Viimeisten noin kymmenen vuoden aikana termi ”maskuliinisuuden kriisi” on siirtynyt sukupuolentutkimuksen julkaisuista podcast-studioihin, poliittisiin puheisiin, parlamentaarisiin tutkimuksiin ja verkon kommenttikenttiin kaikkialla maailmassa. Viime aikoina se on yhdistynyt väitteeseen ”miesten yksinäisyysepidemiasta”, jonka mukaan miehet ovat nykyään eristäytyneempiä ja enemmän emotionaalisesti hukassa kuin koskaan ennen.
Vuonna 2023 Yhdysvaltojen korkein lääkintäviranomainen Vivek Murthy antoi virallisen varoituksen kansallisesta ”yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden epidemiasta”. Some-vaikuttajat, kuten naisvihamielistä sanomaa levittävä Andrew Tate, ovat muotoilleet asian uusiksi: heidän mukaansa nuorilta miehiltä on viety jotain pois ja syypää on naisistunut ja vihamielinen yhteiskunta.
Termiä ”maskuliinisuuskriisi” käytetään kuvaamaan miesten haavoittuvuuden lisäksi miesten aggressiota. Huhtikuussa 2026 Britannian opettajien ammattiliiton tekemän kyselyn mukaan maan kouluissa on kytemässä vakava maskuliinisuuskriisi. Lähes joka neljäs naisopettaja raportoi oppilaiden tekemästä naisvihamielisestä väkivallasta viimeisen vuoden aikana. Vuonna 2023 osuus oli alle viidenneksen. Rekisteröityihin tapauksiin kuuluivat pojat, jotka luovat tekoälyllä alastonkuvia naispuolisesta henkilökunnasta, vitsailevat seksuaalisesta väkivallasta ja kieltäytyvät ottamasta vastaan opetusta naisilta.
Nykyhetkeä määrittelee puhetapa, jossa pojat ja miehet esitetään samanaikaisesti uhreina ja uhkina, yhtäältä yksinäisinä ja eksyksissä, toisaalta häirinnän ja radikalisoitumisen tekijöinä. Pitääkö tämä argumentti paikkansa? […]
