Elävä oppitunti eurooppalaisen fasismin pimeästä ytimestä

Nykyajan eurooppalaista fasismia ymmärtääkseen on hyvä katsoa menneisyyteen. Moneen kertaan palkitun espanjalaistoimittaja ja -kirjailija Paco Cerdán teos Läsnä! Matka espanjalaisen fasismin juurille vie vuoteen 1939, jolloin Espanjan sisällissota (1936–1939) on juuri päättynyt. Toisen maailmansodan ”kenraaliharjoituksessa” vastakkain olivat oikeistolaiset, natsi-Saksan tukemat falangistit sekä sosialistien ja anarkistien muodostama tasavaltalaisten joukko, joka hävisi sodan.

Espanjan sisällissota ennakoi tulevan maailmansodan ideologisia jakolinjoja ja aiheutti espanjalaisille kollektiivisen trauman, jonka käsittelyä on lykätty nykypäivään saakka. Francisco Francon fasistis-konservatiinen sotilasdiktatuuri oli Euroopan pitkäaikaisimpia totalitaarihallintoja aina vuoteen 1975.

Läsnä! on tarinallista tietokirjallisuutta, jossa seurataan fasistisen falangisti-puolueen perustajan José Antonio Primo de Riveran hauta-arkun näyttävää siirtokulkuetta läpi sodan raunioittamien kylien ja vihan runteleman maan. Vähäistä kansansuosiota nauttinut Rivera oli ehdolla kansanedustajaksi puoli vuotta ennen kuin puolue kiellettiin ja hänet tuomittiin kuolemaan tasavaltalaisten tuomioistuimen toimesta marraskuussa 1936. Teloituksen jälkeen hänen ympärilleen kuitenkin luotiin myyttinen henkilökultti, jossa hänestä tehtiin Tasavallan terävin ruoska, falangistien marttyyri ja espanjalaisen fasismin tienraivaaja.

Cerdá kuljettaa lukijoita 467 kilometrin matkan, jonka falangistit kävelevät vuonna 1939 haudatakseen Riveran maalliset jäänteet keskiaikaiseen El Escorialin kuningasluostariin. Kirja näyttää paitsi voittajien propagandan heti sodan päättymisen jälkeen, myös häviäjien näkökulman: vaellusmatkan varrella nähtävät teloitetut, pakkotyöläiset ja keskitysleirien nääntyneet vangit muistuttavat suuresta traumasta, jonka virallinen Espanja pyrki pitkään systemaattisesti unohtamaan. Viime aikoina historian kipupisteita on alettu käsittelemään laajemmin, ja Cerdan teos on osa tärkeää julkista keskustelua aiheesta.

Kirjailija suosii lyhyitä lauseita, mikä tuo tekstiin ajoittain tahattoman tekoälyn klangin. Cerdán kerronta on silti mukaansatempaavaa, ja teoksesta huomaa, että hän on tehnyt valtavan taustatyön faktantarkistuksessa. Kirja on elävä oppitunti eurooppalaisen fasismin pimeästä ytimestä.