”Pelasta kirja kotiisi” – Venäjä pommittaa Ukrainan kirjabisnestä

Venäjä ei pyri räjäyttämään ohjuksillaan ainoastaan ukrainalaisia ja heille elintärkeää infrastuktuuria, vaan ”tämä on sotaa identiteettiämme vastaan”, sanoi Ukrainan presidentin puoliso Olena Zelenska New Yorkin Ukrainalaisessa museossa syyskuussa 2026.

Venäjä pommittaa Ukrainaa ja erityisesti sen pääkaupunkia Kiovaa joka päivä. Koko maassa noin 5000 katedraalia, kirkkoa, teatteria, museota ja muuta kulttuurillisista kohdetta on jo täysin tuhoutunut.

Kulttuuria tuhoavat iskut eivät ole sattumanvaraisia, ja ilmeisen tarkoituksellisesti Venäjä kohdistaa ne myös kirjabisnekseen. Pommit räjäyttävät kirjakauppoja, -toreja, -varastoja ja -painoja. Nimenomaan painotaloja tuhoamalla ei katoa vain olemassaoleva kirjallisuus, vaan niin estetään ukrainalaisia painamasta uusia.

Lokakuun 2026 alkuun mennessä tämän vuoden kirjatuotannosta on Ukrainassa tuhoutunut yli kolmannes. Kun Venäjä pommittaa ukrainalaisia kirjoja, ukrainalaiset ovat keksineet uuden sanonnan ”pelasta kirja kotiisi”. Ostamalla kirjan kaupasta lukija tekee kirjojen hävittämisestä vaikeampaa.

Vahvistunut identiteetti

Helsingissä syyskuussa 2026 vieraileva ukrainalainen kustantaja Lilija Omelianenko näyttää väsyneeltä. ”Ulkomailla näen ihmisiä arjessaan kävelemässä kadulla. Lapsia leikkimässä. Minua itkettää: Miksei meilläkin voi olla tuollaista? Miksi meidän täytyy koko ajan pelätä?” […]

Lue lisää… from ”Pelasta kirja kotiisi” – Venäjä pommittaa Ukrainan kirjabisnestä

Muurahai ja ikävystyttävä leijona

Monet nykyihmiset ajattelevat runouden olevan jotain vaikeaa ja turhaa. Kriitikko Vesa Rantama päätti uhmakkaasti kirjassaan Runominän vuosi (Siltala 2026) etsiä vastausta kysymykseen ”mihin runous pystyy ja miten sen voi kokea”.

Mikäs sen tärkeämpää kuin lähteä etsimään runon nykypäivää, kun sen menneisyyden tiedämme kyllä. Rantama muistuttaa, että ”menneisyyden runoilijat ovat kirjoittaneet isoja asioita maailmaan. Kokonaisia valtioita, kieliä, minuuksia, jumalia ei olisi olemassa ilman heidän työtään”.

Nykysuomessa rauhan ja itsenäisyyden aikana runoudella ei ole suurta kansallista tehtävää, jos ei ahkeraa metsäluonnosta ja sen tuhoutumisesta kirjoittamista ajatella sellaiseksi. Kun nykyrunoutta ei ymmärretä, vaikka ymmärretään, että jotain häiritsevää tuo kuitenkin sanoo, taiteilija sysätään syrjään mediasta ja juhlamenoista kuin Asterixin kylän bardi.

Nyt runoudella ei ole Rantaman mielestä ”tilaa”, ei ”Oopperataloa”.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Muurahai ja ikävystyttävä leijona

Muistokirjoitus: Journalisti ja maailmanmatkaaja solidaarisuuden ja tasa-arvon puolesta

Rasisminvastainen kampanjajuna puksutti pitkää matkaa vuonna 1995. Suomesta oli tullut Euroopan unionin jäsen ja Itä-Eurooppakin oli muuttumassa demokraattiseksi muurien murruttua. Energinen Päivi Nikkilä (1966–2026) reissasi tuolla junalla pitkin Suomea Rovaniemeltä Helsinkiin ja myöhemmin Tukholman kautta Kööpenhaminaan, Magdeburgiin, Luxemburgiin ja Strasbourgiin. Junassa oli paljon ihmisiä, joiden kanssa Nikkilä päätyi hengailemaan puolet elämästään sekä töissä että vapaa-ajalla. […]

Lue lisää… from Muistokirjoitus: Journalisti ja maailmanmatkaaja solidaarisuuden ja tasa-arvon puolesta

Antony Beevor kirjoittaa viettelevän vaarallisesta Rasputinista – ”Tällaista voi tapahtua vain Venäjällä”

”Hän oli ainutlaatuinen. Hän oli omanlaisensa, kuin romaanihahmo, joka eli kuin legenda, kuoli kuin legenda ja jonka muisto verhoutuu legendaan”.

Niin kuvaili Grigori Rasputinia hänen tuttavansa, kirjailija Nadežha ”Teffi” Lohvitskaja. Brittiläinen historioitsija Antony Beevor aloittaa tällä lainalla kirjansa Rasputin ja Romanovien tuho (WSOY 2026). Sen on suomentanut Jouni Avelin.

Beevor kertoo Rasputinin tarinan kautta Romanovien tsaari Nikolai II:n ja keisarinna Aleksandra Fjodorovnan valtakauden kiihkeän synkistä loppuhetkistä. 

”Hädin tuskin lukutaitoinen siperialainen maalainen”, kuten Beevor kirjassaan luonnehtii, hurmasi ja manipuloi Venäjän vallan eliittiä 1900-luvun alussa. Rasputinilla ei ollut virallista asemaa hovissa eikä edes alaisia, kamaripalvelijoita lukuunottamatta, mutta ”silti hän vaikutti tahattomasti maailman mahtavimman yksinvaltiuden romahdukseen enemmän kuin kukaan muu”.

Ilman kunnon lähteitä ”kirja olisi jäänyt aika ontoksi, pelkkien spekulaatioiden varaan”, Beevor totesi Helsingissä toukokuussa 2026. 

Teosta varten hän tutki laajasti arkistoja, kirjastoja ja lehtiartikkeleita. Kirjaan löytyi aineistoa oikeudenkäynneistä, poliisilaitoksen raporteista ja hienojen rouvien muistiinpanoista. Vaikka joidenkin henkilöiden tilannekuva on voinut olla virheellinen tai he ovat olleet hyvin taikauskoisia, Beevor pystyi silti päättelemään, mitä Rasputinin aikalaiset rehellisesti ajattelivat hovista, Venäjän politiikasta tai maan käymistä sodista. Väärätkin huhut ovat voineet vaikuttaa ratkaisevasti asioiden kulkuun. 

Beevorin teosta lukee kuin taitavasti rytmitettyä jännäriä. Kuin Venäjän autokratia seilaisi Titanicilla. […]

Lue lisää… from Antony Beevor kirjoittaa viettelevän vaarallisesta Rasputinista – ”Tällaista voi tapahtua vain Venäjällä”

Tommi Korpela on ylpeä riskinottaja ja tinkimätön taiteilija

Q-teatterissa ja lukuisissa elokuvissa näyttelevä Korpela pitää työtavasta, jossa hän saa itse pohtia roolihahmoaan, vaikka harkitsevaisena ihmisenä homma kestää häneltä pitkään. Välillä on hyvä rentoutua elokuvien parissa – siis niitä katsoen.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Tommi Korpela on ylpeä riskinottaja ja tinkimätön taiteilija

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan