Tältä näyttää globaalin etelän vesikriisi – hyvä kehityspolitiikka lupaisi hyvää myös ympäristölle

Talviaurinko porottaa, ja kevyt tuuli puhaltaa Zimbabwen pääkaupunki Hararen Kambuzuman vaatimattomalla asuinalueella. Blue Agenda -säätiön aktiivit pystyttävät järjestön banderollia huoltoaseman vieressä sijaitsevalla viheralueella.

Viheralue on osa kosteikkoa, joka levittäytyi vielä vuosikymmen sitten siinä, missä Thuli Petroleum -huoltoasema nyt seisoo. Sen omistaa zimbabwelainen yritys.

”Kaislikko on kuivunut, ja siellä eläneet vesilinnut, kuten haikarat ja sorsat, ovat kadonneet”, kertoo järjestön sihteeri David Sibanda.

”Kun kuulimme, että kosteikolle aiotaan rakentaa huoltoasema ja havaitsimme maansiirtokoneet, teimme valituksen ympäristöministeriölle ja kaupungin viranomaisille. Mutta asema rakennettiin siitä huolimatta”, Sibanda sanoo.

Hetken päästä järjestön varapuheenjohtaja Tendai Shoniwa viittoo meitä lopettamaan keskustelun ja siirtymään Kambuzuman toiselle kosteikkoalueelle. Läsnäolomme on havaittu, ja ympäristöaktivistit ovat huolissaan, että poliisi saapuisi paikalle työtämme vaikeuttamaan.

”Näin käy usein, kun yritämme tuoda ilmi mitä täällä tapahtuu ja kertoa väärinkäytöksistä”, Hararen kosteikkosäätiön koordinaattori ja Blue Agenda -säätiön puheenjohtaja Miriam Dhidonza huokaa.

”Kun yritämme vastustaa kosteikoille rakentamista, meidät profiloidaan ’kehityksen jarruiksi’”, Blue Agendan Tendai Shoniwa kertoo.

Ilmastohätätila kuivattaa Afrikkaa

Kosteikkoalueella maaperä on veden peittämänä jatkuvasti tai ainakin osan vuodesta. Suomessa tähän kuuluvat esimerkiksi suot, tulvaniityt, lammet ja jokisuistot. Zimbabwessa Hararessa levittäytyvät kosteikot kuuluvat tyyppiin nimeltä vlei, joka on matala, soinen märkä niitty. Se peittyy vedellä sadekautena ja varastoi vettä maan alle talvikauden kuivuuden aikana.

Parhaimmillaan useiden kilometrien levyinen ekosysteemi vapauttaa vettä hitaasti puroihin ja jokiin ja suodattaa pohjavettä. Tämä on tärkeää kaupungissa, jossa kunnallinen vedenjakelu toimii epävarmasti. Lisäksi kosteikko puskuroi rankkasateista aiheutuvia tulvia, jotka uhkaavat asuinalueita.

Kosteikot suojelevat kaupunkilaisia myös ilmaston kuumenemiselta: ne lieventävät miljoonakaupunkeihin muodostuvia lämpösaarekkeita, jotka hirmuhelteellä uhkaavat kaupunkilaisten terveyttä.

Kaikista maailman maalla sijaitsevista ekosysteemeistä kosteikot ovat merkittävimpiä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, sillä ne sitovat tehokkaasti hiiltä.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Tältä näyttää globaalin etelän vesikriisi – hyvä kehityspolitiikka lupaisi hyvää myös ympäristölle

Turvetaistelu Grimsåsin suolla jatkuu – suomalainen aktivisti jo viikkokausia kiinniotettuna Ruotsissa

Luonnonpuiston sisäänkäyntiä on vaikea löytää. Parkkipaikalta kävellään vähän matkaa tienvartta, kunnes vieressä olevaan metsikköön avautuu aukko kaksi vuotta sitten rakennetulle luontopolulle.

Paikka näyttää ränsistyneeltä. Infokylttejä on revitty ja paikalle rakennetusta lintutornista on vain lautakasa jäljellä.

Pitkospuut kulkevat suota reunustavan metsän ympäri. Alun perin luontopolku jatkui myös ojitetulle suoalueelle, mutta nyt sitä rajaavat turveyhtiön asettamat teollisuusalueesta varoittavat kyltit. Yksinäinen kaivinkone näkyy kaukaisuudessa pölypilven ympäröimänä.

Muutama viikko myöhemmin paikka on täynnä vilskettä. Ruotsalaisten lisäksi paikalle on saapunut ympäristöaktivisteja ainakin Puolasta, Belgiasta, Englannista, Norjasta ja Suomesta. Noin 60 hengen porukka on ikähaitariltaan laaja, nuorimmat ovat teini-ikäisiä ja vanhin osallistuja yli 80-vuotias.

Olemme Grimsåsin suolla Länsi-Ruotsissa, satakunta kilometriä Göteborgista sisämaahan. Suomalainen valtio-omisteinen turveyhtiö Neova haluaa nostaa alueelta turvetta. Turpeen nostaminen vapauttaa kuitenkin siihen sitoutuneen hiilen ilmakehään sekä tuhoaa ympäristöä paikallisesti, minkä takia aktivistit vastustavat toimintaa alueella nyt kolmatta kesää.

Vuonna 2024 suoran toiminnan ympäristöliike Återställ Våtmarker (suomeksi ”Ennallistakaa kosteikot”) pysäytti työkoneita ja perusti paikalle omaehtoisen luonnonpuiston pitkospuineen ja lintutorneineen. Toiminta jatkui seuraavana kesänä, jolloin suon ojia myös tukittiin. Tänä vuonna uutena tempauksena on niittykasvien ja auringonkukkien kylväminen.

”Se on radikaalia, vaikkei ehkä kuulosta siltä”, sanoo Kasperi Korhonen. Hän on toiminut eri ympäristöjärjestöissä Suomessa ja osallistui toimintaan Grimsåsissa nyt toista vuotta. Hetkinen – auringonkukansiemenet radikaalia?

Kyse on siitä, että Neovalla on lupa nostaa alueelta energiaturvetta, siis turvetta poltettavaksi sähkön tai lämmön tuottamiseksi. Turpeen heikko lämpöarvo ja suuret päästöt tekevät siitä kalliin energiamuodon, ja energiaturpeen noston taloudellinen kannattavuus onkin nykyhetkessä kyseenalainen. Sitä saadakseen tarvitsee myös kaivaa syvälle suohon.

Energiaturpeen yläpuolelta saatavaa turvetta voidaan käyttää muuhunkin – esimerkiksi kasvuturpeeksi ja maanparannukseen. Länsi-Götanmaan lääninhallitus kuitenkin hylkäsi keväällä Neovan hakemuksen muuttaa Grimsåsin suon käyttötarkoitus kasvuturpeen nostoa varten. Voimassa oleva lupa sallii päällimmäisen, energiaturpeeksi soveltumattoman, kerroksen käytön maanparannukseen.

Kun Neovan ilmoittama vuosittainen turpeennostomäärä suhteutetaan suon pinta-alaan ja jäljellä olevaan sopimusaikaan, ei Återställ Våtmarkerin laskelmien mukaan Grimsåsin suolla koskaan kaiveta tarpeeksi syvälle, jotta nostettava turve sopisi energiakäyttöön. Jos yhtiöllä ei ole aikeitakaan kaivaa energiaturvetta, asettaa se tämänhetkisen toiminnan laillisuuden kyseenalaiseksi. Oliko yhtiöllä alunperinkin tarkoituksena kaivaa kasvuturvetta?

Neova myy kasvuturvetta Kekkilä-brändin alla. Kasvuturpeessa aktivistien kylvämät siemenet kuitenkin ovat ongelma, toisin kuin energiaturpeessa. […]

Lue lisää… from Turvetaistelu Grimsåsin suolla jatkuu – suomalainen aktivisti jo viikkokausia kiinniotettuna Ruotsissa

Katusulkujen musiikkia

Kesällä 2021 tuntui, että maailma saattaisi muuttua.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli oli julkaissut hälyttävän raporttinsa ilmakehän puolentoista asteen lämpenemisestä muutamaa vuotta aiemmin. Muistan, miten edellisiä eduskuntavaaleja oli kutsuttu ilmasto- ja luontovaaleiksi. Niiden jälkeen Suomi sai keskustavasemmistolaisen hallituksen, jonka ilmastotavoite oli kunnianhimoinen.

Suuri muutos ympäristöpolitiikassa jäi kuitenkin tapahtumatta. Pettymys ei kuitenkaan kanavoitunut apatiaan vaan toimintaan.

Yhä useampi tuntemani ihminen liittyi Elokapina-nimiseen ympäristöliikkeeseen, osoitti mieltään kaduilla ja oli valmis myös kansalaistottelemattomuuteen kiinnittääkseen huomiota ilmastotoimien riittämättömyyteen. Tätä heräämistä voisin kuvata jonkinlaiseksi sukupolvikokemukseksi.

Kansalaistottelemattomuudesta Elokapina tuli tunnetuksi. Kun edellisenä syksynä poliisi oli suihkuttanut väkivallattomia mielenosoittajia pippurikaasulla Helsingin Kaisaniemessä, yhä suuremmat joukot lähtivät kaduille. Aina ties millä katuosuudella oli käynnissä spontaaneja festivaaleja.

Mielenosoituksesta tulee kuin festivaali, kun sinne kutsutaan artisteja esiintymään, sanoo Pessi Jouste, joka soittaa viulua Vimma-yhtyeessä. Jos jonkin yhtyeen keikan on sattunut näkemään Elokapinan mielenosoituksessa, on varsin todennäköistä, että kyseessä on ollut juuri rockia ja folkia yhteiskunnallisiin sanoituksiin yhdistävä Vimma.

Lopulta maailma ei muuttunut vuonna 2021, ja nyt tuo aika tuntuu kaukaiselta.

PESSI JOUSTE JA VIMMAN laulaja Eeva Rajakangas ovat saapuneet keväisenä iltana 2026 Voiman toimistolle keskustelemaan yhtyeestä, aktivismista ja siitä maailmasta, johon olemme kasvaneet ja jossa elämme.

Yhtyeellä on käynnissä tulevan neljännen albumin äänitysviikko: ensin pari päivää treenejä Helsingissä ja sitten siirtyminen Sipooseen studiolle äänittämään. Haastattelulle ja kuvauksille on ollut koko keväänä vain muutama  ajankohta, jolloin seitsenhenkinen yhtye on koolla.

Nyt sitä juuri miettii, että mitä haluaisi seuraavalla levyllä sanoa, Rajakangas sanoo. Ongelma on, että ajatukset vanhenevat nopeasti, kun poliittinen ilmapiiri muuttuu. Musiikin julkaisemisen prosessit ottavat aikansa: esimerkiksi Vimman edellisessä albumissa kuuluu Rajakankaan mielestä kesän 2021 henki.

”Se aika tuntuu tosi voimakkaalta ja naiivilta ja kultaiselta”, Rajakangas sanoo.

”Ja nyt sitten, ihan vitun darkki meininki kaikkialla.” […]

Lue lisää… from Katusulkujen musiikkia

Talaskankaan hakkuut olivat alkusysäys metsäaktivismille taiteen keinoin

1980-luvun metsäaktivismi ei ollut pelkästään tiukkapipoista metsäkoneisiin lukittautumista. Mukana oli myös paljon karnevalismia ja hupailua.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Talaskankaan hakkuut olivat alkusysäys metsäaktivismille taiteen keinoin

Yhä useampi aktivisti päätyy oikeuteen – huomioidaanko niskoittelutuomioissa perusoikeudet?

Kansalaistottelemattomuuden myötä yhä useampi aktivisti päätyy oikeuden eteen. Käräjä- ja hovioikeuksien tuomiot nakertavat kokoontumisvapautta. Laajempi oikeudellinen keskustelu perusoikeuskysymyksistä olisi tarpeen, sanoo professori.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Yhä useampi aktivisti päätyy oikeuteen – huomioidaanko niskoittelutuomioissa perusoikeudet?

Aktivismista tuli yhä hyväksyttävämpää siirryttäessä 2000-luvulle

Kun uutta vuosituhatta oli kulunut muutama kuukausi, oli ilmestyvä Voiman numero 6/2000. Voimamaiseen tyyliin se avasi aktivismin logiikkaa, mutta yllättäen lehdessä pääpaikan ”aktivistina” sai Johan ”Seppi” von Bonsdorff (1940–2002), joka ei kuulunut tuoreimpiin protestisukupolviin.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Aktivismista tuli yhä hyväksyttävämpää siirryttäessä 2000-luvulle

Kun Ruotsissa nostetaan turvetta, asialla on useimmiten suomalainen valtionyhtiö, joka kohtaa nyt ennennäkemätöntä vastarintaa

”Ihan tolkienmainen hyvä vastaan paha -asetelma”, toteaa Länsi-Ruotsin Grimsåsissa aktiossa kolme viikkoa viettänyt aktivisti Återställ Våtmarker -liikkeen infotilaisuudessa elokuussa. Liikkeen nimi tarkoittaa suomeksi Ennallistakaa kosteikot, ja se on yksi ruotsalaisen ympäristöliikkeen näkyvimmistä toimijoista.

Ympäristöryhmä on keväästä asti vastustanut turpeennostoa eri tavoin Tranemon kunnassa noin sata kilometriä Göteborgista itään Grimsåsin taajaman viereisellä suolla. Aktivistit ovat sulkeneet teitä ja tukkineet ojia, jotta suo ei kuivuisi. Nyt he ovat julistaneet omin päinsä alueen luonnonpuistoksi.

Toimilla pyritään vaikuttamaan ensisijaisesti Suomen valtion ja kuntien omistamaan yhtiöön. […]

Lue lisää… from Kun Ruotsissa nostetaan turvetta, asialla on useimmiten suomalainen valtionyhtiö, joka kohtaa nyt ennennäkemätöntä vastarintaa

Caroline Suinner ja Meriam Trabelsi pitävät hauskaa, jotta heidän kaltaisillaan olisi tilaa juhlia

Pehmee-kollektiivin kaksikko työskentelee dj:nä, performanssitaiteilijoina ja kulttuurivaikuttajina.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Caroline Suinner ja Meriam Trabelsi pitävät hauskaa, jotta heidän kaltaisillaan olisi tilaa juhlia

Demokratian häivähdys ei unohdu, Venäjällä on toivoa

Mielenosoitus jossa ihmiset heiluttavat Venäjän lippuja

Maailmassa on ainakin kaksi ihmistä, jotka uskovat vahvasti siihen, että venäläisissä piilee vahva muutoksen voima ja että he tahtovat kulkea kohti demokratiaa. […]

Lue lisää… from Demokratian häivähdys ei unohdu, Venäjällä on toivoa

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan