Muska Babitzinille arkipäiväistä pyhyyttä edustavat yksityisyys ja rauha. Hän keikkailee edelleen – yli 50 vuotta ensimmäisen levynsä julkaisemisen jälkeen.
[…]
Lue lisää… from Vuosikymmeniä rokannut Muska Babitzin arvostaa vapautta yli kaiken
Muska Babitzinille arkipäiväistä pyhyyttä edustavat yksityisyys ja rauha. Hän keikkailee edelleen – yli 50 vuotta ensimmäisen levynsä julkaisemisen jälkeen.
[…]
Lue lisää… from Vuosikymmeniä rokannut Muska Babitzin arvostaa vapautta yli kaiken
Uutuusdokumentin päähenkilön Anna Pavlikovan tarina kertoo nyky-Venäjän uskomattomasta oikeusjärjestelmästä, jota sana “epäoikeudenmukainen” ei riitä alkuunkaan kuvaamaan. Järjestelmä on läpensä korruptoitunut, suorastaan mätä. Poliisiväkivalta on yleistä ja oikeudenkäynnit muistuttavat enemmän stalinistista teatteria kuin mitään sivistyneen kansalaisyhteiskunnan toimintamallia. Elokuva alkaa vuodesta 2018, jolloin vasta 17-vuotias Pavlikova kavereineen on haastettuna oikeuteen. “Uusi suuruus” -järjestö, johon hän on kuulunut ja jonka perustajia hän on ollut, onkin ilmeisen laiton. Joku on kannellut poliisille järjestön vallankumouksellisesta agendasta. Asianajajan perustelut ovat turhia. Paperinsa taakse piiloutuva tuomari mumisee ilman mikrofonia, että Pavlikova joutuu puolen vuoden tutkintavankeuteen. Pavlikovan äiti puhkeaa itkuun. Anna Pavlikova oli halunnut opiskella biologiaa, ja hänen
[…]
Koulukiusaaminen on henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja sosiaalista peliä, jossa sortamalla joitakin pidetään kaikki tottelevaisina. Syrjintää, väkivaltaa ja ulossulkemista tehdään eniten hierarkisissa vahvojen sääntöjen yhteisöissä. Kouluissa sitä vähennetään kunnoittamalla oppilaita.
[…]
Kuorolaululla rytmitetty dokumentti kertoo pikimustalla huumorilla ryyditettynä seniorihoivan ongelmista ja näyttää samalla, kuinka hoivattavat pitäisi kohdata kokonaisina ihmisinä.
[…]
Vestan uusissa kappaleissa rohkaistaan toimimaan paremman tulevaisuuden eteen.
[…]
Voimassa uutisoitiin aiemmin Helsingin yliopiston taiteiden tutkimukseen kaavailluista muutoksista. Niiden uhkana epäiltiin olevan teatteritieteen aseman heikentyminen niin, että sitä sitä ei enää voisi opiskella pääaineena. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunnan kokouksessa 15.2. ei kuitenkaan tehty muutoksia teatteritieteen asemaan. Sen sijaan tiedekuntaneuvosto päätti, että taiteiden tutkimuksen kandiohjelmassa opetussuunnitelmakaudella 2023 – 2026 ei enää voi opiskella elokuva- ja televisiotutkimusta opintosuuntana. Lisäksi päätettiin aloittaa suunnittelu taiteiden tutkimuksen maisterin ja kirjallisuudentutkimuksen maisterin mahdollista yhdistymistä vuonna 2026 alkavalla kaudella. Sen vaikutukset eri opintosuuntien ja aineiden asemaan tulevat myöhemmin tarkasteltavaksi. Kuuntele myös Helsingin yliopiston teatteritieteen professori Hanna Korsbergin haastattelu Teatterin poliitiikka & politiikan teatteria -podcastissa. Se löytyy osoitteesta voima.fi/audio ja esimerkiksi Spotifystä.
[…]
Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto käsittelee teatteritieteen asemaa kokouksessaan 15.2.
[…]
“Ovat ne kyllä taitavia”, hienosti pukeutunut leidi huokaa teatterin aulassa. “No ovat”, ystävät myötäilevät ja siemailevat nautinnollisesti kuohuviiniä. “Näyttelevät ja laulavat niin hienosti!” Iloinen puheensorina täyttää taidetalon lämpiön, ja leivokset maistuvat. Väliajalla on kiire vaihtaa ajatuksia ja halata tuttuja. Näinä aikoina esitykset pyörivät runsaslukuisille yleisöille, ja tunnelma on katossa kautta maan. Voi tätä onnea. Kuten muutkin taidelajit, teatteri joutuu aika ajoin perustelemaan olemassaoloaan, kun ala taistelee tukirahoista. On tullut tärkeäksi muistutella, että teatterin, musiikin, kirjallisuuden, minkä vaan taidelajin kuluttaminen – käyttääkseni tuota kylmäkiskoista, markkinatalouden luomaa teonsanaa – on kansantaloudelle hyödyllistä: kun katsojat rentoutuvat, he pysyvät iloisen työkykyisinä. Saa aivojumppaa ja on
[…]
Lue lisää… from Teatteriliitteen pääkirjoitus: Teatterin helppo resepti
Naisia väijyy alati uhkaava väkivalta. Sitä voi paeta makeiden hiilareiden mussuttamiseen kahvilla ystävien kanssa. Nämä asiat yhdistävät Helsingin Kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa -musikaalia ja Lahden Kaupunginteatterin satsausta, Waitress – Unelmien reseptiä. Jakob Höglundin ohjaama Niin kuin taivaassa on kanelin tuoksuista ruotsalaisuutta parhaimmillaan. Se kertoo maailmankuulusta kapellimestarista, joka puoliväkisin joutuu palaamaan kotiseudulleen pohjoisruotsalaiseen tuppukylään. Mestari alentuu tavallisten svenssoneiden tasolle alkaessaan opettaa näitä laulamaan kirkkokuorossa, mutta niin kuin tällaisissa tarinoissa usein tapahtuu, maestro itse onkin se, joka oppii ylivoimaisesti eniten. Kyläläisten pitää oppia tekemään työtä kauniin musiikin eteen: vaikka asiasta kuin asiasta kuinka diskuteeraisi, selvää on, ettei musiikin tekeminen ole koskaan demokraattista, vaan
[…]
“Ooooh, aahhh, kato äiiitiii!”, huutaa yleisö innoissaan, kun kesken Tatu ja Patu Helsingissä -musikaalin teatterissa alkaa tapahtua kummia. Näyttämöllä Tatun ja Patun mystinen Jori-serkku (Paavo Kerosuo) puhaltaa saippuakuplia ystäviensä riemuksi, ja samalla teatterin katosta leijailee saippuakuplia yleisön niskaan. Lasten haltioituneet ilmeet kuplien, musikaalikohtausten ja jättiläispuluvauvan äärellä muistuttavat siitä, miksi on äärimmäisen tärkeää, suorastaan välttämätöntä, että teattereilla on hyvää, innostavaa, hauskaa ja taitavasti tehtyä ohjelmistoa lapsille: tällaiset esitykset innostavat uusia sukupolvia teatterin ihmeelliseen maailmaan. Hihkujat palaavat riemuiten tähän taloon. Tatu (Antti Timonen) ja Patu (Paavo Kääriäinen) saapuvat Helsinkiin kotikylästään Outolasta, kuten kaikki Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luomaan kirjasarjaan perehtyneet tietävät.
[…]