Venäjän arvioidaan rekrytoineen yli 20 000 keskiaasialaista sotaan Ukrainaan. Rekrytoitujen, saati kaatuneiden, tarkkaa määrää ei tiedetä.
Keski-Aasian valtioita ovat Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Niiden kansalaisyhteiskuntien tila vaihtelee Kirgisian hieman vähemmän autoritaarisesta muodosta Turkmenistanin lähes diktatuuriin. Demokratioita niistä ei ole yksikään.
Lukpan Ahmedjarovin ja Paul Uporovin käsikirjoittama ja ohjaama Die for Putin -elokuva kertoo, miten Venäjä pakkorekrytoi köyhiä keskiaasialaisia Ukrainassa käymäänsä hyökkäyssotaan.
Muutamia asiaa tutkivia toimittajia seuraamalla paljastuu myös, mikä saa nämä miehet allekirjoittamaan sopimuksen ja lähtemään kauas länteen tappamaan toisia ihmisiä. Onko syynä propaganda vai lahjonta? Entä uhkailu?
Syinä ovat nämä kaikki, tämä tutkivan journalismin ja elokuvadokumentarismin taidonnäyte paljastaa.
Die for Putin on katsottavissa YouTubessa. Voima näki elokuvan lokakuussa Oslon Anna Politkovskaya Forumissa, jonka järjesti Etyj-järjestö The Norwegian Helsinki Committee.
Terveisiä rintamalta
Dokumenttielokuva kertoo aluksi keskiaasialaisten sotaan joutuneiden miesten omaisten tarinoita. Leffa alkaa Länsi-Kazakstanin Pugatševosta, raunioituneesta ja ankeasta kylästä, joka on kuin dystopiaelokuvasta. Kazakstanilainen journalisti Talgat Umarov tarpoo pitkin lumisia ja karuja maisemia hautausmaalle.
”Kaverin nimi oli Viktor Kotsubinski. Hän oli aika nuori, alle kolmekymppinen. Hän oli syntynyt ja kasvanut tässä kylässä.”
Umarov jatkaa tarinaa uppoamaisillaan hankeen.
”On kiinnostavaa, miten täällä kuultiin hänen joutuneen rintamalle. Venäläinen TV-kanava julkaisi kuvia hänestä reportaasissaan. Siinä kerrottiin hänen olevan harjoitusleirillä matkalla sotilaalliseen erikoisoperaatioon eli sotaan.”
Televisiossa nähty Kotsubinski oli ollut mahdollisuudesta innoissaan. Hän oli lähetellyt terveisiä ja kertonut, että kaikki menee oikein hyvin.
Ei mennyt. Kuukausi reportaasin esittämisen jälkeen kylään tuli tieto: nuorukainen on kuollut.
Umarov löytää Viktor Kotsubinskin haudan ja hiljenee sen äärellä.
Rekrytoitujen omaiset kertovat, miten yhtenä päivänä mies lähti työnhakuun ja katosi. Hänestä ei sen jälkeen kuultu. Paitsi kun tämä sai välillä haltuunsa puhelimen ja soitti itkuisena olevansa jossain päin Venäjää ”harjoitusleirillä”.
Varsinkin sodan alkuvaiheessa moni rintamalle lähtijä saattoi olla mahdollisuudesta innoissaan, koska heille luvattiin keikasta paljon rahaa. Tosin edelleen on epäselvää, kuinka moni eloonjäänyt tai kaatuneen perhe on saanut yhtään mitään.

