Some sekä latistaa että kärjistää, mutta kohtaamiset tilassa mahdollistavat hankalan ja helpottavan keskustelun, pohtii Maija Alander esseessään.
[…]
Kapitalismin ja liberalismin kohtalonyhteys on melko yleisesti hyväksytty sekä kapitalistisen vallankäytön puolustajien että sen kriitikoiden piirissä. Puolustajien osalta tämä ei ole kovinkaan yllättävää. Liberalismin houkuttelevuus näkyy esimerkiksi siinä, miten avioliittoa tai päihteitä koskevat käsitykset ovat viime vuosina muuttuneet. Vaikkapa suuryritysten valta-asemaa vahvistavien toimenpiteiden hyväksyttävyyttä voi edistää kertomalla niiden edistävän liberaalia vapautta. Se vetoaa monen arkijärkeen. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että kapitalismin ja sitä pönkittävien omistusoikeuksien taustalta löytyy oletuksia, jotka ovat vähintäänkin ajoittaisessa ristiriidassa liberaalien vapausihanteiden kanssa. Ekonomismi ja propertarismi ovat siksi parempia käsitteitä kuvaamaan kapitalismin aatteellista luonnetta kuin liberalismi. Jotkut viittaavat ekonomismi-sanalla talousasioiden suureen painoarvoon päätöksenteossa tai tieteellisessä selittämisessä. Itse tarkoitan ekonomismilla
[…]
Jos haluaa kohdata kielten ja kulttuurien moninaisuuden, Kaukasus on se paikka. Valitettavasti rajoja ei helposti pääse ylittämään. Yksi yleisimpiä englannin kielen käännösvirheitä on kääntää sana “caucasian” kaukaasialaiseksi, vaikka se tarkoittaa valkoihoista. Eurooppalaiset tutkijat olettivat 1700-luvulla pääsääntöisesti, että ihmiskunnan alkukoti olisi ollut Kaukasuksen alue. Tämä perustui teoriaan, jonka mukaan Nooan arkki rantautui siellä. ”Kaukasoidit” tarkoittivat valko- ja ruskeaihoisia, ”mongoloidit” aasialaisia ja ”negroidit” afrikkalaisia. Uskottiin, että kaikkein kauneimmat ihmiset olivat Georgiasta ja Tšerkessiasta. Muinainen Tšerkessian valtio ulottui AsovanmereltäMustanmeren rannikolle. Sen pääkaupunkina oli Sotši. Ottamatta kantaa paikallisten ihmisten kauneuteen, yksi hätkähdyttävimmistä alueen piirteistä on valtaisa uskontojen, kulttuurien ja etnisten ryhmien kirjo. Pelkästään Georgiassa
[…]
Ilmastonmuutos, pakolaiskriisi, Trump, metoo-liike ja mielettömyyksiin kasvaneet tuloerot saivat Maria Matinmikon tutkimaan toisenlaisen maailman mahdollisuutta runoromaanissaan. Matinmikon utopiassa patriarkaatti korvataan vaginaalisella ajattelulla.
[…]
SUOMEN opettaminen suomalais-senegalilais-pohjoisirlantilaiselle lontoolaisvauvalleni on aina ollut itsestäänselvyys. Yli kaksikymmentä vuotta ulkomailla asuneena myönnän, että suomen kielen taitoni on ruosteessa, mutta olin jo aikoja sitten päättänyt, että minusta tulee mämmiä rakastava, suomeksi iltasatuja lukeva, suomalaisia lastenlauluja laulava, Iittalaa hamstraava Suomi-äiti.
Lukuun ottamatta Skype-puheluita suomalaisten perheenjäsenteni kanssa puhun pääsääntöisesti englantia. Englanninkielisiä sanoja lipsuu suuhuni jutellessani myös vauvalle. Anglismit tuppaavat vahingossa arkikäyttöön, ja harvoin edes enää huomaan virheitäni. Silti minulle ei olisi tullut edes mieleen olla puhumatta suomea lapselleni.
”On melko yleistä, etteivät ulkomailla asuvat suomalaiset opeta lapsilleen suomea”, kertoo Bilingual Potential -yrityksen perustaja, sosiologi ja kaksikielisyystutkija Soile Pietikäinen. ”Päätökseen voi liittyä negatiivinen identiteettisuhde omaan kulttuuriin, johon he ehkä tarkoituksella hakevat etäisyyttä. Tai ehkä asia ei ole vanhemmalle itselleen ollut tärkeä. Joskus vanhemmat eivät ole halunneet sitä hankaluutta, että perheessä kaikki eivät ymmärrä toisiaan koko ajan, sillä se vaatii oikeasti vaivaa.”
[…]
LUOKAN OVEEN on kiinnitetty lappu, jossa lukee näin:
”Meillä osataan albaniaa, arabiaa, bengalia, ingushia, englantia, kurdia, nepalin kieltä, pashtua, somalin kieltä, suomea, tamilia, thaikieltä, turkkia, venäjää, viroa.”
Samantapainen lappu on itähelsinkiläisen koulun seuraavankin luokan ovessa. ”Meillä osataan arabiaa, bengalia, englantia, koreaa, kurdia, ranskaa, somalin kieltä, suomea, turkkia, venäjää, viroa.”
Seuraava ovi, uusi lappu: ”albania, arabia, kurdi, urdu….”
Ovissa kerrotaan, mitä kaikkia kieliä kussakin luokassa puhutaan. Yhteensä koulussa osataan yli 30 kieltä, ja koko asuinalueella on rekisteröity yli 60 eri kotikieltä. Helsingissä puhutaan äidinkielenä jo yli 130 eri kieltä, eli meillä tosiaan osataan kieliä – mutta osataanko tätä taitoa arvostaa tai edes tunnistaa?
[…]
Voima Kustannus
Vellamonkatu 30 B 3 krs.
00550 Helsinki
voima(at)voima.fi
044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Voima sosiaalisessa mediassa