Pohjattoman lohduton poikkitaiteellinen teos ja albumillinen ristiriitaa

Miltä kuulostaa rappioalkoholistien asuttama laho autiotalo 1990-luvun Savonlinnassa, jossa vampyyri tekee töitään? Lauri Ainalan uuden Harju-kokoonpanon levy Verikyyhky vastaa kysymykseen. Sami Makkosen Ainalan kanssa tekemä, samanniminen sarjakuva-albumi puolestaan näyttää sen.

Verikyyhky on poikkeuksellinen poikkitaiteellinen kokonaisteos, johon sisältyy myös Youtubesta löytyvä Verikyyhky: Synty -dokumenttielokuva. Teoksen osat lomittuvat myös siten, että sarjakuva-albumiin on sisällytetty qr-koodeja, joiden kautta pääsee kuuntelemaan juuri oikeaan kohtaan sopivaa musiikkia ja LP puolestaan on myös visuaalinen jatke sarjakuva-albumille.

Iilimadot, kuppaaminen, alkoholismi, vampyrismi, uskonto ja kultit. Profetiaaliset näyt, kielillä puhuminen ja delirium. Likainen ja ruhjo. Ysärin lama ja natsit. Häiritsevät äänet, kuiskuttelu ja supina, särinä ja rahina, etäinen urkumusiikki, laulu. Niistä on Verikyyhky tehty. Sarjakuvassa kaikki on mustaa ja harmaata, ellei sitten hetkittäin ruskeaa tai likaisen punaista. Jos musiikkia kuvailisi väreillä, tuo paletti sopii myös soundtrackin kuvailemiseen.

Makkonen on kirjoittanut mustanpuhuvissa albumeissaan uusiksi suomalaista kauhusarjakuvaa ja Kalevalaa. Ainala on puolestaan kanavoinut aikaisemmin muun muassa suhdettaan karjalaista perua edustavaan uukuniemeläiseen herätysliikkeeseen. Kristillisen ja pakanallisen perinnön yhteentörmäys sopii tekijöidensä tuotantoon.

Verikyyhkyn tarinan pohjaton lohduttomuus näkyy jokaisessa sarjakuvapaneelissa ja kuuluu sen jokaisessa nuotissa. Teokset häiritsevät syvästi niin silmiä kuin korviakin. Pimenevässä syysillassa voi pohtia, onko teoksen ylimaallinen kuitenkaan kauheampaa, kuin tämä meidän todellisuutemme.

Sarjakuvan ja ääniteoksen yhdistäminen on harvinaista, muttei täysin ennenkokematonta Suomessakaan. Sattumalta Verikyyhkyn tapahtumien aikoihin näki päivänvalon Tommi ”Tex” Hännikäisen sarjakuva Konrad Orbiter, jolle The Insult That Made Man Out Of Mac teki Original Non-Motion Picture Soundtrackin. Tuota äänitettä ei enää helpolla itselleen löydä, mutta onneksi sekin löytyy Youtubesta.

Harju: Verikyyhky (Original Graphic Novel Soundtrack). Svart 2026
Sami Makkonen & Lauri Ainala: Verikyyhky. Like 2026. 152 sivua.

 Jari Tamminen

Kukkatalon toinen albumi on mukaansatempaava sekoitus indie rockia ja räppiä, hyvää flow’ta kauttaaltaan. Sinkkuna julkaistu Skene tuo mieleen The White Stripesin niin räkäisen rehevässä laulussa kuin napakassa tempossa ja ryhdikkäässä bassossakin. Mut unohdettiin pureutuu nuoren ihmisen vaikeampiin tuntoihin ja nykymaailman digitaaliseen armottomuuteen. Aikaa kertoo suhteesta, joka ottaa enemmän kuin antaa. Levyn soundimaailma on kevyt ja leikkisä, mutta lyriikat lipuvat Z-sukupolven melankolian aalloilla niin sinnikkäästi, että keski-ikäinen täti apeutuu.

Kukkatalon kitarassa fiilistelee Atte Lehtiniittu ja bassossa Luka Laune, solisteina Good Boysista ja Jänoklubista tutut Christian Ajo ja Kosmo Jutila ja rummuissa Samu Sundell. Helsinkiläinen viisikko pani bändin pystyyn koronapandemian aikaan. Vaikka kulkutauti on mennyttä elämää, maailma on edelleen rikki. Se kuuluu myös Kukkatalon materiaalissa jotenkin tähän Riivana-biisin tyyliin: ”Ei elämä oo onnellista, se on onnellisii hetkii”. Siihen voi tätikin samastua.

Kukkatalo: Ristiriita

Lördag 2026

Emilia Miettinen