Kaikki jutut

Poimikaa itse marjanne, sanoo thaimaalainen toimittaja suomalaisille

Kirjoittanut: Ennu Leiwo Kuvat: Clay Ritakallio Lukuaika: 6 minuuttia

Kiantama, Polarica Marjanhankinta, Marja-Matti, Arctic Group ovat suomalaisia marja-alalla toimivia yhtiöitä. Niitä ja niiden avainhenkilöitä kuitenkin yhdistää myös kaksi muuta asiaa. Ensinnäkin kahden vuosikymmenen ajan, aina 2020-luvulle saakka, ne käyttivät työvoimanaan lähes yksinomaan thaimaalaisia marjanpoimijoita. Toiseksi ne kaikki liittyvät Suomen historian suurimpaan ihmiskauppatutkintojen vyyhtiin.

Muun muassa näissä yrityksissä työskennelleiden marjanpoimijoiden kokemuksia seurataan thaimaalaisen toimittaja Hathairat Phaholtapin dokumenttielokuvassa Blood Berries (2025). Vuosina 2023–2025 kuvatun dokumentin nimi viittaa nimitykseen, jota thaimaalaiset käyttävät pohjoismaisista luonnonmarjoista: หมากไม้, eli verimarjat. Niiden tuotantoketjuun liittyy pakkotyötä ja ihmiskauppaa.

Thaimaalaisia on kohdeltu kuin orjia.

Syyskuussa Phaholtap vieraili Turussa osana Euroopan-kiertuettaan. Hän kiertää esittämässä dokumenttielokuvaansa uusille yleisöille ja toivoo voivansa lisätä tietoisuutta siitä, mitä Suomessa ja Ruotsissa – ihmisoikeuksien mallimaissa – tapahtuu.

”Elokuvan viesti on selvä. Se, mitä thaimaalaiset poimijat ovat teidän maissanne kokeneet, on puhdasta riistoa. Heitä on kohdeltu kuin orjia”, Phaholtap sanoo.

Todellisuus alkaa paljastua

Isaan Record -median päätoimittaja Phaholtap asuu Isaanin maakunnassa Pohjois-Thaimaassa. Isaan on maan köyhintä aluetta, josta myös suuri osa thaimaalaisista siirtotyöläisistä on kotoisin. Erityisesti koronapandemian aikana moni lähti ulkomaille paremman elämän toivossa.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Poimikaa itse marjanne, sanoo thaimaalainen toimittaja suomalaisille

Jailbreikkauksella käyttäjä ottaa vallan omiin laitteisiinsa, ja siksi digijätit inhoavat sitä

Kirjoittanut: Julius Halme Lukuaika: 8 minuuttia

Saksalaisen messukeskuksen lavalla puhuva mies on innoissaan, jopa riemuissaan. Donald Trump on kuulemma kerrankin tehnyt jotain hyvää, vaikka vahingossa sen tekikin. Jotain hyvää, joka saattaa pelastaa internetin.

Lavalla puhuva mies on teknologiavaikuttaja ja kirjailija Cory Doctorow. Hänet tunnetaan etenkin internetin rappeutumista käsittelevästä työstään. Ilmiötä kuvaava uudissana, enshittification, suomeksi paskoontuminen, on hänen keksimänsä.

Nyt se voidaan pysäyttää, Doctorow katsoo. Samalla tuhottaisiin digijättien monopolit ja katkaistaisiin Euroopan sekä muun maailman digitaalinen riippuvuus Yhdysvalloista.

”Hyvää vapautuspäivää”, Doctorow hihkuu.

Tammikuussa 2026 Computer Chaos Club -hakkeritapahtumassa pitämässään esityksessä hän kuvaili, miten jailbreikkaus voisi vapauttaa ihmiset ja valtiot digitaalisesta riippuvuudesta teknojätteihin ja Yhdysvaltoihin. Termillä tarkoitetaan laitteen tai ohjelmiston suojauksen murtamista niin, että käyttäjä voi itse poistaa käyttöjärjestelmän asettamia rajoituksia ja muunnella sitä haluamallaan tavalla.

Jailbreikkaus ja termistö sen ympärillä ovat teknisiä ja maallikolle vaikeaselkoisia. Selvennetään asiaa käytännön esimerkillä, traktorilla.

Digitaalisista lukoista on tullut arkipäivää.

John Deere on yhdysvaltalainen traktorivalmistaja. Deeren traktoreihin on asennettu ohjelmisto, joka estää niiden korjaamisen. Tai siis traktorit pystyy kyllä korjaamaan, mutta ne eivät korjauksen jälkeen tunnista uusia osia tai liiku ennen kuin lisensoitu Deere-teknikko kytkeytyy traktorin USB-porttiin ja ”auktorisoi” korjauksen. Hinta tälle voi olla useita satoja dollareita. Maanviljelijät ovat jo vuosikymmenen jailbreikanneet traktoreitaan saadakseen ne hallintaansa.

Mutta mitä hyvää Trump on tehnyt? Lyhyesti: hän asetti tariffit.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Jailbreikkauksella käyttäjä ottaa vallan omiin laitteisiinsa, ja siksi digijätit inhoavat sitä

”Kalus näutä nin hyvällä” – rahvaan rivoudet siivottiin pois Kalevalasta

Kirjoittanut: Kukka-Maria Ahokas Lukuaika: 9 minuuttia

Jälleen kerran folkloristiikan dosentti Heidi Henriikka Mäkelä Helsingin yliopistosta saa vastata kysymyksiin kansanrunoutemme härskistä puolesta. Tasaisin väliajoin mediassa nimittäin ”paljastetaan”, miten osa kalevalamittaisista runoista oli seksuaalissävytteisiä.

Mäkelän mukaan kansanperinteen tutkijoiden puhelimet käyvät kuumina erityisesti keväällä Kalevalan päivän alla, kun toimittajat haluavat kysellä Kalevalan ”salatusta aineistosta” ja ”Suomen kansan unohdetuista pervorunoista”. Muun ajan vuodesta tutkijat saavat olla rauhassa.

Folkloristiikan alalla karjalaista kansanperinnettä on kuitenkin tutkittu paljon eri näkökulmista, eikä aineisto ole ollut koskaan ”kateissa”.

”Suomessa ei ole koskaan aktiivisesti sensuroitu runoja. Esimerkiksi Virossa neuvostoaikana kansanrunousarkistossa saksittiin, piirrettiin yli tussilla ja liimattiin lappuja sellaisen tavaran päälle, josta koettiin, ettei se kuulu hyvän neuvostokansalaisen profiiliin.”

Suomesta aineistoa ei koskaan hävitetty, vaan sitä säilytettiin arkistojen uumenissa.

”Tutkijat ovat aina 1800-luvulta lähtien tienneet, että siellä on tämmöisiä runoja.”

Siis tämmöisiä:

Rannassa viinoja ryypätt[iin],

pikarit lyötiin rikki,

piika tyttö pimiässä pirtiss pistettiin,

talon tyttö raukka itki:

kuin kuolen koinamatta,

tuon makian maistamatta.

Ah sitä herttaista herkkuu,

poikien pöksyissä lerkkuu,

Huntunturin Jussi

minua nussi

iltahämärällä

kyrpä kämärällä,

viis sormee vitun päällä.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from ”Kalus näutä nin hyvällä” – rahvaan rivoudet siivottiin pois Kalevalasta

Elokuva Afganistanin naisten äänitorvena

Kirjoittanut: Iida Simes Lukuaika: 2 minuuttia

Naiset otetaan ensin pois työelämästä ja kohta kaikilta julkisilta paikoilta. Naiset muutetaan näkymättömiksi. Vankeus kotona vie mielenterveyden. Afganistanilainen Shakiba Adil pääsi toteuttamaan unelma-ammattiaan paettuaan Afganistanista Suomeen: Adil ohjasi tämän elokuvan Elina Hirvosen kanssa niin, että päähenkilöt kuvasivat alati hupenevien mahdollisuuksiensa mukaan arkeaan ja lukemisprojektiaan Kabulissa. Salaisen lukupiirin kirjana on ihmisoikeuksien riiston klassikko, Anne Frankin päiväkirja. […]

Lue lisää… from Elokuva Afganistanin naisten äänitorvena

Sandra Hüller tekee unohtumattoman roolityön Markus Schlenzerin ohjaamassa Rosessa

Kirjoittanut: Tuomas Rantanen Lukuaika: 1 minuuttia

Itävaltalaisen Markus Schleinzerin ohjaama elokuva nojaa todellisiin 1600-luvun tapahtumiin. Siinä kolmikymmenvuotiseen sotaan miehenö osallistunut Rose (Sandra Hüller) saapuu syrjäiseen kylään ja tekeytyy hylätyn tilan perijäksi.Vähäeleisellä ahkeruudellaan hän saavuttaa arvostetun aseman yhteisössä, mutta arkea varjostaa pelko sukupuoleen ja omaisuuteen liittyvien petosten paljastumisesta. Asiat mutkistuvat, kun hän joutuu sosiaalisen paineen äärellä ottamaan puolisokseen naapuri tilan tyttären Suzannan […]

Lue lisää… from Sandra Hüller tekee unohtumattoman roolityön Markus Schlenzerin ohjaamassa Rosessa

Punainen peto -elokuva osoittaa, että vastakkainasetteluja liennyttävän työväenliikkeen perintöä tarvitaan yhä

Kirjoittanut: Tuomas Rantanen Lukuaika: 1 minuuttia
Eetu Salin, who is fighting for a more just world, tries to prevent a civil war in his country. While the society falls into darkness, Eetu has to face his inner demons too. Feature film directed by Antti-Jussi Marjamäki & Veera W. VIlo.

Antti-Jussi Marjamäen ja Veera W. Vilon ohjaama elokuva kertoo työväenliikkeen pioneeri Eetu Salinista (1866–1918) ja vasemmiston sisäisistä jännitteistä sisällissodan aikaan. Salin vastusti aseellisen vallankumoukseen ryhtymistä, mutta menetti silti sen takia henkensä. Pienen budjetin Punainen Peto on kuvattu kokonaan studiossa Lars von Trierin Dogvillen (2003) ja Jörn Donnerin Armi elää! (2015) -elokuvien tapaan. Jonkinlaisessa ensemble-elokuvan hengessä kankaalla nähdään myös elokuvan […]

Lue lisää… from Punainen peto -elokuva osoittaa, että vastakkainasetteluja liennyttävän työväenliikkeen perintöä tarvitaan yhä

Maskuliinisuuden kriisi ei ole kaikkien miesten tai maskuliinisten muotojen kriisi vaan tietyn ihanteen kriisi

Kirjoittanut: Ana Yara Postigo Fuentes Lukuaika: 5 minuuttia

Viimeisten noin kymmenen vuoden aikana termi ”maskuliinisuuden kriisi” on siirtynyt sukupuolentutkimuksen julkaisuista podcast-studioihin, poliittisiin puheisiin, parlamentaarisiin tutkimuksiin ja verkon kommenttikenttiin kaikkialla maailmassa. Viime aikoina se on yhdistynyt väitteeseen ”miesten yksinäisyysepidemiasta”, jonka mukaan miehet ovat nykyään eristäytyneempiä ja enemmän emotionaalisesti hukassa kuin koskaan ennen.

Vuonna 2023 Yhdysvaltojen korkein lääkintäviranomainen Vivek Murthy antoi virallisen varoituksen kansallisesta ”yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden epidemiasta”. Some-vaikuttajat, kuten naisvihamielistä sanomaa levittävä Andrew Tate, ovat muotoilleet asian uusiksi: heidän mukaansa nuorilta miehiltä on viety jotain pois ja syypää on naisistunut ja vihamielinen yhteiskunta.

Termiä ”maskuliinisuuskriisi” käytetään kuvaamaan miesten haavoittuvuuden lisäksi miesten aggressiota. Huhtikuussa 2026 Britannian opettajien ammattiliiton tekemän kyselyn mukaan maan kouluissa on kytemässä vakava maskuliinisuuskriisi. Lähes joka neljäs naisopettaja raportoi oppilaiden tekemästä naisvihamielisestä väkivallasta viimeisen vuoden aikana. Vuonna 2023 osuus oli alle viidenneksen. Rekisteröityihin tapauksiin kuuluivat pojat, jotka luovat tekoälyllä alastonkuvia naispuolisesta henkilökunnasta, vitsailevat seksuaalisesta väkivallasta ja kieltäytyvät ottamasta vastaan opetusta naisilta.

