Kategoria: Taide

Muistijälkiä suomalaisten siirtolaisten ja kallonmittaajien ajoista

Kirjoittanut: Tuomas Rantanen Lukuaika: 4 minuuttia

Marjo Levlinin näyttelyssä paljastuu, miten erilaisuuden kohtaaminen on ollut Suomessa vaikeaa ennenkin. Kuvataiteilija Marjo Levlin esittelee tulevan näyttelynsä pienoismallia. Näyttely avataan Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa toukokuussa. Maalarina aloittanut Levlin on vuodesta 2004 keskittynyt installaatioihin ja ­videoihin. Niitä on tarjolla nytkin. ”Huomasin tulleeni taiteen tekemisessä vaiheeseen, jossa en enää tiennyt, miten ilmaisisin ajatuksiani maalaamalla. Siksi oli pakko kehitellä muuta tilalle”, kertoo Levlin. Nyt valmistuva näyttely koostuu kolmesta itsenäisestä teoskokonaisuudesta. Ne käsittelevät pienen suomenruotsalaisen pohjanmaalaispitäjän unohdettuja tarinoita yhden suvun historian kautta. Samalla niiden aiheet koskettavat koko yhteiskuntaa ja tätä hetkeä. Ensimmäiseen päätilaan tulee pari vuotta sitten Muu Galleriassa esillä ollut kokonaisuus Länteen ja takaisin. Siinä taitelijan

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Muistijälkiä suomalaisten siirtolaisten ja kallonmittaajien ajoista

Ylpeän miehen hauras ego

Kirjoittanut: iida Simes Lukuaika: 3 minuuttia

Runoilija Aleksandr Puškin (1799–1837) oli poliittisesti kantaaottavien kirjoitustensa takia karkotettu Etelä-Venäjälle ­Pskovin kaupungin lähelle. Siellä hän sai vuonna 1827 valmiiksi muutaman vuoden ajan kirjoittamansa runomuotoisen tarinan, Jevgeni Oneginin. Hän vuodatti teokseensa huomioita venäläisestä maalaiselämästä ja irvaili seurapiireille. Runot kertovat nuoresta rikkaasta tyhjäntoimittajasta, joka asui juuri niillä kulmilla, minne Puškin oli karkotettu. Kaunis ja karismaattinen Onegin kulkee onnensa ohi ja tajuaa vilpittömän rakkauden voiman vasta kun on liian myöhäistä. Hän torjuu naapurin Tatjanan, koska ei nautiskelevana maailmanmiehenä halua sitoutua maalaistyttöön – ei, vaikka tämä on kulmakunnan suloisin olento. Turhautumisensa vallassa hän viettelee Tatjanan siskon Olgan, jolla on jo sulhanen: Oneginin paras

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Ylpeän miehen hauras ego

Taiteen objekti ja subjekti

Kirjoittanut: Tuomas Rantanen Lukuaika: 3 minuuttia

Elga Sesemann maalaa silmänsä paikalle mustan aukon, Aurora Reinhard pukeutuu silikonimaskiin, ja Pilvi Ojala piiloutuu huulipunan ja pöllönaamarin taakse. Tampereen taide­museossa on näytteillä harvinainen kokoelma suomalaisten naismodernistien töitä. Kun kapuaa portaat ylös toiseen kerrokseen, paraatipaikalla katsojaa haastavat silmillään Ina Colliander (1905–1985), Helmi Kuusi (1913–2000) ja Elga Sesemann (1922–2007). Heidän omakuvistaan on muodostettu sarja. Teoksista vaikuttavin on näyttelyjulisteeseenkin valittu Sesemannin teos. Siinä taiteilijan toisen silmän paikalla voi nähdä dramaattisesti vahvistetun mustan aukon. Työn voi tulkita viestivän aikakausien yli taiteilijan tavasta pohtia sekä omaa taiteilijan katsettaan että sitä katsetta, joka kohdistuu hänen sukupuoleensa taiteen mallina. Sesemann tuntuu jatkavan jälkimmäistä teemaa näyttelyssä olevassa

