Pyhän Gabrielan taru

Pinochetin hallinto korotti ensimmäisen eteläamerikkalaisen nobelistin siveäksi kansakunnan äidiksi, mutta tämä oli kaikkea muuta.
Yläkuva: Gabriela Mistral ”sihteerinsä” Doris Danan kanssa vuonna 1950. Kuva: Chilen kansallisarkisto

Ehtymätön pyhän raivon lähde kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille feministeille ovat erilaiset palkintotilastot. Hyvä esimerkki on tietysti se suurin, kirjallisuuden Nobel-palkinto, jota on jaettu vuodesta 1901 alkaen. Pohjoismaisesta tasa-arvon turvasatamasta Ruotsista käsin työskentelevä komitea ei ole liiemmin kunnostautunut huomioimalla naisten luomaa kirjallisuutta saatikka globaalia tai muunlaistakaan moniäänisyyttä, vaikka joitain eleitä siihen suuntaan on viime aikoina tehty. Vain kuusitoista naista on tähän mennessä saanut kirjallisuuden Nobelin – 118 palkitusta 102 on miehiä. 

Ruotsalaisesta Selma Lagerlöfistä tuli ensimmäinen kirjallisuuden naisnobelisti vuonna 1909. Aasiassa, kahdeksan kirjallisuuden Nobelin maanosassa, ei ole yhtään palkittua naista. Afrikassa on myös kahdeksan kirjallisuusnobelistia – joista tosin vain kolme on afrikkalaista syntyperää – mutta joukkoon on päässyt luikahtamaan yksi nainen, eteläafrikkalainen eurooppalaisten jälkeläinen Nadine Gordimer. Ensimmäinen ja tähän saakka ainoa musta naisnobelisti on yhdysvaltalainen Toni Morrison, joka palkittiin vuonna 1993.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.
0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan