Kirjailija ja kapinallinen

Kirjailija Pirkko Saision avainlauseet tapaavat olla muodoltaan ja rytmiltään tarkkoja ja tukevasti jaloillaan seisovia. Seuraava lause sitten asettelee asiaa hivenen uuteen valoon, hiukan kuin artesaanipuuseppä sipaistessaan taltallaan esineeseensä lisää kulmaa ja luonnetta.

Saisio on jo yli 50 vuotta kestäneellä kirjailijanurallaan kirjoittanut 25 proosateosta sekä yli 30 näytelmää. Lisäksi tuotantoon kuuluu elokuvien ja televisiosarjojen käsikirjoituksia, balettilibrettoja, laulujen sanoituksia ja ties mitä.

Hänen viimeisimpiä romaanejaan ovat historiallisten kertomusten kautta elämän kulkua ja uskonnollisuuden kokemusta eri kulmista kuvaava, yli 800-sivuinen Passio (2021) ja Josif Stalinin ihmisyyttä ja totalitaarista valtaa käsittelevä Suliko (2024). Tuore tapaus on myös käsikirjoitus Pirjo Honkasalon ohjaamaan Orenda-elokuvaan (2025). Siinä Saisio esittää itse toista pääroolia, uskossaan horjuvaa pappia.

Ajattelen, että Pirkko Saisio, jos kuka, osaisi antaa minulle uutta näkökulmaa mieltäni piinaaviin kysymyksiin yhteiskunnan ahdistavasta ilmapiiristä, omasta ikäkriisistäni ja siitä, miten voisi ymmärtää elämänsä merkitystä muuten kuin vain kovasti puuhailemalla.

Saisio viettää loppukesää mökillä länsirannikolla, joten oraakkelin vuoreksi sovitaan eräs kaarinalainen huoltoasema.

”Ilmastonmuutos tietenkin”, vastaa kirjailija empimättä kysymykseen, mikä häntä nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä eniten huolestuttaa.

”Kun sille ei tehdä mitään, tavallaan millään muulla ei ole kauheasti väliä, koska sitten tässä hiljaa hiipuu kaikki. Tämähän on ollut katastrofaalinen kesä. Ja sitten tätä yhteiskunnallista ilmapiiriä tietysti kuvaa se, että Sebastian Tynkkynen sanoi, että nautitaan lämpimistä ilmoista.”

Yhteiskunnallisen keskustelun juuttuminen loputtomiin vastakkainasetteluihin tuntuu olevan juuri se aikamme ongelma, joka tekee kaikkien muiden ongelmien ratkaisemisen mahdottomaksi.

”Tuntuu välillä, että jotkut persut voisivat vaikka ampua konekiväärillä itseltään molemmat jalat, jos se ärsyttäisi meidät vihervasemmistolaiset vässykät itkemään ja ulisemaan. Se logiikka menee sillä tavalla niin, että näin mitattuna toiminnan täytyy olla oikein”, Saisio sanoo.

Silti peiliin katsomisen tarvetta on omallakin puolellamme.

”Ihan turhaa äärioikeistolle on puhua polarisaatiosta tai muustakaan. Mutta itse olen saanut hirveästi turpaani somessa myös niiltä, joiden arvelen voivan kuunnella. Metrin mitassakin on aina kaksi ääripäätä. Eihän ääripää vielä välttämättä tarkoita epäinhimillisyyttä tai typeryyttä, mutta ei voi ohittaa sitä, että ääripäät ovat ylipäänsä olemassa.”

”Tuntuu välillä, että jotkut persut voisivat vaikka ampua konekiväärillä itseltään molemmat jalat, jos se ärsyttäisi meidät vihervasemmistolaiset vässykät itkemään ja ulisemaan.”

Kulttuurivasemmiston erityinen ongelma liittyy ylimielisyyteen.

”Se näkyy esimerkiksi siinä, miten oikeiden käsitteiden käytöstä tulee hyve sinänsä. Se jakaa ihmisiä. Ja ihmisethän voivat olla erittäin oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia ilman, että osaavat käyttää siitä tiettyä terminologiaa. Yksi iso virhe, mihin koko vihervasemmisto lähti Suomessakin, liittyy siihen, että puhe muuttui akateemiseksi, ja yhtäkkiä meilläkin perussuomalaiset ovat se työväenluokan puolue.”

Kulttuurivasemmiston tekopyhyyttä Saisio kuvasi osuvasti jo näytelmässään Koivu ja tähti (2017). Siinä joukko keski-ikäisiä ja sangen keskiluokkaisia samppanjasosialisteja vetäytyy kesämökille viettämään rapujuhlia. Kaiken nostalgisen viisastelun keskellä heiltä jää huomaamatta oma etääntymisensä sekä uusista epätasa-arvon käytännöistä että luonnosta.

”Siinä näytelmässä oli yhtenä ideana puheen ja analyysin paljous, eli että ei vaieta hetkeksikään katsomaan, mitä tapahtuu oikeasti tällä hetkellä. Kaikki on niin hallussa, hallussa, hallussa, kunnes sitten huomataan, että oikeasti mikään ei ole hallussa.”

Koivun ja tähden vanhan koulun vasemmistolaiset huomaavat yllättäen olevansa hukassa maahanmuuttoon liittyvän uuden luokkajaon ja kiristyvien rajaselkkausten keskellä. Samoja teemoja Saisio käsitteli romanien näkökulmasta myös heti seuraavassa näytelmässään Musta Saara (2018).

Nykyisessäkin maahanmuuttokeskustelussa äärioikeiston rasismin rinnalla Saisiota vaivaa vihervasemmistolainen tapa torjua vaikeita kysymyksiä.

”Minua ärsyttää, että meidän puoleltamme esimerkiksi akateemisesti korkeassa asemassa oleva ihminen saattaa sanoa, että pakolaisten suhteen ensimmäisen vuoden aikana miljoona olisi sopiva määrä. Kummaltakaan puolelta ei päästä järkevään keskusteluun siitä, mikä on meidän inhimillinen velvollisuutemme ja mitkä ovat meidän todelliset mahdollisuutemme.”

Lyömäaseena erilaisuus

Maahanmuuton rinnalla uudeksi kiistakapulaksi ovat nousseet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet.

Orenda-elokuvassa Saision esittämä pappi rukoilee Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen sijaan Äiti-Jumalaa joutuen vastaamaan sanoistaan tuomikapitulille tehtyyn valitukseen harhaopista. Syytetty perustelee saarnaansa sillä, että jos Jumala todella on kaikkeus, täytyyhän häneen liittyä myös kaikki sukupuolet.

”Minulla on mielikuva ikään kuin ohjaaja olisi lisännyt pari lausetta sinne papin suuhun ja tämä on toinen niistä”, virnuilee Saisio viitaten ohjaajalla tietenkin puolisoonsa Pirjo Honkasaloon.

Vaikka Orendassa kysymys Jumalan sukupuolesta on ensi sijassa teologinen ja liittyy siihen, miten löysin rantein usein päädymme inhimillistämään Jumalaa, ajatus osuu hyvin kristinuskonkin varjolla käytävään hyökkäykseen erilaisuutta kohtaan.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kirjailija ja kapinallinen

Onko tämä rakkautta vai silkkaa himoa?

Varhaisimmat säilyneet esimerkit romanttisesta fiktiosta ovat peräisin muinaisesta Kreikasta, mutta ensimmäiseksi modernia rakkausromaania muistuttavaksi teokseksi nimetään yleensä englantilaisen Samuel Richardsonin Pamela; or, Virtue Rewarded vuodelta 1740. Pamelasta tuli myös ihka ensimmäinen Pohjois-Amerikassa julkaistu romaani, kun Benjamin Franklin kustansi sen vuonna 1742 Philadelphiassa. Suomeksi se on julkaistu kahtena erillisenä niteenä, Pamela vainottuna (1919, suom. V. E. Hämeen-Anttila) ja Pamela naimisissa (1923, suom. Valfrid Hedman).

Pamela on hyveellinen nuori tyttö, joka vastustelee himokkaan isäntänsä lähestymisyrityksiä, kunnes lopulta, kaikkien helpotukseksi, päätyy tämän kunnialliseksi vaimoksi. Modernin rakkausromaanin siitä tekee nimenomaan se, että tarina kerrotaan Pamelan itsensä näkökulmasta ja että siinä on onnellinen loppu.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Onko tämä rakkautta vai silkkaa himoa?

Sosiaalista lantaa lapioimassa

Yhdysvalloissa tunnettiin 1900-luvun alun progressiivisella aikakaudella erityinen kirjoittajien joukko, joita alettiin kutsua nimellä ’muckrakers’. He olivat tutkivia journalisteja, jotka kirjoittivat yhteiskunnallisia paljastusjuttuja tavoitteenaan sosiaalinen reformi.

Nimitys juontui presidentti Theodore Rooseveltin vuoden 1906 puheesta, jossa hän viittasi John Bunyanin Kristityn vaellus -teoksessa mainittuun hahmoon, mieheen, jolla on työvälineenään lannan luomiseen käytettävä talikko (muckrake). Tuijotellessaan aina alaspäin maan lokaan, mieheltä jää kaikki kaunis ja hengellinen hyvä ympärillään huomaamatta. Roosevelt halusi puheessaan tuoda esille, että kovaäänisistä edistyksen vaatijoista, jotka käyttivät kaiken aikansa lapioiden yhteiskunnallista törkyä, oli enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vaikka näiden presidentille vastenmielisten äänekkäiden sosialistien kirjat olivat useimmiten tietoteoksia, kuuluisimmaksi tässä lajissa nousi Upton Sinclairin (1878-1968) vuonna 1906 julkaistu kaunokirjallinen romaani The Jungle, joka ilmestyi tuoreeltaan myös suomeksi O.A. Joutsenen käännöksenä nimellä Chikago [sic]: Nykyajan romaani.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Sosiaalista lantaa lapioimassa

Ku Klux Klanista Oprah Winfreyn kirjakerhon tähdeksi

“Kaikkien maailman mahtavimpien nimissä, vedän maan tomuun viivan, paiskaan taisteluhansikkaani tyrannian jalkojen juureen ja lausun ‘rotuerottelu nyt, rotuerottelu huomenna, rotuerottelu ikuisesti!’”

Kun George Wallacesta tuli Alabaman kuvernööri tammikuussa 1963, virkaanastujaispuhe jäi historiaan erityisesti tämän vimmaisen lauseen myötä. Ikimuistoiset sanat oli kirjoittanut Asa Earl Carter, joka oli niin pahamaineinen Ku Klux Klanin paikallinen johtaja, että monet “maltillisemmat” klaanin jäsenet eivät halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä.

Carterin tulilinjalla olivat kaikki asiaankuuluvat väestöryhmät kuten juutalaiset, afroamerikkalaiset ja kommunistit. Hänen paikallisosastonsa hyökkäsi muun muassa laulajatähti Nat King Colen kimppuun kesken konsertin, ja kastroi afroamerikkalaisen työmiehen Judge Edward Aaronin, joka jäi niukin naukin henkiin. Neljä kuudesta miehestä tuomittiin teosta vankilaan, mutta he ehtivät istua vain osan tuomiosta. Suopea kuvernööri Wallace armahti heidät.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Ku Klux Klanista Oprah Winfreyn kirjakerhon tähdeksi

Pyhän Gabrielan taru

Ehtymätön pyhän raivon lähde kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille feministeille ovat erilaiset palkintotilastot. Hyvä esimerkki on tietysti se suurin, kirjallisuuden Nobel-palkinto, jota on jaettu vuodesta 1901 alkaen. Pohjoismaisesta tasa-arvon turvasatamasta Ruotsista käsin työskentelevä komitea ei ole liiemmin kunnostautunut huomioimalla naisten luomaa kirjallisuutta saatikka globaalia tai muunlaistakaan moniäänisyyttä, vaikka joitain eleitä siihen suuntaan on viime aikoina tehty. Vain kuusitoista naista on tähän mennessä saanut kirjallisuuden Nobelin – 118 palkitusta 102 on miehiä. 

Ruotsalaisesta Selma Lagerlöfistä tuli ensimmäinen kirjallisuuden naisnobelisti vuonna 1909. Aasiassa, kahdeksan kirjallisuuden Nobelin maanosassa, ei ole yhtään palkittua naista. Afrikassa on myös kahdeksan kirjallisuusnobelistia – joista tosin vain kolme on afrikkalaista syntyperää – mutta joukkoon on päässyt luikahtamaan yksi nainen, eteläafrikkalainen eurooppalaisten jälkeläinen Nadine Gordimer. Ensimmäinen ja tähän saakka ainoa musta naisnobelisti on yhdysvaltalainen Toni Morrison, joka palkittiin vuonna 1993.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Pyhän Gabrielan taru

Hyvä, paha, oikeutettu orjuus

Harriet Beecher Stowen vuonna 1852 ilmestynyt Setä Tuomon tupa nousi Yhdysvalloissa nopeasti kirjalliseksi sensaatioksi. Orjuuden julmuutta kuvanneesta teoksesta tuli myös sen sortin poliittinen kiistakapula, että presidentti Lincolnin kerrotaan tokaisseen Stowelle sisällissodan puhjettua vuonna 1861: ”Tässä on siis se pikkurouva, joka aloitti tämän sodan.”

Ensimmäisenä vuonnaan teos myi yli 300 000 kappaletta Yhdysvalloissa ja yli miljoona kappaletta Britanniassa, missä orjuus oli jo lakkautettu mutta missä abolitionistinen liike jatkoi kansainvälistä kampanjaansa orjuuden kieltämisen puolesta.

SETÄ TUOMON TUPA OLI huikeine myyntilukuineen 1800-luvun toiseksi myydyin teos heti Raamatun jälkeen. Raamattu oli ollut jo vuosisatojen ajan orjuudesta käytyjen keskustelujen ytimessä, mutta päinvastaisesta syystä kuin Stowen kirja. Tarinaa Nooan kolmesta pojasta käytettiin perusteena afrikkalaisten orjuuttamiselle.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksessa epäonninen kuopus Haam menee isänsä telttaan juuri kun Nooa on nauttimassa kalsarikänniensä syventävästä vaiheesta (eli kännistä ilman kalsareita). Haam kertoo asiasta veljilleen Seemille ja Jaafetille, jotka menevät pelastamaan isänsä häpeällisestä tilanteesta. Nooa kiroaa tirkistelevän, juoruilevan Haamin lausuen ”olkoon hän veljiensä orjain orja”. Orjuuden puolestapuhujat katsoivat Haamin olevan afrikkalaisten kansojen kantaisä, ja näin mantereen väestön orjuuttamiselle saatiin jumalallinen oikeutus.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Hyvä, paha, oikeutettu orjuus

Mitä jos koettaisit olla parempi ihminen?

Itsensä kehittämiseen tähtäävän self help -genren bestsellereihin lukeutuu kirjoja laidasta laitaan, kuten Marie Kondon Konmari, joka opettaa pääsemään eroon kodin tavarapaljoudesta, Rhonda Byrnen Salaisuus, jonka mukaan positiivisen ajattelun voima mullistaa elämän, sekä Allen Carrin tupakoinnin lopettamisessa auttava opas Stumppaa tähän! Valtava osa self help -genren kirjoista käsittelee kuitenkin työ- ja liike-elämässä menestymisen taitoja. Näistä bisnestaitoraamatuista epäilemättä kuuluisin on amerikkalaisen Dale Carnegien vuonna 1936 julkaistu klassikkoteos Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa.

Carnegie oli alun perin esiintymistaidon opettaja, jonka kustantamo Simon & Schuster houkutteli tekemään kirjan suosituista luennoistaan. Ensimmäisenä vuonna opuksesta otettiin jopa seitsemäntoista painosta, eikä se ole sittemmin koskaan loppunut kirjakauppojen hyllyiltä. Carnegien varsin selkeitä ja käytännöllisiä ohjeita lateleva teos painottaa ihmissuhdetaitojen merkitystä bisneselämässä, mutta antaa neuvoja myös toimivan avioliiton edistämiseksi, kuten täsmällisen ”Älä nalkuta” ja varsin asiallisen ”Lue jokin hyvä kirja seksuaalisesta kanssakäymisestä avioliitossa”.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Mitä jos koettaisit olla parempi ihminen?

Jussi Pakkanen kirjoitti kirjan, jota ei voi ostaa – sen voi saada vain lahjaksi

Kun Jussi Pakkasen olkapää meni sijoiltaan, hän koodasi oman, avoimeen lähdekoodiin perustuvan taitto-ohjelman parin viikon sairaslomansa aikana. Hänen esikoisromaaninsa, scifi-kirjoja parodioiva ISO-askel ihmiskunnalle (Täysi Käsi 2023) on Pakkasen tietojen mukaan maailman – ja galaksin – ensimmäinen proosateos, joka on taitettu kirjailijan itsensä tekemällä ohjelmalla. Vuonna 2025 ilmestyneen Usvain oppi I – Punaiset kuningattaret -teoksen kohdalla poikkeuksellista on itse tehdyn taitto-ohjelman käyttämisen ohella se, ettei kirjaa voi ostaa. 

Ostamisen mahdottomuuden mahdollistaa se, että kirja on omakustanne. Pakkaselle tutulla sarjakuvakentällä omakustanteiden julkaisemiseen on kirjallisuuskenttää vahvemman perinteet.

”Lähetin kyllä käsikirjoituksen eri kustantamoihin, mutta siihen ei tartuttu. Jos prosessia olisi halunnut jatkaa, olisi käsikirjoitukseen pitänyt tehdä merkittäviä muutoksia. Eikä silloinkaan olisi ollut mitään takeita, että olisi onnistunut seuraavalla kerralla. Käsikirjoitusta olisi vaan pitänyt muuttaa sokkona ja toivoa että se siirtyy jonkun mielestä oikeaan suuntaan. Enkä oikeastaan halunnut muuttaa siitä mitään.”

Pakkanen päätti julkaista kirjan itse, jolloin hän myös pääsi keskittymään jatko-osan kirjoittamiseen. Samalla hän päätti ohittaa kirjan myymisen lukijoille ja jakaa koko painoksen ilmaiseksi. Kirjojen lahjoittaminen ei välttämättä ole edes taloudellisesti niin omituista kuin miltä äkkiseltään voisi tuntua.

”Normitöissäni ATK-konsulttina minun ajastani laskutetaan 100 euroa/tunti. Kuinka kallis tämä kirja ylipäätään on, jos laskisi kirjoittamiseen käytetyn ajan arvon sen pohjalta? Taloudellisesti minun kannattaisi vain lapioida koodia Cobol-kellarissa – jos raha siis olisi se, mikä eniten kiinnostaa.”

Kun kirjan kirjoittamista eivät ajaneet taloudelliset kannustimet, ei sen antaminen ilmaiseksi ole kuin yksi askel lisää valittuun suuntaan. ”Ja kun lahjoitan kaikki kirjat ilmaiseksi, TE-keskus ei voi luokitella minua yrittäjäksi vastoin tahtoani.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Jussi Pakkanen kirjoitti kirjan, jota ei voi ostaa – sen voi saada vain lahjaksi

”Koska ajat ovat mitä ovat, pitää tutkia juurikin pahuutta ja sen syntymistä” – Hanna-Riikka Kuisma kirjoittaa kerta toisensa jälkeen itsensä pimeyden äärelle

Kirjailijan uusimmassa teoksessa raadollinen tarina on kääritty kauniiseen kieleen. […]

Lue lisää… from ”Koska ajat ovat mitä ovat, pitää tutkia juurikin pahuutta ja sen syntymistä” – Hanna-Riikka Kuisma kirjoittaa kerta toisensa jälkeen itsensä pimeyden äärelle

Queer-lätkäromantiikka innostaa – Annukka Salama on kerännyt teokselleen huimia lukijamääriä

Kysytään näin: kuka ei törmännyt alkuvuodesta Heated Rivalryyn? Urheiluromantiikan lukijoiden piirissä kulttimaineisen romaanisarjan tv-adaptaatio on tavoittanut odottamattoman laajat yleisöt. HBO:ssa ilmestynyt sarja kiinnostaa erityisesti naisia ja on kerännyt ympärilleen fanikulttuuria Suomessa.

Harvempi tietää, että homoromanttinen jääkiekkoromantiikka nousi Suomessa suosioon nuorten lukijoiden keskuudessa jo viime syksynä. Annukka Salamalta julkaistiin lokakuussa 2025 nuortenromaani Sulamispiste, joka käsittelee Heated Rivalryn tavoin jääkiekkoa – ja kahden pojan välistä rakkautta.

Vaikka kohderyhmät ovat erilaiset, kahta teosta yhdistää queer-urheiluromantiikan genren lisäksi niiden suosio omassa viitekehyksessään. Satu Ovaskaisen kuvittama Sulamispiste on ollut luetuin suomalainen nuortenkirja sen julkaisusta lähtien. Helsingin kirjamessuilla Annukka Salaman signeerausjono oli yhtä pitkä kuin Sauli Niinistön. Pisimmillään jonottaa sai melkein puolitoista tuntia.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Queer-lätkäromantiikka innostaa – Annukka Salama on kerännyt teokselleen huimia lukijamääriä

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan