Ohjaaja Saana Lavaste ja esityksen bipoc-konsultti Elina Izirra uskovat teatterin olevan hyvä väline osin tiedostamattomien valtarakenteiden tutkimiseen.
[…]
Suuret taideteokset syntyvät sekoituksesta sattumia ja maailmanhistorian myrskyisiä tapahtumia. Tietenkin polttoaineeksi tarvitaan teoksen tekijöiden lahjakkuutta ja hengen paloa. Intohimoa ja angstia. Aloitetaan sattumista. Englantilainen Christopher Isherwood tutustui 1920-luvulla maanmieheensä, runoilija W. H. Audeniin. Heistä tuli sydänystäviä. Vuonna 1929 Auden hengaili Berliinissä perehtymässä silloin vielä hetken ajan vapaamielisen kaupungin sykkeeseen. 25-vuotias Isherwood päätti lähteä kaveria moikkaamaan. Isherwood todisti, miten saksalaiset fasistit tekivät juutalaisista suuren sodan jälkeisen laman syntipukkeja. Yhteiskunnan hajautuminen ja latentti väkivalta oli uuvuttavaa, niinpä Isherwood rentoutui hämärissä baareissa Schönebergin kaupunginosassa. Avoimen eroottinen taide ja seksuaalisten suuntautumisten villi kirjo hurmasivat Isherwoodin. Palattuaan Englantiin Isherwoodin Saksan-visiitin tapahtumat ja ihmiset, etenkin varieteelaulajatar
[…]
Lue lisää… from Teatteriliitteen pääkirjoitus: Maailma palaa, bileet jatkuu
Voiman teatteritoimittaja Tuomas Rantanen nivoi kuluneen teatterivuoden yhteen.
[…]
Lue lisää… from Teatterivuosi 2023 – sukupuolitetusta väkivallasta kehottomaan kehoon
Bändi on noussut näyttämön reunoja kiertävälle omalle lavalleen jo ennen yleisön asettumista paikoilleen. Cabaret-musikaalin alkaessa yleisö laskeutuu mentaalisesti pikkuhiljaa toiseen taikamaailmaan, kauas jäisen Aurajoen rannalta tai Kouvolan Salpausselänkadulta savuiseen 1920-luvulle berliiniläiseen undergroundklubiin. Tai niin pitäisi olla. Sinänsä ankeaa, että esiripun nostamisen ja valojen himmentämisen sijaan maailmojen siirtymästä kertoo nykyään kuulutus vaatien panemaan puhelimet pois päältä ja olemaan kuvaamatta esitystä. Mutta ajat ovat aikoja, ja tyhmää yleisöä, ikävä kyllä, pitää muistuttaa. “Willkommen, bienvenue, welcome.” Niin kuuluu seremoniamestarin toivotus. Nerokkaan John Kanderin musiikki nostattaa ihokarvat pystyyn. Pienet yksinkertaiset ja rytmikkäät soinnut muistuttavat Kit Kat Klubin, maailman tunnetuimman valkokankaalla nähdyn revyyteatterin sävelistä. Olisi
[…]
Lue lisää… from Katujen kasvattamat tähdet Kouvolassa, Turussa ja Tallinnassa
Raskaaksi 15-vuotiaana tulleen Anna Liisan (Milla Kuikka) pakokauhuinen rämpiminen metsässä näyttäytyy amokjuoksuna lavalle rakennetun matalan korokkeen ympäri. Sen päällä tanssija (Alina Sakko / Maija Viipuri) ilmentää kehollaan syntyvää lasta, synnyttämistä, muistikuvia kielletystä rakkaudesta sekä viimein lapsen kuolemaa ja hautaamista, kun Anna Liisa survoo hahmon väkivalloin korokkeella olevaan luukkuun. Ensin lavan alle sullottuna ja myöhemmin ihmisten keskellä istuvana kalpana haamuna näyttäytyvä hahmo edustaa Anna Liisan psyykkistä kuormaa, jota kukaan muu näytelmän hahmo ei pysty tunnistamaan. Minna Canthin Anna Liisa -näytelmän (1895) sovitus kulkee tyrmäävän intensiivisesti Kajaanin kaupunginteatterissa. ”Keskeistä tässä on se, että vaikka tanssitaiteilija tavallaan esittää lasta, hän on myös Anna
[…]
Lue lisää… from Kajaanin Räntä-festivaaleilla trauma muuttui lihaksi ja valokuvat musiikiksi
Q-teatterissa ja lukuisissa elokuvissa näyttelevä Korpela pitää työtavasta, jossa hän saa itse pohtia roolihahmoaan, vaikka harkitsevaisena ihmisenä homma kestää häneltä pitkään. Välillä on hyvä rentoutua elokuvien parissa – siis niitä katsoen.
[…]
Lue lisää… from Tommi Korpela on ylpeä riskinottaja ja tinkimätön taiteilija
Lentoemäntä kuuluttaa: ”Onko koneessa lääkäriä?” ”Minä olen vegaani”, kajahtaa takarivistä. Vegaaniuden ytimessä on ajatus kaiken elämän kunnioittamisesta, mikä ilmenee muun muassa toimimalla siten, että ei suoraan tai välillisesti tapa, vangitse tai muutoinkaan riistä ja hyväksikäytä toisia – riippumatta siitä, mihin lajiin nämä toiset kuuluvat. Ajatus on radikaalimpi kuin äkkiseltään uskoisi, ja radikaaleilla ajatuksilla on tapana herättää vastareaktioita. Vegaanit ovatkin olleet varsinaisia vitsihuumorin runsaudenvoisarvia (Danerolles™). Ominaista vegaanivitseille on tekninen huonous: punchlineksi riittää se että no vittu vegaani (öhö-öhö). Muutamaa väsynyttä trooppia on kuitenkin jaksettu hinkata vuodesta toiseen. Vegaanit ovat itse harvemmin esiintyneet vitseissä muuna kuin nyrkkeilysäkkinä. Helsingin Kalliossa 21.10. järjestetyssä Vegan
[…]
Satu Linnapuomin ohjaama Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin perustuu Ahmedin yhdessä Elina Hirvosen kanssa kirjoittamaan samannimiseen kirjaan.
[…]
Elena Rekolan ja Jenni Korpelan jäähyväisohjaus Ylioppilasteatterille tarttuu draamallisesti hankalaan utopia-aiheeseen. Slutopia vastaa onnistuneesti haasteeseen, miten kertoa utopiasta ilman että tulee luoneeksi kuvauksen dystopiasta. Utopia-tarinoiden perinteen mukaisesti paratiisisaaren pieni ja erittäin hot yhteisö elää harmoniassa, kunnes paikalle putkahtaa muukalainen ja sisäiset jännitteet kiristyvät. Slutopiassa ei kuitenkaan alunperinkään pyritä konfliktittomuuteen, vaan ristiriitoja ratkotaan raikkain keinoin. Keinoina voivat toimia vaikkapa rituaalinomainen kiroilu ja haukkuminen sekä villi moshaaminen. Väkivaltaisetkin impulssit ovat ihan ok (kunhan eivät muutu teoiksi), ja myös teloittamisesta haaveileva Julma-Terhikki (Jenni Murtonen) pystyy olemaan yhteisön täysivaltainen jäsen. Utopian ei siis tarvitse olla draamaton. Slutopia-trailerin tekivät Netta Simola & Paula Dufva. Uudet
[…]
Musikaaliskenessä reissataan Venäjän varjoista Australian aavikolle, vallankumouksen kurimuksesta päättymättömiin bileisiin.
[…]
Voima Kustannus
Vellamonkatu 30 B 3 krs.
00550 Helsinki
voima(at)voima.fi
044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Voima sosiaalisessa mediassa