Minimalistisessa runo- ja proosateoksessaan Haavamaa Pontus Purokuru luotaa ekologisen tuhon kirvoittamia surun ja menetyksen tuntoja.
[…]
Minimalistisessa runo- ja proosateoksessaan Haavamaa Pontus Purokuru luotaa ekologisen tuhon kirvoittamia surun ja menetyksen tuntoja.
[…]
Itsemurha, skitsofrenia ja alkoholismi ovat teemoina niin rankkoja, että moni lukija epäilemättä harkitsee kahteen kertaan ennen kuin tarttuu niitä käsittelevään kirjaan. Toimittajana työskentelevän Venla Pystysen esikoisromaani En voi lakata ajattelemasta kuolemaa (WSOY 2022) palkitsee kuitenkin lukijansa kuvaamalla kuolemaa poikkeuksellisella herkkyydellä ja vahvistaessaan toivoa siihen, että traumoista on mahdollista toipua. Kirjan lukukokemus muistuttaa paikoin altistusterapiaa: parantumistarinan esteettinen muoto toimii eräänlaisena astiana, jonka puitteissa tuskalliset kokemukset voivat sukeutua ja avautua ilman että lukija musertuu niiden alle. Pystysen romaani ei kuitenkaan ole vain terapiakirjallisuutta vaan myös kaunokirjallisesti kiehtova teos. ”En voi lakata ajattelemasta kuolemaa oli kirja, joka minun oli pakko tehdä”, Pystynen kertoo.
[…]
Koulukiusaaminen on henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja sosiaalista peliä, jossa sortamalla joitakin pidetään kaikki tottelevaisina. Syrjintää, väkivaltaa ja ulossulkemista tehdään eniten hierarkisissa vahvojen sääntöjen yhteisöissä. Kouluissa sitä vähennetään kunnoittamalla oppilaita.
[…]
Köyhän lapsuuden elänyt kirjailija kyllästyi larppaamaan kiitollisuutta yhteiskuntaa kohtaan.
[…]
Lue lisää… from Kirjailija Katja Raunio ei ole kiitollinen yhteiskunnalle, mutta äidilleen on
Kirjailija Jarmo Stoor vääntää kättä Suomen maajoukkueessa. Hänen uusin romaaninsa, omiin kokemuksiinsa pohjautuva Prässi, kertoo Sofian EM-kisoissa 2018 käydystä maailman pisimmästä kädenvääntöottelusta ja Stoorin lapsuudesta ja nuoruudesta. Ottelussa tuomari pelaa häikäilemättömästi Stoorin vastustajan hyväksi, mutta Stoor ei anna periksi. Kirjassa tämä rinnastuu kasvuun sisukkaaksi, epäreiluuden edessä taipumattomaksi ihmiseksi. Stoor eli lapsuutensa yksinäisenä ja tiukkojen rajoitusten keskellä. Prässissä hän kertoo avoimesti elämästään jatkaen lapsuusmuistoja ja sukupolvelta toiselle heijastuvia traumoja kuvanneen Sielunhäkki-romaaninsa teemaa. ”Kirjallisuuden tarkoitus on viihdyttää, lohduttaa ja tarjota vertaistukea – tässä järjestyksessä. En halua jarrutella kirjoittaessani. Joko teen täysillä tai en ollenkaan.” Fyysistä voimaa arvostettiin Stoorin nuoruudessa. Vahva vältti
[…]
Joka vuonna Helsingin kirjamessuilla tapahtuu jotain, josta messut painuvat mieleen. Muutama vuosi sitten pimeänä lokakuisena yönä lopen uupuneet kustannusalan sitkeät sissit kohottivat messujen baarissa maljoja sisseistä ylivoimaisimmalle, Heikki A. Reenpäälle. Tätä tarinaa kerrottiin jokaiselle, joka salongin sisälle astui: Valtavan suuren messulavan edessä monta sataa tuolia oli viimeistä myöten varattu. Esiintymään oli tullut sotakirjailija, panssariässä, sotakamreeri Reino Lehväslaiho (1922– 2019). Paljon päälle yhdeksänkymppinen Lehväslaiho odotteli, ja yleisökin alkoi vaivaantua, sillä haastattelijaa ei näkynyt mailla halmeilla. (Myöhemmin kävi ilmi, että vahingossa tälle oli annettu väärä aikataulu.) Messukeskuksessa työskentelevä messuemäntä päätti pelastaa tilanteen ja hoitaa haastattelun itse. ”Iso käsi Reinolle”, yritti emäntä nostattaa
[…]
Lue lisää… from Kaniinin hoitokirjakin kertoo paljon, tiesi Heikki A. Reenpää (1922–2020)
Tehtaiden piiput, tietokoneet, tekoäly, kulttuuri ja lentokoneet ovat osa luontoa, koska myös ihminen on. Riikka Kaihovaara kaivautuu esseekokoelmassaan syvälle luontomme perusteisiin ja villiyteen.
[…]
Keskellä näyttämöä wc-pöntöllä istuu nainen, joka yrittää tiristää näytettä päihdeseulaa varten. ”Voisiko mitenkään pissiä yksin, että tämä proseduuri voisi onnistua?”, hän purnaa kyttäävälle sosiaalityöntekijälle. Vähemmän empaattinen vastaus kuuluu: ”Valvojan tehtävä on valvoa, ettei mistään kehon kätköistä loroteta joukkoon mitään kortsuun piilotettua kusta.” Tässä harjoitellaan syyskuussa ensi-iltaan tulevaa Villahousuhäpeä-näytelmää. Se perustuu Eira Mollbergin samaan aikaan julkaistavaan autofiktiiviseen kirjaan, joka käsittelee alkoholismin selättämistä. Teatteri Avoimille Oville sen on ohjannut talon tuore johtaja Hanna Kirjavainen. ”Häpeä on teema, joka usein on jäänyt syyllisyyden käsittelyn jalkoihin. Tässä tapauksessa päähenkilön ammatillinen kriisi johtaa häpeän kierteen kautta täydelliseen pohjakosketukseen”, Kirjavainen paljastaa. Kun Jouko Turkan Häpeä-romaanissa (1994)
[…]
Lue lisää… from Teatteri Avoimien Ovien tuore johtaja rakentaa siltoja kuplien välille
Entä jos feminismi olisikin normi ja sorto poikkeama?
Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmistoon kuuluva F/Symposium tuo feministisen keskustelun keskelle juhlavia instituutioita ja samalla kotisohvalle saakka.
[…]
Kirjailija Olli-Pekka Tennilän teos Ontto harmaa on ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
[…]