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Taiteen objekti ja subjekti

Taideinstituutiot uusiksi

Kirjoittanut: Voima Lukuaika: 6 minuuttia

Esitystaiteen talo Mad House syntyi idealismista ja punkhengestä. Teksti Maija Karhunen Kuvat Elina Hiironniemi Helsingin Suvilahti on ollut jo kauan esitystaiteen mekka. Kun alueel­le vuonna 2014 avautui Mad House, Tiivistämössä sijaitseva kokeilevan esitystaiteen talo, sai viime vuodet nousukiitoa elänyt taiteenlaji oman näyttämönsä ja tarvitsemansa rakenteen. Esitystaiteen keskus kuvaa esitystaidetta ”erilaisten esittävän taiteen perinteiden väliseen maastoon syntyneeksi uudeksi taidekentäksi”. Sen juuret löytyvät ainakin nykyteatterista ja performanssista. Notkeus näkyy myös Mad Housen ohjelmistossa. Esitystaiteen lisäksi sinne mahtuu muun muassa performansseja, tanssitaidetta, klubeja, kokeilevia livekonsertteja ja stand upia. Mad House ei ole perinteisin taidetalo. ”Monesti taideinstituutio tai taiteen tuotantotalo rakentuu hitaasti. Esimerkiksi Kiasma

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Taideinstituutiot uusiksi

Hymy häpeän jälkeen

Kirjoittanut: NHL Lukuaika: 4 minuuttia

Taiteilija Toni Kitti käsittelee hiv-häpeää pois taiteessaan. Teksti Heli Yli-Räisänen Kuvat Heli Yli-Räisänen ja Toni Kitti Galleria Lapinlahden sisäänkäynnillä on vinyylinen kynnysmatto, jossa on hymyilevän nuoren miehen kasvokuva. Walk Over Me on taiteilija Toni ­Kitin omakuva, yksi teos hänen näyttelyssään The Persistence Of Plastic. ”Mun yli on kävelty ja päälle paskottu aika paljon milloin mistäkin syystä – koska olen homo, vähän outo, hiv-positiivinen enkä työelämässäkään pärjännyt.” Näyttelyyn tullessaan jokainen kävijä joutuu ensimmäisenä kävelemään Kitin yli ja kysymään itseltään: mikä oikeuttaa tallomaan toisen ja tahrimaan tämän elämänilon? The Persistence Of Plastic -näyttely on entisessä mielisairaalassa Helsingin Lapinlahdessa. Mielisairaalaan tai hautausmaalle Kitti

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Hymy häpeän jälkeen

Lerssi on murhaa

Kirjoittanut: Jari Tamminen Lukuaika: 2 minuuttia

Miksi himoittu ruoka muuttuu valokuvassa ällöttäväksi? Kolme vuotta sitten Marko Ylitalo aloitti projektin työpaikkansa ruokalassa, Helsingin Sanomatalossa. Hän on siitä alkaen kuvannut monien työkaveriensa himoitsemia makkara-annoksia. Teossarja erilaisista rasvassa lilluvista makkaroista sai nimen Visvalerssi. Kuvat ovat saaneet Instagramissa seurakseen lennokkaita saatesanoja: ”Silvottu murhalerssi visvasmegmassa”, ”Murhakimara”, ”Eläin viaton lahdattiin, tehtiin visvasyöpää”. Meno on samaan aikaan hieman osoittelevaa, syyllistävää ja humoristista. Ylitalo itse ei visvalersseihin koske, hän on kasvissyöjä. Sen lisäksi, että valokuvat viestivät ottajansa maailmankuvaa, ne myös venyttävät hänen rooliaan maailmassa. Graafikkona ja toimittajana elantonsa ansaitseva Ylitalo on tuottanut kuvistaan taidenäyttelyn. ”Itse ehkä näkisin nämä kuvat ensisijaisesti aktivismina. Mutta tietenkin ne

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Lerssi on murhaa

Rokkaava kansallisaarre

Kirjoittanut: iida Simes Lukuaika: 3 minuuttia

Hetki löi ja pyyhki surun silmistäni. Bolševikkien vallankumous ei johtanut ainoastaan totalitaarisen neuvostoimperiumin syntyyn, vaan siitä seurasi myös musiikin universumia muokkaavia valtavia liikahduksia. Venäjän rauhattomuuden takia nimittäin muuan Babitzinien perhe muutti Suomeen. Lapsena emigroitunut Leon Babitzin ja Karjalasta paennut Jelizaveta (Suomessa Elisabeth) Zarubina saivat runsaasti jälkikasvua 1940–50-luvun Helsingissä. Lapset Aleksandr eli Sammy, Kirill eli Kirka, Marija eli Muska, Georg ja Anna pääsivät tekemään historiaa iskelmätaivaalla. Helsingin Kaupunginteatterin Kirka – Surun pyyhit silmistäni -musikaalissa suomalaisten tähtien venäläinen verenperintö tulee vahvasti ilmi. Vanhemmat puhuvat vahvalla slaavilaisaksentilla, ja lapsia pidetään herran nuhteessa: he eivät saa lähteä baanalle soittamaan rockia niin kuin pikku-Kirill haluaisi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Rokkaava kansallisaarre