Nykyhetkeä määrittelee puhetapa, jossa pojat ja miehet esitetään samanaikaisesti uhreina ja uhkina, yhtäältä yksinäisinä ja eksyksissä, toisaalta häirinnän ja radikalisoitumisen tekijöinä. Pitääkö tämä argumentti paikkansa? […]

Lue lisää… from Maskuliinisuuden kriisi ei ole kaikkien miesten tai maskuliinisten muotojen kriisi vaan tietyn ihanteen kriisi

Ryssyyden pelko ja häpeä

Kirjoittanut: Miia Vistilä Lukuaika: 3 minuuttia

Susinukke Kosolana tunnetun runoilija Daniil Kozlovin ensimmäinen proosateos Ryssä (Sammakko 2025) erottuu edukseen suomalaisessa autofiktiivisessa kirjallisuudessa. Se kertoo poikkeuksellisen kauniilla ja vivahteikkalla kielellä joukkoon kuulumisen halun ja syrjintään johtavan erilaisuuden välisistä ristiriidoista. Ajoittaiset sysimustan huumorin pilkahdukset tekevät synkistä teemoista helpommin lähestyttäviä. Teoksessa torjunnan pelko syntyy ennen kaikkea venäläisyydestä, joka Suomessa nähdään paheksuttavana ja pelkoa herättävänä […]

Lue lisää… from Ryssyyden pelko ja häpeä

Tattarisuon esoteria elää

Kirjoittanut: Miida Liminka Lukuaika: 4 minuuttia

Kun nousee Rautatientorilta linja-autoon 77, matkaa kohti Pohjois-Helsinkiä ja jää pois Jarrutien pysäkillä, kävelee Porvoonväylän ja Lahdenväylän väliin Tattariharjuntieltä itään, saapuu pienen vedenpumppaamon luo. Tien suunnassa näkyy pieni, seisahtunut lammikko. Se on keskeinen paikka teoksessa Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri (Like 2025).

Kasaan painunut heinä lähteen ympärillä paljastaa, että paikka on kiinnostanut monia muitakin. Erikoinen tapahtumaketju sai alkunsa 96 vuotta sitten, kun koiraansa ulkoiluttaneen koulupojan silmään osui jotain lähteeseen kuulumatonta. Poika epäili sitä ihmisen kädeksi.

Kun lähteestä alkoi vuotta myöhemmin nousta lisää irtileikattuja käsiä, jalkoja, sormia ja lopulta jopa pää, mysteerin kimpussa oli poliisin ja lehdistön lisäksi koko Helsinki. Tapauksesta uutisoitiin ulkomaita myöten.

Viimein paljastui, että asialla oli ollut joukko okkultisteja Vallilan työläiskortteleista. Mysteerin selviämisestä on kuitenkin jo lähes sata vuotta, mutta jokin noitapiirissä ja makaaberissa rituaalimagiassa kiehtoo 2020-luvun suomalaista niin, että tarinan pohjalta tehdään edelleen teatteriesityksiä, musiikkia, kauno- ja tietokirjallisuutta ja muita painojulkaisuja. Keväällä 2026 helsinkiläisen Ilves-teatterin näytelmää Tattarisuo 1931 esitettiin loppuunmyydyille katsomoille.

 

Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri kokoaa ensimmäistä kertaa yksiin kansiin tarinan yhdestä Suomen rikoshistorian merkillisimmistä rikosvyyhdeistä. Ajoittain proosallisia, uppoutuvia kuvauksia yksityiskohtaiseen tietokirjallisuuteen sekoittava teos on kiehtova

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Tattarisuon esoteria elää

Q-teatterin Suliko on pysäyttävän merkityksellinen matka pahuuden inhimilliseen ytimeen

Kirjoittanut: Tuomas Rantanen Lukuaika: 3 minuuttia

Yleisön saapuessa paikoilleen lavalla on jo käynnissä Neuvostoliiton johtoportaan kovaääniset vodkajuhlat. Salivalojen hämärtyessä meno vain sakenee. Joukon keskipisteenä hääräävä Stalin simputtaa ja nöyryyttää alaisiaan aseinaan banaani ja karaoke. Hetkittäin näyttämön aggressiivisen intensiivinen liike pysähtyy ja siirrymme Stalinin sisäisen eksistentiaalisen kauhun tilaan. Näin alkaa Juho Mantereen Pirkko Saision Suliko-romaanista (Siltala 2024) Q-teatterille sovittama ja ohjaama samanniminen […]

Lue lisää… from Q-teatterin Suliko on pysäyttävän merkityksellinen matka pahuuden inhimilliseen ytimeen

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan
Jatka selausta