyy siihen, että puhe muuttui akateemiseksi, ja yhtäkkiä meilläkin perussuomalaiset ovat se työväenluokan puolue.”

Kulttuurivasemmiston tekopyhyyttä Saisio kuvasi osuvasti jo näytelmässään Koivu ja tähti (2017). Siinä joukko keski-ikäisiä ja sangen keskiluokkaisia samppanjasosialisteja vetäytyy kesämökille viettämään rapujuhlia. Kaiken nostalgisen viisastelun keskellä heiltä jää huomaamatta oma etääntymisensä sekä uusista epätasa-arvon käytännöistä että luonnosta.

”Siinä näytelmässä oli yhtenä ideana puheen ja analyysin paljous, eli että ei vaieta hetkeksikään katsomaan, mitä tapahtuu oikeasti tällä hetkellä. Kaikki on niin hallussa, hallussa, hallussa, kunnes sitten huomataan, että oikeasti mikään ei ole hallussa.”

Koivun ja tähden vanhan koulun vasemmistolaiset huomaavat yllättäen olevansa hukassa maahanmuuttoon liittyvän uuden luokkajaon ja kiristyvien rajaselkkausten keskellä. Samoja teemoja Saisio käsitteli romanien näkökulmasta myös heti seuraavassa näytelmässään Musta Saara (2018).

Nykyisessäkin maahanmuuttokeskustelussa äärioikeiston rasismin rinnalla Saisiota vaivaa vihervasemmistolainen tapa torjua vaikeita kysymyksiä.

”Minua ärsyttää, että meidän puoleltamme esimerkiksi akateemisesti korkeassa asemassa oleva ihminen saattaa sanoa, että pakolaisten suhteen ensimmäisen vuoden aikana miljoona olisi sopiva määrä. Kummaltakaan puolelta ei päästä järkevään keskusteluun siitä, mikä on meidän inhimillinen velvollisuutemme ja mitkä ovat meidän todelliset mahdollisuutemme.”

Lyömäaseena erilaisuus

Maahanmuuton rinnalla uudeksi kiistakapulaksi ovat nousseet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet.

Orenda-elokuvassa Saision esittämä pappi rukoilee Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen sijaan Äiti-Jumalaa joutuen vastaamaan sanoistaan tuomikapitulille tehtyyn valitukseen harhaopista. Syytetty perustelee saarnaansa sillä, että jos Jumala todella on kaikkeus, täytyyhän häneen liittyä myös kaikki sukupuolet.

”Minulla on mielikuva ikään kuin ohjaaja olisi lisännyt pari lausetta sinne papin suuhun ja tämä on toinen niistä”, virnuilee Saisio viitaten ohjaajalla tietenkin puolisoonsa Pirjo Honkasaloon.

Vaikka Orendassa kysymys Jumalan sukupuolesta on ensi sijassa teologinen ja liittyy siihen, miten löysin rantein usein päädymme inhimillistämään Jumalaa, ajatus osuu hyvin kristinuskonkin varjolla käytävään hyökkäykseen erilaisuutta kohtaan.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kirjailija ja kapinallinen

Hämmentävä hunajasota Oklahomassa

Amziah King (Matthew McConaughey) hoitaa päivät rakastamiaan mehiläisiä ja hunajayritystään ja soittaa illat mandoliinia bändissä, joka raikaa niin americanaa kuin ystävyyttä. Oklahoman syrjäseutujen puuhakas yhteisö elää todeksi omaa karkeaa idylliään, johon kuuluu myös menetyksiä, päihteitä, vankilatuomioita ja raharikkaiden vallankäyttöä. Leskeksi jääneen Amziahin elämä täydentyy, kun kasvattitytär Kateri (Angelina LookingGlass) vuosien takaa palaa ja alkaa työskennellä […]

Lue lisää… from Hämmentävä hunajasota Oklahomassa

Perheenisä etsii juuriaan liettualaisen Vytautas Katkusin hienossa esikoisohjauksessa

