Arkkipiispa Kari Mäkinen uskoo kristilliseen uudistusvoimaan. Kuvat Velda Parkkinen Kauniina kesäaamuna Aurajoki liikehtii laiskasti ja Turun tuomiokirkon torni kurkottelee kohti kirkasta taivasta. Suunnilleen samoilla sijoilla Herran huone on majaillut eri muodoissaan aina 1200-luvun lopulta asti. Heti kirkon kulmilta löytyy historiaa huokuva Piispankatu, jonka toisessa päässä sijaitsee vuonna 1887 valmistunut pramea arkkipiispantalo. Kestää hetken löytää eri aikakausien vaikutteita rönsyilevän ja kauniilla puistolla siunatun rakennuksen sisäänkäynti. Kotvan kuluttua oven avaa isäntä itse, Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa johtava Kari Mäkinen. Arkkipiispan työhuoneen hyllyt ovat täynnä kirjoja. Avarasta työkammiosta huokuu sivistyneen pohdiskelun ja ahkeran hallintopuurtamisen tunnelma. ”Teologinen oli yliopistolla vain yksi vaihtoehto, yritin kyllä muuallekin,
Nöyrä ajan apostoli
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.
