Paul Verhoevenin Elle on monella tapaa hämmentävä elokuva. Juonen sijaan painavammalla sijalla ovat henkilöiden väliset psykologiset jännitteet. Heti elokuvan alussa naamioitu tunkeutuja hyökkää väkivaltaviihdettä suoltavan tietokonepelifirman tylyn johtajan Michèlen kotiin ja raiskaa hänet. Elokuvassa raiskauksen luonnetta väkivallantekona ei vähätellä sen enempää fyysisessä kuin psyykkisessä mielessä, vaikka uhrikuvauksen sijaan elokuvassa ryhdytään seurataan Michèlen muita alistavan […]
Lue lisää… from Verhoeven goes Carl Jung
Miehen kuolema on Miko Kivisen kirjoittama ja Leea Klemolan ohjaama näytelmä, jonka ensi-ilta oli Teatteri Korjaamolla syyskuussa 2013. Siinä etsiittiin mieheyden ydintä niin sydänverisen tarmokkaasti, että paljastui paljon naisestakin ja vielä enemmän ihmisestä yleensä. Näytelmään liittyvän levyn tähtenä esiintyy Kivisen teatterilavan ulkopuolellakin seikkaileva sivupersoona, jota Leea Klemola kuvaa levyn takakannessa: ”Kuolio on tiukkaan kokovartalotrikooseen […]
Lue lisää… from Miehen kuolema ja ihmisen syntymä
Näyttelijänä arvostettu Pernilla August osoitti lahjojaan myös elokuvaohjaajana jo ruotsin-suomalaisesta alkoholistiperheestä kertovalla Sovinnollaan (2010). Sittemmin hän on ohjannut myös jaksoja laadukkaaseen tanskalaiseen Perilliset-draamasarjaan (2014–). Hjalmar Söderbergin klassikkoromaaniin perustuva Vakava leikki on 1900-luvun alun Tukholmaan sijoittuva epäonninen rakkaustarina, jossa on oikeastaan hyvin vähän kyse mistään leikistä. Oikolukijana sanomalehteen palkattu lahjakas Arvid (Sverrir Gudnason) kohtaa taiteilijaisänsä […]
Lue lisää… from Pernilla August onnistui jälleen
Astrid Lindgren (1907–2002) tunnetaan kautta maailman hauskoista ja elämänviisaista lastenkirjoistaan. Vuonna 1939 hän oli 32-vuotias sihteerikoulutuksen saanut kotiäiti, jolla tuskin oli aavistustakaan tulevasta kirjailijamenestyksestään. Hänen nyt julkaistussa tuon ajan päiväkirjoissaan hän keskittyi enimmäkseen sotatapahtumien ja tukholmalaisen keskiluokkaisen lapsiperheen turvallisen arjen kuvauksiin. Niissä sivutaan myös samaan aikaan oraalla ollut kirjailijauran alkua ja esimerkiksi ensimmäisen Peppi […]
Lue lisää… from Peppi toisessa maailmansodassa
Historiantutkija Frank McDonough osoittaa säästyneisiin kuulustelu- ja oikeuspöytäkirjoihin nojautuen kuinka Gestapon toiminta kaikessa julmuudessaan oli enemmän laillisuuspohjaista kuin mielivaltaista. Tämä ei tietenkään vapauta vastuusta, mutta antaa paljastavan kuvan siitä, miten totalitärismin logiikka ja psykologia toimivat. Vaikka Gestapon johtajista monet olivat paatuneita natseja, kenttäväestä suurin osa oli vanhan koulun poliisitutkijoita, jotka kokivat palvelevansa oikeuden asiaa. […]
Lue lisää… from Pahan arkipäiväistymisen työkalu
Q-teatteri on sukupolviteatteri, jolla on sukupolvenvaihdos käynnissä. Kuva Velda Parkkinen Vuonna 1989 aloittelevat näyttelijät Antti ja Leo Raivio ja Heikki Kujanpää päättivät Q-teatterin perustamisesta baariretkellään. Näin kertoo tuore Skavabölen pojista Kaspar Hauseriin -historiikki. Koko projektin primus motoriksi sittemmin päätyneellä Antti Raiviolla oli teatterille nimikin jo valmiina: tuoreiden Aurinko-, Mars- ja Venus-alkuisten teattereiden jatkoksi sopisi hyvin myös Kuu. Teatterikentällä uusi tulokas tarjosi kodin niille, joille ei ollut sijaa laitosteattereissa eikä jo vakiintuneissa ryhmäteattereissa. Se oli myös monelle vapauttava ohitustie ajan tiukimmasta turkkalaisuudesta. Melkein alusta asti Q on toiminut Helsingin Töölössä, Tunturikadulla sijaitsevassa elokuvateatteri Astran vanhassa tilassa. Teatteri on vuosien kuluessa vallannut
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon:
Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.
Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.
[…]
Lue lisää… from Skavabölen pojat ja tytöt
Just filming, Sumu, Bonnie & Clyde ja Fragile yhdistävät eri tavoin teatteria ja elokuvaa. Elokuvassa aikaa ja tilaa manipuloiva leikkaus ja näkökulmien vaihto tuottavat samanlaisia assosiaatioketjuja kuin alitajunta. Teatteri taas on läsnäolon taidetta. Siinä teksti välittyy esittäjiltä katsojalle nojautuen salaiseen sopimukseen yhteisestä aika- ja tilakokemuksesta. Elokuvan ja teatterin epäsymmetria paljastuu siinä, että teatteriesitystä voi höystää liikkuvalla kuvalla, mutta elokuvan muotoon tallennettuna teatteriesitys menettää aina autenttisuutensa. Silti esimerkiksi Ingmar Bergman, Rainer Werner Fassbinder ja Lars von Trier ovat osoittaneet lavasteiden osalta pelkistetyissä ja näyttelijäkeskeisissä elokuvissaan, että osa teatterin ilmaisuvoimasta kääntyy myös elokuvaksi. Teatterissa liikkuvaa kuvaa käytetään etenkin lavastuksen vahvisteena. Viime aikoina on myös yleistynyt tapa hyödyntää esityksen aikana
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon:
Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.
Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.
[…]
Lue lisää… from Kuva liikkuu näyttämöllä
Kirjansa kansiliepeessä Riku Rujo esitellään entisenä teatterin, elokuvan, kuvataiteen ja musiikin moniottelijana, joka parinkymmenen vuoden alkoholi- ja huumekierteen jälkeen tuomittiin henkirikoksesta vankilaan. Käsillä olevan teoksen kerrotaan syntyneen tuomion kärsimisen tuottaneen elämänmuutoksen myötä. Kirjan näkökulmahenkilö Taiteilija istuu kirjailijan itsensä tapaan taposta rangaistustaan Vilppulan avovankilassa harrastaen maalausta, musiikkia ja kirjoittamista. Vartijoiden simputukseen kyllästyneenä hän päättää […]
Lue lisää… from Vapauskin on vangille vankila
Meeri Koutaniemen kuvat vaikuttavat seinältäkin käsin. Kuopion Kuninkaankadulla, Minna Canthin vanhaa kotitaloa vastapäätä sijaitsee VB-valokuvakeskus. Se on saanut nimensä samassa talossa 1894–1927 aikalaisiaan kuvanneen Victor Barsokevitschin (1863–1933) mukaan. Talon seinälaatassa pitäisi oikeastaan lukea AS/VB-valokuvakeskus, koska valokuvaamo päätyi Victorille hänen mentyään naimisiin sen alunperin 27-vuotiaana perustaneen Adéle Sallinin (1857–1944) kanssa. Epäoikeudenmukaisuutta ei vähennä se, että kun Barsokevitschin uran 70 000 lasinegatiivia ovat nykyään tallennettu Kuopion kulttuurihistorialliseen museoon, Sallinin ottamat kuvat ovat kadonneet historian hämärään. Syyskuisena lauantaiaamupäivänä näyttelytilossa on ruuhkaa. Tarjolla on Meeri Koutaniemen eri mantereilta ottamista valokuvista koottu kokonaisuus. Näyttelyn ensimmäisessä huoneessa namibialaisen herero-heimon jäsenet osoittavat kunnioitustaan 1900-luvun alun kansanmurhassa kuolleille
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon:
Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.
Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.
[…]
Lue lisää… from Kamera peilinä
Alli Haapasalon onnistuneessa esikoisohjauksessa kohtaavat kirjailijat intohimoineen. Harri Sirolan 22-vuotiaana julkaisema Abiturientti (1980) aiheutti kulttuurikohun seksuaalisen suorasukaisuutensa takia. Janne Kuusi ohjasi siitä tuoreeltaan elokuvan Apinan vuosi. Valtavien odotusten takia Sirolalla oli vaikeuksia seuraavien teostensa tekemisen kanssa. Pitkään valmisteltu, Neuvosto-Viron kurjuudesta kertonut Kaksi kaupunkia (1991) sai kriitikkojen kiitoksen mutta floppasi myynnillisesti. Pian sen jälkeen Sirola sairastui vakavaan masennukseen. Elokuussa 2001 hän lähti kävelylle Lapinlahden sairaalasta ja heittäytyi Kampissa metron alle. Anja Kauranen (nyk. Snellman) kuvaa romaanissaan Syysprinssi (1996) 1980-luvun alkuun sijoittuvaa intohimoista rakkaussuhdettaan Sirolan kanssa. Avainromaanina se tarjoaa näkökulman myös aikansa kirjallisiin piireihin ja Kaurasen omaan kärvistelyyn esikoisromaaninsa kanssa. Sonja O.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon:
Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.
Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.
[…]
Lue lisää… from Syysprinssin elokuvaretki