Korvaamaton Arja Saijonmaa

Mikkelissä vuonna 1944 syntynyt Arja Saijonmaa on suomalaisen – ja kyllä, myös ruotsalaisen – musiikin kentällä niin ikoninen hahmo, että on ällistyttävää, miten tämän kaltainen elämäkertadokkari ilmestyy hänestä vasta nyt. 

Saijonmaan levyttämät ja monesti keikoilla esittämät 1970-luvun poliittiset laulut ovat yhtä tunnettuja kuin Agit Propin tuotanto. Hänen voimakas alttonsa on kajahtanut myös iskelmämusiikissa ja suomalaisessa tangossa, jota hän on esittänyt ahkerasti Ruotsissa.

Hard core -euroviisufanit tuntevat kaikki ne viisi kappaletta, joilla hän on osallistunut Suomessa ja Ruotsissa karsintoihin. Vuonna 2025 hän pääsi taas Melodifestivalenin finaalissa lavalle, mutta ei laulamaan vaan hän kävi kannustamassa KAJ-bändiä saunatamineissa. Suomalainen KAJ lauloi hänen nimensä Bara bada bastun sanoituksissa. Ruotsin nuoriso  hurrasi. 

LAULA MINULLE ARJA -elokuvassa parasta on siitä suurin osa eli vanhat arkistoklipit: Oi niitä aikoja, jolloin rauhaa pidettiin tärkeänä asiana yli puoluerajojen ja jopa yli maiden ja mantereiden, ja aikoja, jolloin solidaarisuus oli tärkeä arvo. Ja aikoja, jolloin Vanha ylioppilastalo oli ylioppilaiden ja taiteen talo. 

Elokuvassa omaa historiaansa pääsee kommentoimaan myös 2020-luvun Saijonmaa, joka paljastuu sangen huumorintajuiseksi ja lempeäksi persoonaksi. Nykyajan dokkarintekijät eivät selvästi ole niin armottomia menestyvän naistaiteilijan arvostelijoita kuin menneiden vuosikymmenien lehdistö, joka epärehellisesti revitteli otsikoilla kollegoitaan viettelevästä tai tylystä laulajasta.

Tähti on jo 81-vuotias, mutta kovassa vedossa dokkarin esityksissä, kuten Sodankylän elokuvajuhlilla kesäkuussa ja elokuussa Helsingissä huomattiin. 

Elokuvan on ohjannut Marko Talli, jolta ilmestyi vuonna 2023 Jope Ruonansuu -dokkari Jope ite. Hän on myös tuottanut monenlaisia henkilökuvia kuten elokuvat Juice, Spede, Levoton Tuhkimo ja Sel8nne.

ELOKUVAN ALUSSA SAIJONMAA saa Ruotsissa arvostetun mitalin elämäntyöstään.

Onneksi elokuva siirtyy pian hovin patsasteluista katkelmiin suomalaisesta, hyvin jännitteisestä mutta vahvasta kulttuurielämästä 1960-luvulta nykypäivään. 

Kun Saijonmaa pyrki Ylioppilasteatterin kuoroon, nuori pianisti Kaj Chydenius säesti Saijonmaata ja vaikuttui saman tien tämän mahtavasta lauluäänestä. Lapualaisoopperasta Saijonmaankin tie siis alkoi.

Hyvin pian Saijonmaan kohtalona oli tavata kotimaansa diktatuuria vastaan taisteleva tulisielu Mikis Theodorakis, jonka säveltämä musiikki oli jo lumonnut Saijonmaan. Saijonmaa pääsi esiintymään parimetriselle kreikkalaiselle Helsingissä järjestetyssä poliittisessa tapahtumassa, ja siellä olikin sitten Theodorakisin vuoro lumoutua. Saijonmaa uskalsi hypätä tuntemattomaan ja lähteä Theodorakisin matkaan maailmankiertueelle.

Vuosia myöhemmin, kun Saijonmaa palasi maailman turuilta Suomeen, ennen niin solidaarinen vasemmistorintama oli hajonnut kahdeksi vihaiseksi leiriksi. Saijonmaa ei halunnut kuulua kumpaankaan. Välit vanhoihin tovereihin tulehtuivat vuosikausiksi.

ARJA SAIJONMAA ON todellakin tiennyt ja tuntenut asiat, joista hän on laulanut. 

Työ maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian puolesta tutustutti hänet aikoinaan Ruotsin pääministerin Olof Palmeen. Palmen syytä oli, ettei Saijonmaan silloinen esiintymispesti Yhdysvalloissa ollut pidempi, kun hän suorastaan vaati Saijonmaata palaamaan Pohjolaan ja osallistumaan ihmisoikeushommiin.

Myöhemmin YK-lähettiläänä Saijonmaa tapasi yhdysvaltalaisen kollegansa: Harry Belafonten kanssa konsertoidessaan Oslossa rauhankonferenssissa Saijonmaa auttoi neuvottelemaan rauhansopimuksen Israelin Shimon Peresin ja Palestiinan Jasser Arafatin välille. Mihin tämä kaikki rauhanaate on kadonnut, Saijonmaa ihmettelee nykyajan kohtauksissa valkokankaalla ja samaa äimistelee katsoja.

Seikkailut maailman johtajien hoveissa ovat saaneet vastapainoa kesämökillä Mikkelin liepeillä. Ahkerana saunojana ja luonnon arvostaja Saijonmaa hiljentyy ja nauttii. 

Hän opetti suomalaiskansallisen meditatiivista elämää palavasieluiselle Theodorakisille, jonka hän sai hiljennettyä pyydettyään tätä etsimään katseellaan joutsenta. 

”ELÄMÄLLE KIITOS, SAIN siltä paljon. Sain siltä naurun, sen vierelle itkun.”

Chileläisen Violeta Parran säkeet soivat läpi elokuvan. Herkästi liikuttuvana Saijonmaan tunteet vaihtelevat naurusta itkuun läpi elokuvan, mutta ehkä pysäyttävimpiä ovat olleet  kokemukset vääjäämättömästä lapsettomuudesta ja lehdistön tökeröstä suhtautumisesta siihen. Kohtusyövän takia hän menetti lisääntymiskykynsä jo nuorena, mutta tietämättömät toimittajat jaksoivat vuodesta toiseen spekuloida taiteilijan olevan liian itsekäs ja kiireinen lasten hankkimiseen.

Arja Saijonmaa on ollut korvaamattoman arvokas tähti Suomelle etenkin suomalaisten sivistämisen vuoksi, taidenautintojen tuottamisesta puhumattakaan. 

Toista Arjaa ei ole eikä tule.