Arkipäivän utopiat -teoksen lähtökohtana on kapitalismikriittinen teoria ja käytäntö

Utopisteja kritisoidaan usein kauniiden visioiden esittämisestä ilman konkreettista suunnitelmaa niiden toteuttamisesta. Utopiat, niin väitetään, ovat idealistista haihattelua, jotka ohjaavat huomion sivuun nykyhetken ongelmista. Utopioiden vaaraksi katsotaan niin ikään se, että ne voivat kivettää historiassa ja ajassa sukeutuvan muutosprosessin ennalta laaditun kaavan toisinnoksi, mikä estää yhteiskuntaa uudistavia voimia reagoimasta eteen tuleviin haasteisiin joustavasti. Tulevaisuuteen projisoidut utopiat voivat kriitikkojen mukaan muuttua paradoksaalisesti menneisyyteen kahlituiksi näyiksi, jotka painavat, filosofi Karl Marxin sanoja lainaten, kuin painajainen elävien ihmisten aivoja.

Tutkijat Suvi Salmenniemi ja Hanna Ylöstalo ja taiteilija Pilvi Porkola siirtävät tietokirjassaan Arkipäivän utopiat. Poliittinen mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet utopiakeskustelun fokuksen jokapäiväiseen elämään, taiteeseen ja yhteisöllisiin käytäntöihin. Teos perustuu kirjoittajien tutkimushankkeeseen Poliittinen mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet, jossa he etsivät uusia tapoja tutkimusta ja hankkia tietoa.

Salmenniemi, Ylöstalo ja Porkola ammentavat kriittisen teorian ja feministisen ajattelun perinteistä. Heidän tietokäsityksensä on tavallista laajempi, ja he nostavat rationaalisen ajattelun rinnalle vahvasti yhteiskunnalliset kontekstit, ruumiillisuuden, tunteet, aistit, tilan ja ajan. Kirjoittajat tuovat avoimesti esiin emansipatorisen tiedonintressinsä. Emansipatorinen tutkimus ei rajoitu uuden tiedon tuottamiseen. Se purkaa alistavia valtarakenteita, tutkii toisenlaisen olemassaolon mahdollisuuksia ja pyrkii lisäämään vapautta. Kirjoittajat ymmärtävät taiteen ja tieteen tekemisen yhteiskunnallisten kamppailujen kontekstissa.

Arkipäivän utopioiden lähtökohtana on kapitalismikriittinen teoria ja käytäntö. Salmenniemi, Ylöstalo ja Porkola argumentoivat, että poliittinen mielikuvitus on kriittisen tärkeä vastavoima vallitsevalle poliittiselle vaihtoehdottomuudelle. Utopia tarkoittaa heille ennen kaikkea mielikuvituksen vaalimista kollektiivisesti.

Vaikka Arkipäivän utopiat perustuu akateemisen tutkimuksen tuottamaan tietoon, se sisältää runsaasti konkreettista aineistoa, jota tekijät ovat keränneet haastattelemalla eri alojen taiteilijoita sekä Mustarindan, Oranssin ja Elävän kulttuurin Koroisten kaltaisten vaihtoehtoisten yhteisöjen asukkeja. Haastatteluaineistot täydentävät hienosti teoksen kapitalismikriittistä ja teoreettista näkökulmaa.

Teos on ilmaisultaan ajoittain varsin akateeminen ja toisteinen mutta selkeä ja havainnollistava. Kirjan innostavinta antia on sen näkemys tieteestä, taiteesta ja yhteiskunnallisesta muutostyöstä luovana, leikkisänä ja konventioista poikkeavana toimintana. Arkipäivän utopiat osoittaa, että yhteiskuntia muutetaan rakenteellisten uudistusten lisäksi myös jokapäiväisessä elämässä.