Meeri Koutaniemen kuvat vaikuttavat seinältäkin käsin. Kuopion Kuninkaankadulla, Minna Canthin vanhaa kotitaloa vastapäätä sijaitsee VB-valokuvakeskus. Se on saanut nimensä samassa talossa 1894–1927 aikalaisiaan kuvanneen Victor Barsokevitschin (1863–1933) mukaan. Talon seinälaatassa pitäisi oikeastaan lukea AS/VB-valokuvakeskus, koska valokuvaamo päätyi Victorille hänen mentyään naimisiin sen alunperin 27-vuotiaana perustaneen Adéle Sallinin (1857–1944) kanssa. Epäoikeudenmukaisuutta ei vähennä se, että kun Barsokevitschin uran 70 000 lasinegatiivia ovat nykyään tallennettu Kuopion kulttuurihistorialliseen museoon, Sallinin ottamat kuvat ovat kadonneet historian hämärään. Syyskuisena lauantaiaamupäivänä näyttelytilossa on ruuhkaa. Tarjolla on Meeri Koutaniemen eri mantereilta ottamista valokuvista koottu kokonaisuus. Näyttelyn ensimmäisessä huoneessa namibialaisen herero-heimon jäsenet osoittavat kunnioitustaan 1900-luvun alun kansanmurhassa kuolleille
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Selma Vilhusen esikoisohjaus kertoo yksinhuoltajaäitinsä kanssa elävästä 12-vuotiaasta Varpusta, joka haluaa löytää isänsä, josta ei ole saanut nyhdettyä äidiltään tietoa kuin lähinnä nimen verran. Yksinkertaisen alkuasetelman ei pidä antaa hämätä. Vilhusen itsensä käsikirjoittaman elokuvan henkilöt ja dialogi ovat sekä arkisen uskottavia että kaikkea muuta kuin kuluneita. Elokuvan juonen käänteet taas ovat yhä yllättäviä kuin draamallisesti […]
Alli Haapasalon onnistuneessa esikoisohjauksessa kohtaavat kirjailijat intohimoineen. Harri Sirolan 22-vuotiaana julkaisema Abiturientti (1980) aiheutti kulttuurikohun seksuaalisen suorasukaisuutensa takia. Janne Kuusi ohjasi siitä tuoreeltaan elokuvan Apinan vuosi. Valtavien odotusten takia Sirolalla oli vaikeuksia seuraavien teostensa tekemisen kanssa. Pitkään valmisteltu, Neuvosto-Viron kurjuudesta kertonut Kaksi kaupunkia (1991) sai kriitikkojen kiitoksen mutta floppasi myynnillisesti. Pian sen jälkeen Sirola sairastui vakavaan masennukseen. Elokuussa 2001 hän lähti kävelylle Lapinlahden sairaalasta ja heittäytyi Kampissa metron alle. Anja Kauranen (nyk. Snellman) kuvaa romaanissaan Syysprinssi (1996) 1980-luvun alkuun sijoittuvaa intohimoista rakkaussuhdettaan Sirolan kanssa. Avainromaanina se tarjoaa näkökulman myös aikansa kirjallisiin piireihin ja Kaurasen omaan kärvistelyyn esikoisromaaninsa kanssa. Sonja O.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen Sarjatulta! -teoksessa (Jalava 2014) sota-aikaa lähestyttiin laajan sarja- ja pilakuva-aineston kautta. Uudessa kirjassaan Hänninen houkuttelee kuvien maailmaan niin vahvasti tekstin ehdoilla, että lukijan on syytä varautua ahkeraan kuvagooglaukseen. Hänninen kerii suomalaisten kuvien historiaa takaperin tästä päivästä esihistoriaan, Ensin hän hakee oman keski-ikäistyvän miehen kärvistelyynsä selkänojaa Matti Hagelbergin, Ville Rannan […]
tTimo Korhosen dokumentti antaa puheenvuoron sodassa mieleltään järkkyneiden lapsille. Keski-ikäinen mies katsoo vakavin ilmein kameraan ja kertoo rintamakauhut kokeneesta isästään, joka sodan jälkeen alkoholisoitui ja piinasi perhettään aina ennenaikaiseen kuolemaansa asti. Kipeä perhehistoria ja suru tuntuvat huolella työstetyiltä. Samalla välittyy tunne siitä, että vastaavia kohtaloita on paljon, niin käsiteltyjä kuin käsittelemättä jääneitä. Timo Korhosen käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Sodan murtamat kertoo yhteensä kahdeksan tällaista tarinaa. Elokuvan taustalla vaikuttaa vahvasti Ville Kivimäen vuonna 2013 Tieto-Finlandian voittanut tietokirja Murtuneet mielet. Kivimäen mukaan jatkosodan aikana psykiatriseen hoitoon ohjattiin jopa 15 700 rintamamiestä. Kun sodan jälkeen armeija ja sen lääkintähuoltojärjestelmä ajettiin nopeasti alas, monet psykiatrisen hoidon tarpeessa yhä olleet jäivät
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Anne Rautiaisen ja Leea Klemolan näytelmät eroavat enemmän muodoltaan kuin pääteemaltaan. Kuopion kaupunginteatterissa esitetään vielä lokakuun ajan surrealistisiin omakuviinsa liitetystä meksikolaisesta taidemaalarista Frida Kahlosta (1907–1954) kertovaa Fridaa. Anne Rautiaisen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä käydään läpi Kahlon elämän tunnetuimmat käänteet alkaen taiteilijan loppuiäksi rampauttaneesta raitiovaunuonnettomuudesta. Taiteellisen uran kehittymisen rinnalla ja ehkä ohikin huomiota saa hänen myrskyisä yhteiselonsa kuvataiteilija Diego Riveran kanssa. Esityksen kantavana elementtinä on Kahlon Kaksi Fridaa -teos, johon taiteilija maalasi itsestään muotokuvat rinnakkain elävänä ja kuolleena. Asetelmaa toisintaa näyttämöllinen ratkaisu, jossa elämänjanoista Fridaa seuraa hänen kuollut minänsä, meksikolaiseen kuolleiden päivään viittaava nukketeatterihahmoinen luuranko. Toteutuksen ohittamaton vahvuus on sen symbolistisissa ja värimaailmaltaan eteläamerikkalaisen yltäkylläisissä näyttämökuvissa. Niiden tunnelma vaihtelee liikettä tulvivista
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Kroatialaistaustaiset Rade ja Danilo Šerbedžija ovat ohjanneet makedonialais-kroatialais-suomalaisen yhteistyöelokuvan, jonka yhtenä osatuottajana vaikuttaa etenkin dokumenteistaan tunnettu Arto Halonen. Se sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen, saksalaisten ja Suur-Bulgariasta haaveilevien bulgarialaisten miehittämään Skopjeen. Vaikka elokuvassa pureudutaan Makedonian kannalta historiallisesti traumaattiseen ajankohtaan, sen tapahtumat ovat periaatteessa siirrettävissä eri aikoina eri paikoissa valinneisiin ja vallitseviin vastaaviin tilanteisiin. Elokuvan suomenkielinen […]
Historioitsija ja toimittaja Miriam Gebhardt osuu useisiin tabuihin avatessaan toisen maailmansodan seksuaalista väkivaltaa saksalaisten vetäytymisen aikaan ja sodan jälkeen. Gebhardt ei tietenkään pyri vähättelemään Saksan omaa aktiivista roolia ihmisoikeusloukkauksissa, mutta hän haluaa muistuttaa siitä, miten valloitussodassa siviilien kohtelu näyttää noudattavan samaa logiikkaa lippujen väreistä ja kansallisuuksista riippumatta. Toisaalta voittajien synneistä tuntuu olevan aina vaikeampi puhua […]
Leena Virtanen kuvaa tietokirjassaan Noitanaisen älä anna elää: Tositarina noitavainosta Suomessa 1666–1671 (WSOY 2013), miten Ahvenenmaalla 1660-luvulla koettiin noitavainojen kausi. Sen käynnistymisessa ja ylläpitämisessä oikeuslaitos itse oli keskeinen moottori. Sen ohella, että 13 naista teloitettiin, vainot johtivat laajoihin pidätyksiin, karkotuksiin ja vankeusrangaistuksiin. Hysteria käynnistyi maalaisen taikauskon ja tieteellis-rationaalisen logiikan törmätessä yhteen. Saatanan juoniksi jo […]
Taidevideo, elokuva ja installaatio kohtaavat Julian Rosefeldtin Manifestossa. Videotaiteella tarkoitetaan yleensä sellaista liikkuvan kuvan taidetta, jossa väistellään elokuvakerronnan vakiintuneita muotoja. Käsitteestä kaikuu sekin, että taidemuodon synty palautuu aikaan, jolloin tallennevälineenä alettiin käyttää videonauhaa. Tällainen määrittely on tietysti hämäävää monellakin tavalla. Digitalisoituvassa maailmassa videonauha on tekniikkana väistyvää lajia samaan tapaan kuin filmi perinteisen elokuvan puolella. Kokeellisia liikkuvan kuvan teoksia taas on myös tehty ennen videoiden läpimurtoa. Esimerkiksi Man Rayn 1920-luvulla filmille tekemät työt tai Andy Warholin Tehtaalla 1960-luvulla tehdyt viritykset ovat monessa mielessä lähempänä videotaiteen kuin elokuvan vakiintuneita muotoja. Samaan tapaan myös elokuvan klassikoissa esiintyy vakiintunutta ilmaisua rikkovia kokeellisia osia. Tällaisia ovat esimerkiksi Salvador
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Voima Kustannus Vellamonkatu 30 B 3 krs. 00550 Helsinki voima(at)voima.fi 044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
