Kirkkoherra Harri Henttinen julistaa ihmisyyden ilosanomaa

Jumalalla oli hyvä huumorintaju, kun Hän koetteli Harri Henttistä tämän matkalla papiksi. Matka alkoi, kun Hän näytti ilmestyksessä teini-ikäiselle Henttiselle erilaisia teitä, joista hänen piti valita oikea. Se tuntui siltä kuin ”joku olisi sytyttänyt valot sisimpääni”.

Kun Henttinen kertoi hakevansa lukemaan teologiaa, lähipiiri ihmetteli. Tämähän oli kovin ujo, ei lainkaan hyvä esiintymään yleisön edessä, kuten papin kuuluisi. Johdatus kuitenkin vei siihen suuntaan.

Mutta ei ilman mutkia ja taivaallista väliintuloa.

Henttinen valmistui papiksi vuonna 1989. Heti ensimmäisessä kirkollisessa pestissä hän ajautui ristiriitoihin. Nuori glamrokkarin näköinen ilmestys oli omien sanojensa mukaan ”vaikea alainen” ja sai lisänimiäkin kuten Mummojen Elvis. Räväkästi ilmaistut, liberaalit näkemykset seksuaalisuuden moninaisuudesta ja naispappeudesta eivät sopineet aikakauden konservatiiviseen ilmapiiriin.

Jumalalla on viisto huumori.

Kun virka taloussyistä lakkautettiin, hän väitti olleensa ajojahdin kohteena ja vei riidan sanomalehtien palstoille.

Tie pappina nousi pystyyn. Luterilaisessa kirkossa kyllä puhutaan armosta, mutta käytännössä piirit ovat pienet, ja jos joku saa hankalan työntekijän maineen, ura voi tyssätä. Hän oli omien sanojensa mukaan Suomen ainoa työtön pappi 1980-luvun lopulla.

Henttinen hermostui koko kirkkoinstituutioon ja samalla Jumalaan ja käänsi molemmille selkänsä.

Koska Jumalalla on viisto huumori, Hän johdatti Henttisen Tampereen alueella ovelta ovelle -kaupustelijaksi keskellä 1990-luvun lamaa. Ainoa henkilö, joka osti hänen kaupittelemansa kapistuksen, ysärityylisen jalkojenhierontalaitteen, oli dementiaa sairastava ikäihminen, ja kaupat piti purkaa. Tämän jälkeen hän viritteli monia bisneksiä: tarjosi hengellistä palvelua maksullisella puhelinlinjalla, kävi mallikoulun ja suunnitteli jopa oman näyttävän kravattimallistonsa.

Hankalaa oli.

Sitten vuonna 1995 Tampereen naapurikunnassa Vesilahdessa kirkkoherra  Aarre Laitila, konservatiivinen suurperheen pää, tarvitsi seurakuntaansa papin, eikä muita hakijoita ollut. Työhaastattelussa Laitilalla oli kaksi kysymystä: aikooko Henttinen olla leipäpappi ja aikooko hän pysyä uskontunnustuksessa. Henttinen vastasi ”en aio” ja ”aion pysyä”. Hän sai paikan saatesanoilla ”toivottavasti tämä nyt onnistuu, kun otan tietoisen riskin palkatessani sinut”.

Henttinen ymmärsi Jumalan tarjoavan toista tilaisuutta. Tällä kertaa hän aikoi olla sovittelevampi ja ymmärtää myös niiden näkemyksiä, joiden kanssa oli eri mieltä.

Koko kansan pastori

Nyt 61-vuotias Henttinen istuu kulmapöydässä Vesilahden lounaskuppilassa, 20 kilometriä Tampereelta etelään, ja raakaruokavalionsa mukaisesti syö lounasbuffetista pelkkää salaattia.

Bling bling -tyyli erottuu maalaispitäjän katukuvasta, ja päät kääntyvät viereisistä pöydistä juttelemaan. Paikkakuntalainen herrasmies muistelee edellistä kohtaamista ja alkaa jo suunnitella omia hautajaisiaan, kenties pieni hämäläisen huumorin virne suupielessään. Henttinen vastailee samalla mitalla, jotenkin maanläheisesti mutta karismaattisesti.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kirkkoherra Harri Henttinen julistaa ihmisyyden ilosanomaa

Kirkon pitkä varjo

Pappi ripustaa teesinsä Helsingin Tuomiokirkon oveen – jeesusteipillä tietysti. Sama pappi kannattelee nationalistien itsenäisyyspäivän soihtukulkueen vieressä mielenosoituskylttiä, jossa lukee ”Rakasta maahanmuuttajaa”. Poliisi poistaa hänet paikalta turvallisuuteen vedoten. Kai Sadinmaan elämä ja julkinen esiintyminen poikkeavat totutuista kirkollisista kaavoista. Torniosta lähtöisin oleva ja Helsingin Kallioon asettunut Sadinmaa on tullut tunnetuksi kritiikistä, jota hän on suunnannut kirkkoa ja yhteiskuntaa kohtaan terrierin innolla. Sadinmaa on profiloitunut toiminnassaan enemmänkin aktivistiksi kuin perinteiseksi papiksi – mahdollisesti tämän takia häneltä myös puuttuu oma seurakunta. Julkisten esiintymisten lisäksi Sadinmaa on purkanut ajatuksiaan myös kahden kirjan verran. Kirjojen nimeämisessä meno on ollut yhtä provosoivaa kuin muussakin viestimisessä: kolmen vuoden

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kirkon pitkä varjo

Nöyrä ajan apostoli

Arkkipiispa Kari Mäkinen uskoo kristilliseen uudistusvoimaan. Kuvat Velda Parkkinen Kauniina kesä­aamuna Aura­joki liikehtii laiskasti ja Turun tuomiokirkon torni kurkottelee kohti kirkasta taivasta. Suunnilleen samoilla sijoilla Herran huone on majaillut eri muodoissaan aina 1200-luvun lopulta asti. Heti kirkon kulmilta löytyy historiaa huokuva Piispan­katu, jonka toisessa päässä sijaitsee vuonna 1887 valmistunut pramea arkkipiispan­talo. Kestää hetken löytää eri aikakausien vaikutteita rönsyilevän ja kauniilla puistolla siunatun rakennuksen sisäänkäynti. Kotvan kuluttua oven avaa isäntä itse, Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa johtava Kari Mäkinen. Arkkipiispan työhuoneen hyllyt ovat täynnä kirjoja.  Avarasta työkammiosta huokuu sivistyneen pohdiskelun ja ahkeran hallintopuurtamisen tunnelma. ”Teologinen oli yliopistolla vain yksi vaihtoehto, yritin kyllä muuallekin,

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Nöyrä ajan apostoli

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan