Kaniinin hoitokirjakin kertoo paljon, tiesi Heikki A. Reenpää (1922–2020)

Joka vuonna Helsingin kirjamessuilla tapahtuu jotain, josta messut painuvat mieleen. Muutama vuosi sitten pimeänä lokakuisena yönä lopen uupuneet kustannusalan sitkeät sissit kohottivat messujen baarissa maljoja sisseistä ylivoimaisimmalle, Heikki A. Reenpäälle. Tätä tarinaa kerrottiin jokaiselle, joka salongin sisälle astui: Valtavan suuren messulavan edessä monta sataa tuolia oli viimeistä myöten varattu. Esiintymään oli tullut sotakirjailija, panssariässä, sotakamreeri Reino Lehväslaiho (1922– 2019). Paljon päälle yhdeksänkymppinen Lehväslaiho odotteli, ja yleisökin alkoi vaivaantua, sillä haastattelijaa ei näkynyt mailla halmeilla. (Myöhemmin kävi ilmi, että vahingossa tälle oli annettu väärä aikataulu.) Messukeskuksessa työskentelevä messuemäntä päätti pelastaa tilanteen ja hoitaa haastattelun itse. ”Iso käsi Reinolle”, yritti emäntä nostattaa