Berliinin sankari kertoo satiirin keinoin poliisivaltio DDR:n perinnön ja nykyisen mediakulttuurin törmäyksestä.

Wolfgang Becker (1954–2024) jatkaa viimeiseksi jääneessä elokuvassaan jo Goodbye Leninistään (2003) tuttua DDR:n perinnön pöyhimistä kepeän, mutta samalla salaviisaan satiirin keinoin. Siinä elämässään jumitusraiteelle päätyneestä videovuokraamoyrittäjästä Michasta tulee itselleenkin yllätyksenä julkkis, kun omaa kilpeään kiillottava toimittaja tekee hänestä liioitellun sankaritarinan kylmän sodan aikaisen joukkoloikkauksen järjestäjänä.

Berliinin sankarissa DDR näyttäytyy byrokraattisena poliisivaltiona, jossa hyvin olisi voinut sattua tapaus, jossa virkaheitto asemateknikko rikkoo vahingossa vaihteen ja ohjaa metrollisen matkustajia Berliinin muurin toiselle puolelle. Ja tietenkin on ajankohtaista mediakritiikkiä, että tilanteessa ilman poliittista motiivia töpeksineestä tunarista tehdään jälkeenpäin demokratian soihdunkantaja.

Tarinan kulkua rikastavat Berliinin eloisat katukuvat, naapurustojen mukava meininki, maineensa vangiksi jäänyt konkaritoisinajattelija, entisen Stasi-johtajan inhimillisen mittakaavan mulkerous sekä yllättävä romanttisen parisuhteen mahdollisuus. Charly Hübner onnistuu luomaan päähahmosta sympaattisen taviksen, joka elämän oikukkaan käänteen takia päätyy hetkeksi horjumaan valintojensa ja historiallisen totuuden äärellä.