Maailma miesten silmin

Kirjoittanut: Tuomas Rantanen Lukuaika: 4 minuuttia

Olafur Eliasson esittäytyy tiedostavana keksijänä, Joseph Beuys kaiken määrittelijänä ja Jarmo Mäkilä roolinsa vangiksi jääneenä kärsijänä. Olafur Eliasson (s.1967) käsittelee töissään usein valoa, optiikkaa, peilejä, arkkitehtuuria ja maisemaa. Hän on Berliinissä asuva ja työskentelevä tanskalais-islantilainen kuvataiteilija. Eliassonin tunnetuimpia teoksia ovat Lontoon Tate Modernissa esillä ollut The Weather Project (2003) sekä massiiviset julkisen tilan teokset The New York City Waterfalls (2008) ja Ice Watch, jossa ilmastonmuutoksesta varoittavia massiivisia jäävuoria tuotiin Grönlannista sulamaan julkiselle paikalle Kööpenhaminaan (2014) ja Pariisiin (2015). EMMAssa on kevään ajan esillä Saastamoisen säätiön kokoelmiinsa hankkima Pentagonal Landscapes -kokonaisuus. Ensimmäisen huoneen teos The Volcano Series (2012) käsittää 63 valokuvaa

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Maailma miesten silmin

Painavia sanoja kevyesti

Kirjoittanut: Ellen Eljaala Lukuaika: 3 minuuttia

Puhekaraoken seuraava teema on feminismi. Karaoke tuo ensimmäisenä mieleen oluesta tahmeat lattiat ja illan viidennen ”Joutsenlaulun”. Vaihtoehtojakin on. Puhekaraoke alkoi taiteellisesta kokeilusta, ja sitä on vedetty kohta jo seitsemän vuotta. Kotipaikkana on toiminut Helsingin Lavaklubi, mutta tapahtumia on järjestetty erilaisilla festivaaleilla ja taidetapahtumissa, myös Saksassa, Hollannissa, Virossa ja Belgiassa. Karaoken periaatteet pätevät: katalogista voi valita haluamansa puheen, jonka pääsee esittämään tekstityksen avittamana baariyleisölle. Puheita on eri aihealueista ja erilaisilta puhujilta Martin Luther Kingin I have a Dream -klassikosta aina Ilkka Taipaleen kasvisruokapäiväpuheeseen. Vaikka puhekaraoken teemat ja valikoimasta löytyvät puheet saattavat olla rankkojakin, niihin on helppo saada etäisyyttä puhekaraoken kontekstiin siirrettynä.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Painavia sanoja kevyesti

Luurangot päivänvalossa Ranskassa

Kirjoittanut: Voima Lukuaika: 4 minuuttia

Sarjakuvataide katsoo menneisyyteen nykyajan ihmistä puhutellen. Vuoden 1974 tammikuusta lähtien koko maailman sarjakuvakeskukseksi on muodostunut pieni kaupunki keskellä Ranskaa. Angoulême, jota suomalaiset kävijät myös Ankkalinnaksi kutsuvat, sijaitsee korkealla kukkulalla, josta se hallitsee Charenten vehreitä laaksoja. Sen historiallinen linnamainen keskusta pikkukauppoineen ja kahviloineen muistuttaa Suomenlinnan ja Porvoon valtavaa rakkauslasta. Festivaalien aikaan pikkuruisessa kaupungissa hengaa käsittämättömät 200 000 kävijää. Festivaaleilla järjestetään näyttelyitä, esitellään ja myydään uutta ja vanhaa, keskustellaan ja keskustellaan loputtomasti ja niin, että festaritilojen sulkeuduttua juttua jatketaan illallisilla ja öisillä kujilla. Sarjakuva on alati uudistuva ja rajoja rikkova taidemuoto, joka löytää jatkuvasti uusia ilmaisukanavia. Se on jo netissä, blogeissa, Instassa

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Luurangot päivänvalossa Ranskassa

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan
    Jatka selausta