Visuaalisesti upea Lentävä ruotsalainen muistuttaa, miten ihmistä ohjaava rakkaus ei ole vain valloittamista

Salomon August Andrée (1854 – 1897) oli ruotsalainen patenttiviraston yli-insinööri ja kuuluisa ilmapallolentäjä. Hänet tunnetaan yhdessä valokuvaaja Nils Strindbergin ja insinööri Knut Frænkelin kanssa tekemästään epäonnistuneesta yrityksestä lentää vetypallolla pohjoisnavan yli. Kansakunnan juhlituiksi sankareiksi kohonneita seikkailijoita eivät pysäyttäneet asiantuntijoiden varoitukset pallokankaan vuotamisesta eikä tuulien ja sääolojen arvaamattomuudesta. Huonostihan siinä sitten kävi.

Tragediasta on kirjoitettu paljon, ja se tunnetaan myös Jan Troellin elokuvasta Insinööri Andreen ilmapurjehdus (1982). Juha Hurme ohjasi samannimisen, mutta muodoltaan oman tyylisensä näytelmän Ylioppilasteatterille vuonna 1996. Aiheitta käsittelee myös Paul Olinin Teater Siriukselle ohjaama Expeditionen-näytelmä (2023), joka palaa näyttämölle tammikuussa 2027.

Nyt Lahden kaupunginteatterissa esitetään Linda Wallgrenin ja Anna Kuusamon tästä tositarinasta kirjoittamaa ja edellisen ohjaamaa näytelmää Lentävä ruotsalainen. Kuusamo myös esittää tulkinnassa tärkeään näkökulmarooliiin nostettua Andréen (Tapani Kalliomäki) salarakasta, kirjailija ja feministi Gurli Linderiä.

Esitys houkuttaa sukeltamaan epookkiin jo visuaalisella ilmeellään. Niin lavastuksena hyödynnettävien verhojen ja valojen (Janne Vasama & Harri Peltonen) sekä puvustuksen (Sanna Levo) tuella rakennetut kuninkaallisen Tukholman interiöörit kuin ilmakuvavideoiden, rekvisiitan ja äänisuunnittelun (Tatu Virtamo) myötävaikutuksella luodut lentomatka ja haverin jälkeinen vaellusvaihe ahtojäillä ovat kerrassaan vaikuttavia.

Lystikkäinä ja esityksen tyylilajia luovasti laventavina satuhahmoina nähdään kuoroina näyttämölle ilmaantuvat jääkarhut, lokit sekä retkeläisten matkaansa mukaan ottamat poloiset kirjekyyhkyt, joille kukaan ei ollut muistanut opettaa matkaa kotiin.

Seikkailunhalunsa sokaisemien miesten kohtalosta kertovat kotiin jääneet naiset. Linderin hahmon ohella elämäntarinallaan tärkeään asemaan nousee myös Strindbergin (Veeti Vekola) kihlattu Anna Charlier (Aurora Manninen).

Dialogi on luontevaa nykykieltä, josta löytyy koukkua ja komiikkaa, mikä tuo viekkaasti näytelmän sukupuoliasetelmankin tähän päivään. Yliaikaisuuteen lienee pyritty myös musiikin tyylilajilla, mutta sen korostunut epäorgaanisuus tuottaa kokonaisuuteen enemmän kitkaa kuin liukua.

Lentävä ruotsalainen on tarina kunnianhimon ja hybriksen välisestä veteenpiirretystä viivasta, jonka havaitsemisessa usein on sukupuolisesti valikoitunutta tyyppivikaa. Feministisen kritiikin lomassa esitys suhtautuu ymmärtävän kunnioittavasti tragedian uhreihin ja esittää heidät ensisijassa harhautuneina oman elämänsä sankareina.

Tässä painotuksessaan esitys eroaa kiinnostavasti Helsingin kaupunkiteatterissa samaan aikaan esitettävästä Elollisista. Iida Turpeisen romaaniin perustuvassa Pipsa Longan ja Wauhausin sovituksessa kuvataan satiirisesti hiukan toisenlainen epäonninen pohjoinen tutkimusmatka. Siinä arktinen tragedia toimii osoituksena siitä, miten tieteeseen itseensä sisältyy sellaista kolonialistista hybristä, joka edelleen vääristää suhdettamme muihin kansoihin ja eliölajeihin.

Lentävän ruotsalainen tuntuu lähestyvän samaa asiaa Gurli Linderin avainmonologissa. Siinä hahmo pohtii ihmistä ohjaavan rakkauden olemusta: kuinka rakkaus on eri suuntiin vetävä sekoitus itsekästä valloitushalua ja nöyrää luopumista toisten hyväksi.

Ehkä meidän kaikkien kannattaa havahtua tuumimaan, milloin olisi sittenkin parempi jäädä oman kodin rauhaan hyvän kirjan kanssa ja jättää ne maailman viimeiset sopukat kartoittamatta.

Korjaus 27.10. klo 11:58: kuvatekstistä ottetu pois viittaus trikiiniloisten mahdollisesta osuudesta menehtymiseen, mikö on myähemmissä tutkimukseissa todetty epätodennäköiseksi. Lisätty toiseen kappaleeseen maininta Teater Siriuksen Expediotinen -näytelmnään.