Liettulaisen Vytautas Katkusin persoonallisessa esikoiselokuvassa Norjassa perheen perustanut Danelius (Darius Šilėnas) palaa kotikonnuilleen Liettuaan myydäkseen perimänsä lapsuudenkodin. Perillä hän kohtaa muistojen rispaantuneita lankoja, päälle kaatuvaa koti-ikävää ja juurettomuuden tunteita. Tarinassa elävät tämän ajan liettualaisesta sukupolvimurroksen kipuilut ja koko kulttuurinen mielenmaisema. Katkus varioi camuslaista eksistentiaalisen haahuilun traditiota vahvalla jarmuschlaisella twistillä. Päähenkilö ei silti ole moraalikompassinsa hukannut […]

Lue lisää… from Perheenisä etsii juuriaan liettualaisen Vytautas Katkusin hienossa esikoisohjauksessa

Rauhantahtoinen sotaooppera Aida sijoittuu juuri tähän aikaan

Giuseppe Verdin Aida-oopperan alkusoittoa ei ehdi kaikua montaa tahtia, kun Suomen kansallisoopperan näyttämöllä tapahtuu järkyttäviä: Raunioissa leikkivän pikkutytön nukke putoaa ja tyttö jatkaa matkaa. Ei hätää, äiti hakee nuken. Samantien näyttämöllä räjähtää ja äiti kuolee. Sotilaat kantavat tytön pois. Aidan ensiesitys oli vuonna 1871 Kairossa. Egyptiläiset juhlivat Suezin kanavan valmistumista ja uutta oopperataloaan. Verdi keksi […]

Lue lisää… from Rauhantahtoinen sotaooppera Aida sijoittuu juuri tähän aikaan

Äärioikeisto maalaa kuvaa taantuvasta lännestä, mutta ajatuksen juuret ovat syvällä poliittisessa historiassa

Wienin Liechtensteinin palatsissa pidettiin 31. toukokuuta 2014 huippukokous, johon osallistui useita eurooppalaisen äärioikeiston ja Vladimir Putinin kannattajia. Kaikki vieraat olivat yhtä mieltä siitä, että lännen alamäki oli väistämätön ja että Putin oli ainoa ratkaisu. Pääpuhuja, venäläinen äärioikeistolainen ideologi Aleksandr Dugin, julisti Venäjän presidentin nousevan pelastajaksi liberalismin kiroukselta ja sateenkaariagendan vaikutukselta. Koska Venäjän kohtalona on vastustaa länsimaisia arvoja, Euroopan ja Venäjän yhdistäminen uudeksi Euraasiaksi auttaisi oikeistoa nousemaan valtaan kaikkialla.

Duginia innoitti Alain de Benoist, Ranskan uuden oikeiston eli Nouvelle Droiten johtohahmo. Benoist julkaisi yhdessä Charles Champetierin kanssa Euroopan renessanssin manifestin, jossa he väittivät, että monikulttuurisuus tuhosi lännen kulttuurisen identiteetin. Euroopan olisi siis palattava aitoihin ja perinteisiin arvoihin.

Uuden oikeiston kulttuurista hegemoniaa edistääkseen de Benoist tutki niin kutsuttua konservatiivista vallankumousta. Käsite viittaa sotien väliseen saksalaiseen älymystöön, joka vastusti parlamentarismia ja Weimarin tasavaltaa korostamalla perinteitä ja kontrollia rationaalisuuden ja vapauden sijaan.

 

Yksi tämän liikkeen merkittävimmistä edustajista oli Oswald Spengler, joka julkaisi kaksiosaisen teoksen Länsimaiden perikato (Der Untergang des Abendlandes) vuosina 1911 ja 1922. Spenglerin kulttuurievoluution teoriassa kulttuurien saavutettua oman kehityksensä huipentuman niiden luovuus ehtyy ja tuho on väistämätön, kuten antiikin Rooman valtakunnassa.

