Kun Pazilaiti Simayijiang soitti isovanhemmilleen Kiinaan näiden vielä eläessä, huivi piti ottaa pois päästä eikä seinällä ollut Itä-Turkestanin lippu tai kartta saanut näkyä videokuvassa. Uskontoon liittyviä asioita kuten id-juhlan viettoa ei saanut mainita, vaikka islam on tärkeä osa hänen perheensä elämää.
Tunnelma puheluissa oli jännittynyt. Kuulumiset piti pitää pinnallisina eikä liian tunteellisesti ikävöidä. Asioista puhuttiin kiertoilmauksin. Jos isovanhemmat kertoivat tuttavien kuulumisia, että ”hän on tullut lomalta ja nyt häntä hoidetaan”, se tarkoitti, että on tuttava ollut pakkotyöleirillä ja päässyt sieltä vammautuneena pois.
Puhelut soitettiin kiinalaissovellus WeChatin kautta, eikä samaa puhelinta käytetty muuhun. Näin toimittiin, koska sovelluksen kautta Kiinan viranomaiset voivat päästä käsiksi puhelimen muuhun dataan. Avoimesti puhumisesta tai liian tiiviistä yhteydenpidosta saatettiin rangaista Kiinassa asuvia sukulaisia.
”Puhelut olivat ahdistavia tilanteita”, Simayijiang muistelee.
Simayijiang on uiguuri eli kuuluu Kiinassa Itä-Turkestanista, kiinalaisittain Xinjiangin maakunnasta, kotoisin olevaan kansaan. Kiinan hallinto sortaa uiguureja tavoilla, jotka ihmisoikeusjärjestöt ovat todenneet rikoksiksi ihmisyyttä vastaan.
Sorto ulottuu myös nimiin, jotka on kiinalaistettu. Pazilaiti Simayijiangin oikea nimi on Pazilet Ismail. Hän odottaa nimen vahvistamista Suomessa Digi- ja väestötietovirastossa.
Simayijiangin isä näki ajoissa, mitä oli tulossa ja lähti maasta vuonna 2005. Hänellä oli kaksi tytärtä, jotka hän halusi pelastaa autoritaariselta järjestelmältä. Parin vuoden kuluttua hän saapui Suomeen pakolaisena ja muu perhe seurasi perheenyhdistämisen kautta perässä. Äiti lahjoi paikallisen poliisin, jotta perhe pääsi lähtemään.
[…]
