Saksankielisessä teatterissa ajankohtaiset yhteiskunnalliset jännitteet ovat usein suoremmin esillä kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi Berliinin HAU-teatterissa esitettävässä Julian Hetzelin Three Times Left is Rightissa kuvataan makaaberin satiirin tyylilajissa vasemmistolaisen miesprofessorin (Josse De Pauw) ja tätä nuoremman äärioikeistolaisen naiskellokkaan (Kristien De Proost) suhdetta.
Vaikka pohjalla on vakava kysymys äärioikeistolaisen ihmiskuvan normalisoitumisesta ja vasemmistohumanismin kyvyttömyydestä vastata siihen, esityksen verileikki horjahtaa vulgaarin latteuden puolelle. Siinä miestään terävämpi nainen simputtaa tätä mennen tullen ja tekee viimein puolisonsa sisäelimistä makkaraa. Finaalissa teurastamoa muistuttava näyttämö muuttuu nakkikioskiksi, josta yleisöllekin tarjotaan ilmaista kaljaa ja naposteltavaa.
Tätä voi verrata siihen, miten Milo Raun vielä toukokuussa Tukholmassa esitetyssä Ragessa kulttuurivasemmiston ja äärioikeiston kohtaaminen näyttäytyi melkein yhtä verisenä, mutta paljon monitasoisempana, analyyttisempänä ja vähemmän kyynisenä.
Samaa teemaa työstää myös Maja Zade Schaubühnelle kirjoittamassaan ja ohjaamassaan Spinnessä. Siinä keski-ikäinen Julia (Caroline Peters) kertoo yleisölle kohtaamisestaan lapsuudenystävänsä ja tämän perheen kanssa, jotka paljastuvat äärioikeistolaisen AfD:n kannattajiksi. Julia oli juonut liikaa ja puhunut suunsa puhtaaksi ja on nyt hämmentynyt. Taustalla vaikuttaa se, että äärioikeiston kannatus on laajentunut myös koulutettuun keskiluokkaan, eikä kulttuurivasemmiston suunnalta siihen voi suhtautua yhtä alentuvasti kuin silloin, kun natsiretoriikkaa käyttivät lähinnä syrjäytyneet sakilaiset.
[…]
Lue lisää… from Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan
