Eddie Edwardsin urheilusuoritus vuodelta 1988 jäi talviolympialaisyleisön mieleen sekä Britannian (siihen mennessä ensimmäisenä) mäkihyppyennätyksenä, että kaikkien aikojen huonoimpana mäkihyppysuorituksena olympiakisoissa. Hänen osallistumisensa olympialaisiin herätti närkästystä varsinkin ammattiurheilijoiden ja heidän valmentajiensa parissa, ja vuonna 1990 kansainvälinen olympiakomitea nosti osallistujien tasovaatimukset niin korkealle, ettei sama enää toistuisi. Edwards kuitenkin juhli hyppyään riemukkaasti, mikä sai yleisön innostumaan ja […]
Lue lisää… from Tanssii kuin kotka, liitää kuin pingviini
Onnenonkija on romanttinen komedia melkein kolmekymppisestä Marjasta, joka tavoittelee unelmaansa menestyä bloggaajana. Hän kohtaa Olavin, maailmantuskaa potevan, ökyrikkaan suvun mustan lampaan, joka haluaisi olla vain ihan tavallinen. Vastoin kaikkien paitsi katsojan odotuksia, heidän välilleen syntyy kemiaa ja vastakohdat viehättävät. Marja on käyttänyt niin paljon rahaa, jota hänellä ei ole, markkinoidakseen elämäntyyliä, joka ei ole hänen, […]
Lue lisää… from Haaveilua, huulipunaa ja hashtagejä
Kolme siskosta asuu suuressa talossa keskenään. Jokaisella on oma persoonallisuutensa ja tyylinsä, ja vaikka he silloin tällöin kinastelevatkin, he pitävät yhtä. Kun heidän heille tuntematon isänsä kuolee, he tapaavat tämän hautajaisissa siskopuolensa, kolmetoistavuotiaan Suzun, ja pättävät ottaa tämän taloonsa asumaan. Yhdessä he kasvattavat Suzua ja poimivat luumuja pihaltaan, käyvät katsomassa hänen jalkapallo-otteluitaan, kokkailevat ja käyvät […]
Lue lisää… from Tiheikönväkimäistä makrillipaahtoleipäfiilistelyä, japanilaisittain
Kuvat Velda Parkkinen Kello on Irak. Se murenee sadoiksi askartelusaksilla leikatuiksi perhosiksi, valkomustiksi pakolaisiksi. Näin kertoi Abdulwadud kuvataitelija Heidi Hänniselle tämän kysyessä hänen teoksensa merkityksestä. Nyt Hänninen kertoo siitä minulle, samalla kun Huuto-gallerian näyttelyhuoneen seinille rakentuu aivan uusi maailma. Sitä maalaavat, leikkaavat ja liimailevat kasaan viisi pakolaismiestä. Heidi Hänninen on yksi vapaaehtoisista, jotka ovat pitäneet pakolaiskeskuksessa seinämaalaustyöpajaa, jonka huipentuma on tässä: Odotushuone. Se lukee seinälläkin, arabiaksi. Odotus muodostui teemaksi yksissä mielin, kun lähdettiin suunnittelemaan näyttelyä Huuto-galleriaan. Eikä se ole ihme. Jokainen haastattelemani mies kertoi tekemisen puutteen, tietämättömyyden läheisten kohtalosta ja oman kohtalonsa päätöksen odottelun olevan heidän arkeaan nykyään. Vähintään neljä kuukautta
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon:
Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.
Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.
[…]
Lue lisää… from Odotus syö ihmistä
Elokuva Tanskalainen tyttö voi vaikuttaa juuri niihin, joita aihe ei ole aikaisemmin koskettanut.
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon:
Tilaa Voima. Hinnat alkaen 5,90€ / kk, 59 € / vuosi.
Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.
[…]
Lue lisää… from Tanskalainen tyttö avaa ummistetut silmät
Suomen valokuvataiteen museossa on esillä Kaisa Rautaheimon näyttely Pojat. Rautaheimo on valokuvannut puolitoista vuotta 20-30-vuotiaita miehiä, jotka ovat eri elämäntilanteissa. Yhteistä heille kaikille on kuitenkin elämäntilanteen epävakaisuus: Koulut ovat keskeytyneet, töitä ei ole tai älämä on muuten epävarmaa. Usein päihteidenkäyttö on tai on ollut vahvana osana poikien elämää, mutta niin myös heidän vanhempiensa ongelmat tai […]
Lue lisää… from Katsaus huppujen sisälle
Tohtori Veriraha (Philip K. Dick, Dr. Bloodmoney) on ensimmäinen scifi-kirja, jonka olen lukenut. Tai ei se oikeastaan mikään scifi-kirja ole. Se on post-apokalyptista kirjallisuutta, ja sijoittuu maailmaan sen tuhoutumisen jälkeen. Ydinsodan turmelema maapallo on täynnä säteilyn muovaamia kummajaisia ja niitä, jotka ovat säästyneet entisestä maailmasta ja pyrkivät luomaan yhteiskuntaa uudelleen, heikoin kantimin. Hierarkia säilyy, mutta […]
Lue lisää… from Ydinsota, maailmantuho ja nenähuilua soittava rotta
Spotlightin piti olla mullistava, mahtava ja huikea mestariteos. Ei se ole. Aihetta on käsitelty hyvästä näkökulmasta, ja pisteitä elokuva saa ehdottomasti siitä, ettei se mässäile yksityiskohdilla. Kuitenkin siinä on ongelmansa, jotka painavat elokuvaa kovalla voimalla alaspäin. Toisaalta sen aihepiireistä löytyy jännittäviä katsauksia ihmisluonteeseen ja haluumme uskoa hyvään -vaikka se ei käytännössä olisikaan enää mahdollista. […]
Lue lisää… from Valot päälle, vaikka väkisin
Jos ollaan rehellisiä, en hirveästi innostunut Talvivaara-aiheisesta elokuvasta Jättiläisestä. Tärkeä aihe, epäilemättä, ja toisaalta taas sellainen, joka saattaa hyvin riittää tekijöilleen sellaisenaan, ja poistaa paineet tehdä itse elokuvasta hyvä. Odotukset eivät olleet korkealla, kun elokuvasalin valot himmennettiin. Jättiläisen juoni valottaa tositapahtumia Talvivaara-kaivoksen takana päähenkilö Jussin (Joonas Saartamo) kautta. Hän aloittaa työnsä Oulun Ympäristövirastossa, tehtävänään […]
Lue lisää… from Talvivaara, suomalainen Frankensteinin hirviö
Vaikka kuinka monta kertaa olen avautunut erinäisissä keskusteluissa siitä, että hyvän elokuvan voi tehdä vähäiselläkin juonella. Nyt sain tälle väitteelle tuekseni konkreettisen esimerkin. Pässit kertoo kahdesta vanhasta ukosta, jotka asuvat syrjäseudulla Islannissa ja kasvattavat lampaita. He ovat veljeksiä ja asuvat vieretysten, mutta eivät ole puhuneet vuosikymmeniin. Kun tarttuva tauti skrapi iskee lampaisiin, heidän on kuitenkin […]
Lue lisää… from Hiljainen taidonnäyte
