★★★★
Blue Heron
Sophy Romvar
Elokuvateatteressa 10.7.
Sophy Romvarin esikoiselokuva kertoo omaelämänkerralliseksi tulkittavissa olevan tarinan unkarilaistaustaisesta perheestä, joka on tovi aiemmin muuttanut Kanadan Vancouveriin. Elokuva seuraa perheen kahdeksanvuotiaan tyttären Sashan (Eylul Guven) näkökulmasta hänen lapsen puuhiaan ja niihin lomittuvaa perheen huolta isoveli Jeremyn (Eddik Beddoes) yhä vaikeammiksi äityvistä mielenterveyden ongelmista.
Elokuvan toisella aikatasolla nähdään Sasha ohjaajaa itseään muistuttavana aikuishahmona (Amy Zimmer), joka yrittää rakentaa muistojensa kautta kokonaiskuvaa tästä ohittamatonta traumaa aiheuttaneesta tragediasta. Jeremystä piirtyvä kuva on äärimmäisen kaunis ja syvän surullinen.
Maya Bankovicin kuvaus on herkkää ja tarkkaa ilmentäen yhtä lailla lapsen tapaa havainnoida kuin aikuisen muistelua. Romvarin dramaturginen ratkaisu liu’uttaa aikatasoja sisäkkäin sosiaalityöntekijän hahmon kautta on yllättävä ja puhutteleva. Palkintoja ja kehuja keränneen elokuvan estetiikka, nuoren tytön omaelämänkerrallinen näkökulma ja tekijän tapa käyttää elokuvaa trauman työstöön tuo mieleen Charlotte Wellsin yhtä lailla mestarillisen Aftersunin (2021).





