Suomalaisia suosikkeja ja australialaista rokkia

Kitaristi Matti Mikkolan vuonna 2004 perustama Suomiprogen tähtibändi esittää keikoilla sekä omia biisejään että covereita. Saimaa ei jätä hippiaikoja ja vanhaa iskelmää.

Uuden levyn nimi on lupaava, koska Matka mielen ytimeen, vol. 1 vuodelta 2015 on jäänyt proge- ja jazzpiirien suosioon. Lentävää kalakukkoa ja Myrskyluodon Maijaa rakastavat kaikki. Bändi käänsi progen ja fuusion kielelle myös Dingon Levottoman Tuhkimon tietenkin parantaen alkuperäistä biisiä huomattavasti.

Vol. 2:lla Saimaan versio Kirkan muinaisesta euroviisusta, Neidon ryöstö, kunnioittaa originaalia paljon. Jopa Kimmo Härmän laulusoundi muistuttaa yllättävästi Kirkaa. Sen sijaan Epitafin progelaukkaa Lea Laven ei todellakaan ole esittänyt. Sotilaat, kansat, maat menee samasta sävellajista kuin Pepe Willbergin versio, mutta Saimaan energia tuo biisiin vahvuutta, ja syystä! Eläköön hipit: sotien pitäisi kadota maailmasta.

Levyn ihmeellisin biisi on Oskar Merikannon Itkevä huilu. Sen levyttänyt Vesku Loiri olisi Saimaan instrumentaaliversiosta ylpeä. Uskomattomat tahtilajien vaihtelut ja musiikilliset käänteet olisivat hämmentäneet Loiria, vaikka olikin jazzmiehiä. Huilun itkun päälle tunkee lopussa Valse lente, koska miksi ei ja enemmänhän on enemmän.

Saimaa: Matka mielen ytimeen, vol. 2

Lördag 2026

Iida Simes

Australialainen rock-yhtye King Gizzard & the Lizard Wizard on julkaissut 2010-luvun alusta alkaen levyjä hengästyttävään tahtiin. Yhtye on tullut tunnetuksi jatkuvasti uudistuvasta tyylistään sekä kyvystään yhdistellä luovasti garage rockin, psykedeelisen rockin ja jopa trash metalin ilmaisukeinoja. Tänä vuonna julkaistu Alien Metal, joka on yhtyeen 28. studiolevy, on vaikuttava siirtymä teknon, housen, junglen ja psykedeelisen trancen maailmoihin.

Hypnoottisesti jyskyttävät rytmit, hapokkaat goatrance-sekvensserit ja lennokkaat melodiat sulautuvat toisiinsa vaivattomasti. Vokaaleja Alien Metalilla on säästeliäästi, ja levyn tunnelma tuo mieleen ug-reivibileiden aamuyön transsinomaisimmat hetket. Kokonaisuutta rikastuttaa entisestään kahden kappaleen Kill For the Steel ja Level 5 muodostama rikkobiittinen osio.

Hämmentävää kyllä, tämän vuoden kiinnostavin tekno- ja trance-levy tulee yhtyeeltä, joka on keskittynyt elektronisen musiikin sijaan progressiiviseen rockiin.

King Gizzard & the Lizard Wizard: Alien Metal

p(doom) Records 2026

Mika Pekkola

Kitara, rummut, basso – Ilmari Pohjolan bändin eli Pohjolan Ilmarin uutuuslevy Tiedän rakkaudesta kaiken nojaa tähän populaarimusiikin pyhään kolminaisuuteen, mutta lisää sekaan pasuunaa, oopperalaulua, höpötyksiä ja haukuntaa. Taiteellisen poprockin seassa on kaikuja kantrista, jazzista, soulista, humpastakin.

Vaikuttavinta on biiseihin taitavasti rakennettu dynamiikka; vahvat kontrastit ja soiton täsmälliset nyanssit. Se tekee niistäkin kappaleista, joiden lyriikat ovat kuin synkeiden aikuisten lastenlauluista, vavahduttavia ja ytimeen sukeltavia.

“Ultra Bra on minusta musiikkia onnellisille ihmisille”, on yhtyeen pasunistina palvellut Pohjola lausunut. Pohjolan Ilmarin musiikki on jotain muuta – ei välttämättä onnettomille ihmisille, mutta niille, joiden maailma on mieluummin absurdin hauska, outo, raskaskin. Muttei koskaan tylsä.

Pohjolan Ilmari: Tiedän rakkaudesta kaiken

Viimeiset levyt 2026

Emilia Miettinen