Ikean perustaja Ingvar Kamprad näyttäytyy Svenska Teaternin musikaalissa traagisena, pakkomielteisenä ja ristiriitaisena hahmona. Ingvar! on yhtä aikaa kriittinen ja lempeä. […]
IKEA: Laulu kapitalismista
Ikean perustaja Ingvar Kamprad näyttäytyy Svenska Teaternin musikaalissa traagisena, pakkomielteisenä ja ristiriitaisena hahmona. Ingvar! on yhtä aikaa kriittinen ja lempeä. […]
Ilta-Sanomat näyttää mallia kuinka on mahdollista yhtä aikaa sekä tuomita somekohut että ratsastaa niillä. […]
Tarina Suomesta rakentuu usein sodan ja siitä selviämisen ympärille. Mikä olisikaan komeampaa sotakuvastoa kuin hävittäjäkoneet ja ministeriön levittämät hävittäjävideot ovat lennokasta propagandaa. […]
Noora Dadun Fail saa 11. ja 13.1. kaksi lisäesitystä Kiasmassa. Kesällä se vierailee ainakin Kajaanin Runoviikolla ja voisi kuvitella, että muutakin keikkaa ilmaantuu vielä. Kehuttu esitys sai ensi-iltansa viime marraskuussa Baltic Circle -festivaaleilla ja sen muodossa sekoittuvat erilaiset esitystaiteen muodot dokumenttiteatterista performanceen. Dadu tekee esityksessään tiliä aiemman Minun Palestiinani -näytelmänsä vaikutuksista. Hän kokee epäonnistuneensa […]
Lue lisää… from Noora Dadun Failissa epäonnistuminen on kaukana
Mitä mieltä pitäisi olla puutaheinää puhuvasta kansanedustajasta? Pitäisikö edustajille asettaa joitain pätevyysvaatimuksia? Miksi ei? […]
Romanialainen Cristian Mungiu ponnahti taide-ohjaajien eturiviin voittamalla elokuvallaan 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää (2007) Cannesin kultaisen palmun. Laittoman abortin tekoa käsittelevä elokuva on samalla tarkka kuvaus reaalisosialismin karuudesta, sen välistävetäjien röyhkeydestä, naisten asemasta, luokkajaosta ja – kaikesta huolimatta – myös ihmisten välisestä aidosta solidaarisuudesta. Yli vuorten (2012) taas kuvasi päällisin puolin homoseksuaalisuuden […]
Sipilän hallituksen joululahja kansalaisjärjestöille tuli suoraan leikkurista. Yritystoiminnan eettisyys ei kuulu hallituksen prioriteettilistalle. […]
Tyhjilleen jääneet sairaalarakennukset saivat aiempaa tarkoitustaan vastaavaa toimintaa.
[…]
Netflixin Black Mirror on parasta mediakritiikkiä aikoihin. Paljon ennen television yleistymistä ja Periscopen keksimistä, George Orwell visioi teoksessaan 1984 (1949) ajatuksen kaukovarjostimesta, jossa yhdistyvät propagandan levittäminen ja kansalaisten online-valvonta. Tietämättä mitään digiajan mahdollisuuksista hän kehitteli myös ideaa uutisten ja historian jatkuvasta editoimisesta poliittisten suhdanteiden mukaan. Michael Radforf ohjasi kirjasta elokuvan sattuvasti vuonna 1984. Vastaavia mediakontrollin teemoja kehitellään lisää esimerkiksi François Truffaut’n Fahrenheit 451:ssa (1966), Terry Gilliamin Brazilissa (1985), Paul Verhoevenin Total Recallissa (1990) ja Wachowskin sisarusten Matrixissa (1999). Mediadystopioiden toinen päälinja liittyy median oman vallankäytön vaaroihin. Esimerkiksi Sidney Lumetin Network (1976) on klassikkosatiiri uutisvälityksen kaupallistumisesta ja tositelevisioitumisesta. Samaa puuta veistelevät
[…]