Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan

Saksankielisessä teatterissa ajankohtaiset yhteiskunnalliset jännitteet ovat usein suoremmin esillä kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi Berliinin HAU-teatterissa esitettävässä Julian Hetzelin Three Times Left is Rightissa kuvataan makaaberin satiirin tyylilajissa vasemmistolaisen miesprofessorin (Josse De Pauw) ja tätä nuoremman äärioikeistolaisen naiskellokkaan (Kristien De Proost) suhdetta.

Vaikka pohjalla on vakava kysymys äärioikeistolaisen ihmiskuvan normalisoitumisesta ja vasemmistohumanismin kyvyttömyydestä vastata siihen, esityksen verileikki horjahtaa vulgaarin latteuden puolelle. Siinä miestään terävämpi nainen simputtaa tätä mennen tullen ja tekee viimein puolisonsa sisäelimistä makkaraa. Finaalissa teurastamoa muistuttava näyttämö muuttuu nakkikioskiksi, josta yleisöllekin tarjotaan ilmaista kaljaa ja naposteltavaa.

Tätä voi verrata siihen, miten Milo Raun vielä toukokuussa Tukholmassa esitetyssä Ragessa kulttuurivasemmiston ja äärioikeiston kohtaaminen näyttäytyi melkein yhtä verisenä, mutta paljon monitasoisempana, analyyttisempänä ja vähemmän kyynisenä.

Samaa teemaa työstää myös Maja Zade Schaubühnelle kirjoittamassaan ja ohjaamassaan Spinnessä. Siinä keski-ikäinen Julia (Caroline Peters) kertoo yleisölle kohtaamisestaan lapsuudenystävänsä ja tämän perheen kanssa, jotka paljastuvat äärioikeistolaisen AfD:n kannattajiksi. Julia oli juonut liikaa ja puhunut suunsa puhtaaksi ja on nyt hämmentynyt. Taustalla vaikuttaa se, että äärioikeiston kannatus on laajentunut myös koulutettuun keskiluokkaan, eikä kulttuurivasemmiston suunnalta siihen voi suhtautua yhtä alentuvasti kuin silloin, kun natsiretoriikkaa käyttivät lähinnä syrjäytyneet sakilaiset.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Fasismin uhkaa, kannibalismia ja eritteitä saksankielisen teatterin tapaan

Wienin juhlaviikkoja johtava teatteriohjaaja Milo Rau soveltaa sosiologiaa lavalle ja haluaa palauttaa vallan katsojille

Alussa lavan etualalla nähdään kolme hahmoa, jotka käsikirjoitusnivaskojen ja tekniikalle huudeltavien ohjeiden myötä vaikuttavat ohjaavan hitaasti myötäpäivään näyttämöllä pyörivässä mökissä tapahtuvaa esitystä. Kaiken yläpuolella olevalle näytölle samplataan aiemmin kuvattuja kohtauksia ja suoratoistokuvaa mökin tapahtumista. Tunnelma tiivistyy, kun ohjaajat astuvat näyttelijöiden rooleihin ja alkavat osallistua tapahtumiin. Sveitsiläisen Milo Raun Tukholman Dramatenin kirjoittamassa ja ohjaamassa Rage-näytelmässä joukko eri-ikäisiä kulttuurivasemmistolaisia on viettämässä aikaa talvisella kesämökillä. Uutisissa kerrotaan Ruotsin pääministeriin kohdistetusta terrori-iskusta ja maahan julistetusta poikkeustilasta. Nopeasti järkkyneessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä taloon tunkeutuu Michael Hanekenin Funny Games -elokuvan tapaisia väkivaltaisia äärioikeistolaisia ja seuraa verilöyly.   Yhteiskunnallista väkivaltaa Rau käsitteli myös pari vuotta sitten Espoon teatterissa

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Wienin juhlaviikkoja johtava teatteriohjaaja Milo Rau soveltaa sosiologiaa lavalle ja haluaa palauttaa vallan katsojille

Poliittinen nykyteatteri etsii keinoja käsitellä äärioikeiston tuottamaa uhkaa

Tampereen teatterikesässä nähty Catarina and the Beauty of Killing Fascists löytää verrokkeja myös Suomesta

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Poliittinen nykyteatteri etsii keinoja käsitellä äärioikeiston tuottamaa uhkaa

Kansallisteatteri ja Espoon teatteri antoivat äänen metsätalouden vastavoimille

Uruguaylaisen näyttelijä-muusikko Lucia Trentinin karisma täyttää Kansallisteatterin  entiseen puuverstaaseen rakennettua Taivassalia. Suomalaisen näyttelijäkaartin keskellä hän esittää seksityöläinen ja aktivisti Rita Mendeziä, joka manifestoi suomalaisomisteisen sellutehtaan tuottamista ympäristöongelmista ja sosiaalisista konflikteista. Niin ikään uruguyalaisen Marianella Morenan kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Metsä Furiosa viitataan UPM:n Paso de los Torosin sellutehtaaseen. Suomeen esitys on päätynyt osana Jussi Lehtosen ja Satu Herralan vetämää taide- ja tutkimushanketta, johon kuuluu myös Uruguyassa toteutettua vankilateatteria ja Metsä geopolitiikan näyttämönä -yleisötapahtuma.  ”Kansallisteatterissa ei ole juurikaan käsitelty suomalaista kolonialismia. Eikä meillä ole aiemmin ollut teosta, joka tarjoillaan katsojille samaan aikaan espanjan-  ja suomenkielisenä”, kertoo esityksessä myös näyttelevä Jussi Lehtonen. Suomessa metsäteollisuutta pidetään vaurauden perustana, mutta siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – meillä

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Kansallisteatteri ja Espoon teatteri antoivat äänen metsätalouden vastavoimille

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan