Kauhea nainen

Kun elokuvan nimi on Kauhea nainen ja kun se alkaa pimeyteen piirtyvällä naissukupuolen symbolilla, jolle kohoaa pirunsarvet, voisi odottaa jotakin monitasoista ja yllättävää. Ei kai kukaan ihan tosissaan manifestoisi kornia naispaholaisajatusta näin silmiinpistävän kiusallisesti? Pirunsarvinen naissymboli kiteyttää kuitenkin sisäänsä kaiken, mitä tanskalaiselokuvalla Kauhea nainen on sanottavanaan. Alussa päähenkilö Rasmus (Anders Juul) tapaa Marien (Amanda Collin), […]

Lue lisää… from Kauhea nainen

Keikalla olohuoneessa

METELI HIIPUU, ja riehakas häly alkaa vaeita puheensorinaksi. Ihmiset ovat keränneet lautasensa ja mukinsa täyteen, kulmasohva on kansoitettu ja loput istuvat lattialla. Koko olohuone odottaa.
Lasten vielä kiljahdellessa alakerrassa nainen pianon takaa esittelee itsensä. Hänellä on pehmeä ja vahva ääni, joka saa hänen puheensakin kuulostamaan laululta. Tämä on ­Alma ­Sipilän kolmastoista olohuone­konsertti.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Keikalla olohuoneessa

Merenrannalla, metroradan varrella

Villa Ullas tunnetaan nuorista työntekijöistä ja korvapuusteistaan. Astuessani ulos Vuosaaren metroasemalta puhelimeni sammuu. Ilman sen navigaattoria olen avuton. Metroaseman ostoskeskuksen edustalla liikkuu kiireisen näköisiä ihmisiä, talot ovat laitosmaisia palikoita ja ympärillä bussilaitureita. Olen varma, että yksi Vuosaaren vanhimmista taloista, tunnelmalliseksi kehuttu merenrantakahvila Villa Ullas, ei ole ihan kulman takana. Ainoana ohjenuoranani on, että pitää löytää meri. Niin uusavuton lähtee harhailemaan. Villa Ullas toimi asuin -ja kesäasuntokäytössä rakennusvuodestaan 1890 vuoteen 1969 asti, jolloin Helsingin kaupunki osti sen. Rakennusta vuokrattiin usealle taholle, ja viimeksi se oli Talikkalan raittiusseuran käytössä. Kun rakennuksen korjaus valmistui vuonna 1995, se siirtyi sosiaali- ja terveysviraston nuorten palvelujen

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Merenrannalla, metroradan varrella

Painavia sanoja kevyesti

Puhekaraoken seuraava teema on feminismi. Karaoke tuo ensimmäisenä mieleen oluesta tahmeat lattiat ja illan viidennen ”Joutsenlaulun”. Vaihtoehtojakin on. Puhekaraoke alkoi taiteellisesta kokeilusta, ja sitä on vedetty kohta jo seitsemän vuotta. Kotipaikkana on toiminut Helsingin Lavaklubi, mutta tapahtumia on järjestetty erilaisilla festivaaleilla ja taidetapahtumissa, myös Saksassa, Hollannissa, Virossa ja Belgiassa. Karaoken periaatteet pätevät: katalogista voi valita haluamansa puheen, jonka pääsee esittämään tekstityksen avittamana baariyleisölle. Puheita on eri aihealueista ja erilaisilta puhujilta Martin Luther Kingin I have a Dream -klassikosta aina Ilkka Taipaleen kasvisruokapäiväpuheeseen. Vaikka puhekaraoken teemat ja valikoimasta löytyvät puheet saattavat olla rankkojakin, niihin on helppo saada etäisyyttä puhekaraoken kontekstiin siirrettynä.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Painavia sanoja kevyesti

Enemmän kuin kauniita kuvia

Dokumentaristi Jouni Hiltunen teki elokuvamuotoisen vastapalveluksen Suomenlahdelle. Sakeassa vihreässä vedessä lilluu joukko hyytelömäisiä meduusoja epämääräisten hiutaleiden keskellä. Pohjalla, ruohikkomaisessa kasvillisuudessa makaa tyhjä lonkerotölkki. Tämä on kuvaa Suomenlahden pohjalta. Viime vuosikymmenten ajan merialue on toiminut Suomen, Venäjän ja Viron maatalous- ja öljyteollisuuden jätelaarina. Sinne on kipattu niin paljon typpeä ja fosforia sisältävää jätettä, että meri on rehevöitynyt ja arvioitu maailman saastuneimmaksi merialueeksi. Olosuhteisiin sopeutuvat meduusat porskuttavat eteenpäin, mutta monen muun lajin säilyminen ja hyvinvointi on vaakalaudalla. Jouni Hiltunen muistaa ajan, jolloin Suomenlahden pintaa eivät poikkeuksetta koristaneet sinilevälautat ja satunnaiset pintaan nousseet roskat. Hän vietti suuren osan lapsuuden kesistään meren äärellä ja

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Enemmän kuin kauniita kuvia

Runous edellä

Elävän kirjallisuuden festivaali syntyi vaihtoehdoksi kaupallisuudelle. Kuva Susanna Koskimaa Joukko tamperelaisopiskelijoita kyllästyi kirjallisuustapahtumien henkilökeskeisyyteen ja kaupallisuuteen. He halusivat tehdä jotain, johon kaikki voisivat osallistua ja jossa käsiteltäisiin asioita laajemmin. He halusivat vaihtoehdon ruuhkaisille ja markkinakeskeisille messutapahtumille. Ensimmäiset Elävän kirjallisuuden festivaalit järjestettiin vuonna 2009. Kun kävijämäärä ylittyi tuhannella, todettiin, että tämänkaltaiselle tapahtumalle on kysyntää. Tapahtuman teemat ovat vaihdelleet vuosien aikana kriittisyydestä ja kritiikistä satuihin ja myytteihin, rajoista luontoon ja luomiseen. Elävän kirjallisuuden festivaalit järjestetään aina talkoolaisten voimin, ja niitä hallinnoi voittoa tavoittelematon Elävän kirjallisuuden yhdistys, joka perustettiin vähän ensimmäisten festivaalien jälkeen. Opiskelijat loivat omat kirjallisuusfestivaalinsa täydentämään Tampereen kulttuuritarjontaa ja kirjamessuviikonloppua. Vastakkainasettelulta

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Runous edellä

Pommin potentiaali

Entisessä bussikuskien pukuhuoneesa tuoksuu nyt kahvi. Kuvat Velda Parkkinen ”Olin aika epäuskoinen silloin kun näin tämän tilan ensimmäisen kerran. Ajattelin, että ei tuu mitään”, kertoo Laura Palmén, toinen Herttoniemen metroaseman Taukotilan kahvilayrittäjistä. Vieressä nyökyttelee Henna Haapala, yksi Taukotilan perustajista ja asukasyhdistys Hertsikan Pumpun jäsen. Istumme entisessä bussikuskien pukuhuoneena, taukotilana ja varastona käytetyssä tilassa, kahvilapöydän ääressä. ”Olihan tämä aika pommi, mutta se potentiaali oli heti nähtävissä”, Taukotilan visuaalisen ilmeen suunnitellut Ulla Kotila sanoo. Vieressä, lasiseinällä erotetussa asukastilassa on Karin Smedsin taidenäyttely ja juureksia ruokapiirin sadonjaon jäljiltä. On vaikeaa kuvitella se sekasotku, jota he kuvaavat. Ikkunan vastainen penkki on koristeltu tyynyillä, kahvila

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Pommin potentiaali

Rock vastaan rasismi!

Mustavalkoisista valokuvista vyöryy läpi huutoa, naurua, hälinää ja rockia. Englantilaisen Syd Sheltonin valokuva­näyttely Rock Against Racism on vallannut Galleria Tiketin seinät, jotka ovat nyt täynnä eloa ja liikettä. Tiivistunnelmaisista tilannekuvista voi nähdä saman kiihkon ja kapinan, oli kyse sitten keikkalavalle yleisön joukosta kiipeävistä punkkareista tai joukon ylle, yleisen vessan katolle nousseesta kansalaisvapausakti­vistista. Rock Against Racism -valokuvanäyttely on ikuistus samannimisestä 70-luvulla syntyneestä rasisminvastaisesta liikkeestä ja sen huikeista keikka- ja festivaalihetkistä. Muusikot halusivat vastustaa näkyvästi rasismia yhteiskunnassa ja musiikkikulttuurissa. Kipinä syttyi muun muassa Eric Claptonin ja väitetysti myös ­David Bowien rasistisista lausunnoista. Tapahtuma kasvoi keikasta festareiksi, ja on sittemmin laajentunut Britan­niasta muualle.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Rock vastaan rasismi!

1
    1
    Ostoskorisi
    Kun sota on ohi – When war is over
    32,00