Julius Evola herätti Spenglerin teorian uudelleen henkiin uusfasistisen liikkeen parissa Italiassa 1950-luvulla. Spenglerin ajatukset alkoivat kiertää jälleen 1990-luvulla, kun Nouvelle Droite oli jo levinnyt Ranskasta Italiaan, Espanjaan, Belgiaan ja Saksaan. Laajalle levinneitä ja eri suuntiin kehittyneitä ajatuksia yhtenäistettiin 2010-luvun puolivälissä esimerkiksi romantisoimalla antiikin Kreikkaa. […]

Lue lisää… from Äärioikeisto maalaa kuvaa taantuvasta lännestä, mutta ajatuksen juuret ovat syvällä poliittisessa historiassa

Luonnon korjaamissuunnitelma etenee

EU:n ennallistamisasetus tuli voimaan elokuussa 2024. Sen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa, jota ihmistoiminta on heikentänyt, ja jäsenvaltiot voivat itse päättää, miten tavoitteisiin päästään. Ennallistamisasetus on osa unionin biodiversiteettistrategiaa luontokadon pysäyttämiseksi, ja Suomen tulee noudattaa sitä. Siksi Suomi valmistelee nyt kansallista ennallistamissuunnitelmaansa.

Tavoitteena on parantaa heikentynyttä luonnon tilaa esimerkiksi metsissä, perinneympäristöissä, soilla ja vesistöissä, kuten joissa. Ennallistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi patojen purkamista ja koskien kunnostamista, mistä olisi apua etenkin vaelluskaloille, kuten lohelle ja taimenelle.

Vesistöjen tilaa parantaisi myös soiden palauttaminen luonnontilaisiksi. Etenkin soita ja metsiä koskeva sääntely on kuitenkin aiheuttanut kiistoja. Suomessa näitä luontotyyppejä on paljon, mistä syystä ennallistaminen tuottaa merkittäviä kustannuksia. Niitä aiheutuisi käytännön työstä, kuten patojen purkamisesta ja suo-ojien tukkimisesta.

Yksi asetuksen osa, luontotyyppien heikentämättömyysvelvoite, huolestuttaa etenkin metsäteollisuutta. Velvoitteen mukaan hyvässä tilassa olevien luontotyyppien kuten boreaalisten luonnonmetsien, harjumetsien ja puustoisten soiden tilaa ei saa heikentää merkittävästi.

Lähes puolet Suomen eri luontotyypeistä arvioitiin uhanalaisiksi.

Metsäala pelkää, että puukauppa vaikeutuu rajoitusten vuoksi. […]

Lue lisää… from Luonnon korjaamissuunnitelma etenee

Taiten toteutettu nukketeatteriesitys palaa valtiovarainministeri Riikka Purran rasististen nettikirjoitusten aiheuttaman kohun aikaan

Puoluejohtaja Riikka Purran kuviteellinen tytär soittaa politiikan sotkujen keskellä kärvistelevälle äidilleen ja kertoo perheen koiran purreen hänen poikaystäväänsä Amiria. Purra pyytää tytärtä antamaan puhelimen koiralle. Turun kaupunginteatterissa viime syksyllä esitetty nukketeatterisatiiri Saako Purra? -esitys vieraili elokuussa Helsingin Tekstin talossa. Heini ja Matti Vahteran kirjoittama ja edellisen Nukkevaltio-ryhmälle ohjaama teos tuntuu kulkevan ainakin brittiläisen Spitting Imagen, […]

Lue lisää… from Taiten toteutettu nukketeatteriesitys palaa valtiovarainministeri Riikka Purran rasististen nettikirjoitusten aiheuttaman kohun aikaan

İlker Çatakin palkitussa elokuvassa isoveli valvoo teattereita ja yliopistoja

Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon voittaneen saksalaisen İlker Çatakin elokuvassa Ankarassa asuvat akateeminen näytelmäkirjailija Azis (Tansu Biçer) ja tähtinäytteljä Derya (Özgü Namal) joutuvat uuden esityksensä takia Turkin autoritäärisen hallinnon epäsuosioon. Elokuvassa Berliini saa edustaa Ankaraa ja Hampuri Istanbulia jo siksi, että näin poliittisen elokuvan kuvaaminen Turkissa olisi ollut vaikeaa. Kuten Yle Areenassa esillä olevassa Opettajanhuoneessa (Saksa 2022), […]

Lue lisää… from İlker Çatakin palkitussa elokuvassa isoveli valvoo teattereita ja yliopistoja

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan