Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan

Saksankielisessä teatterissa ajankohtaiset yhteiskunnalliset jännitteet ovat usein suoremmin esillä kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi Berliinin HAU-teatterissa esitettävässä Julian Hetzelin Three Times Left is Rightissa kuvataan makaaberin satiirin tyylilajissa vasemmistolaisen miesprofessorin (Josse De Pauw) ja tätä nuoremman äärioikeistolaisen naiskellokkaan (Kristien De Proost) suhdetta.

Vaikka pohjalla on vakava kysymys äärioikeistolaisen ihmiskuvan normalisoitumisesta ja vasemmistohumanismin kyvyttömyydestä vastata siihen, esityksen verileikki horjahtaa vulgaarin latteuden puolelle. Siinä miestään terävämpi nainen simputtaa tätä mennen tullen ja tekee viimein puolisonsa sisäelimistä makkaraa. Finaalissa teurastamoa muistuttava näyttämö muuttuu nakkikioskiksi, josta yleisöllekin tarjotaan ilmaista kaljaa ja naposteltavaa.

Tätä voi verrata siihen, miten Milo Raun vielä toukokuussa Tukholmassa esitetyssä Ragessa kulttuurivasemmiston ja äärioikeiston kohtaaminen näyttäytyi melkein yhtä verisenä, mutta paljon monitasoisempana, analyyttisempänä ja vähemmän kyynisenä.

Samaa teemaa työstää myös Maja Zade Schaubühnelle kirjoittamassaan ja ohjaamassaan Spinnessä. Siinä keski-ikäinen Julia (Caroline Peters) kertoo yleisölle kohtaamisestaan lapsuudenystävänsä ja tämän perheen kanssa, jotka paljastuvat äärioikeistolaisen AfD:n kannattajiksi. Julia oli juonut liikaa ja puhunut suunsa puhtaaksi ja on nyt hämmentynyt. Taustalla vaikuttaa se, että äärioikeiston kannatus on laajentunut myös koulutettuun keskiluokkaan, eikä kulttuurivasemmiston suunnalta siihen voi suhtautua yhtä alentuvasti kuin silloin, kun natsiretoriikkaa käyttivät lähinnä syrjäytyneet sakilaiset.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan

Näytelmäkirjailija Falk Richterin hahmot kamppailevat arjessaan poliittisia ja taloudellisia kuristusvoimia vastaan

Esityksen alussa näyttelijä Dimitrij Schaad kertoo näytelmäkirjailija Falk Richterinä, että jos hänen äitinsä olisi kirjoittanut näytelmän perheestään, siinä tyydyttäisiin toteamaan, kuinka onnellisia he kaikki aikanaan olivat. Mutta kun hän tekee sen itse, hänen on pakko kuvata esimerkiksi sodan perintöä, perheväkivaltaa sekä sitä, kuinka hänet suljettiin perhejuhlien ulkopuolelle homoutensa takia.

Richterin monologinäytelmä The Silence vierailee elokuussa Helsingin Juhlaviikoilla. Todellista elämää esityksessä korostavat videoklipit, joissa Richter haastattelee omaa äitiään.

”Halusin tarkastella omaa perhettäni esimerkkinä siitä, miten tietyistä traumoista ei koskaan puhuttu, vaan ne siirrettiin seuraaville sukupolville”, avaa Falk Richter prenzlauerbergiläisessä kahvilassa Berliinissä.

”Toisaalta, kun olin itse teini-ikäinen 1980-luvulla, homoidentiteettiä leimasi AIDSin uhka ja katolisen kirkon propaganda Jumalan kostosta. Pitkä matka kohti vapautumista näyttää törmäävän jälleen vaientamiseen. Meillä täällä Saksassa on vaikutusvaltainen puolue, jonka sanavalinnat kuulostavat vanhalta natsipuolueelta. He pyrkivät perustamaan totalitaarisen hallinnon ja vaativat naisia pysymään kotona, maahanmuuttajia ulos maasta ja homoja pois näkyvistä. Tiettyjä tarinoita enää haluta kerrottavan. Tämäkin on sitä hiljaisuutta.”

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Näytelmäkirjailija Falk Richterin hahmot kamppailevat arjessaan poliittisia ja taloudellisia kuristusvoimia vastaan

Alastomat nunnat rullaluistimilla ja muita aikamme teatterikuvia

Voima vieraili Berliinin teatterikeväässä, jossa kukkivat äärioikeiston nousuun, sukupuoleen, seksuaalisuuteen, maahanmuuttoon, luokkakapinaan, aborttiin ja uskontoon liittyvät jännitteet.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Alastomat nunnat rullaluistimilla ja muita aikamme teatterikuvia

Valko-Venäjältä paennut Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevitš halveksii valehtelijoita, kaunistelijoita ja lapsensa myyviä venäläisiä

Kirjailija kasvoi Neuvostoliitossa, jossa hänellä oli kolme kotimaata: Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä. Kaksi näistä maista on nyt diktatuureja, yksi sotatantereena. Nykyisessä kodissaan Berliinissä kirjailija kehuu Suomea, jossa äärioikeisto ei voittanut vaaleissa. ”Hienoa, että olette pystyneet torjumaan sitä pimeyttä, jota kaikkialta vyöryy”, hän sanoo. […]

Lue lisää… from Valko-Venäjältä paennut Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevitš halveksii valehtelijoita, kaunistelijoita ja lapsensa myyviä venäläisiä

Teatteriliitteen pääkirjoitus: Maailma palaa, bileet jatkuu

Suuret taideteokset syntyvät sekoituksesta sattumia ja maailmanhistorian myrskyisiä tapahtumia. Tietenkin polttoaineeksi tarvitaan teoksen tekijöiden lahjakkuutta ja hengen paloa. Intohimoa ja angstia.  Aloitetaan sattumista. Englantilainen Christopher Isherwood tutustui 1920-luvulla maanmieheensä, runoilija W. H. Audeniin. Heistä tuli sydänystäviä. Vuonna 1929 Auden hengaili Berliinissä perehtymässä silloin vielä hetken ajan vapaamielisen kaupungin sykkeeseen. 25-vuotias Isherwood päätti lähteä kaveria moikkaamaan. Isherwood todisti, miten saksalaiset fasistit tekivät juutalaisista suuren sodan jälkeisen laman syntipukkeja. Yhteiskunnan hajautuminen ja latentti väkivalta oli uuvuttavaa, niinpä Isherwood rentoutui hämärissä baareissa Schönebergin kaupunginosassa.  Avoimen eroottinen taide ja seksuaalisten suuntautumisten villi kirjo hurmasivat Isherwoodin. Palattuaan Englantiin Isherwoodin Saksan-visiitin tapahtumat ja ihmiset, etenkin varieteelaulajatar

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Teatteriliitteen pääkirjoitus: Maailma palaa, bileet jatkuu

Vastarinnan kasvot – Extinction Rebellion innostaa monenlaisia ihmisiä ilmastotoimintaan

Lokakuun alussa vietettiin 60 kaupungissa Extinction Rebellion -kapinaviikkoa. Suomalaiset Miina Penttinen ja Teemu Silván osallistuivat toimintaan Berliinissä. Kaupunkiin oli saapunut aktivisteja useasta eri maasta. Aktivisteilta kysyttiin miksi he ovat liittyneet Elokapina-liikkeeseen.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Vastarinnan kasvot – Extinction Rebellion innostaa monenlaisia ihmisiä ilmastotoimintaan

Ilmastoaktivistit ottivat näyttävästi haltuun Berliinin keskustan

Extinction Rebellion -kapinaviikkoa vietettiin viime viikolla 60 kaupungissa ympäri maailmaa. Extinction Rebellion -liike kannusti sulkemaan suurkaupungit ilmastohätätilan merkiksi. Näyttelijä-aktivisti Miina Penttinen raportoi osallistumisestaan Berliiniin mielenilmauksiin.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Ilmastoaktivistit ottivat näyttävästi haltuun Berliinin keskustan

Central Airport THF: kun Berliinin ilmasillan kaunein portti muuttui epätoivon ja odotuksen tyyssijaksi

Algerialaissyntyinen, sittemmin brasilialaistunut elokuvaohjaaja Karim Aïnouz (s. 1966) kotiutui Berliiniin kahdeksan vuotta sitten. Hän vieraili Helsingissä Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla esittelemässä elokuvaansa Central Airport THF.  Se kertoo ajoittain surrealistisen oloista, mutta erittäin todellista tarinaa valtavasta lentokentästä, joka useita hangaareitaan myöten muutettiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseksi vuonna 2014. (Lentoliikenteen käytössä se oli vuoteen 2008.) Elokuva sijoittuu vuoteen 2015, jolloin Tempelhofissa majaili yhtäaikaa yli 2 500 pakolaista. ”Minusta on valtavan ironista, että fasistien suuri arkkitehtoninen saavutus olikin yhtäkkiä turvapaikanhakijoiden hallussa”, Aïnouz naurahti Voiman haastattelussa.   Aïnouz keksi kuvata elokuvaansa Tempelhofissa, koska alue oli hänelle tuttu. Hän asui kentän lähellä ja teki siellä välillä vapaaehtoistyötäkin. Ei

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Central Airport THF: kun Berliinin ilmasillan kaunein portti muuttui epätoivon ja odotuksen tyyssijaksi

Väline on viesti

Taidevideo, elokuva ja installaatio kohtaavat Julian Rosefeldtin Manifestossa. Videotaiteella tarkoitetaan yleensä sellaista liikkuvan kuvan taidetta, jossa väistellään elokuvakerronnan vakiintuneita muotoja. Käsitteestä kaikuu sekin, että taidemuodon synty palautuu aikaan, jolloin tallennevälineenä alettiin käyttää videonauhaa. Tällainen määrittely on tietysti hämäävää monellakin tavalla. Digitalisoituvassa maailmassa video­nauha on tekniikkana väistyvää lajia samaan tapaan kuin filmi perinteisen elokuvan puolella. Kokeellisia liikkuvan kuvan teoksia taas on myös tehty ennen videoiden läpimurtoa. Esimerkiksi Man Rayn 1920-luvulla filmille tekemät työt tai Andy Warholin Tehtaalla 1960-luvulla tehdyt viritykset ovat monessa mielessä lähempänä videotaiteen kuin elokuvan vakiintuneita muotoja. Samaan tapaan myös elokuvan klassikoissa esiintyy vakiintunutta ilmaisua rikkovia kokeellisia osia. Tällaisia ovat esimerkiksi Salvador

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Väline on viesti

Hihamerkeistä homomuseoon

Berliinissä homoilla on historia, josta ei vaieta. Teksti Heli Yli-Räisänen Kuvat Scwules Museum Schwules Museum eli homomuseo­ ei liene sattumalta perustettu juuri Berliiniin. Kaupunki oli queerväen mekka jo 1900-luvun alussa. Siellä suoritettiin ensimmäinen transnaisen sukupuolenkorjausleikkaus, ja sinne perustettiin vuonna 1919 seksuaalisuutta tutkiva yksityinen instituutti, joka julkaisi tutkimuksia homoseksuaalisuudesta yhtenä muista seksuaalisen suuntautumisen ilmentymänä. Kaupunki oli tunnettu räätäleistä ja suutareista, jotka tekivät tilaustöitä niin sanotuille ristiinpukeutujille. Sitten tuli natsi-Saksa. Homot joutuivat vainon kohteeksi, tutkijoiden julkaisut poltettiin. Homoja vangittiin queerväen suosimista kuppiloista ja vietiin keskitys­leireille. Natsien rodunjalostus kohdistui erityisesti homoseksuaalisiin miehiin. Kun juutalaiset kantoivat hihamerkissään Daavidin tähteä, homot hihamerkittiin vaaleanpunaisella kärjellään seisovalla

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Hihamerkeistä homomuseoon

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan