Nina Honkasen omakustanteena julkaisema romaani Rajat/On pureutuu riippuvuuksien maailmaan

Esilehdellä lukee “tarina miehestä, joka kertoo kaiken – myös sen mitä ei tiennyt muistavansa”. Ja Jan todella kertoo: kahdella tasolla liikkuva romaani muodostuu Janin istunnoista Rauha-terapeutin kanssa ja ruotsalaiseen dekkarityyliin minä-kertojan kursivoiduista ajatuksista. Jan on tallentanut muistiinpanonsa nimellä ”Rajat/On”.

Janilla, hyvin toimeentulevalla älyköllä, on hätä. ”Tarvitsen apuasi pysyäkseni hengissä huomiseen”, hän täräyttää Rauhalle alussa. Jan on päihderiippuvainen, jonka seksihaaveissa ja -harrastuksissa vilisee naisia ja miehiä. Rauha analysoi Jania: ”Kaksoistunnesidos, suruaggressio ja syyllisyysaggressio”, hän kirjoittaa. ”Haluaa olla asiansa päällä, psykologinen sanasto hallussa”, päättelee Rauha manipuloivasta asiakkaastaan.

Terapiassa Jan kertoo tarinaansa. Hän on muuttanut ”arvostetulle alueelle” Helsinkiin ”pienestä itäsuomalaisesta kunnasta”. Kuuden laudaturin ylioppilas oli aikoinaan päässyt heittämällä oikeustieteelliseen. Mutta Janin fiksuus on pintaa. Pelimiehen kuoren alla on repaleinen ihminen. Janin suhde äitiin ja vaimoon ovat laukaisseet monia kipupisteitä eikä Jan tunnu juuri osaavan iloita isyydestäkään.

Pystyykö Rauha auttamaan Jania? Pystyykö Jan ottamaan apua vastaan? Entä onko addiktioissa jotain hävettävää? Näiden kysymysten kautta Rajat/On kasvaa jännityskertomukseksi.

Rajat/On -kirjan vahvuuksia ja heikkouksia on sen rönsyilevyys. Janin elämäntarina kuoriutuu pala palalta, mutta sen poluilta on ajoittain hankalaa etsiä punaista lankaa, siis sitä, mistä todella on kyse.

Loppupuolella keskeinen oivallus on addiktissa kytevä muutosvastarinta: ehkä elämä selvin päin olisi tylsää? Nina Honkanen tavoittaa terapiassa vahvistuvan Janin suuren paradoksin: paraneminen ei ole vain iloinen asia, vaan oman haurautensa ymmärtämiseen liittyy valtavaa surua.