Reunahuomioita taloudesta ja ihmisten liikkeestä

Saksalaisessa maahanmuuttokeskustelussa termillä ”talouspakolainen” viitataan negatiivisesti siirtolaisiin, jotka hakevat maasta turvapaikkaa, mutta joita ei kotimaassaan uhkaa ”poliittinen” vaino. Heidän motiivinsa ovat ”taloudellisia”, eli he ovat lähteneet parantaakseen omia elinolosuhteitaan. Annetaan ymmärtää, että ”talouspakolaiset” ovat turvapaikkajärjestelmän ”väärinkäyttäjiä”. Puheentapa on harhaanjohtava. Ensinnäkin useimmille EU:n ulkopuolelta tuleville turvapaikkahakemus on 1970-luvulta lähtien ollut perheenyhdistämisen ohella lähes ainoa keino laillistaa oleskelu Saksassa. Tämän unohtaa usein myös vasemmisto, joka vaatii ”talou­dellisten” syiden kuten köyhyyden tunnustamista turvapaikkaperusteena. Yleinen ja yhtäläinen liikkumisen oikeus sivuutetaan, kuten eurooppalaisessa, turvapaikka­järjestelmään keskittyneessä siirtolaisuuskeskustelussa on ylipäätään viime vuosina tehty. Toiseksi puheentapa ei selvitä, millaisia ”taloudelliset” lähdön syyt voivat todellisuudessa olla. Vieraillessani ­Senegalissa tammikuussa