Esityksen alussa näyttelijä Dimitrij Schaad kertoo näytelmäkirjailija Falk Richterinä, että jos hänen äitinsä olisi kirjoittanut näytelmän perheestään, siinä tyydyttäisiin toteamaan, kuinka onnellisia he kaikki aikanaan olivat. Mutta kun hän tekee sen itse, hänen on pakko kuvata esimerkiksi sodan perintöä, perheväkivaltaa sekä sitä, kuinka hänet suljettiin perhejuhlien ulkopuolelle homoutensa takia.
Richterin monologinäytelmä The Silence vierailee elokuussa Helsingin Juhlaviikoilla. Todellista elämää esityksessä korostavat videoklipit, joissa Richter haastattelee omaa äitiään.
”Halusin tarkastella omaa perhettäni esimerkkinä siitä, miten tietyistä traumoista ei koskaan puhuttu, vaan ne siirrettiin seuraaville sukupolville”, avaa Falk Richter prenzlauerbergiläisessä kahvilassa Berliinissä.
”Toisaalta, kun olin itse teini-ikäinen 1980-luvulla, homoidentiteettiä leimasi AIDSin uhka ja katolisen kirkon propaganda Jumalan kostosta. Pitkä matka kohti vapautumista näyttää törmäävän jälleen vaientamiseen. Meillä täällä Saksassa on vaikutusvaltainen puolue, jonka sanavalinnat kuulostavat vanhalta natsipuolueelta. He pyrkivät perustamaan totalitaarisen hallinnon ja vaativat naisia pysymään kotona, maahanmuuttajia ulos maasta ja homoja pois näkyvistä. Tiettyjä tarinoita enää haluta kerrottavan. Tämäkin on sitä hiljaisuutta.”
