Sukupuolen moninaisuus työelämässä ei ole aina mutkatonta.
[…]
Netflixin Black Mirror on parasta mediakritiikkiä aikoihin. Paljon ennen television yleistymistä ja Periscopen keksimistä, George Orwell visioi teoksessaan 1984 (1949) ajatuksen kaukovarjostimesta, jossa yhdistyvät propagandan levittäminen ja kansalaisten online-valvonta. Tietämättä mitään digiajan mahdollisuuksista hän kehitteli myös ideaa uutisten ja historian jatkuvasta editoimisesta poliittisten suhdanteiden mukaan. Michael Radforf ohjasi kirjasta elokuvan sattuvasti vuonna 1984. Vastaavia mediakontrollin teemoja kehitellään lisää esimerkiksi François Truffaut’n Fahrenheit 451:ssa (1966), Terry Gilliamin Brazilissa (1985), Paul Verhoevenin Total Recallissa (1990) ja Wachowskin sisarusten Matrixissa (1999). Mediadystopioiden toinen päälinja liittyy median oman vallankäytön vaaroihin. Esimerkiksi Sidney Lumetin Network (1976) on klassikkosatiiri uutisvälityksen kaupallistumisesta ja tositelevisioitumisesta. Samaa puuta veistelevät
[…]
Älykäs nuoriso ja vanha eliitti lähtevät lentoon ajatusten voimalla.
[…]
Donald Trumpin valtakauden politiikka on vielä monilta osin mysteeri. Parhaimmat vihjeet saa hänen virkanimityksistään.
[…]
Joskus on pahempiakin päiviä kuin niitä, jolloin tukka on huonosti. Jyväskylän Galleria Ratamon Bad Hair Days -näyttelyn nimen ironia ei jää huomaamatta. Valtakunnallisen Rikki-taideprojektin kautta muotoutuneen valokuvaajakollektiivin näyttelyn teemana ovat mielenterveysongelmat ja normeista poikkeaminen. Mukana on valokuvasarjoja, installaatio- ja videotaidetta. RIKKI-projekti aloitti sarjakuvasta mutta on laajentunut myös muun kuvataiteen puolelle. Mukana on niin taide-alan ammattilaisia kuin aloitteleviakin tekijöitä, yhteensä jo 80 jäsentä. Minna Esantytär, yksi valokuvakollektiivin taiteilijoista, on ollut Rikki-projektin toiminnassa mukana alusta saakka. ”Projektissa mukanaolossa ei ole rajoitteita sen suhteen, mitä on aiemmin tehnyt. Ansioluetteloita ei lueta tai tarkastella meriittejä. Ei ole myöskään välttämätöntä, että mielenterveysongelmista on omakohtaista kokemusta”,
[…]
Ministeri antoi Suomi-palkinnon hallitusta kritisoineelle Jani Leinoselle. Hienoa. […]
947 vuorokautta maanpäällisessä helvetissä piikkilankojen takana krematorion piipusta nousevan ihmisruumissavun hajussa – vapaaehtoisena, näkyvänä maanalaisena! Paettava sieltä lopulta on, tunnustettava ettei näille isommilleen, herraskansalle, mitään mahda. SS-armeija tekee mitä mielii myös Auschwitzissä. Vastarintaliikkeen mies Witold Pilecki kävelee salanimellä Stefan Serafinski yhtenä päivänä Varsovassa tieten tahtoen jonoon, johon on koottu keskitysleirille vietäviä. Tehtävänä on saada […]
Päätoimittaja Tero Karastenpää joutuu vastaamaan kysymyksiin omasta sukupuolestaan
[…]
Vietän kaksi kuukautta Kobessa. Kaupungista etelään taivas ja meri sulautuvat valkoiseksi usvaksi, joka syö horisontin kuin muodoton kuvitelma menneisyydestä, joka ryömii kohti nykyhetkeä. Täällä historia ja päivittäiset tapahtumat näyttäytyvät tutuista kehyksistään irrotettuina. Japanin siirtyessä 1800-luvulla feodalismista moderniin keskushallintoon maan johtajat halusivat tehdä siitä suurvallan länsimaisen mallin mukaisesti. Niinpä he rakensivat nationalismia lisäämällä uskonnon kansallisen hurmoksen kohteeksi kodin ja isänmaan rinnalle. Shintolaisuuden kehittäminen valtionuskonnoksi tarkoitti luonnollisesti myös väärään uskontoon kuuluvien buddhalaisten vainoamista. Tapahtumat eivät kulje aina samaan suuntaan, ja tiessä on monia haaroja. Japanissa, kuten Euroopassa, alkoi 1900-luvun alkupuolella toiveikas aika, joka 30-luvulla romahti fasismiin ja maailmansotaan. Sodissa kuolleista sotilaista on
[…]
Maren Aden Isäni Toni Erdmannissa käytännön piloja kylvävä keski-ikäinen musiikinopettaja Winfried (Peter Simonichek) lähtee yllätysvierailulle Bukarestissa yrityskonsultin uraa takovan tyttärensä Ineksen (Sandra Hüller) luo. Heidän etääntynyt suhteensa saa sävyjä, kun Winfriedistä kuoriutuu peruukissa ja tekohampaissa kiusaannuttavia tilanteita tuottava sivupersoona Toni Erdmann. Elokuvan juju on siinä, että sen todellinen päähenkilö on Ines, ja Toni Erdmann -hahmon voi ymmärtää Ineksen psyyken sisäisenä kapinallisena, joka kolkuttelee sitä torjuntaa, jonka hän on rakentanut ylikontrolloidun elämänsä eteen. Sigmund Freud saa tosin kyytiä, kun elokuvan nerokkuudessa isän alter ego ei edustakaan yliminää vaan viettipohjaa. Ken Loachin I, Daniel Blaken nimihenkilö on Dave Johnsin esittämä ahkera puuseppä,
[…]